lauantai 23. marraskuuta 2019

Kutsumus ei maksa laskuja

Tilastoissa sairaanhoitajilla voi olla joskus kovakin vertailupalkka, koska verrataan keskiansioita, ei peruspalkkaa. Minusta se on törkeää vääristelemistä. On ihan eri asia ansaita sama määrä rahaa automaattisesti päivätyössä tai keräämällä se lisinä ja ylityökorvauksina pieninä puroina.

Sairaanhoitajan ammatti on valinta ja valintaa tehdessä tietää, että palkka on huono. Ammatinvalinnassa painaa silti myös moni muu asia, yhtenä näistä "kutsumus".  Minulla alaa vaihtaessa kutsumusta enemmän painoi kuitenkin työn mielekkyys ja se, että työtä ylipäätään on tarjolla. On vaikea kuvitella tilannetta, että sairaanhoitaja ei pystyisi työllistymään jos kyse ei ole terveydellisistä syistä.

Omassa työssäni on tilanteita, jolloin töihin kutsutaan myös vapaa-ajalta. Hälytystyöstä voi kieltäytyä, jolloin soitetaan seuraavalle. Vielä en ole ollut tilanteessa, ettei vapaaehtoista löytyisi, vaikka joskus olen itsekin soittanut listaa jo toista kertaa läpi. Tässä kohtaa voidaan puhua myös siitä kutsumuksesta. Mieli ei anna mahdollisuutta jättää työkavereita tai potilasta pulaan.

Oma erikoistuneen sairaanhoitajan peruspalkkani (1800€ nettona) riittää vain nipinnapin perheeni elättämiseen. Otan siksi vastaan kaikki ylityöt ja extrat, jotka vain suinkin jaksan tehdä. Silloin minulta jää rahaa myös sijoittamiseen. Sijoittamisen koen todella tärkeänä juuri pienen palkkani vuoksi. Sijoitetut varat kun tekevät töitä ja tuovat tuloja myös silloin, kun itse nukun väsymystäni pois.

Tämä asia kävi taas mielessä, kun istuin yöllä taksissa matkalla työpaikalle. Taksikuski kyseli työstämme ja kertoi, kuinka paljon arvostaa sitä. Itse laskeskelin, kuinka paljon yöherätys tuo tililleni rahaa.

Minulle maksettiin korvausta 50% tuntipalkastani koko kriittiseltä ajalta sekä 100% niiltä tunneilta, kun heräsin keskellä yötä ja lähdin työpaikalleni hätätöihin työvuorojen ulkopuolella. Rahallinen korvaus extra työstä keskellä yötä oli yhteensä 64€ nettona. Ihan kiva lisä, mutta ongelma on että minulla oli normaali työpäivä seuraavana aamuna.
Jos muutaman yötunnin sijaan hälytystyö olisikin venynyt aamuun asti, olisin aamuvuoron saapuessa joutunut lähtemään kotiin lepäämään ja samalla olisin menettänyt päivän palkan. Koko yön hälytystyö 100% palkalla olisi tuonut minulle verojen jälkeen 84€, päivän menetetty palkka taas olisi vienyt 89€.

Toisin sanoen: Hälytystyön tekeminen aamuun asti tuona yönä olisi maksanut minulle 5€ menetettyinä tuloina.

Nyt tilastollinen kuukausipalkkani nousi kuudellakympillä. Se vaati minulta 11 päivän työputken ilman vapaapäivää, menetetyt yöunet ja riskinoton yhden päivän palkasta. Monessako ammatissa työntekijä maksaa extratyöstä?

Töihin mennään keskellä yötä vaikka korvaus olisi negatiivinen -HH

torstai 21. marraskuuta 2019

SCAM -sana joka pelastaa sinut huijaukselta

Innostun helposti uusista jutuista ja olen siksi myös suuremmassa riskissä joutua huijauksen uhriksi.

Minua ei silti saisi menemään "klikkaa linkkiä" sähköposteihin, en maksa toimituskuluja Western unionin tilille, en ala kirjekaveriksi entisen US armeijan kenraalin kanssa, en tilaa tuotteita pelkkien postimaksujen hinnalla, enkä soita takaisin epämääräiseen puhelinnumeroon.

Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa ihmisten huijaamisesta on tullut yksi normaali kaupankäynnin muoto. Deittihuijarit, väärennetyt webbisivut ja klikkiansat ovat niin tunnettuja, että oikeastaan ihmettelen miten ihmiset näihin yhä menevät. Ei mene päivääkään, ettei tavalla tai toisella törmäisi huijariin. Se on niin arkipäiväistä, että asiaan ei edes kiinnitä huomiota.

Katsoin telkkarista MOT:n dokkarin OneCoin -huijauksesta. Täytyy myöntää, että loistavasti toteutettu järjestelmä joka osin kulkee jopa laillisella puolella - ihmisillehän myytiin koulutusta, ei virtuaalivaluuttaa. Ja rahasampona toimi verkostomarkkinointi. Harmi vaan, että tuote perustui valheelle - OneCoinia ei ole olemassa virtuaalivaluuttana, sille ei ole louhintaketjua. Hulluinta on, että maailmalla on silti paljon ihmisiä, jotka uskovat edelleen, että virtuaalimiljoonat vielä muuttuvat käyväksi valuutaksi. On helppo ymmärtää miksi ensimmäiset sijoittajat haksahtivat ansaan. Termi tälle on FOMO, Fear Of Missing Out, halutaan tarttua tilaisuuteen koska pelätään että harkitseminen liian pitkään jättää sinut tyhjin käsin. Siinä kohtaa ei mietitä, että joku näyttää liian hyvältä ollakseen totta.

Kun itse katselin talvella kannabisosakkeita osuin todella lupaavan oloiseen rahastoon. Googlaamalla lisätietoja rahaston nimellä sain useita sivuja osumia, joiden mukaan kyseessä oli luotettava ja todella tuottava ansaintatapa. Seuraavaksi googletin rahaston nimen ja lisäsin perään sanan "scam". Nyt hakutulosten kärjessä ei ollutkaan enää kehuja, vaan sain eteeni linkkejä, joiden perusteella pystyin selvittämään taustat ja sain lukea että kyseessä oli huijaus ja mihin se perustuu.

Olen tehnyt paljon tappioita sijoituksissa, koska olen tarttunut mahdollisuuksiin liian nopeasti, harkitsematta. Minua ei ole kuitenkaan vielä huijattu. En ole astunut ansaan vaan tehnyt ainoastaan huonoja päätöksiä. (Nyt pitää koputtaa puuta). Koska viehätyn uusista innovaatioista, on tämäkin kokemus vielä edessä jossain kohtaa.

Yritän suojata itseäni ja salkkuani sijoittamalla uusiin työkaluihin vain pieniä summia. Ja kun löydän jotain mielenkiintoista, teen aina google -haun lisäämällä hakemani termin perään sanan "scam". Näin pystyn ohittamaan huijarin tehtailemat kehulinkit ja mainokset ja siirtymään suoraan huijauksen uhrien kokemuksiin tai muihin paljastaviin linkkeihin. Ja jos sellaisia ei löydy, voin jatkaa asian tutkimista vähän rauhallisemmalla mielellä.

Tuo pieni sana, scam, voi pelastaa sinut itkulta ja hammasten kiristykseltä. Etkö usko?
Googlaappa vaikka "Degiro" ja "Degiro scam" ja seuraavaksi "sm-advisors.com" ja "sm-advisors.com scam". Huomaat, että Degiron hakutulokset ovat samat molemmilla tavoilla, eikä yksikään linkki viittaa huijaukseen. Sm-advisors taas näyttää aika erilaiselta hakutavasta riippuen.



maanantai 18. marraskuuta 2019

Haave asuntosijoittamisesta

Myönnän, että olen hiukan kateellinen, kun luen juttuja asuntosijoittajista. Asuntojen vuokraaminen on juuri sen kaltaista passiivista tuloa, josta haaveilen. Olisi mahtavaa ostaa remonttikuntoinen yksiö tai kaksio Helsingin keskustasta tai muulta hyvin kaupaksi käyvältä alueelta, rempata se pitkäaikaista vuokralaista silmälläpitäen ja antaa rahan valua pankkitilille. Kun ensimäinen asunto alkaisi tuottaa, voisin vivuttaa ja ostaa toisen, kolmannen, neljännenkin. Mielessäni teen laskelmia kuluista ja tuloista, pohdin verovähennyksiä. Lasken myös paljonko asuntojeni arvo voisi nousta remonttien myötä ja ajan kuluessa.

Ja sitten herään päiväunistani. Tosiasia nimittäin on, että sellaisilta paikoilta, joilta haluaisin vuokrattavan asunnon hankkia, niitä ei ole myynnissä. Tai pyynnit ovat niin korkealla, että lainarahalla ostaessa ei vuokra riitä lyhennykseen kulujen ja verojen jälkeen. Ainakaan, jos mukaan pitää laskea vääjäämättä eteen tulevia vuokrattomia kuukausia ja taloyhtiön remontteja. Puhumattakaan tilanteesta, jossa vuokralainen jättäisi vuokran maksamatta ja takaisinsaatavia pitäisi lähteä perimään oikeuden kautta.

Tietenkin ymmärrän, että elämää on Kehä III ulkopuolellakin, eikä Helsinki todellakaan ole maailman napa. Itse vain olen täältä kotoisin enkä ole ikinä asunut missään muussa kaupungissa Suomessa. En tunne minkään muun kaupungin asuinalueita, en tiedä hyviä osoitteita tai kasvupotentiaalia. Voin aika kevyesti tehdä muutaman tuhannen euron sijoituksen kokeilumielessä uuteen instrumenttiin tai ostaa erän osaketta, jonka tuotto on pelkkää spekulointia. Asunnon ostaminen mututuntumalta aiheuttaa hengenahdistusta.

Miksi sijoitusasunto Helsingistä? Koska muuttoliikenne on tähän suuntaan. Vuokra-asuntomarkkinat vetävät hyvin nyt ja todennäköisesti myös myöhemminkin. Asuntojen hinnat eivät ole laskeneet pitkiin aikoihin. Ja silloin kun ne laskevat, ne ennenpitkää nousevat myös takaisin. Asunnot eivät ole jääneet myymättä sitten -90 luvun puolivälin.

Miksi ei sijoitusasuntoa Helsingistä? Asuntojen hinnat ovat taivaissa, koska kaikki muutkin hakevat sijoituskohdetta. Vaikka myös vuokrat ovat pilvissä, ne eivät ole kuitenkaan nousseet samaa tahtia kuin asuntojen hinnat. Jos asunnon joutuu rahoittamaan pelkällä velkarahalla, jää tuotto todella pieneksi. Vanhojen talojen remonttikulut ja remonteista aiheutuvat tyhjät kuukaudet syövät voittoa entisestään. Uudiskohteiden hinnat ovat järkyttävän korkeita.

Miksi sijoitusasunto jostain muusta kaupungista? Neliöhinnat ovat huomattavasti Helsinkiä halvemmat.

Miksi ei sijoitusasuntoa jostain muusta kaupungista? Suurimmissa ja vetovoimaisimmissa kaupungeissa ongelma on täysin sama kuin Helsingissä: asuntojen hinnat ovat nousseet asuntosijoitusbuumin myötä. Monessa kaupungissa alkaa olla jo vuokralaisen markkinat, koska vuokra-asuntoja on niin paljon tarjolla. Riski siitä, että vuokralaista ei löydy lainkaan on jo huomattava. Paikallistietämyksen pitäisi olla todella hyvällä tasolla, että pystyisi löytämään kannattavan kohteen. Voisi melkein ajatella, että jos itse löydän kohteen se ei ole hyvä, koska joku tietävämpi ei ole sitä jo napannut itselleen.

Voi olla että viiden vuoden kuluttua mietin tätä hetkeä ja ajattelen, olisinpa silloin älynnyt ostaa sijoitusasuntoni Helsingistä, kun hinnat olivat vielä maltilliset. Silti tuntuu että hinnat eivät voi nousta ikuisesti tai ainakaan vuokrat eivät voi. Ja toisaalta, vaikka nousisivatkin, riski olisi liian suuri velan vuoksi. Rakennusyhtiöt kuorivat sievoiset voitot, kun rakentavat pääosin pieniä asuntoja asuntosijoittajille myytäväksi. Tuntuu että perheasuntoja ei edes rakenneta enää. Opiskelijoiden asumistukiuudistuskin lisäsi räjähdysmäisesti yksiöiden kysyntää. Mitä tapahtuu, kun päättäjät vihdoin luopuvat aikansa eläneestä "ruokakunta" -määrittelystä? Voisiko olla, että hiilijalanjäljestään huolissaan olevat nuoret hakevatkin jatkossa kimppakämppiä yksiöiden sijaan? Asumistuen määräkään ei voi nousta loputtomiin ja gäppi tuen ja markkinavuokran välillä rajaa jossain kohtaa pois potentiaaliset vuokralaiset.

Olen katsellut asuntoja myös pääkaupunkiseudun reunamilta, mutta asuntojen hinnat ovat suhteessa riskiin turhan kalliita myös pienemmissä taajamissa. Voittoa voisi saada remontoimalla vanhan asunnon, mutta kun uudisrakennuksia pukkaa hirveällä vauhdilla, kuka haluaisi muuttaa vanhaan taloon. Uusien hinnat taas ovat niin kalliita, ettei sijoitetulle pääomalle saa järkevää tuottoa. Samaan aikaan riski siitä, että asunto jää käteen on huomattavan suuri. Ehkäpä tosiaan olen auttamattomasti myöhässä.

Ostin virtuaalivaluttaa kurssin ollessa korkeimmillaan. Menetykseni oli muutamia satasia. Jos ostan osakkeita hintahuipussa, niiden arvo laskee ja ehkä nousee joskus uudestaan. Niistä ei kuitenkaan aiheudu minulle kuukausittaisia menoja.

Jos ostan asunnon väärällä hetkellä, en pysty selviytymään asuntovelasta. Tai jos ostan asunnon, josta en pääse eroon, en pääse eroon myöskään sen kuluista. Ostin itse ensimmäisen asuntoni vuonna 1997. Edelliset asukkat olivat asuneet siinä kuuden vuoden ajan ja maksaneet velkaansa pois koko ajan. Myyntihinnasta heille jäi käteen saman verran, kuin mitä velkaa oli jäljellä. Heidän oli kuitenkin pakko myydä asuntonsa pois huomattavalla tappiolla, koska muuttivat työn perässä toiselle paikkakunnalle. Tämä riski on minulle liikaa ja taidan jatkaa kateellista haaveiluani.

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Vastuullisesta sijoittamisesta

Minäkin olen joskus ollut teini ja silloin 80-luvun teineille tyypilliseen tapaan vastustin eläinkokeita ja katsoin tarkkaan hiuslakkapänikän kyljestä sisältääkö se ponnekaasuja. Vegaanisuus tai ilmastonmuutos eivät silloin olleet vielä ilmiö, mutta turkistarhausta vastustettiin ja luontoa haluttiin suojella ylikansallisten yhtiöiden tuhoilta. Heurekan seinällä oli laskuri, joka naksutti hirveää vauhtia sukupuuttoon kuolleita eläinlajeja ja kuvat amazonin sademetsien hakkuista ahdistivat ja valvottivat öisin.

Kasvoin kivihiilivoimalan katveessa ja ehkä siksi olen aina ollut ydinvoiman kannalla ja turpeen, öljyn yms. polttamista vastaan. Heräsin myös jo aika nuorena ajatukseen, että maailma ei pysty ruokkimaan kaikkia syntyviä ja tehokkain tapa laskea köyhyyttä ja lapsikuolleisuutta on elintason nostaminen ja naisten kouluttaminen. Lahjoitin jo ensimmäisestä palkastani mm. tyttöjen koulupukuihin ja aurinkokeittimiin. Silti konkreettisimmat toimeni maailman pelastamiseksi ovat olleet lähinnä roskien kerääminen maasta kävelyllä ollessa ja oman kulutuksen pienentäminen.

Ei siis ihme, että kiinnostukseni heräsi, kun törmäsin Vaurastu.netin kirjoitukseen Sun Exchange -sijoituksesta.  En ole ennen törmännyt vastaavaan konseptiin, jossa hyvää tekemällä voi saada myös tuottoja. Minulla on tapana tehdä nopeita päätöksiä ja hetken mietin sijoituksen tekoa (sivulta löytyy affiliate -linkki, jonka kautta saa kirjoittajakin pienen palkkion) mutta lopulta päätin, että riskikerroin on tämän hetkiseen profiiliini ehkä turhan korkea. Kennoilla kun ei ole jälkimarkkinoita eikä valuuttariskin vaikutusta voi väheksyä.

Jäin kuitenkin miettimään millaiseen kohteeseen sijoittaisin ja mitä jättäisin väliin. Minä sijoitan esimerkiksi mielelläni lääketieteeseen. Haluan, että uusia hoitomuotoja kehitetään myös harvinaisiin sairauksiin ja että uusilla innovaatioilla parannetaan ihmisten elämänlaatua. Toisaalta samaan aikaan esimerkiksi yhdysvallat parhaillaan pohtii Johnson & Johnsonin osallisuutta maassa jylläävään opioidikriisiin. Onko eettistä sijoittaa JNJ osakkeisiin? Entäpä Eli Lilly, Novo Nordisk tai Sanofi, jotka käyttävät surutta hyväkseen USA:n sairausvakuutusjärjestelmää ja veloittavat insuliinista 20 kertaisia hintoja muihin markkinoihin verrattuna. Ihmisiä kuolee sivistysmaassa tämän elintärkeän lääkkeen hinnoittelun vuoksi. Voisinko silti sijoittaa näihin yhtiöihin, jotka toisaalta myös oman kehitystyönsä kautta tarjoavat paremman elämän monelle?

On helppo sanoa, että sodankäyntiin tai asefirmoihin en ainakaan sijoita. Vai sijoitanko sittenkin jonkun osakerahaston kautta. En edes tiedä. On helpompi sulkea asialta silmänsä ja korvansa. Moni yritys kun on osaltaan mukana konflikteissa esimerkiksi Boeing ja sen valmistamat Apache -helikopterit. Puhumattakaan geneerisistä yrityksistä, jotka ovat sopimusvalmistajia jollekin asevoimien käyttämälle tarvikkeelle.

Sijoittaisinko elintarvikeyhtiöön, joka valmistaa vegaanisia tai lähi -tuotteita? Entä sijoittaisinko samaan elintarvikeyhtiöön, kun tuotteissa käytetään palmuöljyä? Toki saatavilla on myös "vastuullisesti tuotettua" palmuöljyä, mutta voidaanko puhua vastuullisuudesta, kun samaan aikaan tiedämme että suurin osa maailmassa valmistetusta palmuöljystä on kaikkea muuta. Tämä on vähän sama asia, kuin vaateteollisuuden vastuullinen tuotanto kolmansien maiden tuotantolaitoksissa, joissa on käyty kerran vuodessa sertifiointikännillä jos sitäkään. 


Pikamuotiyhtiöitä löytyy monen salkusta joko suoraan tai rahastojen kautta. Yksi maapallon suurista uhista on kuitenkin mikromuovi, jonka pääasiallinen lähde on synteettiset vaatteet. Voiko sijoittaa henkkamaukkaan tai LPP:n osakkeisiin ja samaan aikaan olla huolissaan mikromuovin vaikutuksesta omaan ja lasten terveyteen? Entäpä Amazon tai Alibaba, jotka väsymättä työntävät uutta turhuutta suoraan kaatopaikalle.

Yhden sijoituksen olen kuitenkin tehnyt puhtaasti ympäristön näkökulmasta. Ostin Huhtamäen osakkeita, kun luin heidän panostuksestaan biohajoavaan tuoteperheeseen. Kurssi on noussut oston jälkeen yli 26% ja osinkojakin olen saanut, joten tämä on ollut erityisen hyvä lisä salkkuuni. 


Ehkäpä sijoitusteni vastuullisuus näkökulma tulee enemmän sitä kautta, että uskon vastuullisuuden olevan globaali ilmiö. Ne yritykset, jotka toimivat eettisesti houkuttelevat kuluttaja-asiakkaita ja menestyvät siksi markkinoilla. Tätä kautta ne ovat myös parempia sijoituksia sekä osakerahastojen, että suorien sijoitusten kautta.

Haluaisin olla vastuullinen sijoittaja, mutta tällä hetkellä olen enemmänkin vastuullinen kuluttaja.



Haluaisin mereni ilman mikromuovia, kiitos -HH

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Ihmiset käyttävät rahaa, jota heillä ei ole

Ystäväni "Jussi" koki tarvitsevansa uuden puhelimen. Hän kertoi vanhan olevan rikki, mutta ei kertonut tarkemmin, mikä toimivassa puhelimessa oli vikana. Luulen, että vikana oli puhelimen ikä. Vanha käyttöjärjestelmä kun tuppaa hidastamaan puhelimen toimintaa ja ladattuja sovelluksia pitää jossain kohtaa alkaa karsimaan.

Jussi meni puhelinkauppaan ja valitsi sieltä miellyttävän mallin. Hintakin oli sopiva - vain reilun kympin kuukaudessa 36kk sopimuksella ostettaessa. Sehän oli jopa reilun euron vähemmän, kuin jos puhelimen olisi ostanut käteisellä. Malliksi valikoitui vähän hienompi ja kalliimpi versio kuin oli suunniteltu, koska kuukausimaksun ero oli vain 2€. Puhelimen tarjoushinnan saadakseen Jussi teki myös määräaikainen sopimuksen liittymästä. Jussin puhelinkulut kuukaudessa ovat jatkossa 30€ entisen 15€ sijaan.

Jussi ei laita säästöön mitään, koska kokee olevansa liian köyhä säästääkseen. Nyt hän kuitenkin mielestään pystyy maksamaan puhelinkuluja 15€ kuussa enemmän kuin ennen. Jussin puhelimilla on taipumus "hajota" viimeistään kahden vuoden käytön jälkeen. Kun tämä puhelin hajoaa, on sitä maksettava vielä vuoden ajan.

Jos Jussi olisi säästänyt uutta puhelinta varten tuon 15€ kuukaudessa, hän olisi saanut oikein hyvän puhelimen jo 10kk kohdalla. Liittymänkin olisi voinut valita itse ilman määräaikaista kytkykauppaa ja tästä olisi seurannut 10€ kuukausittainen extra säästö. Puhelimen oston jälkeen Jussi olisi edelleen voinut laittaa säästöön 15€ joka kuukausi ja kun uusi puhelin "hajoaa", ei siitä olisi jäänyt velkaa lainkaan. Lisäksi säästössä olisi ollut summa, jolla seuraavan puhelimen olisi voinut ostaa. Ja vähän ylikin.

Puhelin oli kuitenkin ostettava nyt, koska se piti saada nyt heti. Koska televisiossakin pyöri niin hauska kampanja. Ja tarvetta kalliimpi puhelin piti ostaa, koska se oli tarjouksessa!


Töissä tuli puhetta palkkapäivästä ja yksi kollega harmitteli, kun auton lyhennykset alkavat pyörimään seuraavasta kuusta, eikä hän tiedä miten palkka riittää. Kyseessä on perheen kakkosauto, joka on ostettu uutena. Se maksoi 25 000€ ja koko summa otettiin velaksi. Perheen muutaman vuoden vanhasta ykkösautosta on velkaa jäljellä yli 30 000€. Sekin on ostettu uutena. Menin sitten tyhmyyksissäni kysymään, eikö kakkosauto voisi olla joku halvempi käytettynä ostettu yksilö, jolloin sitä varten ei tarvitsisi ottaa velkaa? Sain kuulla kuinka kuinka autolaina on halpaa. Nollakorko! Tulee paljon edullisemmaksi ostaa auto velaksi ja sijoittaa vastaava summa. No paljonko kollega oli sitten sijoittanut? Ei mitään. Autokauppias oli kuitenkin selittänyt kollegalleni, kuinka todella edullista on ostaa auto velaksi. Itse voisin kuvitella, että kauppiaan agenda ei ollut antaa vinkkejä vaurastumiseen, vaan varmistaa että asiakas tulee hänen tiskilleen muutaman vuoden päästä vaihtamaan autonsa uuteen ja samalla yhä suurempi velka siirtyy uuteen autoon.

Työkaverini lyhentää nyt autolainaansa 400€ kuukaudessa eikä laita mitään säästöön. Jos hän olisi ostanut vastaavan auton käytettynä ja lyhentäisi velkaa 200€ + laittaisi 200€ säästöön, olisi hänellä 5v kohdalla esimerkiksi osakerahastossa n. 14000€. Saman verran kuin seuraavan (käytetyn) auton hinta. Jatkossa säästöön saisi koko tuon 400€.

Himottu uusi auto seisoo päivät työpaikkamme parkkihallissa, viikonloput perheen pihalla. Vapaa-ajalla perhe käyttää pääasiassa ykkösautoa, koska se on isompi ja hienompi.


Tämä ei ole rakettitiedettä. Miksi ihmisillä on silti hirveä kiire ostaa kalliimpaa tai enemmän kuin mihin heidän rahansa riittävät tai mikä todellinen tarve on? Samalla he varmistavat, että rahat eivät riitä jatkossakaan.

Jos sulla ei saldo riitä nyt, ei se riitä ensikuussakaan, jollet tee jotain erilailla.


torstai 7. marraskuuta 2019

Rikasta geeniperimääsi

Onnekkailla on varaa sijoittaa lapsilisät rahastoihin tms. ja antaa lapsilleen mahdollisuus päästä nauttimaan korkoa korolle efektistä jo syntymästä lähtien. Meiltä kaikilta se ei kuitenkaan onnistu, koska lapsilisät menevät elämisen kuluihin.

Lapselle säästäminen ei ole myöskään täysin riskitöntä. Lähisukulaiseni oli säästänyt lapselleen kohtalaisen potin osakerahastoon. Lapsen täytettyä 18 vuotta hän lunasti sijoitukset ja käytti ne pois muutamassa kuukaudessa. Vanhemmille asia selvisi, kun lapselle tuli useamman tuhannen veromätkyt maksettavaksi ja hän pyysi äidiltään apua näihin.

Jos taas kasvattaa omaa varallisuuttaan sillä ajatuksella, että lapsille jää jotain perittävää, on nykyisillä elinajanodotuksilla lasten odotettava lähelle omaa eläkeikäänsä, ennen kuin perintöä on luvassa.

Miten sitten voisin varmistaa helpomman elämän ja paremmat tulevaisuuden näkymät omille jälkeläisilleni?

Ensimmäisenä tulee mieleen lapsen kannustaminen koulunkäynnissä. Sosioekonominen asema periytyy voimakkaasti rikkaimpien ja köyhimpien joukossa. Tähän vaikuttavat vahvasti perheen sisällä vallitsevat asenteet ja käyttäytymismallit. Matalapalkkainenkin voi kuitenkin kannustaa lastaan opiskelemaan parempipalkkaiseen duuniin ja sairaseläkkeellä oleva auttaa lastaan avaamaan ajatusmaailmaansa työnteon tärkeydelle. Silti jokaisesta ei voi tulla lääkäriä tai koodaria emmekä oikeasti tiedä, mistä löytyy tulevaisuuuden alat ja työpaikkojen eliitti.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot!
Itse pidän koulutustakin tärkeämpänä opettaa lapsia elämään tulojen mukaan. Budjetoimaan, säästämään ja sijoittamaan. Kovatkaan tulot eivät suojaa varojen yli elämiseltä ja velkaloukusta pois kiipeäminen on huomattavasti hankalampaa kuin sieltä pois pysytteleminen. Rahasta, säästöistä ja veloista pitäisi puhua lapsille avoimesti jo pienestä pitäen. Kun mikään aihe ei ole tabu, ei lapsi pelkää kysyä neuvoa myöskään silloin, kun asiat eivät mene suunnitellusti.

En ole pystynyt säästämään lapsilleni säännöllisesti, mutta sen verran kuitenkin, että lähisukulaisen kokema skenaario saattaa olla meilläkin edessä. Olen yrittänyt ehkäistä tätä "hei mulla on rahaa - käytän sen heti pois" ajatuksen syntymistä ottamalla lapseni mukaan sijoittamiseen. Kun he ovat itse päässeet valitsemaan osakkeita ja ovat oppineet kantapään kautta, että kaikki sijoitukset eivät kannata ja toisaalta kokeneet myös onnistumisia hyvin menestyneistä päätöksistä, on sijoituksiin tullut heille henkilökohtainen suhde. Kertolaskun käsitettä aletaan opettamaan lapsille jo ensimmäiseltä luokalta lähtien, miksei sitten samantein myös korkoa korolle ilmiötä ja ajallisen hajauttamisen tärkeyttä tai miten velka kasvaa, jos sitä ei maksa pois.

Lapseni ovat saaneet joululahjaksi S-kaupan osuuksia käteisen tai lahjakorttien sijaan. Olen selittänyt heille, että summa on rahaksi vaihdettavissa ja osuudet voi lunastaa koska vain. Mutta samalla kannustanut heitä odottamaan ainakin vuoden. Kun lasten tilille pienen kuukausirahan lisäksi onkin yllättäen maksettu myös osuuskunnan korko, vitosen tai kympin extra on ollut nuorelle iso lisä käyttörahaan. Kumpikaan ei ole lunastanut osuuksiaan, joten strategia on selvästi toiminut. On ollut heidän oma päätöksensä pitää osuudet ja nauttia korosta sen sijaan että olisivat lunastaneet osuudet jotain mielitekoa varten.

Olen myös pyrkinyt tuomaan esille rahan arvoa kertomalla avoimesti palkkani muodostumisesta. Siitä, paljonko tavallisesta työtunnista jää käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen. Kuinka paljon arvokkaampi on sunnuntaina tehty ylityötunti. Ja kuinka monta työtuntia tarvitaan asumiskuluihin, ruokaan, sähköön, bensaan, lomamatkaan, leffalippuun tai mäkkäriateriaan. Kuinka monta tuntia lisää tarvitaan, jotta velaksi ostetun tavaran korot saadaan maksettua. Meillä ei silti puhuta vain rahasta ja turhuuksiinkin saa tuhlata. Rahasta puhuminen menee muun jutustelun ohessa ja usein aloite tulee lapsilta kysymysten tai oivallusten muodossa.

Pelkästään palkkatyötä tekemällä on miltein mahdotonta rikastua. Elintasoinflaatio nostaa elinkustannuksia sitä mukaan kun palkka nousee. Nurkan takana on aina komempi talo tai hienompi auto, johon voi ottaa lisää velkaa. En halua laskea lasteni tulevaisuutta koulumenestyksen ja hyvän työpaikan varaan. Juristia tai fyysikkoa tulee tuskin kummastakaan, koska suvustamme ei sellaisia muutenkaan löydy. Ensimmäinen ylioppilaskin oli oma siskoni.

Taloudellista filosofiaani jakamalla voin siirtää ajatusmaailmaani lapselleni siinä missä kirurgin lapsesta tulee myös kirurgi. Tällä tavoin saattaa minun lapsestani tulla sukuni ensimmäinen  miljonääri ihan perus duunarin ammatissakin. Ja vielä nopeammin, jos käyvät koulunsa huolella.

Ja vaikka jo kerätty potti kuluisikin aikuisuuden kynnyksellä pörssiromahdukseen, omaan virheeseen tai rakkauden vaaleanpunaisten lasien läpi katsoessa, heillä on kuitenkin mahdollisuus vaurastua, sillä he tietävät miten se tehdään. Siemen on kylvetty.

Tulevaisuus on lasten -HH

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Asiat, joista minä säästän

Elän kohtuullisen säästäväistä elämää. Lapsuudenkodissani meillä ei ollut ikinä pulaa tärkeistä asioista, kuten ruoka tai lämpö, mutta en saanut osallistua kalliisiin harrastuksiin ja vaatteeni perin vanhemmalta sisarukseltani tai serkuilta. Ei ollut puhettakaan merkkivaatteista tai muotileluista. Vanhempieni suurin menoerä oli asuntolaina ja meillä olikin aina kiva asunto isolla pihalla. Silloin ei puhuttu sijoittamisesta, kun pankkitililtäkin sai tuntuvan koron säästöilleen. Opin kuitenkin isältäni tarkkaa taloudenpitoa ja äidiltäni että tavarat kannattaa kierrättää ja vaatteet korjata.

Nykyisin tuntuvin säästökohteeni on asumiskulut. Asumme nelihenkisen perheeni kanssa kaksiossa, jossa vastike on vesimaksuineen vain 180€ ja lisäksi maksan rahoitusvastiketta 40€ kuukaudessa.

Sähkölasku vaihtelee 27€ ja 41€ välillä kuukaudesta riippuen. Vaikka taloyhtiössämme on kaukolämpö, erottaa talvikuukaudet siitä, miten paljon sisällä vietetään aikaa (tietokoneet, televisio, valaisimet ja jopa pesukoneen pyörittäminen - kesällä kun etenkin lapset tuntuvat kulkevan samoissa vaatteissa kaiken aikaa.) Isompi asunto tarkoittaisi enemmän valaisimia ja muita laitteita, sekä ihmisten jakautumista useampaan huoneeseen.

Jotta pystyisin tarjoamaan teini-ikäisilleni omat huoneet ja itselleni olohuoneen sijaan oikean makuuhuoneen, tarvitsisimme tuplasti neliöitä. Tuplasti neliöitä tässä talossa nostaisi vastikkeen 360 euroon ja myös rahoitusvastike tuplautuisi. Lisäksi olisin joutunut ottamaan lainaa isompaa asuntoa varten. Sanotaan, että lainanhoitokulut olisivat suunnilleen 600€ kuukaudessa. Voin siis laskea säästäväni joka kuukausi n. 850€ asumisratkaisullani.

Suorien kulujen lisäksi ahtaassa asumisessa on se hyvä puoli, ettei tule koskaan ostettua mitään turhaa. Ei ole mitään paikkaa minne tavarat pistäisi ja vaatteidenkin määrä täytyy pitää minimissään. Ostan siis vaatteita ainoastaan tarpeeseen ja nekin pääasiassa käytettyinä. Tässä kohtaa on tuuriakin, koska nuoreni eivät ole kiinnostuneet muodista. Ainoa kuluva vaate alusvaatteiden ja sukkien lisäksi tuntuu olevan kengät, joita nuorille miehille joutuu ostamaan muutaman parin vuosittain. Muuten vaatekuluja tulee hyvin satunnaisesti.

Lapsille maksan puhelinliittymät sekä kuukausirahaa 30€. Tämän lisäksi he saavat tarpeen mukaan rahaa muihin menoihin, bussilippuun ja harrastuksiin kuittia vastaan. Heillä ei kuitenkaan ole rahaa käytössään niin suuria summia, etteivätkö joutuisi miettimään satunnaisia ostoksiaan ja suurempiin hankintoihin pitää säästää joululahja yms. rahoista. Usein näkee kirjoituksia, kuinka joku kokee, että nuorella pitää olla paljon käyttövaroja, jotta tämä ei joudu kiusatuksi. Omien lasteni kohdalla en ole kuitenkaan törmännyt tällaiseen, vaikka he olisivatkin helppo kohde. Uskonkin, että jos lapsi on joutumassa kiusaamisen kohteeksi, ei mikään merkkivaate tai kallis puhelin häntä siltä suojaisi. Kiusaamista ei voi estää ostamalla kiusaajia hiljaisiksi, sillä lauma haistaa aina heikot joukostaan ja ainoastaan asennekasvatus auttaa ongelmaan.

Ruokaostoksissa säästän mahdollisuuksien mukaan. Ostan usein paikallisesta marketista viimeisen myyntipäivän tuotteita ja kävelen hiukan pidemmän matkan Lidliin kun tarvitsen perustarvikkeita. Nuoret miehet syövät käytännössä kaiken, minkä eteen kantaa, joten heillä on velvollisuus syödä koulussa vatsansa täyteen joka päivä - vaikka ei olisi lempiruokaa tarjolla. Toisen aterian saa illalla kotona, mutta se ei saa olla päivän ainoa ateria, enkä maksa pikaruokalan laskua, jos kouluruoka ei ole miellyttänyt. Itselläni työpaikkalounas maksaa 6,40€ joka on saman verran kuin mitä koko muu päivän ruokabudjetti on yhteensä. Pyrin siksi ottamaan eväät töihin aina kun mahdollista. Pienen asunnon kirous on kuitenkin pieni keittiö, pieni jääkaappi ja minikokoinen pakastin. Tekisin enemmän ruokaa pakkaseen jos se olisi mahdollista.

En käytä alkoholia lainkaan enkä käy baareissa. Olen luopunut autosta ja kuljen julkisilla tai jalan. En tilaa lehtiä kotiin. Käyn kahvilassa vain todellisessa erityistilanteessa. En käytä rahaa kosmetiikkaan. En käy kampaajalla. En harrasta mitään maksullista. Näistä kaikista kertyy vuodessa suuri säästö. Ja sitten, jos joskus käytän rahaa johonkin erityiseen, vaikka siihen satunnaiseen kahvilakäyntiin tai museovierailuun, se tuntuu todella erityiseltä.

En elä velaksi. Velka kasvaa aina korkoa ja se nostaa hankitun hyödykkeen hintaa. En siis osta mitään sellaista, mihin rahani eivät riitä. Säästän tarvittavan summan ennenkuin käytän sen. Minulla on käytössäni käytännön syistä luottokortti, mutta maksan aina koko summan pois eräpäivänä. Maksu menee automaattisesti verkkopankistani.

Rakastan matkustamista ja se onkin suurin rahareikäni. Pyrin kuitenkin suunnittelemaan matkat tarkasti. Valitsen halvimmat lennot ja asun pääasiassa hostelleissa. Hyödynnän kaupunkien matkailukortit, joihin kuuluu ilmaisten nähtävyyksien lisäksi yleensä joukkoliikenneliput. Viikon varusteet mahtuvat hyvin käsimatkatavaroihin. Käsikauppalääkkeet ovat halvempia ulkomailla ja niitä kannattaa tuoda kotiin kulutuksen mukaan. Reissussa kannattaa syödä turistialueiden ulkopuolella, siellä missä paikalliset käyvät. Ruoka on halvempaa ja yleensä myös parempaa.

Paheideni kohdalla pyrin valitsemaan halvemman vaihtoehdon. Katson jopa jäätelön kilohintaa ennen valintaa ja paistan popcornit kattilassa. Pienistä puroista tulee suuria virtoja. Vertailun vuoksi: tunnetun merkin energiajuoma maksaa paikallisessa kaupassa 2,5€ ja halpismerkki 75c. Jos juon yhden energiajuoman joka päivä, maksaa se vuodessa 913€ tai 274€. Maku ei ole sama, mutta jokapäiväinen myrkkyni onkin kahvi. Energiajuoman ei siksi tarvitse olla maistuvinta merkkiä.

Joissain tarvikkeissa kalliimpi on tosiaan parempi. Laadukasta astian- tai pyykinpesuainetta ei tarvitse annostella yhtä paljon kuin halpaa. Mutta ostan kalliimman pesuaineen ainoastaan hyvästä tarjouksesta. Huuhteluaine taas on täysi turhake joka saa jäädä kaupan hyllylle. Pussittomaan pölynimuriin ei tarvitse ostaa pusseja.

Arjen säästäminen on minulle tapa, jota ei tarvitse erikseen ajatella. Lapsenikin ovat oppineet katsomaan kilohintoja ja arvioimaan ovatko ostamamassa jotain vain koska tarjous on hyvä vai siksi, että ostos on järkevä. Jos näen kaupassa jotain mitä todella haluan, mietin myös tarvitsenko sitä oikeasti vai pärjäisinkö ilmankin. Ja onko sille paikkaa kodissani. Ostamisen tuoma hyvän olon tunne on vähän kuin housuun pissaaminen pakkasella. Se lämmittää vain hetken. Saman mielihyvän saa, kun näkee miten paljon rahaa on jäänyt säästöön.

Joku saattaisi tämän luettuaan ajatella, että elämäni on ankeaa tai askeettista. Todellisuudessa en koe, että olen joutunut luopumaan mistään mitä tarvitsen. Hiilijalanjälkeni vaan on pienempi kuin naapurin.

Yksinäinen surffari merellä - luonnosta nauttiminen ei maksa mitään  -HH


maanantai 4. marraskuuta 2019

Osakesalkun tilanne 11/2019

Tutkin osakesalkkuni tilannetta sillä ajatuksella, että jotain ehkä kannattaisi myydä pois ja ostaa muuta tilalle. Salkkuni näyttää nyt tältä:

PARAS TUOTTOARVONNOUSUOSINKOTUOTTO
Brookfield Infrastructure Partners L.P (BIP)48%4%
AT&T Inc (T)34%5%
Huhtamäki Oyj (HUH1V.HE)30%2%
Magellan Midstream Partners L.P. (MMP)14%7%
Neste Corporation (NESTE.HE)14%2%
Physicians Realty Trust (DOC)7%5%
Telia Company AB (TELIA1.HE)2%6%
Seneca Biopharma Inc (CUR)−7%N/A
Bittium Corporation (BITTI.HE)−10%1%


Yahoo Financen mukaan salkussani ylihintaisia osakkeita ovat BIP, DOC ja CUR.

Näistä CUR on biolääketieteellistä tutkimusta tekevä yhtiö, jota olen ostanut salkkuuni pitkän tähtäimen sijoituksena. Sen tämän hetken kurssilla ei ole merkitystä, koska tulevaisuuden arvonnousut riippuvat tuoteinnovaatioista. DOC tarkoituksena on luoda osinkotuloa, joten senkin säilytän salkussani yliarvostuksesta huolimatta. BIP on valikoitunut salkkuuni myös osinkotulojen toivossa ja kova arvonnousu on ollut positiivinen yllätys. Tämä on se osake, joka nyt kannattaisi myydä, koska todennäköisesti arvo tulee putoamaan ennenpitkää.

En ole koskaan ennen myynyt pois yhtään omistamaani osaketta, ainoastaan rahasto-osuuksia. Nyt huomaan, että myyntipäätöksen tekeminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin ostopäätöksen. Luopuminen tuntuu vaikealta, vaikka ymmärrän, että myynti on järkevää. Tiedän tottakai, että sijoittamiseen ei pitäisi suhtautua tunteella, silti tuntuu ikävältä luopua salkun johtotähdestä.



sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Kuinka paljon tuloista pitäisi sijoittaa

Kaikki. Mutta reaalimaailmassa tämä ei onnistu. Laitan säästöön ja sijoitan siksi vain kaiken minkä voin. Ja aika paljon pystyy säästämään kun hiukan suunnittelee.

Aikoinaan, kun pankkitalletuksille vielä maksettiin korkoa, riitti ensi alkuun kun rahat siirsi säästötilille. Nyt se ei ole enää niin yksinkertaista ja vaatii enemmän suunnitelmallisuutta. Jos tuloni ja menoni pysyisivät lähes samankaltaisina kuukausittain, tekisin todennäköisesti enemmän automaattisia tilisiirtoja rahastoihin. En kuitenkaan tiedä kuukausittaisia tulojani ennen kuin lisät on maksettu. Siksi tällä hetkellä automaattinen sijoitukseni on vaivaiset 30€ kuukaudessa. Menojen puolella tulee myös yllätyksiä jatkuvalla syötöllä, koska minulla on pääasiallinen vastuu taloutemme yhteisistä menoista ja teinien kanssa eläessä yllätyskuluja tulee.

Jos minulla on tiedossani suurempi menoerä, joka vaatii poikkeuksellisen suurta järjestelyä, on tapanani varautua tällaisiin pääsääntöisesti säästämällä. En mielelläni myy sijoituksiani, koska myyntivoitoista joutuu luonnollisesti maksamaan verot. Säästöjen väliaikaiseksi makuutuspaikaksi on valikoitunut palkkatilin sijaan Banknorwegianin tili, josta pystyn kotouttamaan laskun maksuun vaadittavan summan muutamassa pankkipäivässä. Talletuskorkoa Banknorwegian maksaa tätä postausta kirjoitettaessa 0,75% joka on huomattavasti ystävällisempi kuin suomalaispankkien nollakorko. Tosin tämäkin korko on kaukana siitä 3% tilikorosta, jonka pankki maksoi vielä muutama vuosi sitten. Minulla ei ole erikseen tilejä esimerkiksi matkakassan säästämistä varten, vaan tuo Banknorwegian kattaa myös tällaiset säästökohteet.

Olen tehnyt muutamia virhesijoituksia, joista olenkin aikaisemmin blogissani kertonut. Silti minua ei oikeastaan harmita nämä sijoitukset vaan ne summat, jotka olen käyttänyt johonkin turhanpäiväiseen kuluttamiseen sen sijaan että olisin kartuttanut sijoituksiani. Vielä enemmän minua harmittaa ne ajat, jolloin en ole sijoittanut säännöllisesti. Taloussanomat muuten julkaisi tänään hyvän artikkelin, jossa avataan korkoa korolle ajatusta ihan laskukaavan kanssa.

Nyt kun olen aloittanut tämän blogin kirjoittamisen, olen kerännyt myös pientä tilastoa omista sijoituksistani. On ollut mukava nähdä miten raha on tehnyt töitä, mutta toisaalta olen herännyt myös siihen, että sijoittamiseni ei ole tehokasta. Olen aina pitänyt varapuskuria tililläni. Siis palkkatililläni, joka ei kasva korkoa. Tililläni makaa vähintään yhden kuukauden palkka. Sijoituksiin olen laittanut sen summan, mitä tililleni palkkapäivän koittaessa on jäänyt yli edellisen kuun palkasta. Maltillisella 5% tuotto-odotuksella voin laskea, että tämä tapani on maksanut minulle vähintää 1000€ viimeisen 10 vuoden aikana menetettynä kasvuna.

Tähän teen nyt muutoksen - aion selvittää, mikä on keskimääräinen kuukausimenoni ja teen sijoitukset jo etupainotteisesti. Tuntuu hullulta, että vaikka olen elänyt todella säästäväistä elämää jo pitkään, minulla ei silti ole käsitystä tarkasta kulurakenteestani. Toisaalta minun ei ole ennen edes tarvinnut tietää, koska tilini saldo on riittänyt yllättäviinkin kuluihin tuon puskurin takia.