Sijoittaminen ja etiikka

 Tunnustan, että vietän turhan paljon aikaa somessa. Osa tästä ajasta kuluu facbookin lukuisilla foorumeilla joissa tulee keskusteltua aiheesta kuin aiheesta. Facebookin yksi rikkaus on se, että sen käyttäjät tulevat kaikenlaisista taustoista ja kulttuureista, eikä ikinä voi olettaa että olisi muiden keskustelijoiden kanssa samalla linjalla automaattisesti. Tämä on minusta näissä keskusteluissa parasta. Pääsee samalla pohtimaan myös omaa arvomaailmaansa.

 Yhdessä aloituksessa nuori nainen kertoi muuttavansa ensimmäiseen omaan asuntoon ja että hänellä on toiminimi, jonka kautta tulot ovat epäsäännölliset. Aloittaja pohti, miten saisi varmasti rahansa riittämään. Vastasin hänelle, että aina pitää maksaa itselleen ensin ja että tavoite tulisi olla 10% tuloista sijoituksiin, mutta nyt alkuun ottaa tavakseen pistää edes sen 10€/kk vaikka passiivisiin indeksirahastoihin, tämän jälkeen maksetaan kriittiset laskut (vuokra jne.) ja sitten loput menot. Jos säästämistä ei tee heti alkuun, se jää helposti tekemättä ja silloin ei turvaa tuova varallisuus kasva. Oletin että kommenttini hautautuu sekalaisten säästövinkkien sekaan, mutta toivoin, että ajatuksen siemen voisi jäädä kuitenkin muhimaan pohjalle.

Mutta en odottanut, että ajatustani vastustettaisiin. Vaikka aloittaja olikin käynyt kommenttini peukuttamassa, joku muu keskustelija halusi kertoa, että sijoittaminen ei ole eettistä ja että tälläistä vinkkiä ei oltu pyydetty. Hän tuntui hiukan loukkaantuneen siitä, että tarjosin sijoittamista vastaukseksi kysymykseen raha-asioiden kestävästä hallinnasta.

Ymmärrän hyvin näkemyksen, että kaikki yritystoiminta ei ole eettistä ja valinnoillaan myös sijoittaja voi päättää oman salkkunsa eettisen jalanjäljen. Mutta että sijoittaminen ei ylipäätään olisi eettistä? Mikä saa länsimaisessa demokratiassa kasvaneen ihmisen ajattelemaan näin.

Vaikka osakeyhtiö todellisuudessa on vain muutama bitti yritystietokannassa, sen mitä käytännössä koemme yhtiönä on sen fyysinen toimintaympäristö, työntekijät, tuotekehitys ja itse tuote. Kaikkien näiden saavuttaminen vaatii rahoitusta, eli osakepääomaa jonka me osakkaat tuomme sijoittamalla yritykseen. Perusperiaate on aina sama, oli kysymys sitten pienestä perheyrityksestä tai monikansallisesta jätistä. Yrityksen tavoite on tuottaa lisäarvoa omistajilleen ja kaikkeen kasvuun tarvitaan rahoitusta joka on saatu joko osakepääomaa kasvattamalla, aikaisemmista voitoista tai lainarahalla. Sijoittajia tarvitaan siis siihen, että voimme luoda uusia yrityksiä, kehittää ideoita tuotteiksi ja vallata uusia markkina-alueita. Ja ilman yritystoimintaa meillä ei olisi työpaikkoja, ei verotusta, ei koulutusta, ei sairaanhoitoa... Itse sijoittaja olen pienosakas niissä yrityksissä, joiden osakkeita omistan. Jopa osakerahaston kautta omistan mikroskooppisen osan näitä yrityksiä.

Useilla yhdistyksillä tärkeänä tulonlähteenä on asuntosijoitukset, joita ne voivat pyörittää ilman veroja. Sijoittaminen on siis monen hyväntekeväisyystoiminnan ja mm. eläkkeittemme selkärankana.

Itseasiassa jokainen suomen kansalainen on oikeastaan sijoittaja siitä hetkestä alkaen, kun hän maksaa ensimmäisen kerran veroja tuloistaa, sillä samalla hän maksaa sivukuluja jotka työeläkeyhtiöt sijoittavat parhaansa mukaan, jotta meillä olisi varaa maksaa eläkkeitä myös tuleville sukupolville. Ruotsissa tätä on viety vielä vähän pidemmälle. Siellä kansalainen voi itse valita sijoituskohteen osalle kerätyistä varoistaan (rahastoeläke).

Olen ennenkin sanonut, että oman talouden hallinnointia varallisuuden kerryttämisen näkökulmasta opetetaan meillä kouluissa aivan liian vähän. Ja aikuisena sitä ei opeteta lainkaan niille kansanryhmille, jotka tästä eniten hyötyisivät. Meillä on täysin hyväksyttävää pahoitella, kuinka ihmiset ovat köyhyysloukuissa, mutta silti heille ei opeteta keinoja nousta niistä ylös kerryttämällä omaa varallisuuttaan. Ainoastaan mietitään tapoja, joiden avulla voitaisiin tehdä sijoittamisesta vähemmän houkuttelevaa, vaikka jo naapurimaidemme esimerkki näyttää että mitä enemmän yksityiset ihmiset panostavat sijoittamiseen, sitä paremmin kantaa koko kansantalous. Turvaverkon sijaan meillä on tarjolla merenpohjaan kiinnitetty turvahäkki.

Mikä saa siis ihmisen ajattelemaan, että sijoittaminen ei ole eettistä. Tai että se ei ole eettistä jos sitä tekee yksityishenkilö? Kysyin tätä vastaustani kommentoineelta kirjoittajalta, mutta hän ei palannut asiaan. Osaatko sinä sanoa miksi?

Säästöä liikenteessä escootterilla - Augment.eco

Kun muutin nykyiseen osoitteeseeni oli paikan valinnassa tärkeänä tekijänä sijainti. Sijainnin vuoksi tingin huomattavasti neliöistä, mutta korvauksena sain ihanan ympäristön ja lyhyet välimatkat. Pientä säästöä oli tarkoitus tulla myös matkakuluista, kun seutulippu vaihtui helsingin sisäiseen lippuun. Valitettavasti hinta nousi melko pian HSL lippu-uudistuksen yhteydessä.

Minulla oli sähköavusteinen polkupyörä jo n. 15 vuotta sitten. Siihen aikaan niitä ei ollut vielä oikeastaan kellään ja pyöräillessä usein joku pysäyttikin ja kyseli ajoneuvostani. Pyöräni oli kömpelö ja raskas, mutta pitkätkin matkat menivät kuin heittämällä sähkön avulla. Kun akku antoi lopulta periksi, ei vaihtoakkua ollut tarjolla ja pyöräni lähti kierrätykseen. Olen ajoittain miettinyt uuden sähköpyörän hankkimista, mutta hinnat ovat todella kovat, puhumattakaan huoltokustannuksista ja siitä, että pyörä on mitoituksineen ja säätöineen hyvin henkilökohtainen ajoneuvo. Pyörän jakaminen perheen kesken ei siksi meillä onnistu. Lisäpeikkona on pyörävarkaudet ja se, että lukittuun pyörävarastoomme pyörä pitäisi kantaa aina portaita pitkin ja useamman oven taakse. (Tavallinen polkupyörä ei tule kohdallani kysymykseen vamman takia, jonka sain aikoinani liikenneonnettomuudessa.)

Työmatkani (n. 6km) olen nyt kulkenut julkisilla. Jalan matka kestäisi reilusti yli tunnin suuntaansa ja metrolla + bussilla keskimäärin n. 35 min. Ei siis ihme, että jatkuvasti mietin parempaa tapaa taittaa matka.

Kun sähköpotkulaudat ilmestyivät katukuvaan innostuin ensin tavattomasti. Tämä voisi olla ratkaisu työmatkaongelmiini. Intoni kuitenkin laantui kun selvisi, että työmatkakustannus lainalaudalla olisi 4.75€ - 8,5€ suuntaansa (joukkoliikenteen lippu on 2,8€). Skootin voisin ostaa myös omaksi, mutta tässä vaihtoehdossa huolettaa erityisesti akun ja pyörien kesto ja laudan huollettavuus.

Sitten törmäsin uuteen palvelukonseptiin, joka on "leasing" -tyyppinen palvelu Augment.eco:lta. He tarjoavat 24kk sopimuksen, joka sisältää laadukkaan skuutin, huoltopalvelun ja vakuutukset. Palvelun hinta on alkaen 22,95€ kuukaudessa joka on alle puolet siitä mitä nyt maksan joukkoliikenteestä (n. 60€kk). Hintatietoisena laskin mukaan myös sen, että Augment.eco potkulautaa voivat käyttää myös puolisoni ja perheen teinit. Säästän matkakuluina laudan hinnan jos kuljen sillä työmatkat loppukeväästä alkusyksyyn ja jos talvi on samanlainen kuin esimerkiksi tänä vuonna, ei ole mitään syytä miksen voisi kulkea laudalla läpi vuoden. Tästä syntyisi kahdessa vuodessa jo yli 800€ rahallinen säästö sijoituksiin käytettäväksi. Ja jokainenhan meistä tietää miten korkoa korolle ilmiö kasvattaa salkkua. Lisäbonuksena tietysti vielä puolison ja lasten satunnaiset säästetyt bussiliput.

Tilasin e-scooterini maanantai-iltana ja jo keskiviikkoaamuna tuli viesti, että pakettini on noudettavissa matkahuollon pisteestä. Hatunnosto yhden arkipäivän toimitusajasta!

Koska työmatkallani on hiekkatieosuuksia ja ikuisia tietöitä, valitsin malliksi suuremmilla 10" ilmapyörillä varustetun ES One 10 -mallin, joka onkin nyt viikon käytön jälkeen osoittautunut tukevaksi ja varmaksi malliksi, jota lukemattomat kadunreunakiveysten yli kulkeminenkaan ei haittaa. Turvallisuus on minulle tärkeä ja ajan lautaani vain kypärä päässä. Lisäturvaa tuo tuplajarrut (eABS edessä ja levyjarru takana), lediajovalo edessä ja merkkivalo + jarruvalo takana, sekä soittokello. Ainoastaan vilkut ja peili puuttuvat.

Reilu 12 km yhteenlaskettu työmatkani näyttää veloittavan akun varauksesta yhden viidestä pykälästä. En ole vielä kokeillut kuinka pitkän matkan skootillani pääsisin, mutta uskon että minun painoni alla se kulkisi reilusti pidemmällekin kuin luvatun 20 km. Ylämäetkin kulkevat mukavasti, joskin huomattavasti painavampi puolisoni kertoi, että hyvin jyrkässä mäessä hän potki lisävauhtia ihan perinteiseen tapaan.

ES One 10 - Augment.eco -HH-

Skootissa on vakionopeudensäädin ja pienen opettelukäyrän jälkeen sillä saa mukavasti päälle täyden matkavauhdin tai tarvittaessa vaikka hitaan hiipimisen vilkkaamman liikenteen seassa. Työmatkani taittuu skootilla reilussa 20 minuutissa. Ekstrasäätöä työmatka-aikaan tuo vielä se, ettei tarvitse jäädä pysäkille odottamaan bussia.

Työpaikalla olen lukinnut skoottini pyörätelineeseen vaijerilukolla ja kotona se asuu eteisessä. Kotivakuutus toki korvaisi varastetun laudan, mutta mielenrauhaa kiireisiin aamuihin tuo tieto siitä, että lautaa ei tarvitse jättää taloyhtiön pyörävarastoon. Skootin saa myös tarvittaessa myös taitettua kasaan ja akku on helppo irrottaa lataukseen.

Mitä etuja saan verrattuna siihen, että olisin ostanut kaupasta oman laudan? Tärkeinpänä minulle on täysi huoltopalvelu, joka kattaa niin akun vaihdon ja uudet pyörät kuluneiden tilalle, kuin moottorin ja rungon viatkin. Tämä palvelu tarkoittaa, että voin käyttää skoottiani juuri niin paljon kuin haluan, lyhyillä ja pitkillä matkoilla, ilman että tarvitsee pohtia varusteiden kulumista. Augment.eco on myös vakuuttanut laudan puolestani, joten jos ajaisin kolarin, saan toimivan pelin alleni muutamassa päivässä. Koska vastaavan laudan hinta kaupassa on saman verran tai jopa enemmän kuin tämän palvelun kautta ostettuna, ei tarvitse kauaa laskea miksi hankin skootin mielummin palvelun kera.

Palvelu sisältää myös mahdollisuuden vaihtaa lauta uuteen malliin veloituksetta 18kk välein tai 125€ maksulla vuoden välein. Minulle kestävä kehitys on tärkeämpää kuin viimeisimmällä mallilla huristaminen, joten en usko että tartun tähän tarjoukseen. Saatan kuitenkin lunastaa käyttämäni laudan 29€ maksua vastaan sopimuskauden päätteeksi, jolloin perheessämme olisi jatkossa käytössä kaksi lautaa.

Jokainen säästetty euro on euro lisää salkkuni rakentamiseen. Lisäilona tässä liikennemuodossa on raitis ilma ruuhkaisten bussien sijaan ja joku voisi laskea myös tarkat luvut ympäristön kannalta (tähän ei omat taidot nyt riitä). En tee yhteistyötä Augment.eco palvelun kanssa, joten mitään palkkiota en tästä kirjoituksestani saa, mutta suosittelen silti tutustumaan heidän palveluunsa ja vinkkaan myös, että sivuilta löytyy usein arvontoja, josta voi voittaa oman laudan tai etukuponkeja. Tämän suomalainen yritys löytyy myös facesta.

Vihreää energiaa scootin lataamiseen tarjoaa Nordicgreen

Uhka vai mahdollisuus

Hallitus on tarttunut moniin toimiin, joiden tarkoitus on ehkäistä ihmisten ja yritysten taloudellisia ongelmia, kun korona on sotkenut arkielämän. Edes pienyrittäjiä ei ole unohdettu, kun heillekin on nyt luvattu minimitoimeentulo. Tukitoimien lisäksi esim. pankit tarjoavat lyhennysvapaita kuukausia.

Meillä koronakriisi on kuitenkin vasta alkamassa. Totta on, että liikkumisen rajoittaminen on vetänyt maton alta monelta pienyrittäjältä hetkessä. Silti useimmat lomautetut saavat kuitenkin vielä yhden palkan ja senkin jälkeen ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Eikö nyt pitäisi yrittää maksaa lainaa pois niin paljon kuin ehtii ennenkuin tulot todella putoavat? Kaikesta selvitään ja vuosien päästä tätäkin kriisiä muistellaan kuin 90-luvun lamaa. Valitettavasti talouskriiseillä on kauaskantoiset seuraukset ja moni menettää työpaikkansa pysyvästi. Entäpä jos lyhennysvapaat kuukaudet tuli käytettyä heti alkuun? Meneekö kämppä myyntiin siinä kohtaa, kun asuntomarkkinat ovat laman myötä romahtaneet ja korkojen kautta entistä isommaksi kasvanutta lainaa ei oikeasti pysty lyhentämään?

Pörssit ovat tehneet viime kuukausina useita sukellusliikkeitä ja henkilökohtaisesti uskon ettei pohjaa ole vielä näkyvissäkään. Toisaalta välillä on tultu myös ylöspäin ja tämä on tarjonnut loistavia mahdollisuuksia pikavoittoihin jännitystä kaipaaville. En itse jaksa nyt ylipitkiksi venyvien työvuorojen lisäksi seurata päiväkursseja, joten luotan ajallisen hajauttamisen strategiaani. Teen siis kuukausittain pieniä ostoksia ja rahastosäästöni kertyvät kuten aina ennenkin.

Minulle on aina ollut hyvin tärkeää, että velkaa otetaan vain kun on pakko ja se pitää maksaa ensitilassa takaisin. Nyt poikkeuksellisessa talouden tilanteessa tämä tuntuu järkevämmältä kuin koskaan, vaikka heikkoina hetkinäni kurssien ollessa vielä noususuuntaisena ja korkojen matalalla, myönnän pohtineeni velkarahalla sijoittamisen mahdollisuuksia. Pahimpaan varautuminen kannatti tälläkin kertaa, eikä minun tarvitse miettiä perheeni toimeentuloa.

Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, että pörssit romahtavat aika-ajoin, sillä aina löytyy syy, joka pudottaa uskon sijoituksiin. Oli tämä syy sitten paikallinen tai globaali, ihmisen tai luonnon aiheuttama. Juuri nyt talouden kannalta eniten pelottaa miten Suomi tulee selviämään koronan aikana kertyneistä veloista. Näitä nyt päätettyjä tukia kun ei voi ammentaa pohjattomasta säkistä, vaan maksajia olemme me jokainen. Jos koronasta seuraa suurtyöttömyys ja globaali lama, verotulojen kertymä hyytyy pitkäksi aikaa. Tämä tulee näkymään leikkauksina tukiin ja palveluihin sekä entistä korkeampina veroina. Useampi EU-maa oli sotkenut taloutensa jo paljon ennen tätä kriisiä. Nyt ollaan taas kädet ojossa ja koronaan vedoten pyydetää lisää rahaa kaivoon kaadettavaksi. Historiasta tiedämme, että alkuun kansalaisille vakuutetaan kovasti, ettei Suomi sitoudu muiden velkoihin, mutta lopulta allekirjoitetaan miljardien tulonsiirrot kaikessa hiljaisuudessa.

Raha ei tuo onnea. Järkevä taloussuunnittelu ja varautuminen myös yllättäviin menoihin ja takuuvarmoihin pörssiromahduksiin estää silti pelon ja epävarmuuden tuomaa onnettomuutta.

Maailma tuskin palaa täysin entiselleen koronan jälkeen. Ehkäpä tapamme kuluttaa muuttuu kestävämpään suuntaan, voi olla että etäpalavereiden pitäminen muuttuu vihdoin poikkeuksesta käytännöksi ja moni innovatiivinen yrittäjä onnistuu laajentamaan asiakaskuntansa lähiympäristöstä huomattavasti laajemmalle, kun korona pakottaa meitä muuttamaan tapojamme. Naapurin mummulle voidaan tarjota apua myös välittömän tarpeen jälkeenkin ja perheen kanssa saatetaan lähteä kävelylle metsään jatkossakin. Maiden omavaraisuusastetta tullaan kasvattamaan ja ehkäpä tarve myydä kriittisiä toimintoja pois omasta hallinnasta mietitään uudelleen. Voisiko olla aika myös suosia oman maan tuotantoa kilpailuttettaessa julkisia hankintoja. Ja ennenkaikkea, niin nuoret kuin vanhatkin oppivat, että mikään ei ole varmaa. Koko ajatuksemme arjen itsestäänselvyyksistä on saanut kolauksen. Toivottavasti myös asenteemme heikompiosaisia kohtaan, kun huomaamme, että loukkoon voi pudota ilman omaa syytä. Juuri tämän vuoksi jankutan sitä, kuinka taloudellista varautumista ja keinoja kuopasta nousemiseen pitäisi opettaa ikätasoisesti jo pienestä pitäen.

Sijoittamiseni perustuu sille ajatukselle, että toivon parempaa huomista. Maailma muuttuu koronan myötä ja antaa jokaiselle mahdollisuuden muuttua mukana.

Sosiaaliturva on luksusta

Sosiaaliturva on luksusta, johon köyhillä mailla ei ole varaa. Sosiaaliturvan varassa eläminen ei ole luksusta, mutta turva luo tason, jolta voi ponnistaa ennenkuin on täysin pohjalla.

Kävin juuri netissä katsomassa esitäytettyä veroilmoitustani (säästän pienen hitusen maailman luonnovaroja kun en tilaa turhaa paperiroskaa kotiini). Olen saamassa palautuksia 87€, mutta vielä on ilmoittamatta hiukan pääomatuloja sekä näistä tehtävät vähennykset. Loppusumma tulee olemaan aika lähellä nollaa, joten "verosuunnittelu" meni viimevuonna nappiin.

Maksan viimevuoden ansio- ja pääomatuloistani erilaisia maksuja ja veroja yhteensä n. 28% tuloistani. Näiden lisäksi maksan veroja käyttämieni palveluiden ja tuotteiden hinnoissa. Kertyneellä summalla saan koulutuksen lapsilleni, terveydenhuollon koko perheelle, kunnallistekniikan, tiet ja muun infrastruktuurin, hallinnon, maanpuolustuksen, palokunnan palvelut jne. Minun on vaikea uskoa, että maksamani verot täysin riittävät minun ja perheeni osuuteen yhteiskunnalta saamiimme palveluihin, vaikka rahallista sosiaaliturvaa emme nautikaan. (Tässä kohtaa en edes mieti, että myös minun palkkani maksetaan verovaroilla.)

Jotta Suomella on varaa kustantaa tämä kaikki minulle ja muille kansalaisille ja sen lisäksi vielä tarjota sosiaaliturvaa yhteiskunnan heikko-osaisille, me tarvitsemme rikkaita ja me tarvitsemme kannattavaa yritystoimintaa. Se tunteeko kiitollisuutta vai kateutta rikkaita kohtaan riippuu ihan katsontakannasta. Jos haluan kadehtia, voin ajatella että verosuunnittelulla rikas on voinut päästä lähelle 0% veronmaksussaan tuloistaan riippumatta. Jos taas haluan olla kiitollinen, voin ajatella että jo pieni prosentti suurista tuloista vastaa helposti minun maksamaani 28% omistani. Kun lisätään tähän kulutuksesta kertyneet verot, päästään rikkaiden kohdalla jo vuodessa summiin joita en tule itse maksamaan koko elinikänäni. Meidän yhteiskuntamme ei pyörisi ilman, että veroparatiiseihin rekisteröityneet yritykset työllistävät suomalaisia ja maksavat näiden palkat tai jos rikkaat eivät rahoittaisi start-uppeja tai käyttäisi myös sellaisia palveluita, joihin minulla ei ole varaa. En erityisesti pidä ajatuksesta, että veroja kierretään, mutta samaan aikaan tiedostan, että sitä tehdään, koska muut maat tarjoavat tähän mahdollisuuden.

Jos meillä yritetään puristaa enemmän veroja rikkailta ja yrityksiltä, löytyy heillä aina keinot kiertää uudistuksia ja lopulta maksamaan joutuvat ne, jotka eivät ole riittävän varakkaita tehokkaaseen verosuunnitteluun. Sinä ja minä, pienet ja keskikokoiset yritykset.

En voi myöskään arvostella sosiaaliturvan "väärinkäyttäjiä". Lakeja ei voi tehdä niin, että ne aina kohtelisivat kaikkia tasapuolisesti. On vain inhimillistä yrittää löytää se porsaanreikä, joka parhaiten palvelee omia tarkoitusperiä. Se että sosiaaliturvaa on saatavilla näkyy meillä yhteiskuntarauhana, terveytenä ja turvallisuutena. Inhimillisen kärsimyksen vähentymisenä. En edes halua tietää, millaista olisi elää maassa jossa sosiaaliturvaa ei pystyisi väärinkäyttämään. Se tarkoittaisi, että sosiaaliturvaa ei olisi olemassa.

Sosiaaliturva on luksusta johon toivon että meillä yhteiskuntana on jatkossakin varaa. Samalla kun pyrin lisäämään omaa vaurauttani, voin kantaa myös painavamman korren yhteiseen kekoon. Tavoitteenani on ansaita pääomatuloja niin paljon, että niistä perittävä vero riittää kattamaan jalanjälkeni.
 

Yksilö ja yhteiskunta

Espanjassa keräännyttiin lauantai-iltana parvekkeille antamaan aplodeja maan terveydenhuollon henkilökunnalle. Meillä suomessa tuetaan terveydenhuollon ammattilaisten jaksamista monin huomionosoituksin. Esimerkiksi Kovanen tarvoaa alennusta taksimatkoista ja Opel antaa autoja ilmaiseksi lainaan kuukaudeksi. Kun koulujen ja päiväkotien sulkemista hetken suunniteltiin, tarkoitus oli, että vain kriittisten alojen työntekijät voisivat viedä pienet lapsensa hoitoon, vanhemmat kun tarvitaan työpaikoille.

Näin sairaanhoitajan näkökannalta on tietysti ihan kiva kun huomioidaan, mutta totuus on, ettei tätä pandemiaa voiteta minun työpanoksellani. Jo pelkästään meillä sairaalassa on merkittävä määrä työntekijöitä, joita ei kriisipuheissa muisteta, mutta jotka ovat korvaamattomia hoidon takaamiseksi. Pyörä pysähtyy, ellei meillä ole riittävää määrää laitoshuoltajia ja -apulaisia, välinehuoltajia, keittäjiä, logistikkoja, farmaseutteja, lääkintävahtimestareita, huoltomiehiä, teknikkoja, sihteereitä, fyssareita, it-henkilöstöä, laborantteja, mekaanikkoja, jätteenkäsittelijöitä...  lista on loputon.

Hoitajat ja lääkärit eivät tekisi sairaalassa paljon mitään, jos meille ei tulisi juoksevaa vettä, jos sähköt olisivat alhaalla tai jätehuolto ei toimisi. Henkilökunnan lisäksi myös potilaat nääntyisivät ilman ruokahuoltoa, eikä meillä ole tarvikkeita jos logistiikka sakkaa. Hengityskoneesta ei ole hyötyä ilman sairalakaasuja eikä potilaita siirrettäisi ilman toimivia hissejä. Olisimme totaalisessa pulassa ilman elintarvikealan työntekijöitä tai ilman kunnallistekniikkaa puhumattakaan siitä, jos jäisimme ilman lukuisista erilaisia tarvikkeita valmistavien tuotantolaitosten ja näiden tarvikkeiden kuljetuksista vastaavien henkilöiden työpanosta. Me emme pääsisi töihin ilman joukkoliikennettä, emmekä voisi pitää yhteyttä kotona odottaviin lapsiimme ilman puhelinoperaattoreita.

Ihmiskuntaa ei pelasta koronalta lääkereiden tai hoitajien armeijat vaan se, että meillä on yhteiskunta jossa työ tehdään yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen.

Ei ole urheutta sanoa, että minä en välitä vaikka saisin koronan. Joskushan täältä on kuitenkin lähdettävä. Sillä jos sairastut, voit sairastua vakavasti. Urheutta on olla soittamatta ambulanssia siinä kohtaa, kun oma hengitys ei enää kulje, jos valintasi oli olla välittämättä. Saatat nimittäin viedä paikan joltain toiselta, joka teki kaikkensa ollakseen sairastumatta. Urheutta on myös pestä kädet saippualla ja välttää liikkumista yleisillä paikoilla, jos se ei ole välttämätöntä. Urheutta on kotikoulun pitäminen ja lautapelien pelaaminen jälkikasvun kanssa sen sijaan että lähetetään heidät ulos kavereiden kanssa. Urheutta on mennä kassalle tai ajovuoroon töihin. Hoitaa oma osuutensa, jotta yhteiskunta ei pysähtyisi.

Paljon on puhuttu koronatesteistä ja siitä, ettei testauskapasiteetti riitä kaikille. Miksi testataan? Jos panoksesi työpaikalla on välttämätön ja halutaan varmistaa, että et tartuta muita. Milloin ei testata? Jos voit jokatapauksessa jäädä kotiin ja välttää kontakteja ihmisiin, jotka saattaisit tartuttaa. Testiä ei tarvita sairauden hoitamista varten. Hoito on oireen mukaista ja sairaalaan ei mennä vain siksi että on saanut tartunnan.

Hoitajia ei tarvita sairaalaan vain koronapotilaiden tehohoitoa varten. Meidät tarvitaan paikalle niitä kaikkia potilaita varten, jotka muutenkin tulisivat. Teho-osasto on usein täynnä ihan normaalinakin päivänä, umpisuolet tulehtuvat, verisuonet kalkkeutuvat, krooniset sairaudet vaativat huomiota ja äkilliset tapaturmat toimenpiteitä niinkuin tähänkin asti. Jokainen voi huolehtia osaltaan resurssien riittämisestä sillä, ettei tuo tartuntaa kotiin baarista ja levitä sitä pallokentällä edelleen naapurin perheeseen. En minä pelkää saavani tartuntaa koronapotilaalta, pelkään saavani sen sinulta, joka nautit lapin hiihtokeskuksessa "etätyölomastasi" ja tulet hoidettavakseni rinteessä murtuneen jalkasi vuoksi. Enkä minä pelkää sairastumista, pelkään levittäväni viruksen välinehuoltajalle, jonka lapsella on sydänsairaus tai bussikuskille, jota ilman en pääse työpaikalleni.

Jos me haluamme elää yhteiskunnassa, emme voi tehdä valintoja pelkästään yksilöinä. Edes silloin, kun päättäjät epäröivät eivätkä anna selkeitä ohjeita.

Absurdaaniasta päivää

Kumminkissankaimani ystävä työskentelee Compensatessa. Kyseessä on voittoa tavoittelematon säätiö, jonka tehtävä on torjua ilmastonmuutos tarjoamalla ihmisille keinoja hyvittää arjessa syntyviä päästöjä.

(Itselläni on usein hiukan skeptinen käsitys "voittoa tavoittelemattomista" säätiöistä yms. koska osa hyvään tarkoitukseen suunnatuista varoista vääjäämättä menee palkkoihin ja toimintakuluihin ja yllättävän monessa tällaisessa "voittoa tavoittelemattomista" tahoista on tapana jakaa korkeita palkkioita jäsenilleen. Compensaten tilanteeseen en ole kuitenkaan lainkaan perehtynyt, joten heitä en toki tällaisesta syytä.)

Fakta on kuitenkin, että jos ilmastonmuutoksen torjumista ei tehdä ihmisille helpoksi, moni jättää tekemättä mitään tai näpertelee pikkujuttujen kanssa. Siksi perjaatteessa kannatan uusia ideoita ja tapoja toimia, kun tarkoitusperä on hyvä. Compensatella on laaja asiantuntijapaneeli ja kasvava kumppanuusohjelma. Tällä säätiöllä on potentiaalia.

Suomi on byrokratian huippumaa, mutta ei hyvällä tavalla. Viimepäivinä olemme saaneet lukea lehdissä mm. siitä, kuinka vammaispalveluiden tarkoitus ei ole tarjota palvelua vammaisille, vaan pyrkiä säännöstelemään ja salaamaan näiden palveluiden saatavuus, jotta lakisääteisiä palveluita käytettäisiin mahdollisimman vähän. Jos satut joutumaan tekemisiin suomalaisen virkakoneiston kanssa, siitä seuraa harvoin mitään positiivista. Näin kävi myös Compensatelle.

Alla on Niklas Kaskealan omalla nimellään FC:ssä julkaisema kirjoitus aiheesta. Niklas on pyytänyt jakamaan tätä kirjoitusta eteenpäin. Asiasta tuskin saamme lukea iltapäivälehdistä, jollei tutkinta etene syytteeseen asti. Jos lööppiin ei voi kirjoittaa: "rikkaat huijarit kiersivät veroja", se ei ole uutinen.

- - -
Niklas Kaskeala

6. maaliskuuta kello 9.06

‪Työni Compensatessa on tuntunut viime kuukausina Kafkan novellilta. Vai miltä tämä prosessi kuulostaa:‬
‪1) Pyydämme arpajaishallinnolta lausuntoa rahankeräysluvan tarpeesta‬ meidän päästökompensaatiopalvelulle, jossa kuluttajat voivat kantaa vastuuta ostamansa tuotteen tai palvelun ilmastohaitasta. Päästökompensaatiota on tarjottu Suomessa 15 vuotta ilman rahankeräyslupaa.

‪2) 7,5 kk myöhemmin saamme arpajaishallinnolta lausunnon, jonka mukaan tarvitsemme luvan. Lausunnossa on kuitenkin virheellistä tietoa, jota yritämme haastaa.
‪3) Toimitamme arpajaishallinnon pyynnöstä listan asiantuntijoista, jotka voisivat lausua päästökompensaation vastikkeellisuudesta ja hiilimarkkinoiden toiminnasta. Listalla on mm. ilmastopaneelin puheenjohtaja professori Markku Ollikainen sekä YM:n että UM:n virkamiehiä‬.
‪4) Arpajaishallinto ei lähesty yhtäkään näistä asiantuntijoista‬.
‪
‪5) Entinen sisäministeri Kai Mykkänen tekee eduskunnassa kirjallisen kysymyksen ja kysyy, onko tosiaan niin, että rahankeräyslain uuden täysin absurdin tulkinnan mukaan, yritykset eivät voi tarjota asiakkailleen mahdollisuutta kompensoida päästöjään‬?
‪6) Sisäministeri Maria Ohisalo vahvistaa vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen arpajaishallinnon kannan. Sisäministeriö osoittaa vastauksessaan, ettei sekään ole perehtynyt kansainvälisen ilmastopolitiikan periaatteisiin tai vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden toimintaan‬.
‪7) Emme näe muuuta mahdollisuutta kuin hakea lupaa, vaikka olemme yhdessä johtavien ilmastoasiantuntijoiden, ekonomistien ja oikeusoppineiden kanssa eri mieltä sen tarpeellisuudesta.
‬
‪8) Haemme rahankeräyslupaa.
‪9) Ylen toimittaja ottaa meihin yhteyttä ja kertoo, että arpajaishallinto on tehnyt meistä tutkintapyynnön poliisille. Meille arpajaishallinto ei viitsinyt kertoa asiasta‬.
‪10) Kysymme, miksi arpajaishallinto on käynnistänyt tutkimuksen, vaikka haimme lupaa‬?
11) Selviää, että arpajaishallinto on ”hukannut” lupahakemuksemme‬.
‪12) Arpajaishallinto ei peräänny tutkimuspyynnöstä, vaikka selviää, että tutkimuspyyntö on tehty sen jälkeen, kun jätimme lupahakemuksen.‬

13) Tutkintapyynnön jälkeen käy ilmi, että arpajaishallinto on antanut meille lausunnossaan väärää tietoa. Tämän virheellisen tiedon vuoksi jätimme hakemuksen alunperin hakematta ja lähdimme haastamaan linjausta.
‪14) Teemme kantelun oikeuskanslerille arpajaishallinnon toiminnasta‬.
‪15) Jäämme odottamaan, että arpajaishallinto käsittelee lupahakemuksemme. Arpajaishallinnnon verkkosivuilla luvataan käsittelyajaksi 1-3 kk.‬ Yleishyödyllisenä säätiönä meillä on kaikki edellytykset saada lupa.
‪16) 2,5 kk:n jälkeen kysymme arviota jäljellä olevan käsittelyajan pituudesta‬.
‪17) Arpajaishallinto vastaa 2 viikon päästä, vasta kun tiedustelemme asiaa ylimmältä poliisijohdolta.
‬
‪18) Arpajaishallinto kertoo, että lupahakemustamme ei ole otettu edes käsittelyyn. Syynä on poliistutkinta, jonka he ovat itse käynnistäneet sen jälkeen, kun haimme lupaa‬.
‪19) Ilmastonmuutos vaarantaa ihmiskunnan tulevaisuuden ja sen torjuminen on jo valmiiksi tarpeeksi vaikeaa. Miksi viranomainen pyrkii tekemään siitä vielä vaikeampaa?

- - -

Kun virkamies mokaa, syy on aina asiakkaan. Päätökset tehdään virkamiesvastuulla, eli kukaan ei ole päätöksistä vastuussa vaan asiakas maksaa. Ja jos ongelma nostetaan esiin, ei yllättäen kenelläkään ole valtuutuksia tehdä asialle mitään. Koneisto muuttuu hetkessä täysin kasvottomaksi.

Kuulostaako tämä jo liian hyvältä?

Sain yhteistyötarjouksen blogini sähköpostilaatikkoon. Jos sinulla on sijoitusaiheinen blogi, olet luultavasti saanut saman yhteistyötarjouksen.

Tarjouksen tekijä toivoo minun soittavan hänelle puhelimitse, ilmeisesti siksi, että sähköpostin kautta välitetty ansaintamalli jättäisi kirjallisen todisteen keskustelusta.

Yhteistyö menisi kuitenkin käytännössä näin:

1. Blogistani ohjataan tekstilinkillä, bannerilla tms. ihmisiä ensin tarjouksen tekijän laskeutumissivulle tai riippuen siitä tavasta jolla liidistä on otettu ”koppi”, jo suoraan postituslistalle.
Tekstilinkkejä ja bannereita voisi olla useita eri aihepiireistä, jolloin niillä saadaan tehokkaampi kattavuus.

2. Tarjouksen tekijä kontaktoi itse listalle kertyneet ihmiset automaattisella sähköpostilla ja esittää heille ansaintamahdollisuuden. Osa näistä ihmisistä tarttuu tarjoukseen ja liittyy "yhtiöön" jonka edustaja tarjouksen jättäjä on.

Tarjouksen tekijä kertoo edustamansa yhtiön kasvavan tällä hetkellä maailmanennätysvauhtia, yli 20 000 uutta jäsentä päivässä. Tuotto-odotuksen ollessa erinomainen. Tarjouksen tekijä kertoo myös huolehtivansa yhtiön jäseniksi tulleiden ihmisten ohjauksesta kun he ovat liittyneet mukaan.

"Mahdollisuus on tienata koko loppuelämä kerran tehdystä työstä (jonka tekisin suurimmalta osalta sinun puolestasi) Liikenteen laatu ja määrä ovat ratkaisevia tekijöitä. Hyvin pian olisi nähtävissä kuinka suuri osa listalle kirjautuneista tulisi toimintaan mukaan, lukema pysyy hyvinkin tarkkaan samanlaisena pitkälle tulevaisuuteen. Realistinen ansaintamahdollisuus on muutamasta satasesta kuukaudessa useiden kymmenien tuhansien eurojen kuukausituloon. Korostan vielä että realistinen mahdollisuus, koska tällä hetkellä suomessa on jo useampikin jäsen jotka ansaitsevat yli kymmenen tuhatta passiivista tuloa kuukaudessa."

Tarjouksessa yritetään painostaa myös tarttumaan tilaisuuteen käyttäen psykologiaa: jos en nyt liity joukkoon mukaan, tulen katumaan sitä kun näen muiden rikastuvan ympärilläni.

Viestin lähettäjä kysyy minulta: "Kuulostaako tämä jo liian hyvältä?" Kyllä kuulostaa. Se kuulostaa minusta nimittäin aivan pyramidihuijaukselta.

Jos sinä olet saanut tämän viesti, ehkä jopa tarttunut tarjoukseen... Tai jos sinua on lähestytty satunnaisen linkin klikkaamisen jälkeen hurjaa tuottoa lupaavalta taholta, kehotan miettimään kahdesti.

Itse kirjoitin viestin lähettäjälle tällaisen vastauksen, kun hän lähestyi minua asian tiimoilta jo toistamiseen:

Minulla on ollut juuri hiljainen kausi bogin suhteen, koska kaikki vapaa-aika on kulunut opintojen parissa. En siksi ollut lukenut enkä luonnollisesti myöskään vastannut viestiisi.

Jos tosiaan olet lukenut blogiani, olet ehkä huomannut ettei siellä juuri ole mainoksia. Ja jos mainoksia on, ne ovat tyyliin Moi:n liittymä tai hävikkiruokakaupan mainos. Minun blogistani et löydä pikavippimainoksia tai mitään muutakaan, joka voisi olla moraalisesti harmaalla alueella.

Tekemäsi yhteistyötarjous saa välittömästi hälytyskelloni soimaan. Toivon, että blogini inspiroimat ihmiset pääsevät eroon turhista kuluistaan ja onnistuvat välttelemään sellaisia karikoita, joihin hiukan asioihin perehtymällä voi olla karahtamatta. En ikipäivänä osallistuisi sellaisen palvelun markkinointiin, jonka tarkoituksena olisi ns. "ottaa tyhmiltä rahat pois". Se vähä mitä yhtiöstäsi kerrot, kuulostaa suoraan pyramidihuijaukselta. Mikä tahansa joka kasvaa nopeasti ja tuotto nousee uusien jäsenten myötä, perustuu lähes poikkeuksetta uusilta jäseniltä perittyihin maksuihin.

Minulla ei ole ongelmaa historian pohtimisen kanssa. 

Elämässäni olen ehtinyt ohittaa lukuisia ansaitsemismahdollisuuksia joita halutessani voisin murehtia. En silti aio muuttaa ajatusmaailmaani tai strategiaani tai sitä, miten kohtelen lajitovereitani. On totta että ajoissa pyramidihuijauksen mukaan lähteneet ovat voineet ansaita miljoonia, mutta minulle se ei olisi tuoton arvoista.

Jos tuotetta markkinoidaan lauseella: "Kuulostaako tämä jo liian hyvältä?" se todennäköisesti kuulostaa minusta liian hyvältä ollakseen tottta.

Ystävällisin terveisin,

HolvinHoitaja

Kaikenlaista omaisuutta ja mitälie varallisuutta

Suomenkieli ei kannusta sijoittamaan tuottavasti. Meillä omistamiseen ja varallisuuteen liittyvät sanat kuvaavat huonosti minkälaisesta omaisuudesta on kyse. Sijoitussanastoa kyllä löytyy, mutta oikeita termejä yksityishenkilön taloudenpitoon ei puhekielessä ole olemassa. Tätä voisi verrata urbaanilegendaan siitä, kuinka monta sanaa eskimoilla on lumelle. (Meillä on niitä enemmän kuin eskimoiden kaksi sanaa, mutta pohjoissaamen kielessä on 180 sanaa lumen eri määritelmille.)

Kun puhumme omaisuudesta tai varallisuudesta, nämä menevät yleensä näppärästi samaan koriin niinkuin omenat ja banaanit, vaikka toinen on hedelmä ja toinen on marja. Meillä on kyllä sana varallisuus, mutta ei sen vastakohtaa, jolloin kaikki omaisuus helposti lasketaan varallisuudeksi. Englannin kielessä puhutaan termeillä assets (varallisuus) ja liability, joka kääntyy velvollisuudeksi tai rasitteeksi. Ja kun puhutaan omaisuudesta, ei eritellä tarkoitetaanko sijoitusomaisuutta vai käyttö-omaisuutta.

Kirjanpidon termejä käyttäen voisi sanoa vastaavaa ja vastattavaa. Toisaalta kaikki sellainen omaisuus, joka kuluttaa enemmän kuin tuottaa ei ole kuitenkaan velkaa.

On todella kankeaa puhua arkikielessä arvoa tuottavasta ja arvoa kuluttavasta omaisuudesta, mutta oman pään sisällä ne pitäisi kuitenkin nähdä selvästi erillään. Olisiko tulonlähde ja kululähde paremmat termit? Pääomaa kasvattava ja pääomaa rasittava omaisuus?

Jos myynnissä olisi pinkkejä metri x metri kuutioita hintaan 1000€ kappale ja ostat niitä kotiisi viisi, olet käyttänyt varojasi tähän 5000€ ja kun kannat kuutiot kotiisi ne ovat omaisuuttasi. Kuutiot vievät kuitenkin tilaa ja aiheuttavat sitä kautta kuluja, koska joudut joko vuokraamaan niille varastotilaa tai sitten hankkimaan isomman asunnon. Kuutiot siis kuluttavat varallisuuttasi jatkuvasti. Lisäksi niille ei ole todellisia jälkimarkkinoita. On totta että kirppiksellä näkyy joskus myytävän samoja kuutioita 50€ hintaan, mutta todellisuudessa ne menevät yleensä UFFille tai kierrätyskeskukseen ja lopulta kaatopaikalle. Ja kun muoti muuttuu, kaikki haluavat joka tapauksessa sinisiä kuutioita pinkkien sijaan.

Voitko siis laskea kuutiot 5000€ arvoiseksi omaisuudeksi? Moni näyttää laskevan. Entäpä varallisuudeksi? Tätäkin tapahtuu.

Sama koskee omistusasuntoa. Niin kauan kuin asut omistusasunnossasi itse, se ei ole tulolähde vaan kululähde. Jos myöhemmin muutat vuokralle ja tämä nykyinen jää sijoitusasunnoksi se muuttuu kululähteestä tulolähteeksi. Asunto on kuitenkin velattomalta osuudeltaan omaisuuttasi kaiken aikaa vaikkei termi varallisuus täysin istu, etenkään kuin monilla paikkakunnilla asunnon muuttaminen rahaksi ei ole läpihuutojuttu.

Jotkut näyttävät laskevan jopa auton mukaan varallisuuteen, vaikka keskiverto auton kohdalla pitäisi harkita jopa negatiivista lukua laskelmissa. Autotalli.comilla on näppärä laskuri, jonka avulla voi laskea, olisiko kuitenkin halvempaa luopua kakkosautosta ja lähettää lapset harrastuksiin taksilla.

Me käytämme myös temiä "säästää" silloin kuin oikeasti tarkoitamme että "kulutimme". Jos ostat leikki-ikäiselle seuraavan kauden toppahaalarin alen loppurysäyksestä voidaan ehkä vielä puhua säästöstä kohdistuen tulevaan kuluerään. Jos ostat samalle lapselle alesta kolme hupparia, viisi t-paitaa ja kahdet kesäkengät on päivänselvää, että näistä jää osa käyttämättä tai pienelle käytölle. Tätä tavaraa löytyy ilmaiseksi kavereilta, sukulaisilta, annetaan -palstoilta ja pilkkahintaan kirppareilta. Ei siis voi enää puhua säästämisestä vaikka alesta ostitkin. (Tiedän varmasti mistä puhun, kahden lapsen äitinä olen kantanut kierrätykseen kasseittan ihania lastenvaatteita, jotka kutsuivat minua mutta eivät puhutelleet lapsiani).

Voiko kesämökin laskea varallisuuteen? Paljonko saat siitä vuosittain pääomatuloja hoitokulujen, verojen ja muiden vähennysten jälkeen? Viivan alta näet, onko kyseessä sijoitus vai rasite. Säästitkö ostamalla kolme tuotetta kahden hinnalla? Jos tarkoitus oli alunperin ostaa vain yksi, sinä kulutit tuplamäärän rahojasi.

Eräässä lukemassani kirjassa kehoitetaan käymään koko asunto läpi tavara tavaralta ja kirjaamaan jokaisen nippelin arvo ylös. Lukiessani kuvittelin, että tässä haetaan ajatusta siitä, kuinka paljon meillä on elämässämme tavaraa jota emme tarvitse. Loppusumma kuitenkin laskettiin yhteen ja sen mukaan määriteltiin lukijan "net worth" eli nettovarallisuus. Ajatus on hyvin omituinen, sillä 99% asuntojamme täyttävästä tavarasta olisi mahdotonta muuttaa rahaksi. On totta että hyvä tavara liikkui aikoinaan kirpputoreilla, mutta maailma on muuttunut. Konmaritus ja ilmastotalkoot ovat aivan oikeutetusti kääntäneet ihmisten ajatukset tavaran hamstraamisesta kestävään kuluttamiseen ja maapallon kantokyvyn turvaamiseen. Vai paljonko sinä olisit valmis maksamaan 20 vuotta sitten saamastani lomatuliaisesta (arvo 15€) tai avatusta kasvorasvapurkistani (arvo 30€)?

Kun mietimme itseämme sijoittajina ja laskemme sijoitusten tai säästöjen määrää, pitää olla rehellinen itselleen ja laskea mukaan vain todellinen sijoitusomaisuus ja likvidi varallisuus. Kun huomaa pohtivansa mitä muuta voisi summaa vielä lisätä, kannattaa pysähtyä miettimään, tekeekö todellista arviota vai yrittääkö vain hämätä itseään muuntamalla totuutta.

Sama koskee kuluttamista. Kaikki ostaminen joka ei ole sijoitusomaisuuden lisäämistä on kuluttamista. Kuluttamista on myös keittiöremontti ja auton uudet vanteet. Ja omaan hyvinvointiin kulutettu varallisuus. Remontoitu asunto on toki helpompi myydä, mutta ei muuta asunnon tilastollista arvoa. Sen määräävät markkinat. Pankki ei myönnä enemmän lainaa asuntoasi vastaan, vaikka seinät olisi juuri maalattu. Jokainen kulutettu euro on menetetty iäksi, sijoitetun saatat menettää tai moninkertaistaa riskistä riippuen.

Kuluttaminen ei ole väärin, eikä varakkaampi ihminen ole varatonta parempi. Tärkeää on silti ymmärtää jokaisen hankinnan kohdalla, onko se tulonlähde vai kululähde. Minkätyyppisestä omaisuudesta on kyse. Ja kun ostaa tavaraa velaksi, pitää nähdä mielessään myös lopullinen hinta. Mikään ei ole kalliimpaa kuin "säästää" ostamalla velaksi turhaa tavaraa alennusmyynnistä. Sijoitusomaisuuden kartuttaminen on paljon yksinkertaisempaa kun on itselleen rehellinen.

Onnea ja vaurautta, hyvää elämää

Ihmisillä on tapana pysytellä omalla mukavuusalueellaan. Toivotaan onnea, terveyttä, hyvää parisuhdetta ja taloudellista menestystä. Kaikkien näiden eteen pitää työskennellä ja kaikki ne vaativat siirtymistä pois mukavuusalueelta. Sitä on vain vaikea myöntää itselleen. Toivotaan asioita, mutta ei olla valmiita tekemään mitään muutoksen eteen.

Mikä tekee sitten vaurastumisesta erityisen? Jos haluat lisää terveyttä elämääsi ja kerrot, kuinka olet päättänyt aloittaa harrastamisen tai terveellisemmän ruokavalion, saat kannustusta. Jos haluat lisää onnea elämääsi ja kerrot, kuinka olet päättänyt viettää enemmän aikaa lastesi tai vanhempiesi kanssa, saat hyväksyntää. Jos haluat parantaa parisuhdettasi ja kerrot ystäville, kuinka olette päättäneet aloittaa viikottaisen parisuhdeillan viettämisen, saat onnitteluja.

Mutta jos haluat parantaa taloudellista asemaasi ja kerrot ystäville, kuinka olet aloittanut eri sijoitusmuotoihin tutustumisen, saat osaksesi vinoja katseita ja ystävät vaihtavat puheenaihetta. Vatsavaivoista on ok keskustella, kun rahasta puhuminen on vaivaannuttavaa. Tämä hämmentää.

Kuitenkin jokainen näistä asioista on tavoittelemisen arvoinen. Ne tuovat lisää hyvää elämään. Omaan ja lähipiiriin. Jos itseltä puuttuu terveyttä, onnea tai hyvä parisuhde, siitä ollaan surullisia. Saatetaan katsella haikaillen muiden tilannetta ja toivotaan itselle samaa. Harva kuitenkaan toivoo, että kaverin liitto päättyy eroon tai että serkku sairastuu vakavasti. 

Toisen taloudellisesta tilanteesta on kuitenkin täysin hyväksyttävää olla kateellisia ja katkeria. Ikäänkuin yhden vaurastuminen tarkoittaisi, että se on sinulta pois. 

On myös ihan ok kertoa, että parisuhde ei toimi, puoliso ei tee kotitöitä tai äidin terveys on mennyt huonompaan suuntaan. Voit pyytää neuvoa kaverilta, kun olet jättänyt öljyt tarkistamatta ja moottori on leikannut kiinni. Voit pyytää ystävää auttamaan tapettien poistamisessa, kun ne eivät pysyneetkään seinällä huonojen pohjatöiden takia. Ei haittaa, vaikka ongelma johtuisi omasta piittaamattomuudesta, puolitutultakin voi odottaa hyviä neuvoja tai konkreettista apua. Silti jos sotket raha-asiasi, siitä puhuminen onkin tabu.

Raha on vaihdon väline jolla saa onnea ja vaurautta, sekä hyvää elämää. Me jokainen toivomme näitä paitsi omaan elämäämme myös toisille. Pitäisi siis rohkeasti pystyä puhumaan myös rahaongelmista ja pyytämään niissä apua ja neuvoja. Ja tietenkin pitäisi myös puhua rahan ansaitsemisesta ja keinoista vaurastua. Rahasta ja taloudesta puhuminen pitäisi olla yhtä luonnollista kuin mistä muusta tahansa keskusteleminen.

Terveyden ja onnen lisääminen elämään tarkoittaa muutoksia. Omaan ajatusmaailmaan ja toimintatapaan. Pitää tehdä jotain toisin, että pystyy lisäämään näitä hyviä juttuja elämäänsä. Tarvitsee nähdä vaivaa. Samoin vaurastuminen vaatii vaivannäköä, raha ei ilmesty tilille toivomalla. Asioita saavuttaakseen pitää ensin asettaa tavoite, tehdä muutos ja ylläpitää saavutuksia. Varallisuuden karttumisen kadehtiminen on siis käytännössä sama, kuin olisi kateellinen työkaverille siitä, että tämä rehkii päivittäin punttisalilla. Tai siitä, että tämä on kannustava ja huomioonottava puoliso kumppanilleen. Lottovoiton toivominen ei nosta todennäköisyyttä sen saamiseen, tavoitteellinen säästäminen taas parantaa taloudellista asemaa takuuvarmasti. Mikään ei estä tekemästä molempia.

Jokainen meistä tekee päivittäin lukuisia valintoja. Usein valitsemme sen vaihtoehdon, mikä tuntuu mukavalta ja vaatii vähemmän vaivaa. Jos vain toivoisimme vähemmän ja tekisimme enemmän saisimme jokainen elämäämme enemmän niitä kaikkia. Onnea, terveyttä ja vaurautta.

Aloitetaan pienin askelin: kävellään portaat, halataan puolisoa, viedään mummu marjametsälle. Ja keskustellaan raha-asioista ystävien, kollegojen ja ennenkaikkea lasten kanssa.

Tämä on se aika, kun moni tekee uudenvuoden lupauksia. Usein liian radikaaleja, jotta niissä pysysi päivä päivältä. Rikottu lupaus kaihertaa ja se on helppo haudata epäonnistumisen jälkeen. Siksi kannustaisinkin asettamaan lupausten sijaan tavoitteita. Tavoite ei katoa, vaikka juuri tänään en jaksaisi.

Vastuullisesta sijoittamisesta

Minäkin olen joskus ollut teini ja silloin 80-luvun teineille tyypilliseen tapaan vastustin eläinkokeita ja katsoin tarkkaan hiuslakkapänikän kyljestä sisältääkö se ponnekaasuja. Vegaanisuus tai ilmastonmuutos eivät silloin olleet vielä ilmiö, mutta turkistarhausta vastustettiin ja luontoa haluttiin suojella ylikansallisten yhtiöiden tuhoilta. Heurekan seinällä oli laskuri, joka naksutti hirveää vauhtia sukupuuttoon kuolleita eläinlajeja ja kuvat amazonin sademetsien hakkuista ahdistivat ja valvottivat öisin.

Kasvoin kivihiilivoimalan katveessa ja ehkä siksi olen aina ollut ydinvoiman kannalla ja turpeen, öljyn yms. polttamista vastaan. Heräsin myös jo aika nuorena ajatukseen, että maailma ei pysty ruokkimaan kaikkia syntyviä ja tehokkain tapa laskea köyhyyttä ja lapsikuolleisuutta on elintason nostaminen ja naisten kouluttaminen. Lahjoitin jo ensimmäisestä palkastani mm. tyttöjen koulupukuihin ja aurinkokeittimiin. Silti konkreettisimmat toimeni maailman pelastamiseksi ovat olleet lähinnä roskien kerääminen maasta kävelyllä ollessa ja oman kulutuksen pienentäminen.

Ei siis ihme, että kiinnostukseni heräsi, kun törmäsin Vaurastu.netin kirjoitukseen Sun Exchange -sijoituksesta.  En ole ennen törmännyt vastaavaan konseptiin, jossa hyvää tekemällä voi saada myös tuottoja. Minulla on tapana tehdä nopeita päätöksiä ja hetken mietin sijoituksen tekoa (sivulta löytyy affiliate -linkki, jonka kautta saa kirjoittajakin pienen palkkion) mutta lopulta päätin, että riskikerroin on tämän hetkiseen profiiliini ehkä turhan korkea. Kennoilla kun ei ole jälkimarkkinoita eikä valuuttariskin vaikutusta voi väheksyä.

Jäin kuitenkin miettimään millaiseen kohteeseen sijoittaisin ja mitä jättäisin väliin. Minä sijoitan esimerkiksi mielelläni lääketieteeseen. Haluan, että uusia hoitomuotoja kehitetään myös harvinaisiin sairauksiin ja että uusilla innovaatioilla parannetaan ihmisten elämänlaatua. Toisaalta samaan aikaan esimerkiksi yhdysvallat parhaillaan pohtii Johnson & Johnsonin osallisuutta maassa jylläävään opioidikriisiin. Onko eettistä sijoittaa JNJ osakkeisiin? Entäpä Eli Lilly, Novo Nordisk tai Sanofi, jotka käyttävät surutta hyväkseen USA:n sairausvakuutusjärjestelmää ja veloittavat insuliinista 20 kertaisia hintoja muihin markkinoihin verrattuna. Ihmisiä kuolee sivistysmaassa tämän elintärkeän lääkkeen hinnoittelun vuoksi. Voisinko silti sijoittaa näihin yhtiöihin, jotka toisaalta myös oman kehitystyönsä kautta tarjoavat paremman elämän monelle?

On helppo sanoa, että sodankäyntiin tai asefirmoihin en ainakaan sijoita. Vai sijoitanko sittenkin jonkun osakerahaston kautta. En edes tiedä. On helpompi sulkea asialta silmänsä ja korvansa. Moni yritys kun on osaltaan mukana konflikteissa esimerkiksi Boeing ja sen valmistamat Apache -helikopterit. Puhumattakaan geneerisistä yrityksistä, jotka ovat sopimusvalmistajia jollekin asevoimien käyttämälle tarvikkeelle.

Sijoittaisinko elintarvikeyhtiöön, joka valmistaa vegaanisia tai lähi -tuotteita? Entä sijoittaisinko samaan elintarvikeyhtiöön, kun tuotteissa käytetään palmuöljyä? Toki saatavilla on myös "vastuullisesti tuotettua" palmuöljyä, mutta voidaanko puhua vastuullisuudesta, kun samaan aikaan tiedämme että suurin osa maailmassa valmistetusta palmuöljystä on kaikkea muuta. Tämä on vähän sama asia, kuin vaateteollisuuden vastuullinen tuotanto kolmansien maiden tuotantolaitoksissa, joissa on käyty kerran vuodessa sertifiointikännillä jos sitäkään. 

Pikamuotiyhtiöitä löytyy monen salkusta joko suoraan tai rahastojen kautta. Yksi maapallon suurista uhista on kuitenkin mikromuovi, jonka pääasiallinen lähde on synteettiset vaatteet. Voiko sijoittaa henkkamaukkaan tai LPP:n osakkeisiin ja samaan aikaan olla huolissaan mikromuovin vaikutuksesta omaan ja lasten terveyteen? Entäpä Amazon tai Alibaba, jotka väsymättä työntävät uutta turhuutta suoraan kaatopaikalle.

Yhden sijoituksen olen kuitenkin tehnyt puhtaasti ympäristön näkökulmasta. Ostin Huhtamäen osakkeita, kun luin heidän panostuksestaan biohajoavaan tuoteperheeseen. Kurssi on noussut oston jälkeen yli 26% ja osinkojakin olen saanut, joten tämä on ollut erityisen hyvä lisä salkkuuni. 

Ehkäpä sijoitusteni vastuullisuus näkökulma tulee enemmän sitä kautta, että uskon vastuullisuuden olevan globaali ilmiö. Ne yritykset, jotka toimivat eettisesti houkuttelevat kuluttaja-asiakkaita ja menestyvät siksi markkinoilla. Tätä kautta ne ovat myös parempia sijoituksia sekä osakerahastojen, että suorien sijoitusten kautta.

Haluaisin olla vastuullinen sijoittaja, mutta tällä hetkellä olen enemmänkin vastuullinen kuluttaja.

Haluaisin mereni ilman mikromuovia, kiitos -HH

Ihmiset käyttävät rahaa, jota heillä ei ole

Ystäväni "Jussi" koki tarvitsevansa uuden puhelimen. Hän kertoi vanhan olevan rikki, mutta ei kertonut tarkemmin, mikä toimivassa puhelimessa oli vikana. Luulen, että vikana oli puhelimen ikä. Vanha käyttöjärjestelmä kun tuppaa hidastamaan puhelimen toimintaa ja ladattuja sovelluksia pitää jossain kohtaa alkaa karsimaan.

Jussi meni puhelinkauppaan ja valitsi sieltä miellyttävän mallin. Hintakin oli sopiva - vain reilun kympin kuukaudessa 36kk sopimuksella ostettaessa. Sehän oli jopa reilun euron vähemmän, kuin jos puhelimen olisi ostanut käteisellä. Malliksi valikoitui vähän hienompi ja kalliimpi versio kuin oli suunniteltu, koska kuukausimaksun ero oli vain 2€. Puhelimen tarjoushinnan saadakseen Jussi teki myös määräaikainen sopimuksen liittymästä. Jussin puhelinkulut kuukaudessa ovat jatkossa 30€ entisen 15€ sijaan.

Jussi ei laita säästöön mitään, koska kokee olevansa liian köyhä säästääkseen. Nyt hän kuitenkin mielestään pystyy maksamaan puhelinkuluja 15€ kuussa enemmän kuin ennen. Jussin puhelimilla on taipumus "hajota" viimeistään kahden vuoden käytön jälkeen. Kun tämä puhelin hajoaa, on sitä maksettava vielä vuoden ajan.

Jos Jussi olisi säästänyt uutta puhelinta varten tuon 15€ kuukaudessa, hän olisi saanut oikein hyvän puhelimen jo 10kk kohdalla. Liittymänkin olisi voinut valita itse ilman määräaikaista kytkykauppaa ja tästä olisi seurannut 10€ kuukausittainen extra säästö. Puhelimen oston jälkeen Jussi olisi edelleen voinut laittaa säästöön 15€ joka kuukausi ja kun uusi puhelin "hajoaa", ei siitä olisi jäänyt velkaa lainkaan. Lisäksi säästössä olisi ollut summa, jolla seuraavan puhelimen olisi voinut ostaa. Ja vähän ylikin.

Puhelin oli kuitenkin ostettava nyt, koska se piti saada nyt heti. Koska televisiossakin pyöri niin hauska kampanja. Ja tarvetta kalliimpi puhelin piti ostaa, koska se oli tarjouksessa!


Töissä tuli puhetta palkkapäivästä ja yksi kollega harmitteli, kun auton lyhennykset alkavat pyörimään seuraavasta kuusta, eikä hän tiedä miten palkka riittää. Kyseessä on perheen kakkosauto, joka on ostettu uutena. Se maksoi 25 000€ ja koko summa otettiin velaksi. Perheen muutaman vuoden vanhasta ykkösautosta on velkaa jäljellä yli 30 000€. Sekin on ostettu uutena. Menin sitten tyhmyyksissäni kysymään, eikö kakkosauto voisi olla joku halvempi käytettynä ostettu yksilö, jolloin sitä varten ei tarvitsisi ottaa velkaa? Sain kuulla kuinka kuinka autolaina on halpaa. Nollakorko! Tulee paljon edullisemmaksi ostaa auto velaksi ja sijoittaa vastaava summa. No paljonko kollega oli sitten sijoittanut? Ei mitään. Autokauppias oli kuitenkin selittänyt kollegalleni, kuinka todella edullista on ostaa auto velaksi. Itse voisin kuvitella, että kauppiaan agenda ei ollut antaa vinkkejä vaurastumiseen, vaan varmistaa että asiakas tulee hänen tiskilleen muutaman vuoden päästä vaihtamaan autonsa uuteen ja samalla yhä suurempi velka siirtyy uuteen autoon.

Työkaverini lyhentää nyt autolainaansa 400€ kuukaudessa eikä laita mitään säästöön. Jos hän olisi ostanut vastaavan auton käytettynä ja lyhentäisi velkaa 200€ + laittaisi 200€ säästöön, olisi hänellä 5v kohdalla esimerkiksi osakerahastossa n. 14000€. Saman verran kuin seuraavan (käytetyn) auton hinta. Jatkossa säästöön saisi koko tuon 400€.

Himottu uusi auto seisoo päivät työpaikkamme parkkihallissa, viikonloput perheen pihalla. Vapaa-ajalla perhe käyttää pääasiassa ykkösautoa, koska se on isompi ja hienompi.


Tämä ei ole rakettitiedettä. Miksi ihmisillä on silti hirveä kiire ostaa kalliimpaa tai enemmän kuin mihin heidän rahansa riittävät tai mikä todellinen tarve on? Samalla he varmistavat, että rahat eivät riitä jatkossakaan.

Jos sulla ei saldo riitä nyt, ei se riitä ensikuussakaan, jollet tee jotain erilailla.