Säästöä puhelinliittymällä

Puhelin on sellainen välttämätön paha, jota ilman on nykymaailmassa aika lailla mahdotonta selvitä jokapäiväisistä asioista. Itse en puhu puhelimessa oikeastaan ollenkaan eikä tekstiviestejäkään tule lähetettyä, mutta tarvitsen dataa erilaisten verkkopalveluiden käyttöä varten.

Puhelinliittymiin on pääsääntöisesti paketoitu hirvittävä määrä sellaista palvelua, jota en käytä. Ja entistä suurempi paketti maksaa vain muutaman euron lisää. Muutama euro joka kuukausi alkaakin pian näyttämään vuositasolla jo aika paljon isommalta summalta.

Puhelinliittymä kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa. Listahinnat ovat kaukana siitä, miten edullisesti liittymä on oikeasti mahdollista saada ja jos olet saman operaattorin tyytyväisenä asiakkaana käyttänyt liittymääsi jo vuosia ilman muutoksia, todennäköistä on, että maksat vähintään tuplahinnan surkeammasta palvelupaketista kuin naapurisi. Liittymämarkkinoilla pitkää asiakkuutta ei todellakaan kunnioiteta.

Parhaan hinnan liittymällesi saat, kun sinulla on jo jonkin operaattorin liittymä ja vaihdat sen kilpailijalle. Tässä kohtaa vanha operaattorisi herää ja yllättäen saat tarjouksen joka on hiukan edullisempi, kuin mitä maksaisit kilpailijalta ostetusta sisäänheittohintaisesta liittymästä. Tämä tapa "kilpailuttaa" liittymä on paljon tehokkaampi kuin vain hinnan tiedusteleminen suoraan palveluntarjoajalta.

Ainoa asia mitä liittymää shoppaillessa pitää ehdottomasti varoa on määräaikaisuus. Eräs operaattori kun kauppaa kyllä näennäisesti edullista liittymää, mutta jos saat paremman tarjouksen muualta, olet jumissa operaattorisi kanssa vähintään 12kk ajan. Tähän miinaan astuin itse, kun taloyhtiön laajakaistan tarjoaja vaihtui ja samalla kertaa sain tarjouksen myös puhelinliittymästä. Vaikka heti ensiksi sanoin, etten missään tapauksessa halua määräaikaista liittymää, minulle sellainen kuitenkin myytiin. Valitettavasti tajusin virheeni vasta kuukausia myöhemmin, joten jouduin kulkemaan pallo nilkassani vuoden ajan.

Nykyinen liittymäni oli verrattain edullinen. Maksoin 14,90€ liittymästä, jonka listahinta oli 26,90€. Sopimuskausi oli kuitenkin päättymässä ja sain operaattoriltani tarjouksen, että hinta nousee "vain" summaan 19,90€ listahinnan sijaan. Minun ei tarvitse tehdä mitään...

En kuitenkaan jättänyt tekemättä mitään, vaan tein uuden sopimuksen MOI -operaattorin kanssa hintaan 6€/kk



Tästä seurasi nopea lähestyminen entisen operaattorini suunnalta ja pyyntö että ottaisin heihin yhteyttä. En ottanut. Seuraavana päivänä tuli tekstiviestillä tarjous, jolla saisin entisen liittymäni hintaan 5,90€. Eli sen saman, josta muutama päivä sitten olin kanta-asiakkaana saanut mahtavan 19,90€ tarjouksen.

Hinta ei varmasti ole sattumaa. Tarjous oli luonnollisesti vain muutaman tunnin voimassa ja henkilökohtainen. Se oli kuitenkin riittävän hyvä herättämään huomioni ja soitinkin operaattorille ja sanoin peruvani muutoksen, jos perheenjäseneni saavat saman tarjouksen. Koska tarjotun liittymän paketti ei ollut ihan riittävän kattava puolisolleni, hänelle neuvoteltiin laajempi paketti hintaan 12,90€. Vastaavasta palvelusta hän oli saanut samaiselta operaattorilta tarjouksen vain muutamaa kuukautta aikaisemmin. Silloin hinta oli vielä 16,90€

Kilpailuttaminen siis ehdottomasti kannattaa. Operaattorit pyrkivät estämään hintashoppailua viivyttämällä liittymän irtisanomista edelliseltä operaattorilta mahdollisimman pitkään, mutta ilmeisesti ainakin Moi on tässä kohtaa rehti ja tekee ilmoituksen välittömästi. Moin liittymän puhe-, viesti- ja datamäärät ei tietenkään riitä jokaiselle, mutta jos tarkistat omat käyttömääräsi puhelinlaskultasi, saatat yllättyä kuinka pientä käyttösi todellisuudessa on. Näppärä myyjä kun helposti myy hiukan kattavamman paketin ja nopeamman yhteyden, vaikka omalta ruudultaan näkee, ettei sinulla ole todellisuudessä näille mitään tarvetta.

Moin liittymästä en osaa sanoa sen enempää, koska en ole ollut asiakkaana paria minuuttia kauempaa. Kilpailutuksen apuna se on kuitenkin mitä mahtavin apuväline.

Miesten ja naisten työt

Työt eivät tekemällä lopu. Ainakaan sairaanhoitajana työt näin korona-aikaan. Blogini on jäänyt ikävästi laiminlyödyksi, kun ylipitkien työpäivien lisäksi on pitänyt järjestää kotikoulua ja saattaa vielä omiakin opiskeluja eteenpäin

Sijoittaminen sen sijaan on ollut mielessä ja osakkeita on tullut myytyä ja hankittua. Edelleenkään ei erityisesti kyttäämieni osakkeiden kohdalla olla laskettu ostotasolle, mutta kristallipalloni sanoo, ettemme ole käyneet lähelläkään pohjalukemia. Minun maailmanopun teoriassani kun todelliset kurssilaskut tulevat vasta kun työttömiksi jääneiden kansalaisten ostovoiman pudotessa markkinat romahtavat kauttaaltaan ja maailmanlaajuisesti. (Tai sitten ei, aika näyttää).

Sijoittaminen on puhuttanut paljon myös työpaikalla. Tämä on ollut minusta erityisen positiivinen asia. Monet niistä, jotka ovat miettineet sijoittamisen aloittamisen harkitsemista ovat saaneet uutta intoa jatkuvasta uutisoinnista. Ja muutaman kanssa ollaankin kädestä pitäen katsottu, miten tili rahastoyhtiöön avataan ja miten (passiivinen, matalakuluinen, indeksi) -rahasto valitaan. Paljon ollaan mietitty myös eri markkinoille hajauttamista. Minun ystäväni eivät siksi pääsääntöisesti aloita sijoitusharrastustaan laittamalla rahojaan pelkästään pohjolan pienten maiden arpalipukkeisiin.

Tuntuu myös siltä, että sijoittamisesta ääneen puhuminen on tullut kertaheitolla hyväksytymmäksi. Kun puhe kääntyy markkinaliikkeistä spekulointiin, moni näyttää heristävän korviaan silmien pyörittelyn sijaan. Ja ennenkaikkea liittyy mukaan puheeseen.

Meillä on naisvaltainen työpaikka, joten sijoitusjutuista puhutaan pääasiassa naisten kesken. Keskustelijoiden taustat ovat hyvin vaihtelevat ja tulotaso vaihtelee laitoshuoltajan alle kahdesta tuhannesta, erikoislääkäreiden yli kahdeksaan tuhanteen euroon kuukaudessa. Meitä on kaiken ikäisiä ja kaikenlaisista taustoista lähteneitä. On velkaisia ja säästöjä kerryttäneitä. On niitä, joilla tuloista huolimatta ei jää mitään palkasta käteen ja niitä, joilla on tarkkaan mietitty budjetti. Ja kaikkea tältä väliltä.

Se mikä minua ehkä eniten vielä 2020 luvulla ihmetyttää on monien naisten ylimalkainen suhtautuminen rahaan ylipätään. Että se on niin monelle asia, jolla ei haluta kuormittaa päätä. Silti jos osaa kuluttaa, osaa varmasti myös säästää. Omien raha-asioidensa tunteminen on sitä tärkeämpää, mitä pienemmät tulot ovat, etenkin jos ainoa tulonlähde on palkkatyö. Jos sijoittamiseen ei halua uhrata aikaa ja ajatusta, onko mikään helpompaa kuin laittaa palkkapäivänä pieni summa automaattisesti rahastoon? Suosittelemissani rahastoissa minimi on 10€.

Minut veti silti sanattomaksi nuoren lääkärin kommentti, kun seniorilääkäri kysyi tältä, mihin hän sijoittaa. Tämä luokkansa priimus, loistavassa uraputkessa oleva nouseva kirurgitähti, joka on kirjoittanut L:n pitkästä matikasta, kemiasta ja fysiikasta. Mennyt ensiyrittämällä lääkikseen, lukenut itsensä lääketieteen lisensiaatiksi (6v) ja suoritti nyt erikoislääkärin runkoaan (toiset 6v) sanoi näin: Hän ei ymmärrä rahasta mitään, joten sijoittaminen tuntuu ajatuksena liian vaikealta. Hän jättää sijoittamisen miettimisen mielummin miehelleen. Hänen miehensä on töissä armeijassa. Hänen miehensä ei sijoita. Ja koska mies ei ole kokenut sijoittamista tärkeäksi, ei vaimokaan sijoita.

Kun toimenpide oli loppunut ja purimme salia, tuli keskustelua sivusta seurannut sairaanhoitajaopiskelija kysymään neuvoa. Hän on pystynyt säästämään opintotuesta ja -lainasta aina vähän sivuun ja oli miettinyt, että rahalle olisi varmaan parempikin paikka kuin pankkitili. Voisinko neuvoa häntä rahastosäästämisen alkuun. Maailmassamme on siis vielä toivoa...

Säästöä liikenteessä escootterilla - Augment.eco

Kun muutin nykyiseen osoitteeseeni oli paikan valinnassa tärkeänä tekijänä sijainti. Sijainnin vuoksi tingin huomattavasti neliöistä, mutta korvauksena sain ihanan ympäristön ja lyhyet välimatkat. Pientä säästöä oli tarkoitus tulla myös matkakuluista, kun seutulippu vaihtui helsingin sisäiseen lippuun. Valitettavasti hinta nousi melko pian HSL lippu-uudistuksen yhteydessä.

Minulla oli sähköavusteinen polkupyörä jo n. 15 vuotta sitten. Siihen aikaan niitä ei ollut vielä oikeastaan kellään ja pyöräillessä usein joku pysäyttikin ja kyseli ajoneuvostani. Pyöräni oli kömpelö ja raskas, mutta pitkätkin matkat menivät kuin heittämällä sähkön avulla. Kun akku antoi lopulta periksi, ei vaihtoakkua ollut tarjolla ja pyöräni lähti kierrätykseen. Olen ajoittain miettinyt uuden sähköpyörän hankkimista, mutta hinnat ovat todella kovat, puhumattakaan huoltokustannuksista ja siitä, että pyörä on mitoituksineen ja säätöineen hyvin henkilökohtainen ajoneuvo. Pyörän jakaminen perheen kesken ei siksi meillä onnistu. Lisäpeikkona on pyörävarkaudet ja se, että lukittuun pyörävarastoomme pyörä pitäisi kantaa aina portaita pitkin ja useamman oven taakse. (Tavallinen polkupyörä ei tule kohdallani kysymykseen vamman takia, jonka sain aikoinani liikenneonnettomuudessa.)

Työmatkani (n. 6km) olen nyt kulkenut julkisilla. Jalan matka kestäisi reilusti yli tunnin suuntaansa ja metrolla + bussilla keskimäärin n. 35 min. Ei siis ihme, että jatkuvasti mietin parempaa tapaa taittaa matka.

Kun sähköpotkulaudat ilmestyivät katukuvaan innostuin ensin tavattomasti. Tämä voisi olla ratkaisu työmatkaongelmiini. Intoni kuitenkin laantui kun selvisi, että työmatkakustannus lainalaudalla olisi 4.75€ - 8,5€ suuntaansa (joukkoliikenteen lippu on 2,8€). Skootin voisin ostaa myös omaksi, mutta tässä vaihtoehdossa huolettaa erityisesti akun ja pyörien kesto ja laudan huollettavuus.

Sitten törmäsin uuteen palvelukonseptiin, joka on "leasing" -tyyppinen palvelu Augment.eco:lta. He tarjoavat 24kk sopimuksen, joka sisältää laadukkaan skuutin, huoltopalvelun ja vakuutukset. Palvelun hinta on alkaen 22,95€ kuukaudessa joka on alle puolet siitä mitä nyt maksan joukkoliikenteestä (n. 60€kk). Hintatietoisena laskin mukaan myös sen, että Augment.eco potkulautaa voivat käyttää myös puolisoni ja perheen teinit. Säästän matkakuluina laudan hinnan jos kuljen sillä työmatkat loppukeväästä alkusyksyyn ja jos talvi on samanlainen kuin esimerkiksi tänä vuonna, ei ole mitään syytä miksen voisi kulkea laudalla läpi vuoden. Tästä syntyisi kahdessa vuodessa jo yli 800€ rahallinen säästö sijoituksiin käytettäväksi. Ja jokainenhan meistä tietää miten korkoa korolle ilmiö kasvattaa salkkua. Lisäbonuksena tietysti vielä puolison ja lasten satunnaiset säästetyt bussiliput.

Tilasin e-scooterini maanantai-iltana ja jo keskiviikkoaamuna tuli viesti, että pakettini on noudettavissa matkahuollon pisteestä. Hatunnosto yhden arkipäivän toimitusajasta!

Koska työmatkallani on hiekkatieosuuksia ja ikuisia tietöitä, valitsin malliksi suuremmilla 10" ilmapyörillä varustetun ES One 10 -mallin, joka onkin nyt viikon käytön jälkeen osoittautunut tukevaksi ja varmaksi malliksi, jota lukemattomat kadunreunakiveysten yli kulkeminenkaan ei haittaa. Turvallisuus on minulle tärkeä ja ajan lautaani vain kypärä päässä. Lisäturvaa tuo tuplajarrut (eABS edessä ja levyjarru takana), lediajovalo edessä ja merkkivalo + jarruvalo takana, sekä soittokello. Ainoastaan vilkut ja peili puuttuvat.

Reilu 12 km yhteenlaskettu työmatkani näyttää veloittavan akun varauksesta yhden viidestä pykälästä. En ole vielä kokeillut kuinka pitkän matkan skootillani pääsisin, mutta uskon että minun painoni alla se kulkisi reilusti pidemmällekin kuin luvatun 20 km. Ylämäetkin kulkevat mukavasti, joskin huomattavasti painavampi puolisoni kertoi, että hyvin jyrkässä mäessä hän potki lisävauhtia ihan perinteiseen tapaan.

ES One 10 - Augment.eco -HH-

Skootissa on vakionopeudensäädin ja pienen opettelukäyrän jälkeen sillä saa mukavasti päälle täyden matkavauhdin tai tarvittaessa vaikka hitaan hiipimisen vilkkaamman liikenteen seassa. Työmatkani taittuu skootilla reilussa 20 minuutissa. Ekstrasäätöä työmatka-aikaan tuo vielä se, ettei tarvitse jäädä pysäkille odottamaan bussia.

Työpaikalla olen lukinnut skoottini pyörätelineeseen vaijerilukolla ja kotona se asuu eteisessä. Kotivakuutus toki korvaisi varastetun laudan, mutta mielenrauhaa kiireisiin aamuihin tuo tieto siitä, että lautaa ei tarvitse jättää taloyhtiön pyörävarastoon. Skootin saa myös tarvittaessa myös taitettua kasaan ja akku on helppo irrottaa lataukseen.

Mitä etuja saan verrattuna siihen, että olisin ostanut kaupasta oman laudan? Tärkeinpänä minulle on täysi huoltopalvelu, joka kattaa niin akun vaihdon ja uudet pyörät kuluneiden tilalle, kuin moottorin ja rungon viatkin. Tämä palvelu tarkoittaa, että voin käyttää skoottiani juuri niin paljon kuin haluan, lyhyillä ja pitkillä matkoilla, ilman että tarvitsee pohtia varusteiden kulumista. Augment.eco on myös vakuuttanut laudan puolestani, joten jos ajaisin kolarin, saan toimivan pelin alleni muutamassa päivässä. Koska vastaavan laudan hinta kaupassa on saman verran tai jopa enemmän kuin tämän palvelun kautta ostettuna, ei tarvitse kauaa laskea miksi hankin skootin mielummin palvelun kera.

Palvelu sisältää myös mahdollisuuden vaihtaa lauta uuteen malliin veloituksetta 18kk välein tai 125€ maksulla vuoden välein. Minulle kestävä kehitys on tärkeämpää kuin viimeisimmällä mallilla huristaminen, joten en usko että tartun tähän tarjoukseen. Saatan kuitenkin lunastaa käyttämäni laudan 29€ maksua vastaan sopimuskauden päätteeksi, jolloin perheessämme olisi jatkossa käytössä kaksi lautaa.

Jokainen säästetty euro on euro lisää salkkuni rakentamiseen. Lisäilona tässä liikennemuodossa on raitis ilma ruuhkaisten bussien sijaan ja joku voisi laskea myös tarkat luvut ympäristön kannalta (tähän ei omat taidot nyt riitä). En tee yhteistyötä Augment.eco palvelun kanssa, joten mitään palkkiota en tästä kirjoituksestani saa, mutta suosittelen silti tutustumaan heidän palveluunsa ja vinkkaan myös, että sivuilta löytyy usein arvontoja, josta voi voittaa oman laudan tai etukuponkeja. Tämän suomalainen yritys löytyy myös facesta.

Vihreää energiaa scootin lataamiseen tarjoaa Nordicgreen