Mistä sinä tulet?

Oletko ikinä miettinyt, kuinka paljon se, mitä ajattelet olevasi, vaikuttaa siihen miten muut koet tai miten omaa elämääsi ohjaat?

Olen sairaanhoitaja. Terveydenhuollon laajalla alalla oma nurkkani löytyy perioperatiivisesta työstä. Vielä tarkemmin haettuna, työskentelen leikkaussalihoitajana. Suomi on pieni maa ja meillä on vain muutamia kouluja, joista valmistutaan sairaanhoitajiksi. Kouluilla on hiukan erilaisia painotuksia. Sairaalat ovat joko yksityisiä tai kunnallisia ja toiminta näiden välillä on hiukan erilaista. Isoja sairaaloita, joissa tehdään monipuolista leikkaustoimintaa ei ole montaa ja sitten on vielä erityisiä vastuualueita, joihin liittyvät leikkaukset tehdään keskitetysti vain yhdessä tai muutamassa toimipisteessä.

Kun omassa työpaikassani aloittaa uusi hoitaja, meitä kaikkia kiinnostaa mistä hän tulee. Erityisen merkittävää on, onko uusi hoitaja vastavalmistunut, konkari tai jotain siltä väliltä. Ja tietysti, minkätyyppistä erityisosaamista hänellä on. Tämä on helppo selvittää yksinkertaisella kysymyksellä: "Mistä sinä tulet"? Samaan kysymykseen olemme kaikki vastanneet kymmeniä kertoja aloittaessamme ja tämä kysymys esitetään varmasti myös kaikissa muissa vastaavissa erityisosaamista vaativissa yksiköissä. Tämä tieto auttaa tukemaan uutta kollegaa ja toisaalta antaa vinkkiä siitä, mitä pystyn itse oppimaan häneltä.

Kun meillä aloitti taas kerran uusi hoitaja, kysyin häneltä työnteon lomassa sopivan hetken tullen, mistä hän tulee. Kun vastaus edellisen työpaikan (tai koulun) sijaan olikin eräs lähi-idän maa, hämmennyin täysin. Hetken hiljaisuuden jälkeen tarkensin olevani kiinnostunut siitä, missä hoitaja työskenteli ennen meille tuloaan. Sain selostuksen hänen matkareitistään lapsena ja siitä, montako vuotta hän on ollut Suomessa ja lopulta yhdellä sanalla maininnan toisesta suomalaisesta sairaalasta. Sanottakoon, että ko. hoitaja puhui niin hyvää suomea, että minulle olisi mennyt läpi syntyperäinen suomalaisuuskin, mutta tästä asiasta en ylipäätään ollut kiinnostunut. Sukujuurten etnisen alkuperänkin olisin voinut arvata pelkästään nimen perusteella. Sillä ei kuitenkaan ole työssämme mitään merkitystä ja muita kuin perinteisiä suomalaisia nimiä löytyy työyhteisöstämme vaikka kuinka monta.

Miksi tilanne jäi silti vaivaamaan minua? Koska tämä harmiton kysymys, jonka uudelle kollegalleni esitin, teki minusta rasistin. Mitä tahansa tämän jälkeen tekisin tai sanoisin menetti merkityksensä, sillä lähtökohtaisesti olin asettunut siihen suomalaisten lokeroon, joka on asenteellinen pakolaisia kohtaan. Sillä mitä todellisuudessa ajattelen monikulttuurisuudesta tai etnisistä alkuperistä, ei ollut tilanteen jälkeen enää mitään merkitystä, sillä olin jo saanut leiman otsaani.

Kun me puhumme integraatiosta tai tasapuolisesta kohtelusta, unohdetaan usein kokonaan, että jokainen meistä tekee tulkintansa omasta näkökulmastaan. Se että otin tämän uuden työkaverini vastaan täsmälleen samalla lailla, kuin kenet tahansa muunkin, muuttui hetkessä ennakkoluuloiseksi asenteeksi maahanmuuttajaa kohtaan. Erityisen ikävää on se, että kyseinen hoitaja on mitä todennäköisemmin vastannut samaan kysymykseen kaikissa aikaisemmissakin työpaikoissaan ja tulee vastaamaan siihen myös tulevissa. Hän tulee kohtaamaan saman rasistisen vastaanoton uudestaan ja uudestaan ja se vahvistaa hänen mielikuvaansa maahanmuuttovastaisuudesta. Samaan aikaan toinen hoitaja samaan kysymykseen vastatessaan pääsee kertomaan monipuolisesti työkokemuksestaan, tuntee että hänestä ollaan kiinnostuneita ja tilanne vahvistaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta työyhteisössä.

En kiellä, etteikö maailmassa olisi aina ollut syrjintää. Aina löytyy syy, minkä perusteella joku yhteisö polkee toista yhteisöä tai yksilöä. Se tuntuu olevan ihmiselle lajityypillistä. Enkä sano, että syrjityn pitäisi kääntää toinen poski. Mutta kohtaamani tilanne avasi minulle kirkkaasti sen, että kaikki rasismi ei ole tiedostettua ja joskus se ei ole rasismia lainkaan. Ennakkoluuloja on molemmin puolin ja joskus olisi parempi katsoa asioita laajemmassa perspektiivissä.

Mutta silti, jos joku ajattelee lähtökohtaisesti olevansa syrjitty, hän kokee syrjintää myös silloin kun sitä ei todellisuudessa ole. Mitä tekemistä tällä on sijoittamisen kanssa? Sama mekaniikka koskee myös kaikkia muita elämän alueita. Jos koen, etten ikinä pysty rikastumaan, en taatusti myöskään rikastu. Jos koen, että sijoittaminen on minulle liian vaikeaa tai vastenmielistä, en siitä varmasti opikaan pitämään. Entäpä jos aktiivisesti ajattelen, että pystyn tähän ja menestyn sijoittajana? Olen varma, että mahdollisuuteni ovat heti paremmat.

_ _ _ _ _ _
edit:
Olin kirjoittanut yllä olevan kirjoituksen jo kuukausia sitten, mutten ollut ikinä tullut sitä julkaisseeksi. Kunnes tänään törmäsin YLE:n uutiseen otsikolla "Mistä sä oot kotoisin?" ja kaivoin esiin tämän luonnoksiin hautautuneen ajatukseni. Kirjoitukseni oli jäänyt odottelemaan inspiraatiota, sillä todellisuudessa halusin syvemmin pohtia sitä, miten annamme ympäristön vaikuttaa omakuvaamme. Nyt julkaisen sen "vajaana" eli ilman syvempää pohdintaa. Enemmänkin vastineena YLE:n juttuun, joka tarkoituksena lienee syyllistää juurikin ympäristöä.

Sillä eikö olisi kaikille mukavampaa, jos jokaisen henkilön kohdalla ei tarvitsisi erikseen miettiä, miten minkäkin ajatuksensa saa esittää? Oltaisiin vain ihmisiä toisillemme ja kyseltäisiin niitä asioita mitkä kiinnostaa ja jotka luovat keskustelijoiden välille syvemmän yhteyden. Totuushan on, että lapset vastaavat kyllästymiseen asti kysymykseen, millaisen todistuksen saivat, millä luokalla ovat tai onko koulussa kivaa. Odottavat äidit kertovat päivittäin kuukausien ajan, koska lapsi on syntymässä, nuoret parit selittävät syitänsä miksi eivät ole vielä naimisissa, aikuiset kertovat lapsimääränsä ja työpaikkansa, lemmikin omistajat rekun iän ja rodun, nuoret miehet milloin ovat menossa inttiin, vanhemmat ihmiset koska ovat jäämässä eläkkeelle, lomalta palaajat olivatko reissussa.... Nämä ovat niitä kysymyksiä, joilla keskustelua avataan ja ylläpidetään. Kysymyksiä, joiden avulla tutustutaan tai harjoitetaan small talkia. Jospa yritettäisiin hiukan ymmärtää myös sitä osapuolta, joka näkee vaivaa yrittämällä saada yhteyden. Vaikka kysymys olisikin vähän tökerö ja kyllästyttävä.

Vai onko joku joskus tavannut kaupan kassan, jonka asiakas ei olisi pyytänyt pientä laskua tai jonka asiakas ei olisi vastannut kysymykseen: "Tuleeko muuta?" -> "Ilman muuta!". Tälläisiä me ihmiset vain olemme. Ainoa asia johon voimme todella vaikuttaa on oma suhtautumisemme tähän kaikissa kulttuureissa normaaliin, tavallisten ihmisten väliseen kommunikaatioon.

Osinkosijoittamisesta

Minun tavoitteeni sijoitustoiminnalleni on saavuttaa sellainen omaisuus, että omaisuuden tuottamien korkojen ja osinkojen avulla pystyn joko A) luopumaan päivätyöstäni, tai B) vaihtamaan lyhyempiin työpäiviin tai etätyöhön, tai ainakin C) pitämään elintasoni yllä myös eläkevuosina. (Ja jos nyt sattuisin päätymään miljonääriksi, ei sekään varsinaisesti haittaisi.)

Strategiani kannalta osinkotuotot ovat hyvin tärkeät. Ne tulevat muodostamaan pääosan tuloistani kaikissa yllämainituissa vaihtoehdoissa. Pyrin siis ostamaan sellaisten yhtiöiden osakkeita, jotka tuovat tasaista osinkotuottoa. Tämänkaltaiset pitkät perinteet omaavien yritysten osakkeet tuppaavat olla kalliita ja eivät dippaa oikeastaan edes muiden pudotessa. Kuitenkin pikkuhiljaa ostamalla pystyn keräämään myös näitä hintavia osakkeita salkkuuni. Tällä hetkellä palautan kaiken osinkotuottoni suoraan uusiin sijoituksiin. Ikävää on, että joudun välistä maksamaan pääomaveron, mutta toisaalta vero-osuutta saa pienennettyä vähennyksillä.

Koska verojen maksu uudestaan ja uudestaan samasta asiasta on tympeää, on minulla toki myös kasvuosuus rahastoja, joissa osingot siirtyvät suoraan rahaston arvoon, eikä verottaja voi vuolla siivuja välistä. Verot maksan sitten vasta, kun myyn osuuksia (jos tällainen tilanne ylipäätään tulee eteen ennen perinnönjakoa). Rahastojen on siis tarkoitus tuoda salkkuuni pohjamassa ja osinko- ja korkoinstrumenttien varsinainen elämiseen (tai tällä hetkellä sijoittamiseen) varattu tuotto.

Osakesäästötili toki suojaisi tältä moninkertaiselta verotukselta, mutta poliitikot ovat viisauksissaan säätäneet, että en saa ostaa sinne kuin suomalaisia osakkeita.

Viimekuukausina moni on tehnyt tuntuvia voittoja osakekaupoilla. Tämän kaltainen pelaaminen vaatii paitsi kanttia myös jonkinlaisia ennustajanlahjoja. Täytyy myöntää, että oma aikani tai edes kiinnostukseni ei oikein tahdo riittää yksittäisen yrityksen tarkkaan analysointiin. Lisäksi yritysten osakekurssiarvoilla ei tunnu olevan usein minkäänlaista realistista kiinnekohtaa todellisuuteen. Pitäisi ymmärtää myös trendejä ja nähdä, minkälainen uutisointi saa sijoittajat sopulilauman tapaan ostamaan tiettyä osaketta ja nostamaan sen kurssin reilusti kaiken analytiikan yläpuolelle. Myös tästä syystä pyrin itse sijoittamaan pääosin ainoastaan osingonmaksajiin. Niihin tylsiin firmoihin, joista todennäköisesti ei saa nopeita myyntivoittoja, mutta joiden liikestrategia ja toimintaympäristö antaa ymmärtää, että firma on pystyssä vielä vuosikymmenenkin päästä. Kun ostan dipistä, ostan näitä samoja firmoja joihin uskon ja joiden osingonmaksuun voi luottaa jatkossakin.

Monet salkkuni osakkeet ovat edelleen miinuksella maaliskuun rotkon jälkeen. Mutta osingonmaksu on pysynyt tasaisena. Kurssien putoaminen ei siis aiheuttanut mitään muita toimenpiteitä kuin lisäostoja samoille osakkeille. Jos salkkuni olisi muodostunut osakkeista, jotka olisin hankkinut myyntitarkoituksessa, olisi oikea ajoitus ollut elintärkeää. Voi olla että tälläistä hidasta päätöksentekijää hieman harmittaisi tässä kohtaa. USA pressanvaalitkaan eivät tule heilauttamaan osinkovirtaani lyhyellä tähtäimellä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että maailma mullistuu totaalisesti. Tähän en kuitenkaan jaksa uskoa.

Usein kuulee sanottavan, että sijoittamisen lopputulokseen ei vaikuta yrityksen osingonmaksupolitiikka tai että olisi kannattavampaa sijoittaa kasvuyritykseen kuin osingonmaksajaan. Maksetut osingot kun vähentävät yrityksen arvoa nettovarallisuuden laskun kautta ja siksi sijoittajan saama kokonaistuotto on sama tai pienempi. Itse en ole tämän teorian kannattaja, sillä nykypäivänä yrityksen arvolla (osakkeen arvo) ei tunnu olevan paljoakaan tekemistä nettovarallisuuden kanssa enkä muutenkaan osta osakkeita myydäkseni niitä. En siis hyödy yrityksen nettovarallisuuden kasvusta, mutta tasaisesta osingonmaskukyvystä hyödyn.

Mitä pidemmän kokemuksen kerään suorista osakekaupoista, sitä selvemmäksi käy, että minulle parhaiten soveltuva sijoitustapa on osta ja unohda.

Kiire - huono tekosyy

Niin siinä käy, että parhaatkin aikataulutetut suunnitelmat heittävät häränpyllyä, kun yksi osa muuttuu.

Näin hoitajana koronakevät on laittanut lomat ja työvuorot uuteen järjestykseen moneen otteeseen ja lisäksi yksinkertaiseksi olettamani yliopistokurssi osoittautuikin extra työlääksi, joten lopulta vähiten tärkeä, eli tämä blogi, on joutunut odottamaan syrjässä aukkoa kalenterissa.

Oma salkkuni on nyt hiukan hukassa ja etsin osakkeille mahdollisesti uutta osoitetta. Käyttämäni Degiro kun on tehnyt isoja muutoksia palveluunsa. Maksut ovat ennallaan, eli palvelu on edelleen erittäin edullista näin satunnaisen piensijoittajan vinkkelistä. Ongelmana on sopimusmuutokset pörssien ja ilmeisesti Hollannin ja muiden maiden välisten verotussopimusten kanssa (voi olla kyse myös EU:n verostussopimusten tarkentumisesta, jolloin koskee kaikkia eurooppallaisia välittäjiä).
Lisäys 24.7 -> tässä vielä uutinen aiheesta Arvopaperi -lehdessä.

Tästä johtuen en voi enää omistaa suomalaisia osakkeita Degiron kautta. Toisaalta minulla ei ole arvo-osuustiliä pankissa, koska Degiro on ollut huomattavasti edullisempi. Ja Nordnetin tililleni en aio enää ostaa yhtäkään uutta osaketta heidän pöyristyttävän korkeiden välityspalkkioidensa vuoksi. Tästä johtuen olen myynyt pois suomalaiset osakkeeni ja pohdin, hankinko niitä enää ollenkaan, siirrynkö suomenkin suhteen indeksisijoittajaksi vai löytyisikö joku hintaluokaltaan järkevä ratkaisu suomalaisten osakkeiden arvo-osuustiliksi.

Degiro julkaisi myös pitkän listan muita osakkeita, joita eivät enää välitä lokakuusta eteenpäin. Listalta löytyi yksi salkkuni osakkeista, MMP, jonka myin pienellä tappiolla kurssin noustessa syvimmästä kuopasta.

Degiron kautta omistettujen osakkeiden osinkoverotus muuttuu myös ja osasta peritään jatkossa aikaista korkeampi vero. Minulla ei ole ollut aikaa perehtyä, mitä tämä tarkoittaa omistamieni osakkeiden kohdalla, mutta voi olla, että joudun tekemään muitakin muutoksia omistuksiini.

Näistä syistä johtuen olen viime kuukausina sijoittanut lähinnä takuuvarmoihin Seligsonin passiivisiin indeksirahastoihin. Aikaisempien hyvin tuottaneiden rahastojeni: Pharma, TOP-25 brands ja Aasia, rinnalle olen alkanut säästää myös Pohjois-Amerikan indeksirahastoon.

Degiro on edelleen ykkösvalintani arvo-osuustiliä varten, sillä heidän palvelunsa on toimiva ja huomattavan edullinen. Jos esimerkiksi ostan ja myyn pohjoisamerikkalaisen osakkeen osto+myynti = 1,14€, Nordnetissa samat liikeet ovat yhteensä 14€. Koska ostoni ovat pieniä, muutamia satoja euroja, ja teen maksimissaankin vain pari kauppaa kuussa, on tuo 12,5 kertainen hinta mahdoton kulu. Vaikka sen laskisi vähennykseksi pääomatuloihin, jäisi maksettavaa tästä edestakaisesta kaupasta silti yli 10€ extraa. Jollekin tuo summa saattaa kuulostaa pieneltä, mutta kun huomioi että piensijoittajana jokainen euro ratkaisee ja voitot syntyvät pienistä puroista, vuositasolla summa kasvaa huomattavaksi suhteessa voittoihin.

Lisäksi, koska uskon, että nämä Degiroa nyt koskevat muutokset toistuvat samankaltaisina myös muiden eurooppalaisten yhtiöiden kanssa, vatii tämän asian pohtiminen syvempää ymmärrystä. Suomalaisten pankkien arvo-osuus tilejä kartan kaupankäyntikulujen lisäksi myös erilaisten säilytyspalkkioiden yms. kertyvien kulujen vuoksi.

Kiire on huono tekosyy sille, miksi en ole ehtinyt ottaa asioista paremmin selvää. Toisaalta on aika vähän paikkoja josta kysyä - esimerkiksi pankkien sijoitusneuvojat ovat yleensä kaukana ulapalla todellisen tietämyksen suhteen. Heidän tehtävänään kun on vain myydä pankkien omia sijoitustuotteita. Pakko siis turvautua omaan tutkimukseen, kunhan vain ehtisi...

Jos sinulla on nyt kesällä ylimääräistä aikaa, niin huomasitko, että Nextory tarjoaa 3kk kokeilujaksoa puoleenhintaan uusien asiakkaiden lisäksi myös jo aikaisemmin rekisteröityneille käyttäjille, jotka ovat lopettaneet palvelun käytön? 3kk puoleen hintaan saat antamalla kassalla koodin: "lomalukemista"
Tarjous on voimassa henäkuun loppuun eli 31.7.2020 asti
Nextoryn sivulle pääset klikkaamalla banneria (14 päivän ilmainen kokeilujakso on aina voimassa uusille käyttäjille)



Itsehän kuuntelen äänikirjoja työmatkoilla ja nuukailijana lopetin palvelun käytön ja otin sitten palaavana käyttäjänä tarjouksen vastaan...

Voittajat ja häviäjät

Moni on tehnyt viimepäivinä hurjia voittoja salkullaan, kun osakkeet etenkin helsingin pörssissä tekivät täysin ennustamattoman spurtin ylös. Eri palstoilla on ollut paljon keskustelua, mikä on saanut juuri yksittäisen osakkeen nousuun, mutta koska niin moni kurssi noudatti tätä samaa kaavaa, ei kyse voi olla yksittäiseen yritykseen kohdistuvasta menestys odotuksesta.

Minulla on selkeä strategia tässä koronauutisten käynnistämässä markkinatilanteessa. Olen laittanut rajat tarkkailemilleni osakkeille ja kun kurssi laskee tämän rajan alle, ostan ennalta suunnittelemani määrän osaketta ja lasken uuden rajan alaspäin seuraavalle portaalle. Voitte arvata etten ole tehnyt tällä strategiallani mitään ostoja yli kuukauteen. Itseasiassa kurssit ovat karanneet paljon sen arvon yli, joka vallitsi, kun rajani asetin. Markkinat eivät lainkaan kunnioittaneet strategiaani, mutta koska markkinat eivät koskaan ole väärässä, voin vain myöntää, että minun strategiani oli väärä.

Koska olen lukuisista lähteistä takonut päähäni, että strategiastaan pitää pitää kiinni, eikä saa lähteä hötkyilemään ulos jäämisen pelossa, en ole muuttanut strategiaani vielä tässäkään tilanteessa. FOMO, eli fear of missing out, kun yleensä saa ihmiset tekemään järjettömiä päätöksiä kun näkevät muiden tehneen isoja voittoja jo aikaisemmin. Esimerkiksi ostamaan silloin kun kurssit ovat korkeimmillaan ja myymään pohjilla.

Tämä nyt vallitseva kurssien nousu on ennennäkemätön ilmiö. Koska koko maailmanlaajuinen epidemiatilanne aikana, jossa ihmiset, tavarat ja tieto liikkuu vapaasti on ennennäkemätön tilanne. Kun seuraava epidemia tulee tulevaisuudessa (varmasti tulee) voimme ennustaa pörssin liikkeitä myös sen mukaan, mitä viimeksi tapahtui. Nyt voimme vain arvailla ja kun riittävän moni arvaa samaan suuntaan, tämä muuttuu itseään toteuttavaksi ennusteeksi ja FIFO hoitaa loput. Tällä kertaa lähdettiin hurjaan nousuun. Oltaisiin voitu mennä toiseenkin suuntaan.

Olin siis väärässä, markkinat oikeassa. En aio muuttaa strategiaani ja odottelen edelleen laskusuhdannetta. Mutta minulla menee säännöllisesti rahaa passiivisiin indeksirahastoihin laajalla hajonnalla, sekä ETFiin, joten täysin osattomaksi en tästäkään noususta jäänyt.

Pörssiosakkeiden ostamiseen varatusta potista käytin kuitenkin osan tekemällä ensinmäisen sijoitukseni pörssin ulkopuolelle. Startup -yritykseen. Jos pitää lähteä nopalla heittämään, niin miksei sitten pelaisi täysillä.

Kummalliset kurssiliikkeet

Ei pidä taistella tuulimyllyjä tai keskuspankkeja vastaan.

Pörssikurssit tuntuvat poukkoilevan täysin järjenvastaisesti ja usein "väärään suuntaan" kääntyneen indeksin takaa löytyykin erilaisia elvytystoimia. Jo pelkästään Trumpin puheet saavat kurssit hurjaan nousuun, vaikka kyseisellä herralla ei tunnetusti ole paljon substanssia kommenteissaan. Olisi mahtavaa, jos koronan jälkeen talous palautuisi pian normaaliksi, eikä meille jäisi massatyöttömyyttä, konkursseihin kosahtaneita yrityksiä ja valtavaa velkataakkaa, joka estää sosiaaliturvan parannukset ja kuntapuolen palkankorotukset vuosikymmeneksi eteenpäin. Minun on kuitenkin hirveän vaikea uskoa kaikinpuolin positiiviseen lopputulemaan.

Mitä siis piensijoittajan pitäisi tehdä kurittomien kurssien kanssa? Päivätreidaaminen ei edelleenkään ole vaihtoehto minulle. Ei ole aikaa perehtyä tarpeeksi enkä pysty tekemään kauppoja työaikana. Vaihtoehdoksi jää ajallinen hajauttaminen, sillä kurssien suuntien ennakoiminen ei onnistu ilman yliluonnollisia kykyjä.

Kun tarkastin luvut maaliskuun lopussa, osakesijoitukseni olivat tulleet tammikuun huipuista alaspäin 12%. Sijoitussalkkuni arvo kokonaisuudessaan oli laskenut 10%. Luvut ovat osin suuntaa-antavia, sillä ne sisältävät myös myyntiä (joka on luonnollisesti pudottanut salkun arvoa) ja kuukausisijoittamisen lisäksi pieniä ostoja (jotka ovat nostaneet salkun arvoa). En laske pankkitililleni myynneistä kertynyttä tai muuten säästettyä rahasummaa lainkaan salkkuni arvoon mukaan. Sijoitukseksi se muuttuu mielessäni vasta kun raha on laitettu töihin. (Pankkitilin nollakorkoa ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua sijoitukseksi.)

Tällä hetkellä säästän kuukausittain rahastoihin (Seligsonin passiiviset indeksirahastot: Aasia, Global Top 25 Pharmaceuticals ja Global Top 25 Brands) ja ETF:ään (Vanguard S&P 500) samoilla summilla kuin tähänkin asti. Näiden lisäksi olen tehnyt dropeista hyvin pieniä ostoja sellaisista osakkeista, joiden kannattavuuteen uskon pitkällä tähtäimellä (mm. Metso, AbbVie, J&J) ja REIT kiinteistörahastoista, jotka ovat olleet suorastaan törkeän halpoja (putoavat varmasti edelleenkin) ja maksavat kivasti osinkoa.

Koska elvytystoimien poikimat nousut saavat aikaan pientä paniikin tunnetta, josta seuraa välitön halu ostaa, ettei tilaisuus mene sivusuun, olen tehnyt itselleni excel taulukon niistä osakkeista joita haluan lisätä salkkuuni.

Tähän taulukkoon olen määritellyt itselleni ko. osakkeen arvon, jonka alittuessa teen oston ennalta päättämälläni määrällä. Jos osto onnistuu, jään odottamaan seuraavan määrittelemäni arvon alittumista. Taulukkoni oletuksena on siis karhumarkkinat enkä osta lainkaan nousevaan kurssiin.
Jossain kohtaa lisään nouseville kursseille omat ostokohdat, mutta vielä ei ole sen aika.

#nallehaaste #karhumarkkinat -HH-

Media on täynnä toinen toistaan paremmin tietäviä asiantuntijoita, jotka syvällä rintaäänellä kertovat miten tässä kaikessa käy. Totuus on kuitenkin, ettei kukaan voi tietää. Kenelläkään ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta. 90-luvn laman aiheuttajia Suomessa olivat vapautuneet rahamarkkinat, vahvan markan politiikka ja Neuvostoliiton romahtaminen. Tästä seurasi teollisuuden kilpailukyvyn heikkeneminen ja lopulta suurtyöttömyys. It-kupla taas oli globaali kuoppa, jonka syyt löytyvät mm. nopeasta tietoliikennealan muutoksesta, mikä johti ylioptimistiseen odotustasoon ja kurssien nousuun FOMO -hypen kautta. 2008 finanssikriisin juuret juontuvat Yhdysvaltain keskuspankin väkisin ylläpitämään matalaan korkotasoon, asuntomarkkinoiden paisumiseen ja pankkien holtittomaan roskalainapolitiikkaan.

Nyt meillä yhdistyvät nuo kaikki: roskalainoja ja viriteltyjä sijoitusinstrumentteja on taas myyty jo pitkään, keskuspankit syöttävät markkinoille elvytysrahaa, odotukset olivat jo ennen koronan iskemistä monen yrityksen osalta epärealistisen korkealla, kaupan, pavelualan ja teollisuuden pysähtyminen sekä julkisen sektorin maksuvaikeudet tuottavat päivittäin tuhansittain uusia työttömiä. Vienti ei tule käynnistymään sormia napsauttamalla, kun kaikki maat ovat samassa ojassa. Ihmettelen, jos korot eivät nouse edes silloin, kun elvytysrahat loppuvat. Ja korkojen nousu tunnetusti kaataa asuntomarkkinat...

Jos olen väärässä ja kuopan pohjalla on jo käyty, se on vain iloinen asia kaikkien kannalta. Säästytään monelta surkealta ihmiskohtalolta. Minun kohdallani se tarkoittaisi, että karhumarkkina excelini ostoruutuihin ei tule merkintää uusista kaupoista. Sijoitustrategiaani, eli pitkäaikaista hajauttamista se ei silti muuttaisi.

Epävarmuutta strategiasta

Olen huono sijoittaja siinä mielessä, että minun on vaikea kestää epävarmuutta. Teen elämässäni paljon tarkkoja suunnitelmia ja varasuunnitelmia, eikä minua haittaa vaikka suunnitelmat muuttuisivat. Mutta jos tilanne on sellainen että en syystä tai toisesta voi tehdä suunnitelmia, koen tilanteen ahdistavana.

Pohdin tammikuun alun postauksessani Kun pörssi romahtaa suhtautumistani pörssin nousuihin ja laskuihin, eikä ajatusmaailmani ole näiden parin kuukauden aikana muuttunut lainkaan. Arvelin silloin, että pörssiromahdus tulee joka tapauksessa, emme vain tiedä miksi ja koska. Tällä arvauksella oli helppo osua oikeaan, mutta koronaa en tietenkään osannut ennustaa.

Se mikä tekee koronasta omien suunnitelmieni kannalta hankalamman kuin pörssin romahtamisen vaikkapa sodan, brexitin tai rajatun markkina-alueen laman vuoksi, on koronan pitkäaikaisten seurausten ennustaminen. Meillä voi olla meneillään pieni notkahdus, syvä kuilu, nopea droppi ja nousu, vuosien lama... tai erilaisia yhdistelmiä näistä alasta riippuen.

Epätarkka suunnitelmani tällä hetkellä on, että ostan tasaisesti laskevista kursseista. Jopa tämän strategian noudattaminen on hankalaa, koska ostin hiukan osingonmaksajia ensimmäisen pudotuksen jälkeen. Sitten kurssit nousivatkin hiukan ja jäin miettimään olisiko sittenkin pitänyt ostaa enemmän. Hetkeä myöhemmin kurssit jatkoivat syöksyään ja ajattelin, että voin ostaa pian lisää. Ja luonnollisesti kurssit kääntyivätkin nousuun juuri sinä päivänä kun olin ajatellut seuraavat ostokset tehdä. Nyt huomaan pohtivani päivittäin että ostaakko vaiko ei. Olemme kuitenkin vasta osin joulukuun, osin viime vuoden alun lukemissa. Yksi katselemani osake on nyt 3 vuoden aikaisella tasolla, toinen muutaman kuukauden takaisisssa. Onko vielä liian aikaista tehdä ostoksia? Vai olenko jo myöhästynyt laskumarkkinoilta? Mitkä alat jatkavat laskua, mitkä kääntyvät nousuun?

Indeksirahastoon kuukausisäästäminen on huomattavasti stressittömämpää kuin suorat osakehankinnat...

Jos nyt unohdetaan täysin se aspekti, että meillä on käsissämme nopeasti etenevä pandemia ja keskitytään pelkästään taloudelliseen puoleen, olen jopa helpottunut kun pörssit romahtivat. Olen ollut jo pitkään niissä tunnelmissa, että kurssit ovat "liian" korkealla ja on tuntunut pahalta sijoittaa kun takaraivossa on ajatus että maksan liikaa. Ymmärrän toki, että osakekurssit ovat vain numeroita joihin vaikuttaa lähinnä se, mihin hintatasoon sijoittajat uskovat. Silti tilanteen nollaantuminen vuosien nousun jälkeen tuntui vääjäämättömältä. Ja jos en onnistu tekemään ostoksia kuopan pohjalta, ainakin teen niitä pitkin matkaa ylä- ja alamäkeen.

Yksi tärkeä menestyvän sijoittajan merkki on, että hänellä on selkeä suunnitelma josta pidetään tarkasti kiinni, hyppivät kurssit sitten suuntaan tai toiseen. Minun strategiani on nyt häilyvä, koska yritän rakennella sitä kattamaan erilaisia skenaarioita. Lähikaupasta oli loppu tuoreen leivän ja shampoon lisäksi kristallipallot.

Omien pohdintojen älyttömyyden huomaa usein silloin, kun naureskelee muiden aivopieruille. Eräässä keskustelussa aloittaja mietti, miten Helsingin asuntomarkkinoiden käy kun vuoden loppuun mennessä tulee 20 000 perikuntien myyntiin laittamaa kohdetta markkinoille. Tähän lukuun oli päästy laskemalla että 20% yli 65 vuotiaista kaupunkilaisista jättää maallisen majansa. Sellaiset totuudet, kuin että virus iskee pahiten jo laitoshoidossa oleviin vanhuksiin, tai että jokainen vanhus ei asu yksin, puhumattakaan että parhaimmillaankin 6% kuolleisuus on laskettu vain testatuista oireisista, eikä koko väestöstä, ei ollut vaikuttanut päättelyketjuun.

Itse huomasin pohtivani elektronikkajättien kursseja, kun seisoin kaupassa tyhjän jauhelihahyllyn edessä. Sillä johonkinhan hamstraajien on pakko hätävaransa laittaa. Onko kaikilla tosiaan kakkospakastin huoneen nurkassa valmiina? Ja pakastinkapasiteetin nostaminen vie enemmän sähköä. Miten energiayhtiöiden kurssit nousevat, kun ihmiset linnoittuvat kotiinsa? Entä sitten, jos tehtaiden työntekijät sairastuvat ja tuotanto ajetaan alas.... Ja pehmopaperituotanto on kriisissä, kun ensin on nostettu kapasiteettia vastaamaan ostotahtia ja kysyntä romahtaa loppuvuodesta ihmisten käyttäessä varastojaan pois. Näkyykö tämä markkinahäiriö Metsä Groupin kurssissa etupainotteisesti vai kannattaako odottaa koko pörssin liukumäen loppuun ennen osakkeen lisäämistä?

Maailmalla kiertää tälläkin hetkellä useita tappavia tartuntatauteja. Kuka olisi voinut ennustaa että uusi virus saa näin poikkeukselliset mittasuhteet? Vasta aika näyttää, kuinka paljon maailmaa mullisti itse korona ja kuinka paljon päättäjien toimenpiteet tai uutisointi.

Miksi kymppikin kuussa riittää, toistaiseksi

Ihmisiä kannustetaan sijoittamisen alkuun kertomalla kuinka vähällä pääsee mukaan.  Joissain rahastoissa minimi on kymppi kuussa. Toisissa 15€. Esimerkiksi S-pankin kanssa voi tehdä sopimuksen, jossa euro jokaisesta korttiostosta tai vaikkapa kertyneet bonukset menevät rahastoon. (Tämä ei ole suositus S-pankin rahastoja kohtaan, joissa saattaa olla korkeat hallinnointikulut. Ne voivat kuitenkin olla sopiva vaihtoehto automaation vuoksi).

Säästetty kymppi tekee kuitenkin vain 120€ vuodessa. 1200€ kymmenessä vuodessa. Tälläisellä säästämisellä ei tulevaisuudessa odota suuri omaisuus puhumattakaan taloudellisesta riippumattomuudesta. Vaikka otettaisiin huomioon korkoa korolle ilmiö, on summa vaivaiset 1553€ kymmenessä vuodessa laskennallisella 5% tuotolla.

Miksi siis edes aloittaa, kun sijoittamisesta ei ole mitään hyötyä? Sijoittaminen ei muuttaisi elämässä yhtään mitään. Väärin. Sijoittamisen aloittaminen muuttaa kaiken - olettaen, että vaihtoehtona on, ettei säästöön jää nyt mitään.

Tärkeintä ei alussa nimittäin ole sijoitettu summa vaan se ensinmäinen askel. Se että päättää pelkän kuluttamisen sijaan laittaa myös jotain sivuun. Kuten kirjoitin aikaisemmin aiheesta laihduttaminen vs säästäminen, kukaan ei sanoisi painonsa kanssa taistelevalle, että ei ole mitään järkeä vaihtaa pullaa omenaan, koska sehän on vain pieni osa kuukausittaista energiansaantia. Tärkeintä on päätös ja aloittaminen.

Minusta on mahtavaa, että sijoittajaksi pääsee jo kympillä kuussa. Jos laitat sen vauvasi puolesta indeksirahastoon ja jatkat tapaa kunnes lapsi täyttää 18, voi kertyneellä summalla ostaa jo merkittävän määrän osakkeita, maksaa käsirahan sijoitusasuntoon tai sen voi tuhlata tarpeettomaan ja oppia kovan läksyn. Vaikka lapsi tuhoaisi säästön minuuteissa, ei koko rahasummaa olisi ollut olemassakaan, jos sitä ei olisi ensin säästetty.

Minun automaattiset siirtoni menevät Seligsonin kolmeen eri rahastoon, 15€ jokaiseen, eli vaivaiset 45€/kk. Lisäksi lapsille yhteensä 30€. Näiden passiivisten indexirahastojen tuotto on ollut huomattava. 45€ kuukaudessa on tuomassa minulle kymmenessä vuodessa reilusti yli 15 000€ omaisuuden, vaikka luonnollisesti aikaisempi tuotto ei ole ennuste tulevasta. Toisaalta ensimmäinen indeksirahastoni on kasvanut sijoitusaikana yli 90% tuotottoprosentilla. Sijoitusaika on ollut huomattavan pitkä ja vaikken lisää tätä rahastoa enää, en ole aikeissa myöskään lunastaa sitä jatkossakaan, pörssivaihteluista välittämättä.

Silti summia tärkeämpää minusta on päätös aloittamisesta. Kirjaklassikossa Babylonin rikkain mies (George S. Clason, 1926) kerrotaan tarinoiden avulla, kuinka jokaisen pitäisi säästää itselleen vähintään 10% kaikista ansioistaan tulotasosta riippumatta. Tässä on loistava ajatus. 10% tuloista tarkoittaa kymmenessä vuodessa vuoden ansioita. Ihmisen, jolla jää kateen 2500€ kuukaudessa voi olla vaikea irrottaa yhtäkkiä 250€ kuukaudessa ennen kulutusta, mutta kympistä on helppo aloittaa ja ottaa päämääräkseen kasvattaa sitä pikkuhiljaa kunnes säästöön menee 10%.

Monella valitettavasti raha polttelee taskussa ja siksi sijoitettava summa on hyvä laittaa sivuun ennen muita menoja. Omat tuloni vaihtelevat huomattavasti kuukaudesta toiseen. 45€ kuukaudessa ei riitä tavoitteisiini, mutta se on sijoitusteni siemenperuna. Kuukausisäästämisen lisäksi sijoitan kaiken, mitä tilistäni jää yli elinkustannusten jälkeen. Tällä osuudella pääsen usein 10% tavoitteeseen ja joskus reilusti ylikin. Olen kiitollinen siitä, että rahastoihin voi kuukausisäästää pikkusumman. Sillä varmistan, että jokaisena kuukautena säästöön jää jotain. Olen kiitollinen myös, koska lapsenikin pystyvät matalan kynnyksen avulla sijoittamaan 10% ensimmäisistä omista ansioistaan.

P2P tilanteesta markkinoilla

Kirjoitin joulukuussa omista P2P sijoituksistani. Viimeviikkoina on paljastunut paljon ikävyyksiä P2P tiimoilta ja näitä on avattu useammassa blogissa. Erittäin hyvä tiivistelmä löytyy Matkalla Vaurauteen -blogista.

Ensimmäinen kaatuja oli Kuezal jonka toiminnasta on käynnissä poliisitutkinta. Paniikin iskiessä Envestio kaatui, kun sijoittajat ovat nostaneet varansa pois palvelusta ja yrityksen kassa tyhjeni. Myös Envestiota vastaan on nostettu rikosilmoituksia, mutta tätä kirjoittaessa se ei ole vielä varsinaisen tutkinnan alla.

Yksi epäilyttävä on Mintos, joka näyttää myyneen roskalainoja kasvun turvaksi ja vastaavia tietoja kaivetaan myös muiden yritysten taustoista.

Jotkut palveluntarjoajat ovat keskeyttäneet "Buy Back" -toiminnon tarjoamisen, koska rahaa kiskotaan markkinoilta siinä pelossa, että muitakin huijareita Kuezalin lisäksi löytyy. Kaikista palveluista etsitään nyt epäilyttäviä merkkejä ja vaikka varsinaisia huijauksia ei löytyisikään, tuntuu että suurin osa palveluista on vähintäänkin joustanut haaliessaan lainoja palveluihinsa.

Mitä siis seuraavaksi tapahtuu? Itselläni ei ole rahaa kiinni juuri edellämainituissa kohteissa, mutta se on pelkästään sattumaa. Ainoana poikkeuksena Mintos, johon en missään vaiheessa edes harkinnut sijoittavani, koska en pidä heidän agressiivisesta sissimainonnastaan (sama juttu kuin Nordnetin affiliate -ohjelman kanssa).

Minulla on kuitenkin sijoituksia kiinni muutamassa muussa, eli Grupeerissa, PeerBerryssä, RoboCashissa, Monetherassa ja Viventorissa. RoboCashista olen vähentänyt sijoituksiani jo joulukuun alusta lähtien, muissa ne ovat joko ennallaan tai olen niitä lisännyt. Mitä siis meinaan tehdä tässä tilanteessa? Totuus on, että sijoittamani summat ovat hyvin pieniä eikä vaikutus salkkuuni ole merkittävä vaikka menettäisin ne kaikki. Toisaalta myös uskon, että jokainen vertaislainoja tarjoava palvelu ei ole huijausta. Vaikka vertaislainoihin viimeaikoina liittynyt hype onkin luonut todella loistavan pohjan väärinkäytöksille, on pohjalla toimiva liiketoimintamalli. Rehellisten palveluntarjoajien suurinpana riskinä onkin nyt rahan joukkokato markkinoilta. Vaihtoehtoina on yrittää vetää omat sijoituksena ensimmäisten joukossa pois tai olla koskematta niihin ja toivoa että muutkin toimivat näin. Varsinaisesti hyvää vaihtoehtoa ei ole.

Korkeakorkoisia lainoja on ollut tarjolla aina sekä yrityksille, jotka voivat vähentää lainakuluja verotuksessaan että yksityishenkilöille. Tämä on ollut tuottoisa ala. Se, että joku on tajunnut voivansa ottaa voittoja molemmista suunnista - sekä rahoittajalta (me P2P lainoihin sijoittavat) että lainan ottajalta (korkealla korolla lainaa nostavat) ei muuta tilannetta miksikään. Siksi minun on mahdotonta nähdä että jokainen P2P palvelu olisi huijausta. Ehkä tilanteen rauhoituttua ja pölyn laskeuduttua meillä on jäljellä joukko luotettavia palveluja jotka kiinnittävät parempaa huomiota sekä lain yksityiskohtien noudattamiseen että velallisten tarkempaan perkaamiseen. Korkeakorkoisten lainojen tarjoaminen ja ottaminen ei taatusti lopu. Voin olla joko täysin väärässä (ei olisi ensimmäinen kerta) tai sitten oikeassa (tätäkin on tapahtunut). Tulevaisuus näyttää ja kristallipallon puutteessa on annettava vain ajan kulua.

Laivan kapteeniksi

Kuten olen kertonut, en ole aina ollut kiinnostunut sijoittamisesta. Vaikka olen laittanut rahaa säästöön ja sijoittanut muutamaan rahastoon, sijoittaminen on tuntunut lähinnä välttämättömältä pahalta. Minulle sijoittamisen tarkoitus oli suojata säästöjäni inflaatiolta, enkä edes seurannut sijoitusteni kehitystä. Olen siis tuupannut purteni ulapalle ilman airoja ja antanut sen tuulten vietäväksi.

Nyt kun olen alkanut perehtymään sijoittamiseen "tosi tarkoituksella", olen joutunut miettimään myös strategiaani. Purreltani on puuttunut päämäärä. Useita talous- ja sijoituskirjoja lukiessani törmään jatkuvasti salkun riskin määrittämiseen. Yleinen totuus tuntuu olevan, että osakkeiden paino salkussa tulisi olla sata - ikä. Omalla kohdallani osakkeiden paino pitäisi siksi olla luokkaa 50-60%. Loput sijoitukset pitäisi olla matalamman riskin tuotteissa. Tämä olisikin hyvä strategia, jos tavoitteeni olisi pelkästään suojata säästöni ja kasvulla ei olisi suurta merkitystä. Minä haen kuitenkin suojauksen sijaan kasvua. Ajatus tässä taustalla on, että nykyiset varani eivät riitä tavoitteisiini. Niistä on jopa haittaa siinä kohtaa, jos putoan yhteiskunnan varaan. Jos taas saan kasvatettua oman varallisuuteni arvoa, ei minun tarvitse myöhemminkään laskea talouttani yhteiskunnan tukien varaan.
Salkkuni korkoa tuottavat sijoitukset eivät siksi olekaan turvallisia valtion oblikaatioita yms. vaan korkean riskin sijoituksia.

Varojen jakaantuminen 01/2020 -HH

Purteni on seilannut paitsi ilman päämärää, myös ilman kapteenia. Ennenkuin olin perehtynyt alan kirjallisuuteen kuvittelin ihan tosissani, että pitää olla ammattilainen voidakseen tehdä sijoituspäätöksiä. Myöhemmin olen oppinut, että suurin osa "ammattilaisista" ei voita markkinoita (indeksiä) ja että parhaat salkut ovat itseasiassa aika yksinkertaisia. Kun mennään hyvin monimutkaisiin sijoitusinstrumentteihin, niiden tuotto on paljon epävarmempaa kuin vaikka perinteisen indeksirahaston. Erikoistuotteiden tehtävänä on tuoda markkinoille lisää vaihtoehtoja ja ne palvelevat tuotteiden myyjiä, ei niiden ostajia. Voin siis kaikessa rauhassa tehdä itse omat sijoituspäätökseni ja vältellä karikoita oppimalla muiden kompastuksista. Aina en voi onnistua, mutta ilman riskiä ei ole myöskään voittoja. Hajauttamalla sekä ajallisesti, että maantieteellisesti ja eri tyyppisiin sijoituksiin voin rajoittaa riskiäni. Olen nyt oman purteni kapteenina. Ja vaikka jonkun mielestä kapteeni vaikuttaa olevan kännissä suuren osan ajasta, opin kokoajan enemmän.

Juuri tänään salkkuni näyttää tältä:

Salkun jakaantuminen 01/2020 -HH

Suuren massan pohjalle muodostavat indeksirahastot, jotka tuovat pitkällä aikavälillä tasaisen tuoton ajallisen hajautuksen myötä. Pelimerkkeinä on jonkin verran suoria osakesijoituksia, jotka ovat aina spekulatiivisiä ja tuotto perustuu yhtä paljon tuuriin kuin markkinoiden ymmärtämiseen. Kiinteistömarkkinoiden sijoitukset ovat pörssinoteerattujen rahastojen (REIT) kautta. Vertaislainat ja kulutusluotot ovat paitsi parhaiten tuottava osuus salkustani, myös korkeimmalla riskillä varustettuja. Talletukset taas vähiten tuottavina, mutta parhaiten suojattuina ovat tärkeä osa salkkua siinä kohtaa, kun markkinat todella romahtavat ja tulee paljon ostomahdollisuuksia samanaikaisesti tarjolle.


Nyt purteni alkaa pikkuhiljaa olemaan merikelpoinen ja olen ottanut paikkani kapteenina. Kompassi on vielä hukassa, mutta minulla on jonkinlainen käsitys määränpäästä. Vaikka varallisuuteni ei olekaan kasvanut vielä mainittavasti alkuperäisestä tilanteesta, on kokonaisuus huomattavasti parempi kuin avomerellä ilman airoja keikkuessa.

Mitä olisin halunnut tietää sijoittamisesta

Me ihmiset opimme omasta kokemuksesta ja muita kuulemalla. Parhaiten oppi menee päähän ns. kantapään kautta. Kaikkein vaikeinta on omaksua tietoa silloin, jos sitä ei aktiivisesti halua ottaa vastaan. Ihmisillä on taipumus imeä tietoa, joka vahvistaa heidän omaa ennakkonäkemystään ja kantaansa. Tätä on tutkittu paljon. Yhdessä lukemassani tutkimuksessa näytettiin samaa neutraalia tekstiä kahta eri äärinäkemystä edustavalle ihmiselle. Molemmat löysivät neutraalista tekstistä omaa näkemystään vahvistavia kohtia, vaikka todellisuudessa niitä ei ollut.

Jokainen teini-ikäisen kanssa kättä vääntänyt vanhempi on varmasti ajatellut, kunpa vain saisin lapseni näkemään asiat minun kokemukseni kautta, olisi nuoren elämä jatkossa paljon helpompaa. Ettei hänen tarvitsisi opetella jokaista asiaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihmismieli vaan on rakennettu niin harmillisesti, että on vaikea hahmottaa asioita oman kokemuspiirin ulkopuolelta. Vanha sanontakin kertoo, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.

Kantapäänkautta opettelu on hirvittävän hidasta ja yleensä myös kallista. Jos ei aktiivisesti ime tietoa historiasta ja muiden kokemuksista ja opettele näkemään asioita muuten kuin vain omalta kannaltaan, jää maailma todella pieneksi. Vertauskuvana voisi käyttää palloa, jossa ympyrän sisällä on oman tiedon määrä. Pallon pinnalla on ne asiat, jotka tiedostaa, mutta ei vielä ymmärrä.

Kun oman tiedon määrä kasvaa, pallon halkaisija kasvaa ja samalla kasvaa pallon pinta, eli ymmärrys siitä kaikesta tiedosta, jota ei vielä hallitse.

Asioiden tiedostaminen -HH-

Olen lapsuudenkodissani saanut lahjana ymmärryksen rahan arvosta. Aikuisuuden kynnyksellä pankkikriisin aikaan opin elämään hyvin säästeliäästi ja ennakoiden tulevia kuoppia. Myöhemmin sain hyväpalkkaisen työn ja kartutin varallisuuttani, tein ensimäiset sijoitukseni. Mutta tässä kohtaa en ollut kiinnostunut sijoittamisesta, enkä etsinyt siitä tietoa. Sijoitustyylini oli siis äärimäisen passiivinen, eikä siinä sinänsä mitään vikaa. Sijoittaminen ei asiana kiinnostanut minua, enkä edes halunnut etsiä tietoa, koska ennakkokäsitykseni mukaan sijoittaminen oli hirveän hankalaa enkä olisi sitä ymmärtänyt kuitenkaan.

Kun elämäntilanteeni heitti kuperkeikan minulla oli käytössäni mukava määrä sijoitusomaisuutta, jonka turvin selvisin seuraavista vuosista. Tässä kohtaa tein ison virheen. Sen sijaan, että olisin etsinyt tapaa säilyttää pääomani ja käyttää tuottoja elämiseen, käytinkin pääoman elämiseen. Söin siis siemenperunat sadon tuoton sijaan. Elämässäni ei ollut ihmistä joka olisi antanut neuvoja, enkä itse osannut niitä etsiä koska en ollut ikinä kuullut esimerkiksi korkoa korolle ilmiöstä.

Nykyinen puolisoni eli kädestä suuhun kun tapasimme. Opetin häntä säästäväiseksi ja harkitsevaksi rahankäyttäjäksi. Kun puolisoni oli ymmärtänyt rahan arvon, hän innostui myös sijoittamisesta. Pikkuhiljaa hän sai myös minut miettimään rahaa eri tavalla ja nykyään olen hyvin kiinnostunut kaikkeen sijoittamiseen liittyvästä ja etenkin oman sijoitusvarallisuuteni kartuttamisesta. Minä opetin hänet pääsemään velkaantumisesta eroon. Hän opetti minulle kuinka rikastutaan.

Olen lukenut nyt monia kirjoja säästämiseen ja sijoittamiseen liittyen. Seuraan säännöllisesti myös lukuisia blogeja, joita kirjoittavilla ihmisillä on hyvin erilaisia lähtökohtia. Ehkä tärkein asia, minkä olen oppinut on, että vaikka tietyt säännöt ovat yleispäteviä, suurin merkitys on tuurilla. Ammattilaiset häviävät indeksille ja historia ei ennusta tulevaisuutta. Tärkeintä on aloittaminen ja oma suunnitelma, josta täytyy pitää kiinni. Riskitön sijoitus on samalla myös tuottamaton sijoitus. Kaikkien vaihtoehtojen joukosta pitää etsiä ja löytää oma tapa ja tehdä suunnitelma jatkosta. Yhtä oikeaa tapaa ei ole. Muiden kokemuksista oppimisessa on tärkeintä nähdä ne asiat, jotka eivät ainakaan toimi, sillä tulevaa ei pysty ennustamaan.

Niin sijoittamisessa, kuin elämässä ylipäätään on tärkeää ympäröidä itseään ihmisillä ja tiedolla, joka poikkeaa niistä asioista, jotka jo osaat. En voi oppia uutta, jos en katso oman kokemuspiirini ulkopuolelle. Mutta jotta voisin etsiä tietoa, minun pitää ensin nähdä, että se on olemassa. Tämän takia vaahtoan jatkuvasti, kuinka sijoittamista pitäisi opettaa jo peruskoulun jokaisella luokalla. Ei koululaisen tarvitse osata ulkomuistista pörssitermejä, mutta koululaisen pitäisi ymmärtää korkoa korolle ilmiö, velkojen todellinen hinta ja ennenkaikkea, että vaikka palkkatyöllä harva rikastuu, sijoittamalla moninkertaistaa mahdollisuutensa elintason nostoon.


Sijoittamisen ei tarvitse olla pienen piirin sisäänpäinkääntynyt harrastus. Sen pitäisi olla asia, josta juttelemme niitä näitä kahvitunnilla siinä missä puhumme autoista, lapsista tai lomamatkoista. Kun lähdin opiskelemaan uutta alaa, moni kysyi kuinka minulla on siihen varaa. En salannut, että teen sen säästöjeni varassa. Mutta tuttavapiirissäni ei ollut yhtäkään ihmistä, joka olisi olisi ymmärtänyt sijoittamista tuon taivaallista ja olisi pysäyttänyt minut ja neuvonut miten kannattaisi edetä, jotta taloudellinen tilanne ei jatkossakaan huonontuisi.

Mitä siis olisin halunnut tietää sijoittamisesta? Olisin halunnut tietää, että sijoittaminen on helppoa ja yksinkertaista. Olisin halunnut tietää, ettei minun tarvitse opiskella otsa hiessä pörssitermejä, tai lukea firmojen osavuosikatsauksia. Olisin halunnut tietää, ettei minun tarvitse maksaa ammattilaiselle salkkuni hallinnasta. Tai ryhtyä itse ammattilaiseksi. Olisin halunnut tietää, etten tarvitse isoa alkupääomaa tai suuria tuloja. Olisin halunnut tietää, että kuka vaan voi sijoittaa tuottavasti. Että sijoitusomaisuuden saa kasvamaan jo kympin säästöllä kuukaudessa. Ja ennenkaikkea, olisin halunnut nähdä miten korkoa korolle ilmiö toimii.

Kaikenlaista omaisuutta ja mitälie varallisuutta

Suomenkieli ei kannusta sijoittamaan tuottavasti. Meillä omistamiseen ja varallisuuteen liittyvät sanat kuvaavat huonosti minkälaisesta omaisuudesta on kyse. Sijoitussanastoa kyllä löytyy, mutta oikeita termejä yksityishenkilön taloudenpitoon ei puhekielessä ole olemassa. Tätä voisi verrata urbaanilegendaan siitä, kuinka monta sanaa eskimoilla on lumelle. (Meillä on niitä enemmän kuin eskimoiden kaksi sanaa, mutta pohjoissaamen kielessä on 180 sanaa lumen eri määritelmille.)

Kun puhumme omaisuudesta tai varallisuudesta, nämä menevät yleensä näppärästi samaan koriin niinkuin omenat ja banaanit, vaikka toinen on hedelmä ja toinen on marja. Meillä on kyllä sana varallisuus, mutta ei sen vastakohtaa, jolloin kaikki omaisuus helposti lasketaan varallisuudeksi. Englannin kielessä puhutaan termeillä assets (varallisuus) ja liability, joka kääntyy velvollisuudeksi tai rasitteeksi. Ja kun puhutaan omaisuudesta, ei eritellä tarkoitetaanko sijoitusomaisuutta vai käyttö-omaisuutta.

Kirjanpidon termejä käyttäen voisi sanoa vastaavaa ja vastattavaa. Toisaalta kaikki sellainen omaisuus, joka kuluttaa enemmän kuin tuottaa ei ole kuitenkaan velkaa.

On todella kankeaa puhua arkikielessä arvoa tuottavasta ja arvoa kuluttavasta omaisuudesta, mutta oman pään sisällä ne pitäisi kuitenkin nähdä selvästi erillään. Olisiko tulonlähde ja kululähde paremmat termit? Pääomaa kasvattava ja pääomaa rasittava omaisuus?

Jos myynnissä olisi pinkkejä metri x metri kuutioita hintaan 1000€ kappale ja ostat niitä kotiisi viisi, olet käyttänyt varojasi tähän 5000€ ja kun kannat kuutiot kotiisi ne ovat omaisuuttasi. Kuutiot vievät kuitenkin tilaa ja aiheuttavat sitä kautta kuluja, koska joudut joko vuokraamaan niille varastotilaa tai sitten hankkimaan isomman asunnon. Kuutiot siis kuluttavat varallisuuttasi jatkuvasti. Lisäksi niille ei ole todellisia jälkimarkkinoita. On totta että kirppiksellä näkyy joskus myytävän samoja kuutioita 50€ hintaan, mutta todellisuudessa ne menevät yleensä UFFille tai kierrätyskeskukseen ja lopulta kaatopaikalle. Ja kun muoti muuttuu, kaikki haluavat joka tapauksessa sinisiä kuutioita pinkkien sijaan.

Voitko siis laskea kuutiot 5000€ arvoiseksi omaisuudeksi? Moni näyttää laskevan. Entäpä varallisuudeksi? Tätäkin tapahtuu.

Sama koskee omistusasuntoa. Niin kauan kuin asut omistusasunnossasi itse, se ei ole tulolähde vaan kululähde. Jos myöhemmin muutat vuokralle ja tämä nykyinen jää sijoitusasunnoksi se muuttuu kululähteestä tulolähteeksi. Asunto on kuitenkin velattomalta osuudeltaan omaisuuttasi kaiken aikaa vaikkei termi varallisuus täysin istu, etenkään kuin monilla paikkakunnilla asunnon muuttaminen rahaksi ei ole läpihuutojuttu.

Jotkut näyttävät laskevan jopa auton mukaan varallisuuteen, vaikka keskiverto auton kohdalla pitäisi harkita jopa negatiivista lukua laskelmissa. Autotalli.comilla on näppärä laskuri, jonka avulla voi laskea, olisiko kuitenkin halvempaa luopua kakkosautosta ja lähettää lapset harrastuksiin taksilla.

Me käytämme myös temiä "säästää" silloin kuin oikeasti tarkoitamme että "kulutimme". Jos ostat leikki-ikäiselle seuraavan kauden toppahaalarin alen loppurysäyksestä voidaan ehkä vielä puhua säästöstä kohdistuen tulevaan kuluerään. Jos ostat samalle lapselle alesta kolme hupparia, viisi t-paitaa ja kahdet kesäkengät on päivänselvää, että näistä jää osa käyttämättä tai pienelle käytölle. Tätä tavaraa löytyy ilmaiseksi kavereilta, sukulaisilta, annetaan -palstoilta ja pilkkahintaan kirppareilta. Ei siis voi enää puhua säästämisestä vaikka alesta ostitkin. (Tiedän varmasti mistä puhun, kahden lapsen äitinä olen kantanut kierrätykseen kasseittan ihania lastenvaatteita, jotka kutsuivat minua mutta eivät puhutelleet lapsiani).

Voiko kesämökin laskea varallisuuteen? Paljonko saat siitä vuosittain pääomatuloja hoitokulujen, verojen ja muiden vähennysten jälkeen? Viivan alta näet, onko kyseessä sijoitus vai rasite. Säästitkö ostamalla kolme tuotetta kahden hinnalla? Jos tarkoitus oli alunperin ostaa vain yksi, sinä kulutit tuplamäärän rahojasi.

Eräässä lukemassani kirjassa kehoitetaan käymään koko asunto läpi tavara tavaralta ja kirjaamaan jokaisen nippelin arvo ylös. Lukiessani kuvittelin, että tässä haetaan ajatusta siitä, kuinka paljon meillä on elämässämme tavaraa jota emme tarvitse. Loppusumma kuitenkin laskettiin yhteen ja sen mukaan määriteltiin lukijan "net worth" eli nettovarallisuus. Ajatus on hyvin omituinen, sillä 99% asuntojamme täyttävästä tavarasta olisi mahdotonta muuttaa rahaksi. On totta että hyvä tavara liikkui aikoinaan kirpputoreilla, mutta maailma on muuttunut. Konmaritus ja ilmastotalkoot ovat aivan oikeutetusti kääntäneet ihmisten ajatukset tavaran hamstraamisesta kestävään kuluttamiseen ja maapallon kantokyvyn turvaamiseen. Vai paljonko sinä olisit valmis maksamaan 20 vuotta sitten saamastani lomatuliaisesta (arvo 15€) tai avatusta kasvorasvapurkistani (arvo 30€)?

Kun mietimme itseämme sijoittajina ja laskemme sijoitusten tai säästöjen määrää, pitää olla rehellinen itselleen ja laskea mukaan vain todellinen sijoitusomaisuus ja likvidi varallisuus. Kun huomaa pohtivansa mitä muuta voisi summaa vielä lisätä, kannattaa pysähtyä miettimään, tekeekö todellista arviota vai yrittääkö vain hämätä itseään muuntamalla totuutta.

Sama koskee kuluttamista. Kaikki ostaminen joka ei ole sijoitusomaisuuden lisäämistä on kuluttamista. Kuluttamista on myös keittiöremontti ja auton uudet vanteet. Ja omaan hyvinvointiin kulutettu varallisuus. Remontoitu asunto on toki helpompi myydä, mutta ei muuta asunnon tilastollista arvoa. Sen määräävät markkinat. Pankki ei myönnä enemmän lainaa asuntoasi vastaan, vaikka seinät olisi juuri maalattu. Jokainen kulutettu euro on menetetty iäksi, sijoitetun saatat menettää tai moninkertaistaa riskistä riippuen.

Kuluttaminen ei ole väärin, eikä varakkaampi ihminen ole varatonta parempi. Tärkeää on silti ymmärtää jokaisen hankinnan kohdalla, onko se tulonlähde vai kululähde. Minkätyyppisestä omaisuudesta on kyse. Ja kun ostaa tavaraa velaksi, pitää nähdä mielessään myös lopullinen hinta. Mikään ei ole kalliimpaa kuin "säästää" ostamalla velaksi turhaa tavaraa alennusmyynnistä. Sijoitusomaisuuden kartuttaminen on paljon yksinkertaisempaa kun on itselleen rehellinen.

Kun pörssi romahtaa

Kesää seuraa syksi, talvea uusi kevät. Näin on ollut aurinkokuntamme synnystä asti. Taloudellisen kehittyksen myötä meille on syntynyt pörssijärjestelmä, jonka liikkeisiin vaikuttavat niin suhdanteet, sodat kuin luonnonvoimatkin. Kurssit nousevat ja ne laskevat. Syklinen vaihtelu ei pysähdy.
Kun Suomi oli syvässä lamassa 90 -luvulla, talouden romahtamisella oli suuria vaikutuksia elämäni suuntaan. Hyvässä ja pahassa. Ostin silloin mm. ensiasuntoni murto-osalla siitä hinnasta, jonka myyjät olivat asunnosta aikoinaan maksaneet. Kun vuosia myöhemmin muutimme isompaan, olivat asuntojen hinnat huomattavasti korkeammalla. Tällä ei kuitenkaan ollut minulle enää merkitystä, koska ensiasuntoni hinta oli noussut markkinan mukana ja suhteellinen ero kalliinpaan ei ollut kasvanut. Olin päässyt hissiin mukaan sen ollessa pohjakerroksessa.

Kun it -kupla puhkesi jäi minulle käteen huomattava määrä optioita, jotka olivat muuttuneet arvottomiksi. Osan olin kuitenkin ehtinyt vaihtaa rahaksi ja laittanut ne kasvamaan indeksirahastoon. It-kupla vaikutti myös rahaston arvoon, mutta ei samoissa määrin kuin mitä osakekurssi putosi. Seuraavien taantumien myötä rahaston arvo on sahannut muutamia kertoja, mutta pitkällä tähtäimellä  arvo on aina ollut noususuhdanteinen. Alunperin optioina saatu palkkioni on kasvanut moninkertaiseksi, siitä huolimatta että yrityksen osakekurssi jäi raapimaan pohjamutia.

Olen tehnyt ensimmäiset suorat osakesijoitukseni vasta vuoden 2018 lopussa. Silloin sijoituksen tekeminen pelotti, koska jo 2016 aikana oli eri lähteissä kehotettu myymään ylihintaiset osakkeet ja kotiuttamaan voitot. 2017 aikana näitä kirjoituksia oli yhä enemmän ja 2018 aikana oli jo varma tieto, että jos ei Trumpin politiikkaa, niin viimeistään Brexit tulee romuttamaan maailmantalouden. Sijoitin silti ja vaikka 2019 keväällä olikin pieni notkahdus, kurssit ovat jatkaneet nousuaan edelleen.

Jos ja kun pörssi taas romahtaa, minulle tulee ehkä mahdollisuus kasvattaa osakkeiden määrää salkussani merkittävällä määrällä. Haaveilen suuremmasta osinkotuotosta ja kurssien nyrjähtäminen toisi hyvän mahdollisuuden hankintoihin. Jos pörssin romahdus tuo mukanaa laman, voisi se olla mahdollisuus aloittaa asuntosijoittaminen.

En voi tietää koska kurssilasku alkaa tai kuinka pitkään se kestää. Siksi en voi lopettaa sijoittamista edes silloin, kun lehtiotsikot täyttyvät uhkakuvista. Saattaa olla, että ostan jotain kurssien ollessa huipulla ja sijoitukseni arvo puolittuu. Todennäköisesti arvo kuitenkin nousee taas kun aallonpohjalta noustaan ylöspäin. Ja samalla nousee niiden sijoitusten arvo, jotka teen kurssien ollessa matalalla.

Ainoa mikä on takuuvarmaa on, että jos tuhlaan varani kulutukseen sijoittamisen sijaan, menetän ne 100% varmuudella aivan siitä riippumatta, onko pörssi nousussa vai laskussa.

Sijoitustähtäimeni on vähintään 15-30 vuotta. Tavoitteena riippumattomuus minimieläkkeestä. Ja jos kaikki menee nappiin, mahdollisuus vähentää oravanpyörässä juoksemista jo ennen eläkeikää. Näin pitkälle ajalle tulee osumaan useampi taloudellinen notkahdus, monta sotaa, paljon luonnon katastrofeja. Sijoitusstrategiani tulee täsmentymään sitä mukaan kun opin uutta ja maailma ympärilläni muuttuu. En voisi kuitenkaan kuvitellakaan siirtyväni takaisin sijoittajasta päämäärättömäksi kuluttajaksi, kun olen vihdoin päässyt toden teolla alkuun.

P2P sijoitukset

Koska palkkani on pieni ja vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja, on tärkeää saada raha työskentelemään puolestani. Minulla on jo aikaisemmin ollut sijoitukset suomalaisissa tuottoa.fi ja korkeatuottoinen.fi palveluissa, joissa on ideana merkitä palveluntarjoajan osakkeita joille maksetaan kiinteä korko osinkona. Saan molemmista palveluista C -sarjan osakkeilleni 7% osingon. Tuotosta 25% on veronalaista pääomatuoloa ja 75% verovapaata tuloa. Ostamissani sarjoissa on takaisinlunastustakuu, mutta uusimmissa liikkeellelaskuissa tämä ei ole automaatti ja korkokin on matalampi. Siksi olen suunnannut katseeni P2P markkinoille.

Tämän vuoden alkupuolella päätin kokeilla varsinaisia P2P palveluja joista ensimmäisestä hankinnastani kerroinkin jo aikaisemmin. Sittemmin olen sijoittanut viiteen ulkomaalaiseen palveluun, joista kirjoitan nyt tarkemmin.

Koska olen tehnyt sijoitukseni erilaisilla summilla ja eri kuukausina, eivät ne ole keskenään vertailukelpoisia. Seuraavat luvut on kopioitu p2p-millionaire -blogista, jossa ideana on ollut sijoittaa tasasumma 10.000€ jokaiseen palveluun ja verrata niiden tuottoja keskenään.

Otin P2Pmiljonäärin luvut omaan taulukkooni, jotta sain verrattua palvelujen tuottoa samalla aikajanalla. Tässä taulukossa on vain ne palvelut, joihin itse olen sijoittanut.

	ALUSSA	1kk	2kk	3kk	4kk	5kk	KOKONAIS TUOTTO
Grupeer	10.000€ korko tuoto%	10,090.08€ 90.08€ 11,53%	10,217.66€ 127.58€ 13,75%	10,327.81€ 110.15€ 13,65%	10,439.11€ 111.30€ 13,72%	10,551.25€ 112.14€ 13,66%	551.25€ 13,23%
PeerBerry	10.000€ korko tuoto%	10,051,37€ 51.37€ 6,43%	10,175.78€ 124.41€ 10,99%	10,249.20€ 73.42€ 10,38%	10,360.87€ 111.67€ 11,19%	10,458.37€ 97.50€ 11,28%	458.37€ 11,00%
ROBOCASH	10.000€ korko tuoto%	10,009.50€ 9.50€ 0,57%	10,35.25€ 25.75€ 1,42%	10,081.83€ 46.58€ 2,47%	10,130.03€ 48.20€ 3,13%	10,182.32€ 52.29€ 3,67%	182.32€ 4,38%
monethera	10.000€ korko tuoto%	10,038.25€ 38.25€ 4,6%	10,230.94€ 192.69€ 14,64%	10,241.53€ 10.59€ 9,93%	10,296.40€ 154.87€ 12,3%	n/a	n/a 11,89%
viventor	10.000€ korko tuoto%	10,49.76€ 49.76€ 6,23%	10,196.42€ 46.66€ 12,34%	10,282.40€ 85.98€ 11,82%	10,392.89€ 176.05€ 14,11%	10,713.24€ 144.30€ 14,73%	458.45€ 11,00%

Palvelut ovat keskenään hieman erilaisia ja alkuun etsin vaihtoehtoja, joissa voisin mahdollisimman pitkälle automatisoida kaiken toiminnon. RoboCash on näistä vaihtoehdoista kaikkein pisimmälle automatisoitu, kun taas Grupeerissä, PeerBerryssä ja Viventorissa voit luoda oman automaatin. Monetherassa joutuu jokaisen sijoituksen tekemään erikseen. Kaikki toimijat ovat ulkomaisia joten tuottojen ilmoittamisesta verottajalle on huolehdittava itse. Kaikki tarjoavat kuitenkin yksinkertaisen ja helppokäyttöisen raportoinnin eikä veroilmoitus ole ongelma.

Omalla lyhyellä (0-9kk historia/palvelu) kokemuksellani olen päätynyt seuraavaan: paras tuotto vaatii aina töitä ja edellyttää suurempaa riskiä. Vaikka yksikään palveluista ei ole tuottanut huonosti verrattuna siihen, että rahaa makuuttaisi säästötilillä, on korkotuotto suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon joutuu näkemään vaivaa lainojen ostamiseen. Grupeer ja PeerBerry ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Automaattinen investointi pyörittää pääomaa mukavasti, mutta palvelussa on käytävä välillä säätämässä korkorajoja tai tekemässä manuaalisia sijoituksia, jotta raha ei jää tilille makaamaan. Viventor toimii kuten Grupeer ja PeerBerry, lisäksi siellä on mahdollista ostaa osuuksia myös vanhempiin lainoihin pienellä preemiolla. Tämä vaatii taas lisää manuaalista työtä, mutta korkotuotto on parempi. Eniten manuaalista työtä vaativat Monethera, joka tarjoaa lainoja jopa yli 20% korolla. Jokainen projekti on kuitenkin erikseen esitelty ja vaatii oman riskiarvionsa.


Mitä palvelua sitten aion käytää jatkossa ja millä perusteilla?

TÄYSIN AUTOMATISOITU:
Alunperin venäläisen RoboCashin pääkonttori on Kroatiassa ja se on toiminut EUn ja Sveitsin markkinoilla vuodesta 2017. Sen lainojen korko on ollut vielä vuoden alussa 14%, mutta laskettiin ensin 12 prosenttiin ja tätä kirjoittaessa korko on juuri pudotettu 11 prosenttiin. Maksimi sijoitettava pääoma yhteensä 10,000€. RoboCashin tililläni seisoo kuitenkin jatkuvasti sijoittamatonta rahaa, koska palvelussa on ajoittain pulaa lainoista, joihin varat siirtyisivät. Tämä laskee luonnollisesti saatua tuottoa radikaalisti. Laina-ajat ovat lyhyitä, joten tarvittaessa pääoman saa nostettua palvelusta kuukaudessa. RoboCash tarjoaa takaisinmaksutakuun myös lainan korolle, joka laskee sijoituksen riskiä entisestään. En lisää RoboCash pääomaani enempää vaan odotan, että raha palautuu tililleni ja sijoitan sen sitten itselleni paremmin sopiviin palveluihin.

"PUOLIAUTOMAATTI":
Latvialainen Grupeer julkaisi palvelunsa 2017. Olen ollut omaan sijoitukseeni hyvin tyytyväinen. Tuotto on ollut tasaista ja rahavirta on ollut sujuvaa. Palveluntarjoajan mukaan keskimääräinen korko on 13,47% ja itse olen päässyt reiluun 12% korkotuottoon. Sijoitan ainoastaan lainoihin, joissa on takaisinmaksutakuu, joten tämä syö korkotuottoani hieman. Käytän sijoitusten tekemiseen automaattia, johon olen valinnut mieleiseni koron, laina-ajan yms. vaihtoehdot. Lisään Grupeer pääomaani jatkossakin.




Latvialainen PeerBerry aloitti omana palvelunaan 2017, mutta se on myynyt lainoja Mintoksen kautta jo vuodesta 2009 asti. Se toimii hyvin samankaltaisesti kuin Grupeer, mutta omat varani jäävät ajoittain seisomaan kun tarjolla on vain matalamman koron lainoja. Automaattini on säädetty yli 12% korkoon ja sijoitan ainoastaan lainoihin, joissa on takaisinmaksutakuu. Jos tilille jää seisomaan pääomaa, sijoitan sen yksittäisiin lainoihin, joissa korko on hieman alempi. Palveluntarjoajan mukaan keskimääräinen korkotuotto on 11,42%. En lisää PeerBerryn sijoituksiani toistaiseksi, koska Grupeer ja Viventor tuottavat paremmin. En kuitenkaan ole myöskään lopettamassa PeerBerryn käyttöä vaan annan jo sijoittamani pääoman kiertää siellä omalla painollaa.



Myöskin Latvialainen Viventor toimii pitkälle samoin kuin Grupeer ja PeerBerry. Sivustolla on mahdollisuus sijoitta manuaalisesti tai automaatilla ja korot ovat hiukan paremmat kuin Grupeerilla ja PeerBerryllä. Lainavalikoima on laaja ja lisäksi tarjolla on myös jälkimarkkinat. Sijoitan ainoastaan lainoihin, joissa on takaisinmaksutakuu ja tämä hiukan rajoittaa vaihtoehtojani. Lainojen korot ovat tätä kirjoittaessa korkeammat kuin Grupeerilla tai PeerBerryllä, joten Viventor on näistä automaatilla toimivista palveluista se, johon lähitulevaisuudessa sijoitan eniten.



MANUAALINEN:
Virolainen Monethera julkaisi P2P palvelunsa toukokuussa 2019, mutta se on toiminut lainamarkkinoilla jo vuodesta 2017. Monetheran sijoituksille saan yli 19% korkoa, tosin lainoja on tuoreella toimijalla tätä kirjoittaessa vasta todella vähän tarjolla. Monetheran kautta sijoittaminen vaatii jatkuvaa tarkkailua, koska lainat tulevat heti täyteen. Palveluntarjoaja mukaan keskimääräinen korkotuotto on 19,10% ja se pitää paikkansa, kunhan on tarkkana rahasiirtojen kanssa eikä makuuta tilillä varoja turhaan odottelemassa. Koska lainoja ei ole kaiken aikaa tarjolla, vaihtelee myös uusien sijoitusten korkotuotto huomattavasti kuukausittain. Minimisijoitus yhteen projektiin on 1€. Itse olen tehnyt muutaman kympin sijoituksia, koska palvelu on tuore eikä vielä ole varmuutta, kuinka hyvin Monethera arvioi projektit ennen niiden hyväksymistä palveluun. Monethera tarjoaa uusille asiakkailleen 5€ tilinavauspalkkion ja 0,5% bonuksen ensimmäisen 180 päivän ajan. Lainoilla ei ole täyttä takaisinmaksutakuuta. Jos velka jää maksamatta, Monethera palauttaa itse sijoittajille välittömästi 35% lainasummastaja ja loput 65% saa takaisin myöhemmin, jos se onnistutaan velkomaan. Jatkan sijoitusten tekemistä Monetheran palvelun kautta pienillä summilla sitä mukaa, kun projekteja tulee tarjolle. Monethera on jossain kohtaa lisäämässä myös automaatin sivulleen ja nähtäväksi jää, miten tämä muutta palvelun käytettävyyttä.


(Jos päätät avata tilin johonkin näistä palveluista kirjoitukseni perusteella, toivon että käytät tarjoamiani affiliate linkkejä. Tämä ei maksa sinulle mitään, mutta minä saan pienen preemion palveluntarjoajalta. Mahdolliset palkkiot ovat minimaallisen pieniä, eivätkä ne vaikuta kirjoitukseni sisältöön. Olen lisännyt affiliate linkin ainoastaan niihin palveluihin, joita itsekin käytän)

Grupeer 
PeerBerry 
Viventor 
Monethera