Osinkosijoittamisesta

Minun tavoitteeni sijoitustoiminnalleni on saavuttaa sellainen omaisuus, että omaisuuden tuottamien korkojen ja osinkojen avulla pystyn joko A) luopumaan päivätyöstäni, tai B) vaihtamaan lyhyempiin työpäiviin tai etätyöhön, tai ainakin C) pitämään elintasoni yllä myös eläkevuosina. (Ja jos nyt sattuisin päätymään miljonääriksi, ei sekään varsinaisesti haittaisi.)

Strategiani kannalta osinkotuotot ovat hyvin tärkeät. Ne tulevat muodostamaan pääosan tuloistani kaikissa yllämainituissa vaihtoehdoissa. Pyrin siis ostamaan sellaisten yhtiöiden osakkeita, jotka tuovat tasaista osinkotuottoa. Tämänkaltaiset pitkät perinteet omaavien yritysten osakkeet tuppaavat olla kalliita ja eivät dippaa oikeastaan edes muiden pudotessa. Kuitenkin pikkuhiljaa ostamalla pystyn keräämään myös näitä hintavia osakkeita salkkuuni. Tällä hetkellä palautan kaiken osinkotuottoni suoraan uusiin sijoituksiin. Ikävää on, että joudun välistä maksamaan pääomaveron, mutta toisaalta vero-osuutta saa pienennettyä vähennyksillä.

Koska verojen maksu uudestaan ja uudestaan samasta asiasta on tympeää, on minulla toki myös kasvuosuus rahastoja, joissa osingot siirtyvät suoraan rahaston arvoon, eikä verottaja voi vuolla siivuja välistä. Verot maksan sitten vasta, kun myyn osuuksia (jos tällainen tilanne ylipäätään tulee eteen ennen perinnönjakoa). Rahastojen on siis tarkoitus tuoda salkkuuni pohjamassa ja osinko- ja korkoinstrumenttien varsinainen elämiseen (tai tällä hetkellä sijoittamiseen) varattu tuotto.

Osakesäästötili toki suojaisi tältä moninkertaiselta verotukselta, mutta poliitikot ovat viisauksissaan säätäneet, että en saa ostaa sinne kuin suomalaisia osakkeita.

Viimekuukausina moni on tehnyt tuntuvia voittoja osakekaupoilla. Tämän kaltainen pelaaminen vaatii paitsi kanttia myös jonkinlaisia ennustajanlahjoja. Täytyy myöntää, että oma aikani tai edes kiinnostukseni ei oikein tahdo riittää yksittäisen yrityksen tarkkaan analysointiin. Lisäksi yritysten osakekurssiarvoilla ei tunnu olevan usein minkäänlaista realistista kiinnekohtaa todellisuuteen. Pitäisi ymmärtää myös trendejä ja nähdä, minkälainen uutisointi saa sijoittajat sopulilauman tapaan ostamaan tiettyä osaketta ja nostamaan sen kurssin reilusti kaiken analytiikan yläpuolelle. Myös tästä syystä pyrin itse sijoittamaan pääosin ainoastaan osingonmaksajiin. Niihin tylsiin firmoihin, joista todennäköisesti ei saa nopeita myyntivoittoja, mutta joiden liikestrategia ja toimintaympäristö antaa ymmärtää, että firma on pystyssä vielä vuosikymmenenkin päästä. Kun ostan dipistä, ostan näitä samoja firmoja joihin uskon ja joiden osingonmaksuun voi luottaa jatkossakin.

Monet salkkuni osakkeet ovat edelleen miinuksella maaliskuun rotkon jälkeen. Mutta osingonmaksu on pysynyt tasaisena. Kurssien putoaminen ei siis aiheuttanut mitään muita toimenpiteitä kuin lisäostoja samoille osakkeille. Jos salkkuni olisi muodostunut osakkeista, jotka olisin hankkinut myyntitarkoituksessa, olisi oikea ajoitus ollut elintärkeää. Voi olla että tälläistä hidasta päätöksentekijää hieman harmittaisi tässä kohtaa. USA pressanvaalitkaan eivät tule heilauttamaan osinkovirtaani lyhyellä tähtäimellä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että maailma mullistuu totaalisesti. Tähän en kuitenkaan jaksa uskoa.

Usein kuulee sanottavan, että sijoittamisen lopputulokseen ei vaikuta yrityksen osingonmaksupolitiikka tai että olisi kannattavampaa sijoittaa kasvuyritykseen kuin osingonmaksajaan. Maksetut osingot kun vähentävät yrityksen arvoa nettovarallisuuden laskun kautta ja siksi sijoittajan saama kokonaistuotto on sama tai pienempi. Itse en ole tämän teorian kannattaja, sillä nykypäivänä yrityksen arvolla (osakkeen arvo) ei tunnu olevan paljoakaan tekemistä nettovarallisuuden kanssa enkä muutenkaan osta osakkeita myydäkseni niitä. En siis hyödy yrityksen nettovarallisuuden kasvusta, mutta tasaisesta osingonmaskukyvystä hyödyn.

Mitä pidemmän kokemuksen kerään suorista osakekaupoista, sitä selvemmäksi käy, että minulle parhaiten soveltuva sijoitustapa on osta ja unohda.

Kummalliset kurssiliikkeet

Ei pidä taistella tuulimyllyjä tai keskuspankkeja vastaan.

Pörssikurssit tuntuvat poukkoilevan täysin järjenvastaisesti ja usein "väärään suuntaan" kääntyneen indeksin takaa löytyykin erilaisia elvytystoimia. Jo pelkästään Trumpin puheet saavat kurssit hurjaan nousuun, vaikka kyseisellä herralla ei tunnetusti ole paljon substanssia kommenteissaan. Olisi mahtavaa, jos koronan jälkeen talous palautuisi pian normaaliksi, eikä meille jäisi massatyöttömyyttä, konkursseihin kosahtaneita yrityksiä ja valtavaa velkataakkaa, joka estää sosiaaliturvan parannukset ja kuntapuolen palkankorotukset vuosikymmeneksi eteenpäin. Minun on kuitenkin hirveän vaikea uskoa kaikinpuolin positiiviseen lopputulemaan.

Mitä siis piensijoittajan pitäisi tehdä kurittomien kurssien kanssa? Päivätreidaaminen ei edelleenkään ole vaihtoehto minulle. Ei ole aikaa perehtyä tarpeeksi enkä pysty tekemään kauppoja työaikana. Vaihtoehdoksi jää ajallinen hajauttaminen, sillä kurssien suuntien ennakoiminen ei onnistu ilman yliluonnollisia kykyjä.

Kun tarkastin luvut maaliskuun lopussa, osakesijoitukseni olivat tulleet tammikuun huipuista alaspäin 12%. Sijoitussalkkuni arvo kokonaisuudessaan oli laskenut 10%. Luvut ovat osin suuntaa-antavia, sillä ne sisältävät myös myyntiä (joka on luonnollisesti pudottanut salkun arvoa) ja kuukausisijoittamisen lisäksi pieniä ostoja (jotka ovat nostaneet salkun arvoa). En laske pankkitililleni myynneistä kertynyttä tai muuten säästettyä rahasummaa lainkaan salkkuni arvoon mukaan. Sijoitukseksi se muuttuu mielessäni vasta kun raha on laitettu töihin. (Pankkitilin nollakorkoa ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua sijoitukseksi.)

Tällä hetkellä säästän kuukausittain rahastoihin (Seligsonin passiiviset indeksirahastot: Aasia, Global Top 25 Pharmaceuticals ja Global Top 25 Brands) ja ETF:ään (Vanguard S&P 500) samoilla summilla kuin tähänkin asti. Näiden lisäksi olen tehnyt dropeista hyvin pieniä ostoja sellaisista osakkeista, joiden kannattavuuteen uskon pitkällä tähtäimellä (mm. Metso, AbbVie, J&J) ja REIT kiinteistörahastoista, jotka ovat olleet suorastaan törkeän halpoja (putoavat varmasti edelleenkin) ja maksavat kivasti osinkoa.

Koska elvytystoimien poikimat nousut saavat aikaan pientä paniikin tunnetta, josta seuraa välitön halu ostaa, ettei tilaisuus mene sivusuun, olen tehnyt itselleni excel taulukon niistä osakkeista joita haluan lisätä salkkuuni.

Tähän taulukkoon olen määritellyt itselleni ko. osakkeen arvon, jonka alittuessa teen oston ennalta päättämälläni määrällä. Jos osto onnistuu, jään odottamaan seuraavan määrittelemäni arvon alittumista. Taulukkoni oletuksena on siis karhumarkkinat enkä osta lainkaan nousevaan kurssiin.
Jossain kohtaa lisään nouseville kursseille omat ostokohdat, mutta vielä ei ole sen aika.

#nallehaaste #karhumarkkinat -HH-

Media on täynnä toinen toistaan paremmin tietäviä asiantuntijoita, jotka syvällä rintaäänellä kertovat miten tässä kaikessa käy. Totuus on kuitenkin, ettei kukaan voi tietää. Kenelläkään ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta. 90-luvn laman aiheuttajia Suomessa olivat vapautuneet rahamarkkinat, vahvan markan politiikka ja Neuvostoliiton romahtaminen. Tästä seurasi teollisuuden kilpailukyvyn heikkeneminen ja lopulta suurtyöttömyys. It-kupla taas oli globaali kuoppa, jonka syyt löytyvät mm. nopeasta tietoliikennealan muutoksesta, mikä johti ylioptimistiseen odotustasoon ja kurssien nousuun FOMO -hypen kautta. 2008 finanssikriisin juuret juontuvat Yhdysvaltain keskuspankin väkisin ylläpitämään matalaan korkotasoon, asuntomarkkinoiden paisumiseen ja pankkien holtittomaan roskalainapolitiikkaan.

Nyt meillä yhdistyvät nuo kaikki: roskalainoja ja viriteltyjä sijoitusinstrumentteja on taas myyty jo pitkään, keskuspankit syöttävät markkinoille elvytysrahaa, odotukset olivat jo ennen koronan iskemistä monen yrityksen osalta epärealistisen korkealla, kaupan, pavelualan ja teollisuuden pysähtyminen sekä julkisen sektorin maksuvaikeudet tuottavat päivittäin tuhansittain uusia työttömiä. Vienti ei tule käynnistymään sormia napsauttamalla, kun kaikki maat ovat samassa ojassa. Ihmettelen, jos korot eivät nouse edes silloin, kun elvytysrahat loppuvat. Ja korkojen nousu tunnetusti kaataa asuntomarkkinat...

Jos olen väärässä ja kuopan pohjalla on jo käyty, se on vain iloinen asia kaikkien kannalta. Säästytään monelta surkealta ihmiskohtalolta. Minun kohdallani se tarkoittaisi, että karhumarkkina excelini ostoruutuihin ei tule merkintää uusista kaupoista. Sijoitustrategiaani, eli pitkäaikaista hajauttamista se ei silti muuttaisi.

Epävarmuutta strategiasta

Olen huono sijoittaja siinä mielessä, että minun on vaikea kestää epävarmuutta. Teen elämässäni paljon tarkkoja suunnitelmia ja varasuunnitelmia, eikä minua haittaa vaikka suunnitelmat muuttuisivat. Mutta jos tilanne on sellainen että en syystä tai toisesta voi tehdä suunnitelmia, koen tilanteen ahdistavana.

Pohdin tammikuun alun postauksessani Kun pörssi romahtaa suhtautumistani pörssin nousuihin ja laskuihin, eikä ajatusmaailmani ole näiden parin kuukauden aikana muuttunut lainkaan. Arvelin silloin, että pörssiromahdus tulee joka tapauksessa, emme vain tiedä miksi ja koska. Tällä arvauksella oli helppo osua oikeaan, mutta koronaa en tietenkään osannut ennustaa.

Se mikä tekee koronasta omien suunnitelmieni kannalta hankalamman kuin pörssin romahtamisen vaikkapa sodan, brexitin tai rajatun markkina-alueen laman vuoksi, on koronan pitkäaikaisten seurausten ennustaminen. Meillä voi olla meneillään pieni notkahdus, syvä kuilu, nopea droppi ja nousu, vuosien lama... tai erilaisia yhdistelmiä näistä alasta riippuen.

Epätarkka suunnitelmani tällä hetkellä on, että ostan tasaisesti laskevista kursseista. Jopa tämän strategian noudattaminen on hankalaa, koska ostin hiukan osingonmaksajia ensimmäisen pudotuksen jälkeen. Sitten kurssit nousivatkin hiukan ja jäin miettimään olisiko sittenkin pitänyt ostaa enemmän. Hetkeä myöhemmin kurssit jatkoivat syöksyään ja ajattelin, että voin ostaa pian lisää. Ja luonnollisesti kurssit kääntyivätkin nousuun juuri sinä päivänä kun olin ajatellut seuraavat ostokset tehdä. Nyt huomaan pohtivani päivittäin että ostaakko vaiko ei. Olemme kuitenkin vasta osin joulukuun, osin viime vuoden alun lukemissa. Yksi katselemani osake on nyt 3 vuoden aikaisella tasolla, toinen muutaman kuukauden takaisisssa. Onko vielä liian aikaista tehdä ostoksia? Vai olenko jo myöhästynyt laskumarkkinoilta? Mitkä alat jatkavat laskua, mitkä kääntyvät nousuun?

Indeksirahastoon kuukausisäästäminen on huomattavasti stressittömämpää kuin suorat osakehankinnat...

Jos nyt unohdetaan täysin se aspekti, että meillä on käsissämme nopeasti etenevä pandemia ja keskitytään pelkästään taloudelliseen puoleen, olen jopa helpottunut kun pörssit romahtivat. Olen ollut jo pitkään niissä tunnelmissa, että kurssit ovat "liian" korkealla ja on tuntunut pahalta sijoittaa kun takaraivossa on ajatus että maksan liikaa. Ymmärrän toki, että osakekurssit ovat vain numeroita joihin vaikuttaa lähinnä se, mihin hintatasoon sijoittajat uskovat. Silti tilanteen nollaantuminen vuosien nousun jälkeen tuntui vääjäämättömältä. Ja jos en onnistu tekemään ostoksia kuopan pohjalta, ainakin teen niitä pitkin matkaa ylä- ja alamäkeen.

Yksi tärkeä menestyvän sijoittajan merkki on, että hänellä on selkeä suunnitelma josta pidetään tarkasti kiinni, hyppivät kurssit sitten suuntaan tai toiseen. Minun strategiani on nyt häilyvä, koska yritän rakennella sitä kattamaan erilaisia skenaarioita. Lähikaupasta oli loppu tuoreen leivän ja shampoon lisäksi kristallipallot.

Omien pohdintojen älyttömyyden huomaa usein silloin, kun naureskelee muiden aivopieruille. Eräässä keskustelussa aloittaja mietti, miten Helsingin asuntomarkkinoiden käy kun vuoden loppuun mennessä tulee 20 000 perikuntien myyntiin laittamaa kohdetta markkinoille. Tähän lukuun oli päästy laskemalla että 20% yli 65 vuotiaista kaupunkilaisista jättää maallisen majansa. Sellaiset totuudet, kuin että virus iskee pahiten jo laitoshoidossa oleviin vanhuksiin, tai että jokainen vanhus ei asu yksin, puhumattakaan että parhaimmillaankin 6% kuolleisuus on laskettu vain testatuista oireisista, eikä koko väestöstä, ei ollut vaikuttanut päättelyketjuun.

Itse huomasin pohtivani elektronikkajättien kursseja, kun seisoin kaupassa tyhjän jauhelihahyllyn edessä. Sillä johonkinhan hamstraajien on pakko hätävaransa laittaa. Onko kaikilla tosiaan kakkospakastin huoneen nurkassa valmiina? Ja pakastinkapasiteetin nostaminen vie enemmän sähköä. Miten energiayhtiöiden kurssit nousevat, kun ihmiset linnoittuvat kotiinsa? Entä sitten, jos tehtaiden työntekijät sairastuvat ja tuotanto ajetaan alas.... Ja pehmopaperituotanto on kriisissä, kun ensin on nostettu kapasiteettia vastaamaan ostotahtia ja kysyntä romahtaa loppuvuodesta ihmisten käyttäessä varastojaan pois. Näkyykö tämä markkinahäiriö Metsä Groupin kurssissa etupainotteisesti vai kannattaako odottaa koko pörssin liukumäen loppuun ennen osakkeen lisäämistä?

Maailmalla kiertää tälläkin hetkellä useita tappavia tartuntatauteja. Kuka olisi voinut ennustaa että uusi virus saa näin poikkeukselliset mittasuhteet? Vasta aika näyttää, kuinka paljon maailmaa mullisti itse korona ja kuinka paljon päättäjien toimenpiteet tai uutisointi.

Laivan kapteeniksi

Kuten olen kertonut, en ole aina ollut kiinnostunut sijoittamisesta. Vaikka olen laittanut rahaa säästöön ja sijoittanut muutamaan rahastoon, sijoittaminen on tuntunut lähinnä välttämättömältä pahalta. Minulle sijoittamisen tarkoitus oli suojata säästöjäni inflaatiolta, enkä edes seurannut sijoitusteni kehitystä. Olen siis tuupannut purteni ulapalle ilman airoja ja antanut sen tuulten vietäväksi.

Nyt kun olen alkanut perehtymään sijoittamiseen "tosi tarkoituksella", olen joutunut miettimään myös strategiaani. Purreltani on puuttunut päämäärä. Useita talous- ja sijoituskirjoja lukiessani törmään jatkuvasti salkun riskin määrittämiseen. Yleinen totuus tuntuu olevan, että osakkeiden paino salkussa tulisi olla sata - ikä. Omalla kohdallani osakkeiden paino pitäisi siksi olla luokkaa 50-60%. Loput sijoitukset pitäisi olla matalamman riskin tuotteissa. Tämä olisikin hyvä strategia, jos tavoitteeni olisi pelkästään suojata säästöni ja kasvulla ei olisi suurta merkitystä. Minä haen kuitenkin suojauksen sijaan kasvua. Ajatus tässä taustalla on, että nykyiset varani eivät riitä tavoitteisiini. Niistä on jopa haittaa siinä kohtaa, jos putoan yhteiskunnan varaan. Jos taas saan kasvatettua oman varallisuuteni arvoa, ei minun tarvitse myöhemminkään laskea talouttani yhteiskunnan tukien varaan.
Salkkuni korkoa tuottavat sijoitukset eivät siksi olekaan turvallisia valtion oblikaatioita yms. vaan korkean riskin sijoituksia.

Varojen jakaantuminen 01/2020 -HH

Purteni on seilannut paitsi ilman päämärää, myös ilman kapteenia. Ennenkuin olin perehtynyt alan kirjallisuuteen kuvittelin ihan tosissani, että pitää olla ammattilainen voidakseen tehdä sijoituspäätöksiä. Myöhemmin olen oppinut, että suurin osa "ammattilaisista" ei voita markkinoita (indeksiä) ja että parhaat salkut ovat itseasiassa aika yksinkertaisia. Kun mennään hyvin monimutkaisiin sijoitusinstrumentteihin, niiden tuotto on paljon epävarmempaa kuin vaikka perinteisen indeksirahaston. Erikoistuotteiden tehtävänä on tuoda markkinoille lisää vaihtoehtoja ja ne palvelevat tuotteiden myyjiä, ei niiden ostajia. Voin siis kaikessa rauhassa tehdä itse omat sijoituspäätökseni ja vältellä karikoita oppimalla muiden kompastuksista. Aina en voi onnistua, mutta ilman riskiä ei ole myöskään voittoja. Hajauttamalla sekä ajallisesti, että maantieteellisesti ja eri tyyppisiin sijoituksiin voin rajoittaa riskiäni. Olen nyt oman purteni kapteenina. Ja vaikka jonkun mielestä kapteeni vaikuttaa olevan kännissä suuren osan ajasta, opin kokoajan enemmän.

Juuri tänään salkkuni näyttää tältä:

Salkun jakaantuminen 01/2020 -HH

Suuren massan pohjalle muodostavat indeksirahastot, jotka tuovat pitkällä aikavälillä tasaisen tuoton ajallisen hajautuksen myötä. Pelimerkkeinä on jonkin verran suoria osakesijoituksia, jotka ovat aina spekulatiivisiä ja tuotto perustuu yhtä paljon tuuriin kuin markkinoiden ymmärtämiseen. Kiinteistömarkkinoiden sijoitukset ovat pörssinoteerattujen rahastojen (REIT) kautta. Vertaislainat ja kulutusluotot ovat paitsi parhaiten tuottava osuus salkustani, myös korkeimmalla riskillä varustettuja. Talletukset taas vähiten tuottavina, mutta parhaiten suojattuina ovat tärkeä osa salkkua siinä kohtaa, kun markkinat todella romahtavat ja tulee paljon ostomahdollisuuksia samanaikaisesti tarjolle.


Nyt purteni alkaa pikkuhiljaa olemaan merikelpoinen ja olen ottanut paikkani kapteenina. Kompassi on vielä hukassa, mutta minulla on jonkinlainen käsitys määränpäästä. Vaikka varallisuuteni ei olekaan kasvanut vielä mainittavasti alkuperäisestä tilanteesta, on kokonaisuus huomattavasti parempi kuin avomerellä ilman airoja keikkuessa.

Kun pörssi romahtaa

Kesää seuraa syksi, talvea uusi kevät. Näin on ollut aurinkokuntamme synnystä asti. Taloudellisen kehittyksen myötä meille on syntynyt pörssijärjestelmä, jonka liikkeisiin vaikuttavat niin suhdanteet, sodat kuin luonnonvoimatkin. Kurssit nousevat ja ne laskevat. Syklinen vaihtelu ei pysähdy.
Kun Suomi oli syvässä lamassa 90 -luvulla, talouden romahtamisella oli suuria vaikutuksia elämäni suuntaan. Hyvässä ja pahassa. Ostin silloin mm. ensiasuntoni murto-osalla siitä hinnasta, jonka myyjät olivat asunnosta aikoinaan maksaneet. Kun vuosia myöhemmin muutimme isompaan, olivat asuntojen hinnat huomattavasti korkeammalla. Tällä ei kuitenkaan ollut minulle enää merkitystä, koska ensiasuntoni hinta oli noussut markkinan mukana ja suhteellinen ero kalliinpaan ei ollut kasvanut. Olin päässyt hissiin mukaan sen ollessa pohjakerroksessa.

Kun it -kupla puhkesi jäi minulle käteen huomattava määrä optioita, jotka olivat muuttuneet arvottomiksi. Osan olin kuitenkin ehtinyt vaihtaa rahaksi ja laittanut ne kasvamaan indeksirahastoon. It-kupla vaikutti myös rahaston arvoon, mutta ei samoissa määrin kuin mitä osakekurssi putosi. Seuraavien taantumien myötä rahaston arvo on sahannut muutamia kertoja, mutta pitkällä tähtäimellä  arvo on aina ollut noususuhdanteinen. Alunperin optioina saatu palkkioni on kasvanut moninkertaiseksi, siitä huolimatta että yrityksen osakekurssi jäi raapimaan pohjamutia.

Olen tehnyt ensimmäiset suorat osakesijoitukseni vasta vuoden 2018 lopussa. Silloin sijoituksen tekeminen pelotti, koska jo 2016 aikana oli eri lähteissä kehotettu myymään ylihintaiset osakkeet ja kotiuttamaan voitot. 2017 aikana näitä kirjoituksia oli yhä enemmän ja 2018 aikana oli jo varma tieto, että jos ei Trumpin politiikkaa, niin viimeistään Brexit tulee romuttamaan maailmantalouden. Sijoitin silti ja vaikka 2019 keväällä olikin pieni notkahdus, kurssit ovat jatkaneet nousuaan edelleen.

Jos ja kun pörssi taas romahtaa, minulle tulee ehkä mahdollisuus kasvattaa osakkeiden määrää salkussani merkittävällä määrällä. Haaveilen suuremmasta osinkotuotosta ja kurssien nyrjähtäminen toisi hyvän mahdollisuuden hankintoihin. Jos pörssin romahdus tuo mukanaa laman, voisi se olla mahdollisuus aloittaa asuntosijoittaminen.

En voi tietää koska kurssilasku alkaa tai kuinka pitkään se kestää. Siksi en voi lopettaa sijoittamista edes silloin, kun lehtiotsikot täyttyvät uhkakuvista. Saattaa olla, että ostan jotain kurssien ollessa huipulla ja sijoitukseni arvo puolittuu. Todennäköisesti arvo kuitenkin nousee taas kun aallonpohjalta noustaan ylöspäin. Ja samalla nousee niiden sijoitusten arvo, jotka teen kurssien ollessa matalalla.

Ainoa mikä on takuuvarmaa on, että jos tuhlaan varani kulutukseen sijoittamisen sijaan, menetän ne 100% varmuudella aivan siitä riippumatta, onko pörssi nousussa vai laskussa.

Sijoitustähtäimeni on vähintään 15-30 vuotta. Tavoitteena riippumattomuus minimieläkkeestä. Ja jos kaikki menee nappiin, mahdollisuus vähentää oravanpyörässä juoksemista jo ennen eläkeikää. Näin pitkälle ajalle tulee osumaan useampi taloudellinen notkahdus, monta sotaa, paljon luonnon katastrofeja. Sijoitusstrategiani tulee täsmentymään sitä mukaan kun opin uutta ja maailma ympärilläni muuttuu. En voisi kuitenkaan kuvitellakaan siirtyväni takaisin sijoittajasta päämäärättömäksi kuluttajaksi, kun olen vihdoin päässyt toden teolla alkuun.

Osakesalkun tilanne 12/2019

Osakesalkussani on 3 muutosta lokakuun katsauksen jälkeen. Möin BIP omistukseni 48% voitolla ja ostin tilalle osaketta MAIN. Lisäksi otin kauppasodan uhasta huolimatta ensimmäisen askeleen aasian markkinoille ostamalla kiinalaista osaketta, MOMOa.

CUR kyntää omissa maailmoissaan ja saa jatkaa sillä tiellään. Sijoitus on tulevaisuuteen ja arpalippuna en seuraa sitä aktiivisesti. Salkkuni arvo on hiukan laskenut kurssien laskun myötä. Uudet osakkeet on ostettu BIP:n myynnistä saaduilla varoilla.

MAIN valikoitui listalle osinkojen vuoksi. MOMO:sta kiinnostuin nähtyäni dokumentin kiinan talouskasvusta. Yritin ostaa samalla kertaa myös BIDUa, mutta sen hinta karkasi 12% ylöspäin samana päivänä kun jätin toimeksiannon. Valitettavasti oma ostotarjoukseni jäi muutaman sentin liian alhaiseksi.

Uusi salkkuni on vähän enemmän hajautettu, kuin viimekuussa, mutta pääpaino on edelleen osingonmaksajissa.

Osakesalkun tilanne 11/2019

Tutkin osakesalkkuni tilannetta sillä ajatuksella, että jotain ehkä kannattaisi myydä pois ja ostaa muuta tilalle. Salkkuni näyttää nyt tältä:

PARAS TUOTTO	ARVONNOUSU	OSINKOTUOTTO
Brookfield Infrastructure Partners L.P (BIP)	48%	4%
AT&T Inc (T)	34%	5%
Huhtamäki Oyj (HUH1V.HE)	30%	2%
Magellan Midstream Partners L.P. (MMP)	14%	7%
Neste Corporation (NESTE.HE)	14%	2%
Physicians Realty Trust (DOC)	7%	5%
Telia Company AB (TELIA1.HE)	2%	6%
Seneca Biopharma Inc (CUR)	−7%	N/A
Bittium Corporation (BITTI.HE)	−10%	1%

Yahoo Financen mukaan salkussani ylihintaisia osakkeita ovat BIP, DOC ja CUR.

Näistä CUR on biolääketieteellistä tutkimusta tekevä yhtiö, jota olen ostanut salkkuuni pitkän tähtäimen sijoituksena. Sen tämän hetken kurssilla ei ole merkitystä, koska tulevaisuuden arvonnousut riippuvat tuoteinnovaatioista. DOC tarkoituksena on luoda osinkotuloa, joten senkin säilytän salkussani yliarvostuksesta huolimatta. BIP on valikoitunut salkkuuni myös osinkotulojen toivossa ja kova arvonnousu on ollut positiivinen yllätys. Tämä on se osake, joka nyt kannattaisi myydä, koska todennäköisesti arvo tulee putoamaan ennenpitkää.

En ole koskaan ennen myynyt pois yhtään omistamaani osaketta, ainoastaan rahasto-osuuksia. Nyt huomaan, että myyntipäätöksen tekeminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin ostopäätöksen. Luopuminen tuntuu vaikealta, vaikka ymmärrän, että myynti on järkevää. Tiedän tottakai, että sijoittamiseen ei pitäisi suhtautua tunteella, silti tuntuu ikävältä luopua salkun johtotähdestä.