Miesten ja naisten työt

Työt eivät tekemällä lopu. Ainakaan sairaanhoitajana työt näin korona-aikaan. Blogini on jäänyt ikävästi laiminlyödyksi, kun ylipitkien työpäivien lisäksi on pitänyt järjestää kotikoulua ja saattaa vielä omiakin opiskeluja eteenpäin

Sijoittaminen sen sijaan on ollut mielessä ja osakkeita on tullut myytyä ja hankittua. Edelleenkään ei erityisesti kyttäämieni osakkeiden kohdalla olla laskettu ostotasolle, mutta kristallipalloni sanoo, ettemme ole käyneet lähelläkään pohjalukemia. Minun maailmanopun teoriassani kun todelliset kurssilaskut tulevat vasta kun työttömiksi jääneiden kansalaisten ostovoiman pudotessa markkinat romahtavat kauttaaltaan ja maailmanlaajuisesti. (Tai sitten ei, aika näyttää).

Sijoittaminen on puhuttanut paljon myös työpaikalla. Tämä on ollut minusta erityisen positiivinen asia. Monet niistä, jotka ovat miettineet sijoittamisen aloittamisen harkitsemista ovat saaneet uutta intoa jatkuvasta uutisoinnista. Ja muutaman kanssa ollaankin kädestä pitäen katsottu, miten tili rahastoyhtiöön avataan ja miten (passiivinen, matalakuluinen, indeksi) -rahasto valitaan. Paljon ollaan mietitty myös eri markkinoille hajauttamista. Minun ystäväni eivät siksi pääsääntöisesti aloita sijoitusharrastustaan laittamalla rahojaan pelkästään pohjolan pienten maiden arpalipukkeisiin.

Tuntuu myös siltä, että sijoittamisesta ääneen puhuminen on tullut kertaheitolla hyväksytymmäksi. Kun puhe kääntyy markkinaliikkeistä spekulointiin, moni näyttää heristävän korviaan silmien pyörittelyn sijaan. Ja ennenkaikkea liittyy mukaan puheeseen.

Meillä on naisvaltainen työpaikka, joten sijoitusjutuista puhutaan pääasiassa naisten kesken. Keskustelijoiden taustat ovat hyvin vaihtelevat ja tulotaso vaihtelee laitoshuoltajan alle kahdesta tuhannesta, erikoislääkäreiden yli kahdeksaan tuhanteen euroon kuukaudessa. Meitä on kaiken ikäisiä ja kaikenlaisista taustoista lähteneitä. On velkaisia ja säästöjä kerryttäneitä. On niitä, joilla tuloista huolimatta ei jää mitään palkasta käteen ja niitä, joilla on tarkkaan mietitty budjetti. Ja kaikkea tältä väliltä.

Se mikä minua ehkä eniten vielä 2020 luvulla ihmetyttää on monien naisten ylimalkainen suhtautuminen rahaan ylipätään. Että se on niin monelle asia, jolla ei haluta kuormittaa päätä. Silti jos osaa kuluttaa, osaa varmasti myös säästää. Omien raha-asioidensa tunteminen on sitä tärkeämpää, mitä pienemmät tulot ovat, etenkin jos ainoa tulonlähde on palkkatyö. Jos sijoittamiseen ei halua uhrata aikaa ja ajatusta, onko mikään helpompaa kuin laittaa palkkapäivänä pieni summa automaattisesti rahastoon? Suosittelemissani rahastoissa minimi on 10€.

Minut veti silti sanattomaksi nuoren lääkärin kommentti, kun seniorilääkäri kysyi tältä, mihin hän sijoittaa. Tämä luokkansa priimus, loistavassa uraputkessa oleva nouseva kirurgitähti, joka on kirjoittanut L:n pitkästä matikasta, kemiasta ja fysiikasta. Mennyt ensiyrittämällä lääkikseen, lukenut itsensä lääketieteen lisensiaatiksi (6v) ja suoritti nyt erikoislääkärin runkoaan (toiset 6v) sanoi näin: Hän ei ymmärrä rahasta mitään, joten sijoittaminen tuntuu ajatuksena liian vaikealta. Hän jättää sijoittamisen miettimisen mielummin miehelleen. Hänen miehensä on töissä armeijassa. Hänen miehensä ei sijoita. Ja koska mies ei ole kokenut sijoittamista tärkeäksi, ei vaimokaan sijoita.

Kun toimenpide oli loppunut ja purimme salia, tuli keskustelua sivusta seurannut sairaanhoitajaopiskelija kysymään neuvoa. Hän on pystynyt säästämään opintotuesta ja -lainasta aina vähän sivuun ja oli miettinyt, että rahalle olisi varmaan parempikin paikka kuin pankkitili. Voisinko neuvoa häntä rahastosäästämisen alkuun. Maailmassamme on siis vielä toivoa...