Kädet kainaloita myöten yhteisessä säkissä

Työttömät, tuo yhteiskuntamme pohjasakka, joka itsekkäästi pumppaa ilmaista rahaa työssäkäyvien veronmaksajien selkänahasta. Työllistymistä vältellään viimeiseen asti, kun rahaa tulee seinästäkin.

Ja nyt en puhu Seppo sihteeristä, tai Pirjo painopinnanvalmistajasta, joilta teknologia vei työllistymismahdollisuudet. Puhun kansanedustajista, jotka KEHTAAVAT nostaa sopeutumisrahaa, sen sijaan, että menisivät töihin, niinkuin normaalit ihmiset. Me demonisoimme duunarin, joka kokee henkilökohtaisista syistä alanvaihdon tai paikkakunnan vaihdon niin raskaaksi, että hän mielummin kituuttaa minimipäivärahalla. Haluamme antaa raipparangaistuksen ja leikata tästä vähästä. Samaan aikaan lakia säätämässä olleet pudokkaat nostavat moninkertaisen summan ilman minkäänlaisia velvotteita. Työttömän ei sallita hankkia lisätuloja, paitsi jos hän on poliitikko. Silloin voi tehdä työtä ja ansaita oman yrityksen kautta rajattomasti, että tukea leikataan lainkaan.

Pitkäaikaissairas ei pääse eläkeputkeen, vaikka kukaan ei häntä palkkaa. Terve ja työkykyinen poliitikko taas saa nostaa omassa eläkeputkessaan 4000€ kuukaudessa, kunhan vain kikkailee aloituksen oikealle päivälle.

Kansa puhisee ja puhkuu, kuinka rikkaat rikastuu ja köyhiä riistetään. Sitten me äänestämme eduskuntaan ihmisiä varmistamaan, että köyhä ei nosta elintasoaan tai keskiluokan verotaakkaa ei kohtuullisteta. En ymmärrä, miksi meillä tavallinen kansalainen vaatii pääomaverojen nostoa ja piensijoittajan osinkoropojen korkeampaa verotusta. Onhan se päivänselvää, että yritykset ja todella rikkaat pystyvät verosuunnittelulla välttämään kiristyvät verot. Ainoa mitä saamme näillä säätämisillä aikaiseksi, on että viimeisetkin suuret veronmaksajat siirtävät kirjansa halvempiin maihin.

Me haluamme estää yhteiskunnan tukien väärinkäytön kiristämällä ruuvia ja lisäämällä byrokratiaa. Tässä keskustelussa meitä lietsovat poliitikot, jotka syyttävät tavallisen ihmisen ahdongosta kapitalismia ja samaan aikaan säätävät itselleen 6500€ peruspalkan päälle verovapaat kulukorvaukset. Arvokasta työtä tekevä perusduunari ei tule ikinä saamaan tuollaista palkkaa. Ainoa tapa nostaa omaa tulotasoaan on sijoittaminen, mutta miten käy, kun pääomaverotusta kaiken aikaa kiristetään?

Mikä yhdistää sopeutumisrahaa nostavaa poliitikkoa ja työmarkkinatukea nostavaa duunaria? Molemmat ottavat vastaan kaiken sen rahan, minkä yhteiskunta heille tarjoaa. Mutta vain toinen heistä saa päättää, mikä on sovelias summa.

Edes yhteinen raha ei kasva puissa -HH

Anna rahan työskennellä puolestasi

Sijoitusalan kirjoissa ja blogeissa kehotetaan jatkuvasti laittamaan raha tekemään työt. Tällä viitataan korkoa korolle ilmiöön, osinkoihin ja moniin muihin tapoihin, joilla sijoitettu omaisuus kasvaa itsekseen. Tapoihin vaurastua ilman, että se vaatii sinulta aktiivista työaikaa jonkun toisen palveluksessa.

Olen aikaisemmin sijoittanut pelkästää passiivisiin rahastoihin. Osa on hiukan tappiolla, muutamat ovat tuottaneet hyvin ja yksi jopa aivan poikkeuksellisen hyvin. Muutamia vuosia sitten tein ensimmäiset sijoitukseni instrumentteihin, jotka maksavat tuoton ulos korkoina tai osinkoina. Tällainen sijoittaminen vaatii minulta enemmän vaivaa, koska joudun uudelleensijoittamaan saadut tuotot. Toisaalta nyt olen alkanut myös seuraamaan konkreettisemmin sijoitusteni tuottoja.

Tänä vuonna olen saanut korkoja, osinkoja yms. yhteensä nettona 1480€. Se on 72% nettokuukausipalkastani. Keskimäärin korko/osinko/yms tuottoni ovat vastanneet 11h tuntipalkkaa kuukaudessa. Toisin sanoen raha tekee tällä hetkellä minulle päivän töitä joka kuukausi.

Nämä tuotot sijoitan suoraan osingonmaksajien osakkeisiin ja joukkovelkainstrumentteihin, joten korkoakorolle ilmiön avulla minun pitäisi onnistua kasvattamaan näiden sijoitusten arvo moninkertaiseksi kymmenessä vuodessa. Todellisuudessa tuottojen määrä nousee, joten kuukausisäästön määräkin nousee ajan myötä. Kymmenessä vuodessa sen pitäisi vähintään kolminkertaistua.

https://www.sijoittaja.fi/53597/korkoa-korolle/

Osinkoa maksavien yhtiöiden ja ETF:ien osuus tästä salkustani on noin kolmannes. Kiinteää korkoa maksavien sijoituksia on noin puolet. Loput on joukkovelkapalveluita tarjoavissa yrityksissä. Jos markkinat romahtavat, tulen lisäämään osakkeiden ja ETF:ien osuutta. Jos taas nykyinen epävarmuuden tila jatkuu, lisään todennäköisesti joukkovelkojen osuutta.

Tuottoa vähentää verot, jotka joudun maksamaan joka kerta kun osinkoa/korkoa/yms. maksetaan ennenkuin voin jälleensijoittaa tuottoni. Osakesäästötili voisi tuoda tähän ratkaisun, mutta ainoastaan suomalaisten osingonmaksajien osalta. Toisaalta maksanhan jo nytkin verot jokaisesta eurosta jonka ansaitsen itse aktiivisella työnteolla. Rahan tekemä työ ei siis tee tähänkään poikkeusta, tästäkin "palkasta" menee ennakonpidätys.

Seuraavan puolen vuoden tavoitteeni on saada rahan tekemästä työstä täysi kuukauden palkka vuodessa. Kolmen vuoden tavoitteeni on saada raha työskentelemään minulle vähintään viikko kuukaudessa.

Mikä sijoittamisessa pelottaa

Usein kuulee, ettei joku uskalla sijoittaa. Aloittaminen pelottaa, entä jos teen vääriä päätöksiä, jos tuleekin romahdus ja menetän kaiken...

Vaikka pelko säästöjen menettämisestä onkin ihan relevantti, vielä pelottavampi on minusta vaihtoehto. Se ettei sijoittaisi tai säästäisi. Jos nimittäin ajattelen, että saatan menettää vaikkapa 10 000€ osakesijoituksen, enkö tavallaan ole jo menettänyt sen, jos sijoittamisen sijasta käytän saman rahan kulutukseen? Tappioni on puhtaat 100%, jos en säästä ja sijoita. Kun säästän ja sijoitan, pahimmassa skenaariossa tilanne on sama kuin jos en säästäisi. Parhaimmillaan sijoitusteni arvo voi moninkertaistua.

Samat ihmiset, jotka eivät uskalla tehdä ensimmäistä sijoitustaa, kuitenkin lottoavat joka viikko. Tämä tekee 52€ vuodessa ja voiton mahdollisuus on 0,00000536%. Eurojackpot maksaa vuodessa 104€ ja voiton mahdollisuus on vielä pienempi. Hesarin paperiversio kotiin kannettuna maksaa 459€ vuodessa. Jos poltat askin tupakkaa päivässä käytät siihen 2701€ vuodessa.

Näistä summista kertyy kymmenessä vuodessa 520€, 1040€, 4590€ ja 27010€. Jos rahapelien, sivistyksen tai mielitekojen sijaan laittaisitkin sijoituksiin 50€ kuussa, se tekisi 620€ vuodessa tai 6200€ kymmenessä vuodessa. Maltillisella 8% tuotolla summa voisi kohota 9147 euroon. Yksi sijoitusrahastoistani on noussut tässä ajassa 86%, toinen on laskenut 1,2%. On selvä, että jokainen sijoitus ei tuota, mutta päivänselvää on, että sijoittamatta jääneet varat eivät ainakaan tuota. Pahimmillaan käytät ne johonkin, josta aiheutuu lisäkuluja. Onko joku joskus pelännyt maksaa elokuvalipuista? Silti saman summan siirtäminen rahastoon pelottaa.

Outoa minusta on myös se, miten ihmiset uskaltavat käyttää kaikki tulonsa kulutukseen. Toki meillä on kattava sosiaaliturva ja joka palkasta maksamme rahaa eläkerahastoon. Mutta tuleeko näin olemaan aina? Maksamistamme eläkevaroista emme itse tule näkemään senttiäkään. Niillä maksetaan tällä hetkellä maksettavat eläkkeet. Jokainen on kuullut päättäjien huolen veronmaksajien vähenevästä määrästä. On vaikea uskoa, että edes maahanmuuttoa kasvattamalla saisimme nettomaksajien määrää lisättyä. Arvoa tuottavaa työtä kun riittää yhä pienemmälle osalle kansasta samaan aikaan kun sosiaaliturvaa ja tukipalveluita nauttivien määrä kasvaa. Kuinka pitkään meillä on varaa nykyisen kaltaiseen sosiaaliturvaan? En ihmettelisi lainkaan, jos hyvinvointiyhteiskuntamme murtuisi jo ennen omaa eläkeikääni.

Eikö siis ole vain järkevää turvata oma selustansa sijoittamalla. Sen ei pitäisi olla pelottava vaan lohdullinen ajatus. Moni menestynyt sijoittaja tunnustaa olevansa sarjaepäonnistuja. Mutta vaikka ilman yrittämistä ei yleensä epäonnistu, ilman yrittämistä ei varmasti voi menestyä. Kaikki sijoittaminen on lopulta kuitenkin vain spekulointia. Miksi siis heittäytyä täysin muiden armoille sen sijaan, että edes yrittää. Tottakai minuakin hirvittää johonkin yksittäiseen sijoitukseen ryhtyminen. Maailman epävakaa tilanne saattaa romauttaa sijoitukseni kautta linjan.  Silti sijoituksia tekemällä olen kasvattanut itselleni salkun, jonka voin pahimmassa tapauksessa menettää, mutta joka voi myös tuoda minulle turvan ja parhaimmillaan taloudellisen riippumattomuuden. Jos en sijoittaisi, olisin jo menettänyt mahdollisuuteni vaurastua ikinä.

Sijoitus on ystävä -HH

Joukkovelkoihin sijoittamisesta - Rahamylly

Aloitin joukkovelkasijoittamisen tutkimisen vuoden alussa. Joukkovelkoihin sijoittamisessa kiehtoo ajatus tasaisesta tuotosta ja sijoitusten hajauttaminen. Useissa palveluissa on mahdollisuus myös minulle tyypilliseen "sijoita ja unohda" -palveluun automaatin avulla.

Teen liian usein nopeita ja harkitsemattomia liikkeitä ja niin kävi tälläkin kertaa. Alexandria pankkiiriliike, oli avaamassa uutta palvelua, Rahamyllyä, ja törmäsin tästä kertovaan uutiseen. Minua miellytti ajatus suomalaisen palvelun kautta sijoittamisesta, koska koin sen turvallisempana. Toinen kiehtova ajatus oli myös olla ensimmäisten joukossa uuden palvelun avautuessa, koska kokemukseni mukaan palveluiden ehdoilla on tapana heiketä ajan kuluessa. (Sanottakoon myös, että tässä vaiheessa Grounfunding sijoitukseni ei vielä ollut kosahtanut kiville).

Alkuperäisen sijoitukseni palveluun tein 25.1.2019. Talletin tilille 1000€ kokeilusumman. Sivustolla on automaattisijoituspalvelu, mutta se on mallia "päällä/pois". En voi siis muokata sen ominaisuuksia. Koska kokemukseni joukkovelkoihin sijoittamisesta oli 0, päädyin silti sijoittamaan ajatuksella, että saan enemmän hajautusta salkulleni. Ilmeisesti lainoja ei ollut tarjolla, koska ensimmäinen 50€ sijoitus lähti liikkeelle vasta 13.2.2019. Minulla on todella huono tapa unohtaa sijoitukseni, enkä käynyt Rahamyllynkään palvelussa katsomassa mitä sijoituksilleni kuuluu. Kun 25.2 kävin palvelussa toteamassa, että sijoitussummastani oli käytetty vain murto-osa, päätin nostaa 500€ pois ja sijoittaa sen muualle. Tässä kohtaa automaatin tekemiä sijoituksia oli 4 kpl. Seuraavat 4 sijoitusta automaatti teki vasta kesäkuussa. Tämän jälkeen sijoituksia tuli muutamia kuukaudessa, yhteensä 16kpl. Lainojen kokonaissumma 500€ oli koossa vasta lokakuussa.

Rahamyllyyn kirjautuneen etusivulla on hieno laskuri, jossa voi säätää ajanjakson pituutta vuosina sekä kuukausittaista säästösummaa. Laskuri näyttää todella tuntuvaa tuottoa hienon grafiikan saattelemana. En ymmärrä, millä perusteella laskuri tuoton määrittelee, koska todellisuudessa palvelussa ei ole riittävästi lainoja, jotta kuukausittainen säästösumma edes menisi sijoituksiin. Sen sijaan se lojuu nollakorolla palvelun sisällä. Kuukausittaista säästösummaa ei pysty määrittämään nollaan vaan minimi on 50€, eli palvelun todellista laskennallista tuottoa ei näytetä.

Sijoituskohteita ei pysty valitsemaan, vaan ne menevät automaatilla. Toisinsanoen, automaatin ollessa päällä, et pysty valitsemaan sijoituksiasi, mutta pikkuhiljaa talletukset sijoitetaan sekalaisiin lainoihin. Ja jos automaatti ei ole päällä, jäävät korkojen tuotot tilillesi makaamaan nollakorolla.

Rahamyllyn kautta tarjotut sijoitukset ovat muihin palveluihin verrattuna aika karuja. Tiedotteen mukaan keskimääräinen korkotuotto on 8.2% ja laina-aika 44kk. Omista lainoistani suurin osa on 60kk ja lyhyimmätkin 24kk, yleisin korko on 7% tai 8% mutta mukaan mahtuu myös yksi 6% laina. Menee siis vielä 5 vuotta, ennenkuin pääsen tästä sotkusta lopullisesti eroon ja maksettu korkokin on vastaaviin palveluihin verrattuna surkea.

Tällä hetkellä tililläni on nostettavissa 15,8€ ja olen kytkenyt automaattisijoituksen pois päältä. Aion nostaa rahat pois palvelusta pienissä erissä, sitä mukaan kun korkoja ja takaisinmaksuja kertyy. Olen sittemmin löytänyt houkuttelevampia palveluntarjoajia, joilta saan paremman koron ja joiden lainoille on takaisinmaksutakuu. En siis väitä, etteikö Rahamylly antaisi sitä minkä lupaa, muilta vaan saa saman pienemmällä riskillä ja helpommalla.

Rahamyllyn sivusto on sijoittajan kannalta hävettävän huono. Ulkoasu on selkeä, mutta sivustolla ei ole minkäänlaista FAQ osiota. Ei mitään ohjeita tai ehtoja. Asiakaspalvelusta kerrotaan, että erilaisia raportointityökaluja on kehitteillä. Vielä sellaisia ei kuitenkaan ole saatavilla.

Jos jotain hyvää haluan palvelusta sanoa, niin varojen talletuksesta tai nostosta ei veloiteta. Korkotuotoista tehdään automaattisesti ennakonpidätykset ja niistä siirretään tiedot suoraan verottajalle. Lisäksi asiakaspalvelun sähköpostista sain kysymyksiini kattavan ja asiallisen vastauksen muutaman työpäivän kuluessa.

Lopuksi voin kai todeta, että Rahamylly ei ole huono palvelu, se ei vain täyttänyt minun odotuksiani. Tästäkin kokeilusta olen oppinut paljon ja ymmärrykseni joukkovelkapalveluista on kasvanut huomattavasti.

Media vääristää kuvaa sijoittajista ja sijoittamisesta

Me niin tykkäämme sankaritarinoista. Ja siksi niitä kirjoitetaan ja samalla vääristellään asioita, jotta kiiltokuva näyttäisi kauniimmalta. Minusta on oikeasti todella hienoa, kun ihmiset kertovat siitä, miten sijoittaminen on muuttanut heidän elämäänsä. Tämä innostaa ihmisiä tutkimaan omia mahdollisuuksiaan ja kääntämään kompassinsa kestävää taloudenpitoa kohti ja poispäin velkaantumisesta.

Mutta minua riepoo, kun asiat esitetään vääristelevässä valossa. Esitetään ihmisiä sijoittajaguruina kun kyseessä on oikeasti hyvätuloisten palkastaan säästämistä summista, ei sijoitusstrategian tuotoista.

Vuoden sijoittajaksi valittua hehkutetaan, kun hän äitiyslomallakin onnistuu säästämään 300€ kuukaudessa. Tavallinen pienituloinen voisi ihmetellä, miksi 300€ säästäminen 2000€ vanhempainpäivärahasta pitäisi olla ongelma kenellekään, kun perheessä on kuitenkin kaksi tulonsaajaa. Vuoden sijoittajan sijoitukset menevät automaattisiirroilla kolmeen rahastoon. Viimevuonna meni vain yhteen. Tämän lisäksi hän säästää pankkitilille. En missään tapauksessa sano, ettei rahan siirtäminen rahastoihin olisi juuri se, mitä jokaisen suomalaisen tulisi tehdä, mutta minun kulmakarvani kyllä nousevat ajatuksesta, että tämä riittää vuoden sijoittaja -tittelin saamiseen.

Köyhästä rikkaaksi -sankaritarinaa edustavan taustatarinalla kerätään ensin sääliä ja sitten kerrotaan, kuinka 3300€ kuukausituloista sijoituksiin menee 500€. Säästämällä palkkatuloista on kertynyt kokoon 30 000€ salkku. Oletan että salkun arvosta osa on myös arvonnoususta, mutta jo pelkästää 500€ kuukaudessa sivuun laittamalla säästyy viidessä vuodessa sama summa. Kuitenkin jutussa annetaan ymmärtää, että Nuorten Osakesäästäjien mallikasvo olisi mestarisijoittaja, ja siksi pystyy nyt "Ostamaan mitä tahansa ja minulla on siihen varaa". Lapsettomalla hyväpalkkaisella ihmisellä on yleensä mahdollisuus ostaa aikalailla kaikki tarpeellinen tuollaisesta palkasta.

Työtön kotiäiti - hehkuttaa otsikko, kun kerrotaan taas yhdestä sankarisijoittajasta. Otsikossa maalataan kuvaa tulottomasta ihmisestä, joka on noussut rikkauksiin miljoonan euron asuntosijoituksilla. Ja vielä toista lasta odottaessaan. Siinäpä vasta inspiroiva tarina. Teeppä perässä! Tosin tarvitset myös sivulauseessa ohimennen mainitun rikkaan aviomiehen. En tippaakaan väheksy sijoittajan harrastukseensa laittamaa vaivaa ja työtä ja 100% sitoutumista. Lähtökohta ei kuitenkaan ole ollut sitä mitä otsikossa annettiin ymmärtää.

Yksi sijoittajasankari sai lunta tupaan sijoitusfoorumeilla, kun hänestä kirjoitettiin vastaavanlainen lööppijuttu. Myöhemmin hän tilittää kolumnissaan, olisiko säästöjä pitänyt hävetä? Ei tietenkään, mutta ongelma on se, miten sijoittamisesta puhutaan. On täysin eri asia kasvattaa satojen tuhansien salkku nollasta ja pienillä tuloilla, kuin jos ison alkupääoman päälle on säästetty runsaasta palkasta. Alkuperäisessä jutussa kerrotaan, kuinka 15€ kuukausittaisella säästöllä päästään alkuun, mutta kuka tahansa voi laskea, ettei tällaisella summalla saada kuusinumeroista salkkua aikaiseksi ihmisen elinikänä. Jos sankarin sijoitusvinkkinä on jättää 200€ korkkarit kauppaan, ei kyseessä ole sijoittajanero vaan henkilö, jonka muutenkin olisi hyvä miettiä kulutuskäyttäytymistään yhteisellä maapallollamme. Ja jolla ei ole käsitystä siitä, mihin tavallisen tallaajan palkka ylipäätään riittää.

Miksi meille halutaan syöttää ajatusta, että poikkeuksellinen taitava sijoittaja on se, joka on ennen tuhlannut ison palkkansa ja nyt ymmärtää laittaa ylimääräisen säästöön? Miksi meidän sankarisijoittajamme mitataan salkun absoluuttisella arvolla ja kuukausittaisella rahansiirrolla palkkatililtä? Kirjoitetaanko näitä juttuja vain jo ennestään rikkaille? Onko sijoittaminen tosiaan vain hyvätuloisten tai rikkaissa naimisissa olevien juttu?

Mikä tällaisia sijoittajulkkiksia sitten yhdistää? He kaikki tuntuvat saavan tulonsa julkisuudesta, joko toimittajina, "tietokirjailijoina" tai bloginpitäjinä. Juttujen perusajatus on poikkeuksetta shoppailun vaihtaminen säästämiseksi, ei se, miten sijoitukset saadaan tuottamaan. Supersijoittajaksi kohotetaan, kun on vain pokkaa mennä omalla naamallaan kertomaan, että noutokahvi on kallista.

Miksi tällä on minulle väliä, miksi jaksan turhautua lööppilehtien jutuista. Kun itse puhun sijoittamisesta ystävilleni, heidän mielessään sijoittaminen on juuri sitä mitä he ovat lehdistä lukeneet. Että ensin pitää olla iso palkka tai rikas mies. Tarinan viesti on aina kuvitteellinen äkkirikastuminen ja se, että nyt voi ostella mitä vaan. Ja kun rahavaikeuksien kanssa painiskeleva laittaa laskuriin alkupääomaksi 0€ ja kuukausittaiseksi sijoitettavaksi summaksi 15€, ei loppusummana olekaan luvattua taloudellista riippumattomuutta.

https://www.sijoittaja.fi/sijoittaminen/paranna-tuottoa/korkoa-korolle-laskuri/

Jos haluamme saada todellista muutosta asenteisiin ja ohjata ihmiset kuluttamisesta sijoittamiseen, olisi juttujen oltava realistisempia. Jos mainitaan kahdessa vuodessa kerätty miljoonan asuntosijoitussalkku, pitäisi mainita myös, että velkaa on 700 000€. Kun hehkutetaan, kuinka sijoittajan rahat riittävät kaikkeen mitä haluaa ostaa, pitäisi mainita, että niitä ostoksia ei tehdä salkun tuotolla vaan ihan palkasta suoraan maksamalla.

Miksi kukaan ei kirjoita sijoittajista, joiden meriittinä olisi poikkeuksellisen hyvin suunniteltu ja tuottava salkku. Sijoittajalööppijulkkiksista lukiessa alkaa tuntemaan myötähäpeää. Sijoittaja -titteliä käytetään nyt vähän samaan tapaan kuin termiä "kohukaunotar" aina jos kyseessä on julkisuudennälkäinen tyrkky nainen, ulkonäöstä viis.

Millaisia juttuja sitten itse haluaisin lukea? Haluaisin tietää, kuinka paljon sijoittajan salkku tuottaa, en kuinka paljon hän kuukausittaisin siirtää sinne rahaa palkastaan. Haluaisin tietää, miten tuo tuotto muodostuu, millaisia instrumentteja käytetään, en sitä, miten henkilö lomailee. Haluaisin tietää miten maailmantalouden vaihtelut vaikuttavat näihin tuottoa tuottaviin instrumentteihin ja miten sijoittaja on näihin varautunut, en miten sijoittaminen mahdollistaa entistä ankaramman shoppailun.

Ja ennenkaikkea sijoittamisen riskeista, tuotoista ja instrumenteistä pitäisi opettaa jo peruskoulun ala-asteella.

Surkeimmat sijoitukseni - Groundfunding

Vuoden 2017 alussa, kun kaikki sijoitukseni olivat pelkissä passiivissa osakerahastoissa, halusin kokeilla jotain aivan muuta. En tarkkaan muista kaikkia päätökseeni johtaneita syitä, mutta lopulta sijoituskohteeksi valikoitui kiintöistöjen joukkolainat, tarkemmin Groundfunding. Joukkolainoissa houkutti se, että korko oli kiinteä ja takuuvarma, kun osakerahastot taas seilasivat edestakaisin ja tuottoa saadakseen pitäisi ajoittaa myynti juuri oikeaan hetkeen.

Lähdin mukaan pienellä summalla. Sijoitin 1500€ yhteen rakennuskohteeseen, jonka valitsin hyvän koron ja velallisen hyvän luottoluokituksen vuoksi. Sain sijoitukselleni 10% tuoton ja olin niin tyytyväinen, että tein uuden sijoituksen. Tällä kertaa hiukan suuremmalla summalla ja valitsin taas kohteeni tarkasti.

Olen sijoittanut Groundfundingin kautta pian kolmen vuoden ajan ja keskimääräinen tuottoprosenttini on ollut 10,17%. Aikaisemmassa postauksessani sijoitusten osuus salkustani näkyy kohdassa: "Kiinteistöjen joukkorahoitus". Kohteiden valintaan olen käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa valiten vain korkean luokituksen kohteita, sellaisilta sijainneilta joihin uskon ja sen tyyppisiin hankkeisiin, joissa on mielestäni järkeä. Miksi silti olen sitä mieltä, että ei olisi pitänyt koskea tähän roskaan?

Jos ihan suoraan sanon, minulla on kädet kainaloita myöten paskassa. Groundfunding näyttää nimittäin antavan lainanhakijoilleen poikkeuksetta luokituksen A tai B luoden harhan vähäriskisistä kohteista. Todellisuus onkin sitten aivan muuta.

Ensimmäisellä kerralla selvisin säikähdyksellä. Yhden sijoituskohteeni takaisinmaksu oli pahasti myöhässä mutta lopulta myynti onnistui ja sain sijoitukseni takaisin korkoineen. Tällä välin olin kuitenkin ehtinyt jo tehdä uusia sijoituksia, joista ainakin yksi näyttää menevän suoraan kaivoon.

Luulin sijoittavani varmaan kohteeseen, vai miltä tämä sinusta kuulostaa: "Kohteen ennakkomarkkinointi on parhaillaan käynnissä ja 19:sta asunnosta 8 on jo varattu." Kun luottoluokitus on toiseksi paras ja kohteesta jo puolet on käytännössä myyty ennenkuin edes rakennuslupaa on myönnetty, ei ensimmäisenä tule mieleen että koko lainasumma jää maksamatta takaisin. Etenkin kun Groundfundingin osuus koko hankkeen rahoituksesta oli vain vaivaiset 10%

Vaikka kohde onkin nyt rakennettu lähes valmiiksi ja asuinnoista on enää 4 myymättä, yritys päätyi konkurssiin ja käytännössä voin heiluttaa hyvästit koko sijoittamalleni summalle. Puhumattakaan menetetystä korkotuotosta. Yrityksen mukaan syynä oli "hankkeen talousarviossa ja suunnittelussa tehdyt virhelaskelmat". Miten laskelmat voi tehdä niin väärin, että rahaa ei jää takaisinmaksuun, vaikka kohde on lähes kokonaan myyty? Ymmärtäisin paremmin, jos kohteesta saatu voitto olisi jäänyt odotettua pienemmäksi tai jos lainan korot olisivat jääneet maksamatta. Nyt myynnistä saadut rahat ovat menneet "johonkin". Groundfundingin toimitusjohtaja Henrik Arén sanoo näin: "Jokainen rakennusprojekti tarkastetaan ennen kuin se hyväksytään palveluun sijoituskohteeksi. Luottotiedot ja vastuuhenkilöiden taustat tarkastetaan. Lisäksi hankkeen ja takaisinmaksusuunnitelman tulee olla uskottava." Toivottavasti sairaanhoitajan useamman kuukauden palkka lämmittää huijariyrittän taskussa. Groundfunding toki itse otti oman välityspalkkionsa heti päältä, kun sijoittajat oli saatu narutettua mukaan Groundfundingin kohteesta kertomien tietojen perusteella.

Eli yksi kohde useasta kaatui. Muihin tähän asti kaatuneisiin en ollut sijoittanut. Miksi silti valitan: koska minä olen piensijoittaja! Edes kaikkien joukkorahoitus sijoitukseni tuotot yhteensä eivät kata tätä yhtä tappiota. Ei edes pientä osaa siitä. Aion jatkossakin sijoittaa lainoihin. Mutta nyt ymmärrän paremmin todellisen riskin. Se on 100% sijoituksesta kauniista lupauksista huolimatta. Tämä tarkoittaa kaltaiseni piensijoittajan kannalta, että sijoituksen riskiluokituksella ei ole niinkään merkitystä. Tärkeää on, että yksittäiset summat ovat todella pieniä ja ne on hajautettu lukuisille eri velanottajille.

Groundfundingilla yksittäisen sijoituksen minimisumma on tuhansia, eikä heidän antamaansa luottoluokituksella ole mitään käytännön merkitystä. Lainoille ei ole edes osittaista takaisinmaksutakuuta. Piensijoittajalle Groundfunding kuitenkin markkinoi itseään näin: "Pieni pääomavaatimus mahdollistaa lisäksi hajauttamisen. Sijoittaja voi rakentaa oman “kiinteistösalkkunsa” ja valita juuri ne hankkeet tai projektit, joissa hän haluaa olla mukana. Kun yhteen projektiin sijoittaa pari tuhatta euroa, niin 10 000 eurolla pääsee mukaan jo viiteen erityyppiseen ja eri alueella sijaitsevaan projektiin, jolloin myös hajauttaminen asuntomarkkinoiden eri osamarkkinoiden välillä tulee huomioitua." Jos Groundfundingin kiinteistösalkkuun tarjoamista projekteista kuitenkin n. joka kymmenes on mennyt nurin, ei salkusta voi puhua sijoituksena, vaan mustana aukkona. Nyt en voi muuta kuin pidätellä henkeä odotellessani, että loput kohteeni sulkeutuvat. Voi olla että otan takkiini vielä huomattavasti lisää. Kalliita oppirahoja.

Kestämätön kohde - HH

Tavoitesummani ja mitä sen saavuttaminen vaatii

Mietin usein, mikä on tavoitteeni. On helppo sanoa, että taloudellinen riippumattomuus, se ettei tarvitsisi tehdä töitä, mutta tämä ei oikeastaan ole totuus. Viihdyn työssäni ja se luo perusrakenteen elämääni. Jos minulla olisi rajattomasti varoja, kävisin silti todennäköisesti töissä. Suomen pitkät pimeät talvet ovat minulle kuitenkin vaikeaa aikaa ja tämän hetken toiveeni olisi, että voisin tehdä kesäkauden töitä suomessa ja viettää talvet ulkomailla.

Kun mietin tarvitsemaani rahasummaa on helpompi laskea minimisumman kautta. Voisin ajatella, että pystyisin säilyttämään perheelleni nykyisen elintason, jos tuloni olisivat keskimäärin 2100€ kuukaudessa. Tämä tekee 25 200€ vuodessa. Ajatellaan että eläisin 88 vuotiaaksi ja saan eläkettä suunnilleen 1100€ kuukaudessa, minulla pitäisi olla käytössäni 240 000€ säästövarallisuus, josta nostaisin erotuksen. Kuollessani 88 vuotiaana säästötilini saldo olisi 0€

Jos tämä 240 000€ omaisuus olisi sijoitettuna instrumentteihin, joista saisin jatkuvaa tuottoa, riittäisi 5% keskimääräinen tulo kattamaan 1000€ kuukausitulon. Kuollessani 88 vuotiaana sijoitusteni arvo olisi edelleen 240 000€

Saavuttaakseni 240 000€ säästötilin eläkeikään mennessä, minun pitäisi säästää 1000€ kuukaudessa.
Jos kuitenkin säästän sen kohteisiin, jotka nousevat arvossa ja/tai maksavat korkoa tai osinkoa, olisi palkasta säästettävä summa samanverran pienempi. On siis selvää, että pelkästään säästämällä en pääse lähellekään tavoitettani enkä pysty säilyttämään sen arvoa inflaation syödessä pohjaa. Minun pitää sijoittaa säästöni.

Sijoitustermeissä usein tulee esille 72 -sääntö eli "The rule of 72". Tämän säännön avulla voidaan laskea, missä ajassa sijoituksen arvo tuplaantuu eri korkoprosenteilla.

Jos laskennallinen tavoitteeni on 240 000€, se vaatisi nykyisten sijoitusteni arvon tuplaamista kahteen kertaan seuraavan 20 vuoden aikana. Tämä tarkoittaa 7,2% tuottoa. Ei pitäisi olla mahdotonta edes pelkkiin passiivisiin rahastoihin säästämällä, kunhan muistaa hajauttaa.

Haluaisin kuitenkin keventää elämääni jo ennen eläkeikää ja tämä vaatii korkeampaa tuottoa ja säännöllistä sijoitustuloa. Jos haluaisin tehdä vain puolikkaita työvuosia aikajanan puolivälistä eteenpäin, se laskee pientä eläkettäni entisestään ja vaatii korkeampaa kasvua nyt kun vielä pystyn säästämään palkkatulosta. Asetetaan siksi tavoitteeksi tuo 240 000€ sijoitusomaisuus kymmenen vuoden päähän.

Maailmantalous on nykyhetkellä arvaamattomassa tilassa ja suuremmalla todennäköisyydellä olemme menossa kohti romahdusta kuin uutta nousua. Tämä pakottaa minut entisestään miettimään uudenlaista strategiaa. Sijoitusten hierominen vakaissa, mutta matalakorkoisissa rahastoissa ei toimi pitemmän päälle, mutta suorat osakeomistuksetkin pelottavat. Seuraavat sijoitukseni tulevatkin menemään vertaislainoihin.

Miksi minulla on rahaa ja Jussi on köyhä

Minulla on tuttava, nimetään hänet vaikkapa Jussiksi. Meillä on suunnilleen samanlainen perhetausta, koulutustaso ja elintaso. Olemme molemmat jossain vaiheessa eronneet ja perustaneet uuden perheen. Meidän kuukaudessa elämiseen käyttämämme absoluttinen rahamäärä on suunnilleen sama. Hän kuluttaa kaiken minkä saa, minä kulutan sen verran kuin on pakko.

Jussi on vuosien varrella antanut velkojen mennä ulosottoon ja nyt häneltä menee osuus tuloista joka kuukausi perintään. Ulosottoon mennyt velka ei alunperin ollut suuri, vain muutamia satasia. Luottotietojen menettäminen oli kuitenkin iso kolaus ja aiheutti kierteen, jonka takia meidän tämänhetkinen taloudellinen tilanteemme on hyvin erilainen.

Jussi ei nimittäin halua tehdä töitä, koska vouti veisi palkasta leijonanosan. Elämiseen jäisi yhtä paljon (tai yhtä vähän) kuin nyt yhdistelmästä asumistuki+päiväraha+toimeentulotuki. Jussin mielestä palkkatyön tekeminen tilanteessa, jossa se ei näkyisi elintasossa olisi järjenvastaista. Hän on mielestään tuomittu elämään ikuisessa köyhyydessä eikä tilanteesta ole ulospääsyä. Sanomattakin on selvää, että Jussia masentaa ja jokainen kuukausi sairaspäivärahalla vie hänet yhä kauemmaksi palkkatyöstä.

Jussille on turha selittää, että palkkatyön avulla hän saisi maksettua ulosottovelkaansa pois, jolloin joidenkin vuosien päästä palkasta jäisi enemmän käteen. Pelkillä tuilla elämällä elintasoon taas ei tule mitään muutoksia. Ja jos satunnaisesti jotain jäisikin säästöön, pitää KELA huolen, että minkäänlaista tuottavaa sijoitustoimintaa ei ole mahdollista saada pyörimään. Hänen mielestään tavallisella ihmisellä ei ole mahdollisuutta parantaa asemiaan. Ainoastaan rikkaat rikastuvat ja muiden on turha edes yrittää.

Tässä ajatuksessa on tavallaan perääkin. Kummankaan puoliso ei ole palkkatyössä erinäisistä syistä johtuen. Hänen puolisonsa saa toimeentulotukea, koska perheellä ei ole realisoitavaa omaisuutta. Oma puolisoni ei saa mitään, koska minun säästöni lasketaan myös hänelle omaisuudeksi. Silti minun mielestäni säästäminen kannattaa, koska ennenpitkää ollaan tilanteessa jossa noustaan tulorajojen yli ja kaikki ylimääräinen tulo jää omaksi voitoksi. Ja viimeisenä oljenkortena voisi säästää sellaiseen kohteeseen, joka ei automaattisesti näy KELAn laskelmissa.

Joskus puhumme siitä, mitä tekisimme, jos saisimme yllättäen ison summan rahaa. Minä laittaisin sen säästöön. Summasta riippuen hajauttaisin rahan erilaisiin instrumentteihin ja olisin askeleen lähempänä tavoitettani, eli tilannetta jossa minun ei tarvitsisi rakentaa tulevaisuuttani pelkän palkkatulon tai eläkkeen varaan. Jussi ostaisi iPhonen, uuden auton, tyylikkään kellon ja tietysti veisi perheensä lomalle.

Jussin ideaalimaailmassa omaisuus tasattaisiin niin, että kaikilla olisi varaa mukavaan elämään. Eikä tällaisessa maailmassa minunkaan mielestäni olisi lähtökohtaisesti mitään vikaa. Ongelma tulisi siinä kohtaa, kun omaisuus olisi tasattu. Sanotaan vaikkapa, että minun sijoitussalkkuni jaettaisiin meidän kahden kesken. Omaisuuteni puolittuisi, mutta jatkaisin säästämistä ja monien vuosien kuluttua olisin takaisin tilanteessa, josta lähdettiin. Elintasoni ei muuttuisi. Jussi taas realisoisi oman osuutensa ja kohottaisi elintasoaan hetkeksi. Hän olisi takaisin lähtötilanteessa muutamassa kuukaudessa.

En usko että säästämällä minusta tulee ikinä miljonääriä, eikä ehkä edes taloudellisesti riippumatonta. Jussista ei varmasti tule, koska hänen maailmassaan säästämisessä ei ole järkeä. Kun kuljemme kadulla, minä kumarrun nostamaan tölkin ja palautan sen kauppaan. Jussi ei vaivaudu, koska 15 senttiä on liian pieni raha, että sillä saisi kaupasta mitään.

Pystyvätkö kaikki säästämään tai muuten kohottamaan taloudellista asemaansa? Eivät pysty. Meillä on erilaiset lähtökohdat, erilaisia onnenpotkuja ja vastoinkäymisiä, sairauksia ja elämäntilanteita. Teemme virheitä ja vääriä päätöksiä joilla on kauaskantoiset seuraukset. Lakeja ja säädöksiä ei pystytä kirjoittamaan niin, että ne kohtelisivat aina kaikkia kaikissa tilanteissa tasapuolisesti. Itseään ei silti pitäisi sabotoida ja syyttää siitä yhteiskuntaa. Yhteiskunta pitää huolen heikoimmista, yhteiskunta olemme me jokainen -> jos sinä et kanna painoasi, se näkyy jokaisen kukkarossa. Se näkyy koulutusrahojen leikkauksina, takuueläkkeen pienuutena, terveyskeskusmaksujen nousuna...

Köyhät vs rikkaat -HH

Mitä mä just luin, tuloperustainen velkakatto asuntolainoihin?

Jouduin hieraisemaan kahteen kertaan silmiäni luettuani ylen uutisen kotitalouksien velkakatosta. Tajuan kyllä, että kotitalouksien velkaantuminen on ongelma, silloin kun se on ylivelkaantumista. Ja että asuntojen hintoja nostaa osaltaan halvat lainat.

Yksittäisellä ihmisellä on kuitenkin oikeus tehdä myös typeriä päätöksiä eikä lainsäädäntöä pysty mitenkään muokkaamaan sellaiseksi, että kukaan ei ikinä joutuisi ongelmiin omien päätöstensä takia. Eikä yhteiskunnassa sellaista pitäisi yrittääkkään. Ainakaan demokratiassa.

Tajuan senkin, että superkalliita uutuuskohteita myydään myös niille, joilla ei oikeasti ole asuntoon varaa. Harkintakykyä ostopäätöstä tehdessä sumentaa taloyhtiölainaosuus, joka saa asuntolainojen lyhennykset näyttämään edullisilta. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö suurin osa ihmisistä olisi kykeneväisiä suunnittelemaan talouttaan ja miettimään, kuinka paljon haluavat säästöistään ja tuloistaan asumiseen sijoittaa.

Velkakaton asettaminen kuitenkin tarkoittaisi, että yhtiöt ja suurituloiset voisivat jatkaa asuntosijoittamista entiseen tapaan. Tavallinen palkansaaja sen sijaan ei voisi enää valita asuinpaikkaansa. Ei sillä, että nytkään täysin pystyisi, mutta tinkimällä ja valintoja tekemällä hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita useista vaihtoehdoista. Ja etenkin palkansaajalla on mahdollisuus valita asuuko omassa asunnossa vai vuokralla.

Minun nelihenkinen perheeni asuu tällä hetkellä kaksiossa. Meillä on kahdelle aikuiselle ja kahdelle teinille tilaa yhteensä 42m2. Asuntoni myyntihinta tänä päinä olisi n. 250 000€. Kuten hinnasta voi päätellä, asunto on ns. hyvällä alueella, ei kuitenkaan lähelläkään Helsingin kalleimpia paikkoja. Olemme tinkineet neliöistä ja saaneet tilalle mukavan alueen, palvelut ja hyvät liikenneyhteydet. Keskustaan kävelee kauniina päivänä ja olen voinut luopua autostani.

Kun ostin tämän asunnon, jouduin ottamaan sitä varten asuntolainan, koska edellinen asuntoni oli vielä myymättä. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta ostaa asuntoani hallituksen työryhmän suunnittelemalla velkakattosummalla, joka olisi kohdallani n. 140 000€. En silti pelännyt suurta lainaa, koska olisin pystynyt vuokraamaan vanhan asuntoni jos se ei olisi mennyt kaupaksi.

Nyt hallitus ehdottaa, että kaltaiseni pienituloinen ei saisi enää hankkia asuntoa arvokkaalta alueelta. Että en saisi valita asuinpaikkaani lähikoulujen tai lyhyen työmatkan perusteella. Hallitus haluaa, että minunkaltaiseni pitäisi joko asua vuokralla, tai sitten muuttaa muiden köyhien luokse nukkumalähiöön. Missään tapauksessa minulla ei saisi olla mahdollisuutta sijoittaa asuntomarkkinoille ja hankkia vuokratuloja vivuttamalla lainoja.

Onko työryhmässä myöskään ajateltu, että velkaantuminen ei ole kiinni absoluuttisesta summasta? Asuntolainan kattona 4.5x vuositulot on aivan eri asia pääkaupunkiseudulla, jossa asunnon saa tarvittaessa nopeasti kaupaksi - kunhan hinta vaan on sopiva. Samalla velkasummalla voi ostaa muuttotappio paikkakunnalta 200m2 suuremman asunnon, josta ei kuitenkaan pääse eroon edes ilmaiseksi jos kaikki menee pieleen.

Ja tuo velkakattohan ei rajoittuisi pelkkään asuntolainaan. Jos on joutunut ostamaan auton osamaksulla tai ottamaan lainaa vaikkapa yrityksen perustamista varten tai jos taloyhtiössä on juuri tehty linjasaneeraus, ne kaikki lasketaan summaan mukaan. Kaikkein käsittämättömintä esityksessä on, että velkakaton määräytymiseen vaikuttavat ainoastaan tulot, eli opiskelija tai kotiäiti ei pystyisi ottamaan asuntolainaa vaikka takana olisi kuinka suuri sijoitusomaisuus tahansa.

Miksi meillä päättäjät ajattelevat, että ihmiset tarvitsevat raippaa ja rajoittamista? Väitän, että velkaongelmien ratkaisuna toimisi huomattavasti paremmin valistus ja palkitseminen. Taloustaito ja sijoittaminen todellakin pitäisi aloittaa kouluaineena jo ala-asteella. Tavallisen duunarin arkea voi olla vaikea hahmottaa, kun oma palkka on minimissään 2,5 kertainen sairaanhoitajan palkkaan verrattun lisättynä verottomilla kulukorvauksilla, jotka jo yksistään ovat saman verran kuin mitä sairaanhoitajalla jää verojen jälkeen kuussa käteen. Silti mekin tarvitsemme asunnon pääkaupunkiseudulta.

Sopiva omistusasunto opiskelijalle

Onko osakesäästötili minua varten?

Osakesäästötili pähkinänkuoressa:

1.1.2020 lähtien tilimuoto, jolle yksityissijoittaja voi siirtää enintään 50 000€ sijoitettavaksi koti- tai ulkomaisiin pörssiosakkeisiin tai First North -kauppapaikan osakkeita. Verot tuotoista maksetaan, kun tililtä nostaa rahaa. Tappiot voi vähentää siinä vaiheessa, kun sulkee tilin.

Tilin arvo voi nousta yli tuon 50 000€ rajan, mutta uusia siirtoja voi tehdä vain rajaan asti. Hyöty tulee siitä, että verot maksetaan vasta kun tililtä nostetaan varoja, eli osingoista tai myynnistä saadut tuotot voi sijoittaa uudelleen osakkeisiin maksamatta niistä veroja välillä.

Tällä hetkellä osakesäästötiliä ovat ilmoittanut tarjoavansa Mandatum, Danske, Nordea, Nordnet ja OP.

Miksi en avaisi osakesäästötiliä? Koska joudun sitoutumaan samalla kuukausittaisen tilinhoitopalkkion lisäksi palveluntarjoajan kaupankäyntikuluihin. Esimerkiksi OP veloittaa omistaja-asiakkailtaan minimissään 7/8€ kuluja per kauppa. Nordnet veloittaa 9€. Nordean kaupankäyntikulut ovat hiukan kohtuullisemmat, 1% 800€ asti ja tämän jälkeen 0,2% (min 8€).

Tällä hetkellä käytän osakekauppoihin DeGiron palvelua, jossa maksan jenkkiosakkeiden kaupoista 0,5€ per kauppa + 0,004€ per osake. Kaupankäyntikuluni ovat siis huomattavasti halvemmat kuin vuodenvaihteessa osakesäästötiliä tarjoavat vaihtoehdot. Tärkeää on myös miettiä, tuleeko voitot kurssinoususta vai osingosta. Osingoista maksetaan nyt vero vain 85% osuudesta. Osakesäästötilillä verot maksetaan kaikesta voitosta, eli osinkotulon verotus nouseen 25,5% -> 30%. Jos osingot nostaa suoraan kulutettavaksi niitä ei kannata kierrättää osakesäästötilin kautta. Haluaisin lisäksi itse valita hetken, milloin vähennän tappiot voitoista verotuksessa ilman, että minun pitää sulkea kaikki sijoitukseni. Tärkeää on myös mahdollisuus käydä päiväkauppaa osakesäästötilini osakkeilla. Tässä kohtaa palveluntarjoajan kaupankäyntialusta ja palkkiorakenne on ratkaisevan tärkeässä asemassa.

Jos sijoittaisin kaikki saamani osingot uusiin osingonmaksajiin, on osakesäästötilissä järkeä. Kuviossa on käytetty kuvitteellista 3% osakkeen arvonnousua ja 4% osinkoa 10 vuoden sijoituksella ja 20 000€ alkupääomalla. Näillä luvuilla saavutetaan 3400€ etu osakesäästötilin hyväksi, kun osinkoja ei kierrätetä verottajan kautta.

Osakesäästötiliä tarjoavista vaihtoehdoista voin pudottaa Nordnetin ja OP:n suoraan pois kalliiden kulujen vuoksi. Mandatum ja Danske eivät avaa kulurakennettaan tavalliselle köyhälle, joten en varmaankaan ole tervetullut heille asiakkaaksi. Nordean käyttötilistäni olen aikoinani luopunut huonon palvelukokemuksen vuoksi. Voisin kuitenkin antaa Nordealle uuden mahdollisuuden, jollei uusia vaihtoehtoja ilmesty markkinoille ennen vuodenvaihdetta.

Viimepäivinä on lehdissä kirjoitettu paljon siitä, että osakesäätötilille ei kannata ostaa lainkaan ulkomaalaisia osingonmaksajia, koska verotus ei toimi oikein näiden kohdalla. Selkeää tietoa on kuitenkin tällä hetkellä todella vaikea löytää ja tuntuu ettei kukaan oikein pysty sanomaan, onko osakesäätötilistä loppujen lopuksi mitään hyötyä. Selvää on ainoastaan, että suomalainen malli on hyvin karsittu ja vesitetty versio jo vuosia muissa pohjoismaissa olevista osakesäästötileistä.

Säästäminen on ilmastoteko!

Oletko huolissasi ilmastonmuutoksesta? Niin minäkin. Ja ottamatta kantaa siihen, onko muutos faktaa vai ei, varmasti jokainen kuitenkin ymmärtää että meillä on vain yksi maapallo ja kaikki saastuttaminen ja resurssien tuhlaaminen on väärin. Meret ovat täynnä mikromuovia ja elimistömme kuormittuvat myrkyistä samalla kun luonnonvarat ehtyvät peruuttamattomasti.

Ystäväni kyseli facebookissa millaisia konkreettisia valintoja tuttavapiirissämme on tehty ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Kun luin tavallisten ihmisten ilmastoteoista, olisivat samat vastaukset myös vastanneet kysymykseen, millaisia konkreettisia valintoja olet tehnyt sijoitusomaisuutesi kasvattamiseen.

Ja tämähän on todellakin mielestäni vain ja ainoastaan positiivinen juttu. Ilmastonmuutosta on ystäväpiirissäni ehkäisty mm. tällaisilla tavoilla:

- Olen järjestänyt töitäni niin, että voin tehdä enemmän etätöitä ja hiilijalanjälkeni pienenee kun ei tarvitse matkustaa työpaikalle (säästyy aikaa ja rahaa)

- Kierrätän aktiivisesti ison osan roskista joita syntyy ja valitsen kevyemmin pakattuja tuotteita (säästyy jätehuollon kustannuksia)

- Harrastan hiilineutraaleja lajeja, kuten jooga ja lenkkeily. Valitsen harrastuksia jotka eivät vaadi kauheasti varusteita (säästyy rahaa)

- Vältän ruokahävikkiä ja suunnittelen viikon ruokalistan etukäteen
- Olen luopunut lihansyönnistä ja ruokavalioni painottuu vegaanisiin tuotteisiin
- Syön lihaa vain kerran viikossa ja olen luopunut maitotuotteista
- Syön lihaa, mutta enimmäkseen riistaa minkä näen jopa ekologisempana ratkaisuna kun esim. avokadon (ruokavalinnoilla ja hävikin välttämisellä on huomattava merkitys ruokakustannuksiin)

- Mietin aina monta kertaa, ennenkuin ostan mitään
- En osta turhaa elektroniikkaa
- Jos ostan jotain, panostan asioihin jotka kestävät käytössä pitkään (säästyy rahaa ja myös varastointikustannuksia, kun asuntoneliöitä ei tarvita tavaransäilytystä varten)

- En shoppaile, enkä kiertele edes kirpputoreilla. Jos jotain ostan, ostan sen käytettynä, alusvaatteita, päähineitä ja kenkiä lukuunottamatta (miksi päähineitä tai kenkiä ei voisi ostaa käytettynä? Kyllä minä ainakin ostan ja puhdistan huolellisesti. Alusvaatteet ymmärrän, koska niitä ei oikeastaan edes myydä käytettynä. Säästöä kaikki silti)

- Kierrätän ehjät käytöstä poistamani tavarat ja vaatteet (kirppismyynnistä tuloja)

- En ole hankkinut lapsia (no tämä jos jokin säästää myös rahaa)

- En ole hankkinut ajokorttia vaan liikun pyörällä ja bussilla
- Luovuin autosta (huomattavaa rahansäästöä, kun ottaa huomioon vakuutukset yms. autoilun lisäkulut)

- Ajan autolla paljon, mutta autona alle 10v vanha vähäpäästöinen auto ja lisäkseni siellä kulkee useita ihmisiä (rahansäästöä tämäkin)

- Yritän saada työpaikallani edes jotain kierrätystä aikaa ja siellä olen natsi ruokahävikin suhteen (myös työnantajan rahaa säästyy ja se näkyy firman tuloksessa ja sitä kautta osingoissa)

- Kotonani on viileää. Lasken pattereiden lämpötilaa ja pukeuden lämpimämmin sisällä ollessani (näkyy varmasti myös lämmityskustannuksissa)

- En lotraa vettä suihkussa (vesilasku pienenee)

- Korjaan rikkinäiset vaatteet ja tavarat aina kun voin sen sijaan että ostaisin uutta (säästyy rahaa)

- Kerään sieniä ja marjoja luonnosta, keitän itse mehut ja hillot, sekä pakastan luonnon antimia käytettäväksi silloin kun niitä ei ole saatavilla (säästöä ruokalaskussa ja mahdollistaa lisätulotkin)

- En tupakoi enkä käytä juurikaan alkoholia ja yritän kasvattaa lapseni päihteettömään elämään (huomattavaa rahansäästöä ja hyvä valinta lapsenkin kannalta)

Kaikki edellä mainittu säästää luontoa ja auttaa kerryttämään omaisuutta. Ja jos haluaa tehdä todellisen ilmastoteon, voi säästetyt rahat sijoittaa kestävän kehityksen kohteisiin parhaaksi näkemällään tavalla.

Mitä konkreettista SINÄ olet tehnyt ilmaston JA samalla sijoitussalkkusi hyväksi?

Säästäminen on ilmastoteko

Miksi on hienoa tuhlata ja noloa ostaa tarpeeseen?

Eurojackpotissa meni 92 miljoonan euron jättipotti porukalle siilinjärvellä. Vaikka superpotissa jakajia oli peräti 50 henkilöä oli voittosumma silti 1,84m€ per voittaja. Sellainen summa voi muuttaa elämän täysin. Porukan jäsenistä monet olivat hiukan vanhempaa väestöryhmää ja voittorahat mahdollistavat heille lehtijuttujen mukaan odottamassa olleita remontteja, autohuoltoja ja kesämökin rakentamisia. Monen voittosummasta pääsee nauttimaan myös lapset ja lapsenlapset.

Jokainen on voittonsa ansainnut ja tehköön rahalla mitä parhaaksi näkevät. Summa on kuitenkin niin suuri, että pienellä suunnittelulla se takaisi taloudellisen riippumattoman useammassa sukupolvessa.

Yksi otsikko asiaan liittyen oli tällainen: Eurojackpotista 1,84 miljoonaa euroa voittanut Riitta irtisanoutui työstään ja osti itselleen unelmiensa auton. Juttua lukemalla selviää, että ostettu auto oli Toyota Yaris ja Riitta on eläkeläinen, joka on joutunut tekemään osa-aikaista työtä koska eläke ei ole riittänyt laskujen maksuun.

Lehti on kuitenkin nähnyt parhaaksi korostaa ajatusta, että voittosummalla heittäydytään oloneuvokseksi ja tuhlataan luksusautoihin. Todellisuudessa Riitta kuulostaa jutun perusteella erittäin harkitsevalta rahankäyttönsä suhteen ja asunnon vaihtoakin hän pohtii lähinnä liikkumisensa kannalta, eli hissittömän kerrostaloasuntonsa vaihtamista hissitalon osakkeeseen tai rivitalonpätkään.

Satuin töissä kuulemaan kuinka paikallisradion nuoret juontajat nauroivat Riitalle. Heidän mielestään oli aivan hillitöntä, että rouva oli ostamassa autokseen järkevää ja tarpeisiinsa sopivaa Yarista. Juontajien mielestä oli hullua, että miljoonavoittoon osunut ei ollutkaan valinnut uudeksi autokseen Ferraria tai vastaavaa. Se, että auton merkkinä oli Toyota tuntui suorastaan loukkaavan juontajia. "Mutta hei Toyota!" haki naisjuontaja vahvistusta mielipiteelleen.

Minä puolestani en voi ymmärtää näitä juontajia. Heille ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa omaa näkemystään siitä, että rahan pitää näkyä ja että voitto pitää tuhlata pois. He eivät nähneet arvoa siinä, että koko elämänsä köyhyydessä elänyt Riitta pystyi järkevillä valinnoillaan jakamaan hyvää onneaan myös läheisilleen. Riitan elämä muuttui jo täysin. Hänen ei enää tarvinnut laskea kaupassa ostosten loppusummaa ja tinkiä elintasostaan, hän saattoi jäädä kokoaikaisesti eläkkeelle. Miksi oli noloa, että hän ei halunnut osaa tämän lisäksi asioita, joita hän ei tarvinnut eikä ollut ikinä kaivannut? Mikä ihmisiä vaivaa, kun se, ettei tuhlaa on muka naurettavaa?