Sosiaaliturva on luksusta

Sosiaaliturva on luksusta, johon köyhillä mailla ei ole varaa. Sosiaaliturvan varassa eläminen ei ole luksusta, mutta turva luo tason, jolta voi ponnistaa ennenkuin on täysin pohjalla.

Kävin juuri netissä katsomassa esitäytettyä veroilmoitustani (säästän pienen hitusen maailman luonnovaroja kun en tilaa turhaa paperiroskaa kotiini). Olen saamassa palautuksia 87€, mutta vielä on ilmoittamatta hiukan pääomatuloja sekä näistä tehtävät vähennykset. Loppusumma tulee olemaan aika lähellä nollaa, joten "verosuunnittelu" meni viimevuonna nappiin.

Maksan viimevuoden ansio- ja pääomatuloistani erilaisia maksuja ja veroja yhteensä n. 28% tuloistani. Näiden lisäksi maksan veroja käyttämieni palveluiden ja tuotteiden hinnoissa. Kertyneellä summalla saan koulutuksen lapsilleni, terveydenhuollon koko perheelle, kunnallistekniikan, tiet ja muun infrastruktuurin, hallinnon, maanpuolustuksen, palokunnan palvelut jne. Minun on vaikea uskoa, että maksamani verot täysin riittävät minun ja perheeni osuuteen yhteiskunnalta saamiimme palveluihin, vaikka rahallista sosiaaliturvaa emme nautikaan. (Tässä kohtaa en edes mieti, että myös minun palkkani maksetaan verovaroilla.)

Jotta Suomella on varaa kustantaa tämä kaikki minulle ja muille kansalaisille ja sen lisäksi vielä tarjota sosiaaliturvaa yhteiskunnan heikko-osaisille, me tarvitsemme rikkaita ja me tarvitsemme kannattavaa yritystoimintaa. Se tunteeko kiitollisuutta vai kateutta rikkaita kohtaan riippuu ihan katsontakannasta. Jos haluan kadehtia, voin ajatella että verosuunnittelulla rikas on voinut päästä lähelle 0% veronmaksussaan tuloistaan riippumatta. Jos taas haluan olla kiitollinen, voin ajatella että jo pieni prosentti suurista tuloista vastaa helposti minun maksamaani 28% omistani. Kun lisätään tähän kulutuksesta kertyneet verot, päästään rikkaiden kohdalla jo vuodessa summiin joita en tule itse maksamaan koko elinikänäni. Meidän yhteiskuntamme ei pyörisi ilman, että veroparatiiseihin rekisteröityneet yritykset työllistävät suomalaisia ja maksavat näiden palkat tai jos rikkaat eivät rahoittaisi start-uppeja tai käyttäisi myös sellaisia palveluita, joihin minulla ei ole varaa. En erityisesti pidä ajatuksesta, että veroja kierretään, mutta samaan aikaan tiedostan, että sitä tehdään, koska muut maat tarjoavat tähän mahdollisuuden.

Jos meillä yritetään puristaa enemmän veroja rikkailta ja yrityksiltä, löytyy heillä aina keinot kiertää uudistuksia ja lopulta maksamaan joutuvat ne, jotka eivät ole riittävän varakkaita tehokkaaseen verosuunnitteluun. Sinä ja minä, pienet ja keskikokoiset yritykset.

En voi myöskään arvostella sosiaaliturvan "väärinkäyttäjiä". Lakeja ei voi tehdä niin, että ne aina kohtelisivat kaikkia tasapuolisesti. On vain inhimillistä yrittää löytää se porsaanreikä, joka parhaiten palvelee omia tarkoitusperiä. Se että sosiaaliturvaa on saatavilla näkyy meillä yhteiskuntarauhana, terveytenä ja turvallisuutena. Inhimillisen kärsimyksen vähentymisenä. En edes halua tietää, millaista olisi elää maassa jossa sosiaaliturvaa ei pystyisi väärinkäyttämään. Se tarkoittaisi, että sosiaaliturvaa ei olisi olemassa.

Sosiaaliturva on luksusta johon toivon että meillä yhteiskuntana on jatkossakin varaa. Samalla kun pyrin lisäämään omaa vaurauttani, voin kantaa myös painavamman korren yhteiseen kekoon. Tavoitteenani on ansaita pääomatuloja niin paljon, että niistä perittävä vero riittää kattamaan jalanjälkeni.
 

Yksilö ja yhteiskunta

Espanjassa keräännyttiin lauantai-iltana parvekkeille antamaan aplodeja maan terveydenhuollon henkilökunnalle. Meillä suomessa tuetaan terveydenhuollon ammattilaisten jaksamista monin huomionosoituksin. Esimerkiksi Kovanen tarvoaa alennusta taksimatkoista ja Opel antaa autoja ilmaiseksi lainaan kuukaudeksi. Kun koulujen ja päiväkotien sulkemista hetken suunniteltiin, tarkoitus oli, että vain kriittisten alojen työntekijät voisivat viedä pienet lapsensa hoitoon, vanhemmat kun tarvitaan työpaikoille.

Näin sairaanhoitajan näkökannalta on tietysti ihan kiva kun huomioidaan, mutta totuus on, ettei tätä pandemiaa voiteta minun työpanoksellani. Jo pelkästään meillä sairaalassa on merkittävä määrä työntekijöitä, joita ei kriisipuheissa muisteta, mutta jotka ovat korvaamattomia hoidon takaamiseksi. Pyörä pysähtyy, ellei meillä ole riittävää määrää laitoshuoltajia ja -apulaisia, välinehuoltajia, keittäjiä, logistikkoja, farmaseutteja, lääkintävahtimestareita, huoltomiehiä, teknikkoja, sihteereitä, fyssareita, it-henkilöstöä, laborantteja, mekaanikkoja, jätteenkäsittelijöitä...  lista on loputon.

Hoitajat ja lääkärit eivät tekisi sairaalassa paljon mitään, jos meille ei tulisi juoksevaa vettä, jos sähköt olisivat alhaalla tai jätehuolto ei toimisi. Henkilökunnan lisäksi myös potilaat nääntyisivät ilman ruokahuoltoa, eikä meillä ole tarvikkeita jos logistiikka sakkaa. Hengityskoneesta ei ole hyötyä ilman sairalakaasuja eikä potilaita siirrettäisi ilman toimivia hissejä. Olisimme totaalisessa pulassa ilman elintarvikealan työntekijöitä tai ilman kunnallistekniikkaa puhumattakaan siitä, jos jäisimme ilman lukuisista erilaisia tarvikkeita valmistavien tuotantolaitosten ja näiden tarvikkeiden kuljetuksista vastaavien henkilöiden työpanosta. Me emme pääsisi töihin ilman joukkoliikennettä, emmekä voisi pitää yhteyttä kotona odottaviin lapsiimme ilman puhelinoperaattoreita.

Ihmiskuntaa ei pelasta koronalta lääkereiden tai hoitajien armeijat vaan se, että meillä on yhteiskunta jossa työ tehdään yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen.

Ei ole urheutta sanoa, että minä en välitä vaikka saisin koronan. Joskushan täältä on kuitenkin lähdettävä. Sillä jos sairastut, voit sairastua vakavasti. Urheutta on olla soittamatta ambulanssia siinä kohtaa, kun oma hengitys ei enää kulje, jos valintasi oli olla välittämättä. Saatat nimittäin viedä paikan joltain toiselta, joka teki kaikkensa ollakseen sairastumatta. Urheutta on myös pestä kädet saippualla ja välttää liikkumista yleisillä paikoilla, jos se ei ole välttämätöntä. Urheutta on kotikoulun pitäminen ja lautapelien pelaaminen jälkikasvun kanssa sen sijaan että lähetetään heidät ulos kavereiden kanssa. Urheutta on mennä kassalle tai ajovuoroon töihin. Hoitaa oma osuutensa, jotta yhteiskunta ei pysähtyisi.

Paljon on puhuttu koronatesteistä ja siitä, ettei testauskapasiteetti riitä kaikille. Miksi testataan? Jos panoksesi työpaikalla on välttämätön ja halutaan varmistaa, että et tartuta muita. Milloin ei testata? Jos voit jokatapauksessa jäädä kotiin ja välttää kontakteja ihmisiin, jotka saattaisit tartuttaa. Testiä ei tarvita sairauden hoitamista varten. Hoito on oireen mukaista ja sairaalaan ei mennä vain siksi että on saanut tartunnan.

Hoitajia ei tarvita sairaalaan vain koronapotilaiden tehohoitoa varten. Meidät tarvitaan paikalle niitä kaikkia potilaita varten, jotka muutenkin tulisivat. Teho-osasto on usein täynnä ihan normaalinakin päivänä, umpisuolet tulehtuvat, verisuonet kalkkeutuvat, krooniset sairaudet vaativat huomiota ja äkilliset tapaturmat toimenpiteitä niinkuin tähänkin asti. Jokainen voi huolehtia osaltaan resurssien riittämisestä sillä, ettei tuo tartuntaa kotiin baarista ja levitä sitä pallokentällä edelleen naapurin perheeseen. En minä pelkää saavani tartuntaa koronapotilaalta, pelkään saavani sen sinulta, joka nautit lapin hiihtokeskuksessa "etätyölomastasi" ja tulet hoidettavakseni rinteessä murtuneen jalkasi vuoksi. Enkä minä pelkää sairastumista, pelkään levittäväni viruksen välinehuoltajalle, jonka lapsella on sydänsairaus tai bussikuskille, jota ilman en pääse työpaikalleni.

Jos me haluamme elää yhteiskunnassa, emme voi tehdä valintoja pelkästään yksilöinä. Edes silloin, kun päättäjät epäröivät eivätkä anna selkeitä ohjeita.

Epävarmuutta strategiasta

Olen huono sijoittaja siinä mielessä, että minun on vaikea kestää epävarmuutta. Teen elämässäni paljon tarkkoja suunnitelmia ja varasuunnitelmia, eikä minua haittaa vaikka suunnitelmat muuttuisivat. Mutta jos tilanne on sellainen että en syystä tai toisesta voi tehdä suunnitelmia, koen tilanteen ahdistavana.

Pohdin tammikuun alun postauksessani Kun pörssi romahtaa suhtautumistani pörssin nousuihin ja laskuihin, eikä ajatusmaailmani ole näiden parin kuukauden aikana muuttunut lainkaan. Arvelin silloin, että pörssiromahdus tulee joka tapauksessa, emme vain tiedä miksi ja koska. Tällä arvauksella oli helppo osua oikeaan, mutta koronaa en tietenkään osannut ennustaa.

Se mikä tekee koronasta omien suunnitelmieni kannalta hankalamman kuin pörssin romahtamisen vaikkapa sodan, brexitin tai rajatun markkina-alueen laman vuoksi, on koronan pitkäaikaisten seurausten ennustaminen. Meillä voi olla meneillään pieni notkahdus, syvä kuilu, nopea droppi ja nousu, vuosien lama... tai erilaisia yhdistelmiä näistä alasta riippuen.

Epätarkka suunnitelmani tällä hetkellä on, että ostan tasaisesti laskevista kursseista. Jopa tämän strategian noudattaminen on hankalaa, koska ostin hiukan osingonmaksajia ensimmäisen pudotuksen jälkeen. Sitten kurssit nousivatkin hiukan ja jäin miettimään olisiko sittenkin pitänyt ostaa enemmän. Hetkeä myöhemmin kurssit jatkoivat syöksyään ja ajattelin, että voin ostaa pian lisää. Ja luonnollisesti kurssit kääntyivätkin nousuun juuri sinä päivänä kun olin ajatellut seuraavat ostokset tehdä. Nyt huomaan pohtivani päivittäin että ostaakko vaiko ei. Olemme kuitenkin vasta osin joulukuun, osin viime vuoden alun lukemissa. Yksi katselemani osake on nyt 3 vuoden aikaisella tasolla, toinen muutaman kuukauden takaisisssa. Onko vielä liian aikaista tehdä ostoksia? Vai olenko jo myöhästynyt laskumarkkinoilta? Mitkä alat jatkavat laskua, mitkä kääntyvät nousuun?

Indeksirahastoon kuukausisäästäminen on huomattavasti stressittömämpää kuin suorat osakehankinnat...

Jos nyt unohdetaan täysin se aspekti, että meillä on käsissämme nopeasti etenevä pandemia ja keskitytään pelkästään taloudelliseen puoleen, olen jopa helpottunut kun pörssit romahtivat. Olen ollut jo pitkään niissä tunnelmissa, että kurssit ovat "liian" korkealla ja on tuntunut pahalta sijoittaa kun takaraivossa on ajatus että maksan liikaa. Ymmärrän toki, että osakekurssit ovat vain numeroita joihin vaikuttaa lähinnä se, mihin hintatasoon sijoittajat uskovat. Silti tilanteen nollaantuminen vuosien nousun jälkeen tuntui vääjäämättömältä. Ja jos en onnistu tekemään ostoksia kuopan pohjalta, ainakin teen niitä pitkin matkaa ylä- ja alamäkeen.

Yksi tärkeä menestyvän sijoittajan merkki on, että hänellä on selkeä suunnitelma josta pidetään tarkasti kiinni, hyppivät kurssit sitten suuntaan tai toiseen. Minun strategiani on nyt häilyvä, koska yritän rakennella sitä kattamaan erilaisia skenaarioita. Lähikaupasta oli loppu tuoreen leivän ja shampoon lisäksi kristallipallot.

Omien pohdintojen älyttömyyden huomaa usein silloin, kun naureskelee muiden aivopieruille. Eräässä keskustelussa aloittaja mietti, miten Helsingin asuntomarkkinoiden käy kun vuoden loppuun mennessä tulee 20 000 perikuntien myyntiin laittamaa kohdetta markkinoille. Tähän lukuun oli päästy laskemalla että 20% yli 65 vuotiaista kaupunkilaisista jättää maallisen majansa. Sellaiset totuudet, kuin että virus iskee pahiten jo laitoshoidossa oleviin vanhuksiin, tai että jokainen vanhus ei asu yksin, puhumattakaan että parhaimmillaankin 6% kuolleisuus on laskettu vain testatuista oireisista, eikä koko väestöstä, ei ollut vaikuttanut päättelyketjuun.

Itse huomasin pohtivani elektronikkajättien kursseja, kun seisoin kaupassa tyhjän jauhelihahyllyn edessä. Sillä johonkinhan hamstraajien on pakko hätävaransa laittaa. Onko kaikilla tosiaan kakkospakastin huoneen nurkassa valmiina? Ja pakastinkapasiteetin nostaminen vie enemmän sähköä. Miten energiayhtiöiden kurssit nousevat, kun ihmiset linnoittuvat kotiinsa? Entä sitten, jos tehtaiden työntekijät sairastuvat ja tuotanto ajetaan alas.... Ja pehmopaperituotanto on kriisissä, kun ensin on nostettu kapasiteettia vastaamaan ostotahtia ja kysyntä romahtaa loppuvuodesta ihmisten käyttäessä varastojaan pois. Näkyykö tämä markkinahäiriö Metsä Groupin kurssissa etupainotteisesti vai kannattaako odottaa koko pörssin liukumäen loppuun ennen osakkeen lisäämistä?

Maailmalla kiertää tälläkin hetkellä useita tappavia tartuntatauteja. Kuka olisi voinut ennustaa että uusi virus saa näin poikkeukselliset mittasuhteet? Vasta aika näyttää, kuinka paljon maailmaa mullisti itse korona ja kuinka paljon päättäjien toimenpiteet tai uutisointi.

Absurdaaniasta päivää

Kumminkissankaimani ystävä työskentelee Compensatessa. Kyseessä on voittoa tavoittelematon säätiö, jonka tehtävä on torjua ilmastonmuutos tarjoamalla ihmisille keinoja hyvittää arjessa syntyviä päästöjä.

(Itselläni on usein hiukan skeptinen käsitys "voittoa tavoittelemattomista" säätiöistä yms. koska osa hyvään tarkoitukseen suunnatuista varoista vääjäämättä menee palkkoihin ja toimintakuluihin ja yllättävän monessa tällaisessa "voittoa tavoittelemattomista" tahoista on tapana jakaa korkeita palkkioita jäsenilleen. Compensaten tilanteeseen en ole kuitenkaan lainkaan perehtynyt, joten heitä en toki tällaisesta syytä.)

Fakta on kuitenkin, että jos ilmastonmuutoksen torjumista ei tehdä ihmisille helpoksi, moni jättää tekemättä mitään tai näpertelee pikkujuttujen kanssa. Siksi perjaatteessa kannatan uusia ideoita ja tapoja toimia, kun tarkoitusperä on hyvä. Compensatella on laaja asiantuntijapaneeli ja kasvava kumppanuusohjelma. Tällä säätiöllä on potentiaalia.

Suomi on byrokratian huippumaa, mutta ei hyvällä tavalla. Viimepäivinä olemme saaneet lukea lehdissä mm. siitä, kuinka vammaispalveluiden tarkoitus ei ole tarjota palvelua vammaisille, vaan pyrkiä säännöstelemään ja salaamaan näiden palveluiden saatavuus, jotta lakisääteisiä palveluita käytettäisiin mahdollisimman vähän. Jos satut joutumaan tekemisiin suomalaisen virkakoneiston kanssa, siitä seuraa harvoin mitään positiivista. Näin kävi myös Compensatelle.

Alla on Niklas Kaskealan omalla nimellään FC:ssä julkaisema kirjoitus aiheesta. Niklas on pyytänyt jakamaan tätä kirjoitusta eteenpäin. Asiasta tuskin saamme lukea iltapäivälehdistä, jollei tutkinta etene syytteeseen asti. Jos lööppiin ei voi kirjoittaa: "rikkaat huijarit kiersivät veroja", se ei ole uutinen.

- - -
Niklas Kaskeala

6. maaliskuuta kello 9.06

‪Työni Compensatessa on tuntunut viime kuukausina Kafkan novellilta. Vai miltä tämä prosessi kuulostaa:‬
‪1) Pyydämme arpajaishallinnolta lausuntoa rahankeräysluvan tarpeesta‬ meidän päästökompensaatiopalvelulle, jossa kuluttajat voivat kantaa vastuuta ostamansa tuotteen tai palvelun ilmastohaitasta. Päästökompensaatiota on tarjottu Suomessa 15 vuotta ilman rahankeräyslupaa.

‪2) 7,5 kk myöhemmin saamme arpajaishallinnolta lausunnon, jonka mukaan tarvitsemme luvan. Lausunnossa on kuitenkin virheellistä tietoa, jota yritämme haastaa.
‪3) Toimitamme arpajaishallinnon pyynnöstä listan asiantuntijoista, jotka voisivat lausua päästökompensaation vastikkeellisuudesta ja hiilimarkkinoiden toiminnasta. Listalla on mm. ilmastopaneelin puheenjohtaja professori Markku Ollikainen sekä YM:n että UM:n virkamiehiä‬.
‪4) Arpajaishallinto ei lähesty yhtäkään näistä asiantuntijoista‬.
‪
‪5) Entinen sisäministeri Kai Mykkänen tekee eduskunnassa kirjallisen kysymyksen ja kysyy, onko tosiaan niin, että rahankeräyslain uuden täysin absurdin tulkinnan mukaan, yritykset eivät voi tarjota asiakkailleen mahdollisuutta kompensoida päästöjään‬?
‪6) Sisäministeri Maria Ohisalo vahvistaa vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen arpajaishallinnon kannan. Sisäministeriö osoittaa vastauksessaan, ettei sekään ole perehtynyt kansainvälisen ilmastopolitiikan periaatteisiin tai vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden toimintaan‬.
‪7) Emme näe muuuta mahdollisuutta kuin hakea lupaa, vaikka olemme yhdessä johtavien ilmastoasiantuntijoiden, ekonomistien ja oikeusoppineiden kanssa eri mieltä sen tarpeellisuudesta.
‬
‪8) Haemme rahankeräyslupaa.
‪9) Ylen toimittaja ottaa meihin yhteyttä ja kertoo, että arpajaishallinto on tehnyt meistä tutkintapyynnön poliisille. Meille arpajaishallinto ei viitsinyt kertoa asiasta‬.
‪10) Kysymme, miksi arpajaishallinto on käynnistänyt tutkimuksen, vaikka haimme lupaa‬?
11) Selviää, että arpajaishallinto on ”hukannut” lupahakemuksemme‬.
‪12) Arpajaishallinto ei peräänny tutkimuspyynnöstä, vaikka selviää, että tutkimuspyyntö on tehty sen jälkeen, kun jätimme lupahakemuksen.‬

13) Tutkintapyynnön jälkeen käy ilmi, että arpajaishallinto on antanut meille lausunnossaan väärää tietoa. Tämän virheellisen tiedon vuoksi jätimme hakemuksen alunperin hakematta ja lähdimme haastamaan linjausta.
‪14) Teemme kantelun oikeuskanslerille arpajaishallinnon toiminnasta‬.
‪15) Jäämme odottamaan, että arpajaishallinto käsittelee lupahakemuksemme. Arpajaishallinnnon verkkosivuilla luvataan käsittelyajaksi 1-3 kk.‬ Yleishyödyllisenä säätiönä meillä on kaikki edellytykset saada lupa.
‪16) 2,5 kk:n jälkeen kysymme arviota jäljellä olevan käsittelyajan pituudesta‬.
‪17) Arpajaishallinto vastaa 2 viikon päästä, vasta kun tiedustelemme asiaa ylimmältä poliisijohdolta.
‬
‪18) Arpajaishallinto kertoo, että lupahakemustamme ei ole otettu edes käsittelyyn. Syynä on poliistutkinta, jonka he ovat itse käynnistäneet sen jälkeen, kun haimme lupaa‬.
‪19) Ilmastonmuutos vaarantaa ihmiskunnan tulevaisuuden ja sen torjuminen on jo valmiiksi tarpeeksi vaikeaa. Miksi viranomainen pyrkii tekemään siitä vielä vaikeampaa?

- - -

Kun virkamies mokaa, syy on aina asiakkaan. Päätökset tehdään virkamiesvastuulla, eli kukaan ei ole päätöksistä vastuussa vaan asiakas maksaa. Ja jos ongelma nostetaan esiin, ei yllättäen kenelläkään ole valtuutuksia tehdä asialle mitään. Koneisto muuttuu hetkessä täysin kasvottomaksi.

Pesukoneeni hajosi

Olet varmasti törmännyt julkaisussa jos toisessakin määritelmään, että talous on kunnossa jos rahat riittävät yllättäviin menoihin, kuten pesukoneen hajoamiseen. On vaikea ymmärtää miksi juuri pesukoneesta on tullut jonkinlainen talouden mittari, mutta sellainen se selvästikin on. Jo pikaisella googlaamisella näkee, että tiukkaa taloustilannetta mietittäessä pesukone on pelottavien kuluerien ykkönen ja tiukkana kakkosena tulee auton hajoaminen.

Ihan vähän aikaa sitten törmäsin jopa kirjoitukseen, jossa sossun tukien varassa elävän perheenäidin mielestä hänelle kuukausittain yhteistä varoista maksettu raha oli liian pieni, koska rahat eivät riittäisi jos pesukone hajoaa. Kyllä minuakin harmittaa koneeni hajoaminen, mutta toimi se sentään hiukan yli 4 vuotta päivittäisessä käytössä. Toivottavasti emme ikinä ole tilanteessa, jossa kallis kodinkone voi hajota joka kuukausi.

Minullahan ei ole varsinaista varakassaa tällaisten yllättävien menojen varalle. Tuntuisi väärältä hautoa nollakorkoisella tilillä käteisvaroja samaan aikaan kun yritän maksimoida muiden roposteni tuoton. Kassan puuttuminen ei silti aiheuta kuin tilapäisen notkauksen päivittäiseen talouteeni.

Laitoin uuden koneen tilaukseen ja maksoin sen luottokortilla. Luottokorttilasku tulee erääntymään huhtikuun ensimmäinen päivä, joten minulla on aikaa säästää konetta varten sekä juuri saamastani helmikuun, että maaliskuun lopussa tulevasta palkasta. Kahdesta palkasta yhteensä pitäisi jäädä juuri sen verran ylimääräistä, että se melkein riittää pesukoneen hintaan toimituksineen ja hajonneen koneen poisviemisineen. Puuttuvan rahan saan, kun laitan kuukaudeksi tauolle automaattisesti rahastoihin menevän säästösumman.

Toinen vaihtoehto olisi ostaa osamaksulla tai jättää velkaa luottokortille. Näissä vaihtoehdoissa ei mielestäni ole mitään järkeä. Pienellä puristuksella saan koneeni maksettua ilman korkokuluja eikä se jää rasittamaan talouttani enää tämän kuukauden jälkeen.

Jos kuukausittaisissa tuloissani olisi huomattavaa vaihtelua, voisi olla perusteltua pitää myös hätävarakassaa. Silti mielestäni tavallisen palkansaajan pitää pystyä sopeuttamaan kulutuksensa niin, että normaalina kuukautena tili ei ole tyhjä tai miinuksella. Jos jotain on pakko ostaa osamaksulla, se tarkoittaa että tähän hankintaan ei ole vielä varaa. Pyykkikoneen tapauksessa ymmärrän, ettei lapsiperheessä kukaan ala nyrkkipyykillä pesemään, mutta jos kuukausittaisia menoja on jo kasvatettu vähemmän pakollisten hankintojen osamaksuerillä, voi tilanne olla todella huono. Päivittäistalouteni ei olisi kestänyt pyykkikoneen hajoamista, jos maksaisin osamaksuja jo lomamatkasta, sohvasta, telkkarista, vaateostoksista...

Matkalla pesukonekaupoille -HH

Puhun päivittäistaloudesta. Sijoitusomaisuuttani en laske samaan kassaan. Romahduksen alettua kotiutin jonkinverran voittoja, mutta hyvät osingonmaksajat jätin koskematta. Sijoitustilillä olevat varat odottavat sopivaa ostohetkeä uusille osakehankinnoille, joita aion tehdä pikkuhiljaa. Laskukauden pituudestahan ei ole mitään takeita, mutta tässäkin ajallinen hajautus on mielestäni varmin ratkaisu. Kristallipalloon kun en ole tullut sijoittaneeksi. Joka tapauksessa en missään tapauksessa haluaisi myydä nyt tappiolla osakkeita niin pienen kuluerän takia, kuin mitä pesukone todellisuudessa on. Vaikka sen hinta suhteessa palkkaani onkin huomattava, on myös kulutukseni suhteessa palkkaani, ei sijoitusomaisuuteeni.