Mikä (meitä) naisia vaivaa?

Huom! Kirjoituksessa kaikki nimet muutettu, sillä tarkoitus on määkiä asiasta, ei rienata yksittäisiä toimijoita. 

  Vielä 100 vuotta sitten meillä oli miesten- ja naistentyöt. Vaikka moni nainen kävi jo kodin ulkopuolellakin töissä, ammatit olivat pitkälle sukupuolittuneita ja kotipiirissä naisen ja miehen roolit olivat selkeät. Tästä ollaan tultu tasa-arvossa valovuosi eteenpäin ja jo minun lapsuudessani rajat olivat selvästi hämärtyneet. Nykyisessä Suomessa ei tällaisia ulkoapäin aseteltuja jakoja ole enää lainkaan jäljellä. Jokainen saa itse valita roolinsa ja tapansa elää.

Jos tänäpäivänä joku uskaltaisi laittaa vaikka koulukirjaan sukupuolittavia esimerkkejä, nousisi hirveä äläkkä. Ei mene päivääkään, jotta jotain kautta ei saisi kuulla tai lukea vahvasta naisjohtajuudesta, tyttöenergiasta tai feminismin ylivoimaisuudesta. Joten miksi, oi miksi naiset edelleen tänäänkin itse vähättelevät ymmärrystään, nakertavat itseluottamustaan ja rakentavat mielessään "heikomman sukupuolen" koteloa suojaksi ympärilleen? Eikö tämän asenteen pitäisi olla jo sadan vuoden takaista historiaa?

  Naisille ryhmäytyminen on tärkeämpää kuin oman suunnan hakeminen. Tämän näkee jo päiväkodin pihalla. Ja valitettavasti sen näkee myös aikuisten naisten keskinäisissä suhteissa. Kun tämän yhdistää ajatukseen, että joku muu tietää paremmin miten minun pitäisi asiani hoitaa, luovutetaan päätösvalta myös omasta varallisuudesta muiden käsiin. Naisten epäonnistumisen pelko saa heidät edelleen luovuttamaan raha-asioiden hoidon puolisolle, aivan kuin maskuliinisuus itsessään saisi ajatuksen juoksemaan paremmin. Ja sitten kun päätetään olla oikeasti itsenäisiä aikuisia, etsitään joku muu auktoriteetti, jonka siipien suoraan kääriydytään.

Tähän markkinarakoon on helppo iskeä mainoslauseilla, joissa naiselle ensin luodaan mielikuva siitä, että on normaalia kokea olevansa vähän tyhmempi ja heikompi kuin muut, mutta sitten armahdetaan avaamalla portti yhteisöön jonka tarkoitus on "voimaannuttaa ja parantaa itseluottamusta". Tässä markkinoinnissa pääviesti on aina 1. sukupuoli 2. me yhdessä (yksin et pärjää) 3. olet erityinen, tule osaksi homogeenista massaamme, jossa kerromme tarkkaan määritetyt tavat, joilla sinun on sallittua erottua eduksesi (muista kuin sisäpiirimme jäsenistä). 

Ajatushan on pohjimmiltaan todella hyvä, autetaan naisia arvostamaan omaa sukupuoltaan ja ottamaan hallintaote elämästään. Mutta samalla opetetaan, että arvostus tulee ryhmään kuulumisen kautta ja omat päätökset on parempi antaa ryhmän johdon käsiin. Kerrotaan, ettei haittaa että sisimmiltäsi olet hattarapää, sillä se on Sinun voimavarasi. Mutta hattarapää sinun on silti oltava, muuten et kuulu meihin. Voimakkaan naisen lempivärin on oltava pinkki ja kodin valkoinen.

  Ja naiset kulkevat johdon perässä kuin lauma lampaita. Minulla on tuttava, joka on ollut sijoittaja jo vuosia. Tai siis hän on seuraa esimerkiksi facen "Varakas Leidi" -ryhmää kuin haukka ja kuuntelee "Typsyt Tienaa" -somevaikuttajia kuin hengellisiä johtajia. Hän käyttää säännöllisesti rahaa valmennuksiin ja jäsenyyksiin, ostaa suositellut (johdon kirjoittamat) kirjat ja tuntee olevansa osa sijoittavien naisten tiivistä eliittiryhmää. Mutta varsinaisiin sijoituksiin hän ei ole laittanut euroakaan. Miksi? Miten ajatus ryhmään kuulumisesta on ajanut tarkoituksen, eli varallisuuden hoitamisen edelle? Ja vaikka hyvää fiilistä onkin jaettu, ei tuttuni edelleenkään uskalla laittaa rahojansa kasvamaan niiden menettämisen pelosta. Mikä on mielestäni täysin absurdia, sillä valmennuksiin rahaa on voinut kuitenkin laittaa ja tilejä eri palveluihin avata ryhmistä ja valmennuksista saatujen suositusten perusteella.

Jos menet Audi kauppaan kysymään sinulle sopivaa autoa, sinulle myydään Audi. Jos menet NP pankin sijoitusneuvojalta kysymään sinulle sopivaa instrumenttia, sinulle myydään NP pankin rahastoa. Ei nämä verkostoja pyörittävät naiset toimi yhtään sen enempää solidaarisuudesta "kaikkia naisia" kohtaan, vaan se on samalla lailla bisnestä. Heidän tulovirtansa muodostuu valmennuksista, myyntituloista ja yhteistyösopimuksista, ei siitä että olisivat jotenkin poikkeuksellisen hyviä sijoittajia joiden salkkua kopioimalla oma salkku kasvaa.

  Eräässäkin naisille suunnatussa talousasioiden hoitoon keskittyvässä -faceryhmässä on yli 70 tuhatta jäsentä. Minä olen yksi heistä. Ryhmässä on paljon yleistä keskustelua kaikenlaisista sijoittamisen aspekteista painottuen vasta-alkajien kysymyksiin, mutta myös huomattavasti markkinointisisältöä. On muitakin naisille suunnattuja ryhmiä, mutta tämä taitaa olla niistä suurinpia. Ryhmää markkinoidaan agressiivisesti ja se on monelle naiselle ensimmäinen pysäkki, kun yritetään ottaa omaa taloutta haltuun.

Vaikka ryhmän taustalla olisikin ollut jossain vaiheessa ajatus sijoittamistietoisuuden lisäämisestä naisten keskuudessa, on fokus jossain kohtaa siirtynyt pitkälti ylläpidon varallisuuden lisäämiseen. Vai mitä mieltä olette esimerkiksi viimeisimmästä yhteistyökumppanista, jonka palveluiden piiriin ryhmän jäseniä pyritään ainutkertaisella alennuksella saamaan.

Kaupallista yhteistyötä tehdään yrityksen (xxx) kanssa, jonka liikeidean pohjaksi kerrotaan tämä ajatus: "tavoitteenaan sijoittaa ja saada tuottoa, vaikka ei ole kiinnostunut pörssikurssien seuraamisesta." Alkutarinassa painotetaan, että yrityksen perustaja on nainen (ZZ), joka ei myöskään yhtään ole kiinnostunut sijoittamisesta sillä sijoittaminen on niin vaikeaa. Ah kuinka mainio samaistumismalli kykyjään epäilevälle aloittelijalle. Miespuolisten perustajajäsenten enemmistöä ei edes mainita.

Ryhmän ylläpito kannustaa ryhmäläisiä liittymään palveluun näillä sanoin: "Juttelimme ZZ:n kanssa ja olin positiivisesti vaikuttunut siitä, kuinka helpoksi, vaivattomaksi ja vielä taloudellisesti fiksuksi xxx palvelu osoittautui. Siksi halusimmekin ehdottomasti esitellä tämän uuden palvelun Teille. "

Ja mitä rahalla sitten saa? "Sijoittaja vastaa muutamiin kysymyksiin (niitä on jonkin verran, jotta tietyt lainpykälät tulee täytettyä). Tämän jälkeen sijoittaja saa robotin tekemän sijoitussuosituksen ja tehtyäsi talletuksen xxx sijoittaa rahasi matalakuluisiin rahastoihin suosituksen mukaisesti."

Ja mitä se maksaa? "Maksat tästä helppoudesta xxx:lle pienen palkkion (keskimäärin 0,2% ja korkeintaan 0,24%), mutta palkkiorakenne on tehty erittäin läpinäkyväksi ja maksamasi kokonaiskulut ovat korkeintaan 0,378% (sisältäen xxx:n ja rahastojen kulut)."

Okei, raadollistetaampa hiukan: 

Te pienet ja herkät katraani karitsat josta hyväsydämmisesti huolehdin, kuulkaa minua, isäntäänne. On olemassa robotti, jolle voitte kertoa olevanne varovaisia ja herkkänahkaisia ja automaatti vahvistaa epäilyksenne -> teille sopii vain varovainen riskinotto. Koska ette pysty tekemään alkeellistakaan päätöstä itse, palkkiota vastaan robotin alkeellinen scripti valitsee teille rahaston xxx-yrityksen omien yhteistyökumppaneitten suppeasta valikoimasta. Vaikka voisitte helposti katsoa listan alle 0,138% kuluja perivistä passiivisista indeksirahastoista itsekin, suomme teille mahdollisuuden maksaa lisäkuluja. Ja koska todennäköisesti olet kertonut olevasi varovaistakin varovaisin, maksat myös siitä, että valitsemme osakerahastojen lisäksi salkkuusi korkorahastoja, jotka tällä hetkellä eivät tuota lainkaan. Automaattimme tekee nämä päätökset puolestanne, sillä ettehän te mitään rahasta ymmärrä. 

Minä, johtajanne, nostan palkkio jokaista päätä kohden. Ja koska ette tätäkään päätöstä pystyisi muuten tekemään, painostan teitä tuomalla kiireen tunnun. Sillä tämä tarjous on voimassa vain hetken. Liittymällä heti ilman harkintaa saatte 20% alennuksen 0,20% kulustanne 3kk ajan, eli sen ajan kun sijoitus summanne ei ole vielä kasvanut niin merkittäväksi, että sillä olisi maksamanne palkkion suhteen mitään merkitystä. Säästönne lasketaan senteissä. Minun palkkioni tuhansissa ja palvelun kuorima kerma on rajaton - mitä enemmän sijoituksesi kasvaa, sitä enemmän ZZ, jonka tavoitteenaan on "saada tuottoa, vaikka ei ole kiinnostunut pörssikurssien seuraamisesta", tienaa.

Klikkaamalla linkkiä takaat itsellesi yhteenkuuluvuuden tunteen ryhmäämme ja xxx:lle loputtomasti juoksevan palkkion, siitä huolimatta että robotti olisi arponut sinulle tappiota tuottavat instrumentit.

Joo tiedän. Törkeästi yleistin ja ei koske sinua. Mutta minuapa koskee, sillä jatkuvasti huomaan tekeväni harkitsemattomia sijoituspäätöksiä kun joku muu neuvoo (puoliso, tutut, tuntemattomat) ja samaan aikaan koen vaikeaksi tehdä harkittuja päätöksiä omaan tutkimukseeni perustuen.

Ystävänpalvelus

Jokaisen tulisi hoitaa omaa talouttaan samanlaisella huolella, kuin oletamme menestyvien yritysten hoitavan talouttaan. Jos yrityksen tuotto sakkaa, eikä huono tilanne johdu esim. tulevaisuutta varten tehdyistä panostuksista, sijoittajat menettävät uskonsa yritykseen ja vievät pääomansa muualle. Yrityksen arvo markkinoilla laskee ja sen tilanne myös tulevaisuutta silmälläpitäen heikkenee. Yritykset eivät tunteile.

Jos kaipaa taloudellista menestystä, pitäisi myös omista rahoistaan pitää samalla lailla huolta. Jokaista euroa koskeva päätös vaikuttaa tulevaisuuteen. Päätösten seurauksetkin tulee siksi ymmärtää.

Minulla on viime vuosiin saakka ollut hyvin erikoinen tapa suhtautua varallisuuteeni. Olen pihi ja vaikkapa kaupassa olen nuoresta asti tarkistanut kilohintaa, hakenut tarjouksia ja vältellyt heräteostoksia. Kuitenkin samaan aikaan olen ollut aivan liian höveli rahojeni suhteen. Olen esimerkiksi maksanut ystävieni menoja ja antanut ilmaista lainaa.

Kerronpa esimerkin:

Hyvä ystäväni, normaali työssäkäyvä ihminen jonka tuloista iso osa menee perheen asuntolainan lyhentämiseen, sai perintönä 1/3 lähisukulaisen mökistä. Mökki on ystävälleni tärkeä ja hän perheineen viettää siellä kutakuinkin kaikki lomat. Muu perikunta kuitenkin halusi myydä mökin.

Ystäväni ei saanut pankista tarpeeksi lisävelkaa, joten hän kääntyi puoleeni. Sovimme että lainaan hänelle puuttuvan 15t€, jotta muut osakkaat saatiin maksettua ulos. Teimme lainasta velkakirjan, johon laitoimme minimilyhennyksen määräksi 200€ kuukaudessa ja mahdollisuuden maksaa velka nopeammassa aikataulussa tarvittaessa.

Ystäväni maksoi koko lainan pois suunnilleen neljässä vuodessa lyhennettyään sitä aina mahdollisuuksiensa mukaan. Hänen olis ollut mahdollisuus venyttää tätä nollakorkoista lainaa vielä 6 vuotta pidempään, mutta hyvänä ystävänä hän ei tietenkään tätä tehnyt vaan hoiti velvollisuutensa pois pikimmiten. 

Hieno homma siis! Ei ongelmia, luottamus kannatti ja sain rahani takaisin. Vai sainko?

Minua oikeasti hävettää avata laskutoimitus, mutta teen sen silti siltä varalta, että joku ottaisi tästä esimerkistä opikseen ja itselleni muistutukseksi, etten tekisi näin enää ikänä.

Jotta saatoin lainata 15t€, lunastin tätä varten rahastoa, jonka tuotto oli tuona ajankohtana 47%. Maksoin seuraavana vuonna 30% pääomatuloveron tuosta voitosta. (Asia, joka ei edes käynyt mielessäni lunastusta tehdessäni - tästä on siis jo hetki aikaa). 15000€ x 0,47 x 0,3 = 2115€ mätkyjä. 

Koska pääoma ei ollut seuraavina vuosina kasvamassa rahastossa, menetin myös korkoa korolle tuoton tältä aikaväliltä (laskutoimituksen helpottamiseksi käytän 312,5€ summaa lyhennyserän määränä).

Laskennallisella 8% tuotolla 15t€ pääoma olisi kasvanut 5635€ neljän vuoden aikana. Koska lyhennykset tipahtelivat tililleni kuukausittain, oli tuottoa vastannut menetys nyt vain 2609€

Hyvän ystävän auttaminen pulassa maksoi minulle tuon neljän vuoden aikana n. 4724€ ihan riihikuivaa (sijoitus)pääomaa. Pitemmälle vietynä se maksoi minulle sijoitustuoton menetyksenä 9700€ kymmenessä tai 21500€ kahdessa kymmenessä vuodessa. Tätä pidemmälle en halua edes katsoa.

Olisinko lahjoittanut 4724€ vastikkeetta? Voiko ystävyydelle laittaa hintaa? Eipä kai, mutta olen varma, että ystäväni olisi kyllä ymmärtänyt jos olisimme istuneet alas ja suorittaneet tämän laskutehtävän yhdessä. Samalla olisimme voineet jopa sopia kohtuullisesta korosta, jonka pankki olisi joka tapauksessa perinyt.

Syytän tästä mokastani vain ja ainoastaan itseäni. Minun olisi pitänyt tajuta rahan arvo. Ystäväni ei ymmärtänyt silloin, eikä häntä kiinnosta edelleenkään raha-asiat tai sijoittaminen. En kehtaisi tunnustaa hänelle millaisen tappion viaton pieni laina omaisuuteeni teki. 

Jäitkö kaipaamaan?

    Edellisestä kirjoituksesta on ikuisuus ja olen siitä pahoillani. Ihan itsenikin takia ja tottakai myös sinun, potentiaalinen lukija, joka jäit odottamaan päivitystä.

Puolitoista vuotta sitten työpaikallani oli menossa paljon työtä vaativa valmistautuminen uuteen tuotannonohjausjärjestelmään, jonka vuoksi mm. lomat oli jäädytetty usean kuukauden ajaksi. Ja kun käyttöönottoon oli enää kuukausi aikaa, iski korona sisään ovista ja ikkunoista.

Jokainen meistä on muodostanut jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä korona on tarkoittanut sairaanhoitajan työtä tekevälle. Mutta todellisuus on paljon muutakin kuin hiostavat suojapuvut ja vaativa työ teho-osastoilla. Käytännössä teho-hoidon lisäpaikat, uusien osastojen avaaminen, testit, eristykset, rokotukset, rajoitukset, jatkuvat tuote puutteet ja sairaslomat jne. ovat vaatineet henkilökunnan uudelleen järjestelyjä ja arki on muuttunut jokaisessa toimipaikassa ja jokaisella osastolla. Myös omalla osastollani. 

Kun henkilökuntaa siirrettiin muualle, mutta potilaat oli silti hoidettava, me joustimme ja teimme ylitöitä. Syksyllä päätettiin edetä myös uuden järjestelmän käyttöönotossa, joka tarkoitti lisää joustamista ja ylitöitä. En nyt mene tässä yksityiskohtiin, mutta mainittakoon, että uusi järjestelmä ei suinkaan ole vähentänyt työtä. Päinvastoin.

    Mitä käy kun työ on sellaista, mitä et voi jättää kesken tai siirtää parempaan ajankohtaan? Kun työpäivä tulee täyteen, ei potilasta jätetä pöydälle. Jos sairauspoissaolojen vuoksi saleja joudutaan virka-aikana sulkemaan, hoidetaan loput leikkaukset virka-ajan ulkopuolella. Kun yksi hoitaja antaa positiivisen näytteen, joutuu koko tiimi eristykseen. Ja kun työ käy liian raskaaksi, vahvinkin murtuu ja kollegat alkavat äänestää jaloillaan.

Ajattele työpaikkaa, jossa on aikaisemmin ollut 50 toinen toistaan ansioituneempaa hakijaa yhtä toimea kohti ja kuinka 2 vuotta myöhemmin hakijoita ei löydy edes opiskelijoista, kokeneista tekijöistä puhumattakaan. Uuden hoitajan saaminen vahvuuteen vie vähintään 3 kuukautta ja melkein vuoden, ennen kuin hänelle voidaan antaa päivystysvastuuta. Kun kokemattomat hoitajat laitetaan kulkemaan liian isoissa saappaissa, he eivät kestä paineen alla ja toteavat, ettei vastuu ole missään suhteessa maksettuun palkkioon. Ja kokenut hoitaja ottaa vielä yhden ylimääräisen vuoron. Vielä tämän hälytyksen.

Viimeisen vuoden ansioni ovat olleet puolitoistakertaiset normaaliin vuosipalkkaani verrattuna. Tilille kertyneet eurot ovat lämmittäneet lähinnä verottajaa ja ammattiyhdistystä, joka kädet ojossa ottaa prosenttinsa hiellä ja verellä ansaituista ylityö- ja hälytyskorvauksista. TEHYn perimät maksut ovat raketoineet. Eivät kauheasti ole olleet minun tukenani, kukkarollani sitäkin ahnaammin. Toivottavasti kassaan koronavuonna kertyneet miljoonat todella käytetään entisten kollegojeni asioiden ajamiseen.

    Sanon entisten, sillä kun tajusin, että usean kuukauden ajan olin ollut liian väsynyt edes puhuakseni perheenjäsenteni kanssa, ymmärsin, etten pysty jatkamaan näin.

Olen vielä totuttelemassa uuteen kotikonttorirotan arkeeni, mutta jo nyt huomaan, että maailmaan alkaa palaamaan värit ja maut. Pian jaksanen taas huolehtia itsestäni, perheestäni ja ehkä tästä blogistakin. Ja alkaa miettimään sijoituskohteita tililleni makaamaan jääneille hätätyökorvauksille. Salkkuanikaan kun en ole vuoteen vilkaissut kuin ohimennen.

Jään kaipaamaan työyhteisöni me -henkeä ja kollegojani. Mutta kutsumuksella ei makseta pankkilainaa, eikä sillä voi mitenkään korvata kaikkea sitä, mitä tapahtuu työpaikan seinien ulkopuolella.