Miksi minulla on rahaa ja Jussi on köyhä

Minulla on tuttava, nimetään hänet vaikkapa Jussiksi. Meillä on suunnilleen samanlainen perhetausta, koulutustaso ja elintaso. Olemme molemmat jossain vaiheessa eronneet ja perustaneet uuden perheen. Meidän kuukaudessa elämiseen käyttämämme absoluttinen rahamäärä on suunnilleen sama. Hän kuluttaa kaiken minkä saa, minä kulutan sen verran kuin on pakko.

Jussi on vuosien varrella antanut velkojen mennä ulosottoon ja nyt häneltä menee osuus tuloista joka kuukausi perintään. Ulosottoon mennyt velka ei alunperin ollut suuri, vain muutamia satasia. Luottotietojen menettäminen oli kuitenkin iso kolaus ja aiheutti kierteen, jonka takia meidän tämänhetkinen taloudellinen tilanteemme on hyvin erilainen.

Jussi ei nimittäin halua tehdä töitä, koska vouti veisi palkasta leijonanosan. Elämiseen jäisi yhtä paljon (tai yhtä vähän) kuin nyt yhdistelmästä asumistuki+päiväraha+toimeentulotuki. Jussin mielestä palkkatyön tekeminen tilanteessa, jossa se ei näkyisi elintasossa olisi järjenvastaista. Hän on mielestään tuomittu elämään ikuisessa köyhyydessä eikä tilanteesta ole ulospääsyä. Sanomattakin on selvää, että Jussia masentaa ja jokainen kuukausi sairaspäivärahalla vie hänet yhä kauemmaksi palkkatyöstä.

Jussille on turha selittää, että palkkatyön avulla hän saisi maksettua ulosottovelkaansa pois, jolloin joidenkin vuosien päästä palkasta jäisi enemmän käteen. Pelkillä tuilla elämällä elintasoon taas ei tule mitään muutoksia. Ja jos satunnaisesti jotain jäisikin säästöön, pitää KELA huolen, että minkäänlaista tuottavaa sijoitustoimintaa ei ole mahdollista saada pyörimään. Hänen mielestään tavallisella ihmisellä ei ole mahdollisuutta parantaa asemiaan. Ainoastaan rikkaat rikastuvat ja muiden on turha edes yrittää.

Tässä ajatuksessa on tavallaan perääkin. Kummankaan puoliso ei ole palkkatyössä erinäisistä syistä johtuen. Hänen puolisonsa saa toimeentulotukea, koska perheellä ei ole realisoitavaa omaisuutta. Oma puolisoni ei saa mitään, koska minun säästöni lasketaan myös hänelle omaisuudeksi. Silti minun mielestäni säästäminen kannattaa, koska ennenpitkää ollaan tilanteessa jossa noustaan tulorajojen yli ja kaikki ylimääräinen tulo jää omaksi voitoksi. Ja viimeisenä oljenkortena voisi säästää sellaiseen kohteeseen, joka ei automaattisesti näy KELAn laskelmissa.

Joskus puhumme siitä, mitä tekisimme, jos saisimme yllättäen ison summan rahaa. Minä laittaisin sen säästöön. Summasta riippuen hajauttaisin rahan erilaisiin instrumentteihin ja olisin askeleen lähempänä tavoitettani, eli tilannetta jossa minun ei tarvitsisi rakentaa tulevaisuuttani pelkän palkkatulon tai eläkkeen varaan. Jussi ostaisi iPhonen, uuden auton, tyylikkään kellon ja tietysti veisi perheensä lomalle.

Jussin ideaalimaailmassa omaisuus tasattaisiin niin, että kaikilla olisi varaa mukavaan elämään. Eikä tällaisessa maailmassa minunkaan mielestäni olisi lähtökohtaisesti mitään vikaa. Ongelma tulisi siinä kohtaa, kun omaisuus olisi tasattu. Sanotaan vaikkapa, että minun sijoitussalkkuni jaettaisiin meidän kahden kesken. Omaisuuteni puolittuisi, mutta jatkaisin säästämistä ja monien vuosien kuluttua olisin takaisin tilanteessa, josta lähdettiin. Elintasoni ei muuttuisi. Jussi taas realisoisi oman osuutensa ja kohottaisi elintasoaan hetkeksi. Hän olisi takaisin lähtötilanteessa muutamassa kuukaudessa.

En usko että säästämällä minusta tulee ikinä miljonääriä, eikä ehkä edes taloudellisesti riippumatonta. Jussista ei varmasti tule, koska hänen maailmassaan säästämisessä ei ole järkeä. Kun kuljemme kadulla, minä kumarrun nostamaan tölkin ja palautan sen kauppaan. Jussi ei vaivaudu, koska 15 senttiä on liian pieni raha, että sillä saisi kaupasta mitään.

Pystyvätkö kaikki säästämään tai muuten kohottamaan taloudellista asemaansa? Eivät pysty. Meillä on erilaiset lähtökohdat, erilaisia onnenpotkuja ja vastoinkäymisiä, sairauksia ja elämäntilanteita. Teemme virheitä ja vääriä päätöksiä joilla on kauaskantoiset seuraukset. Lakeja ja säädöksiä ei pystytä kirjoittamaan niin, että ne kohtelisivat aina kaikkia kaikissa tilanteissa tasapuolisesti. Itseään ei silti pitäisi sabotoida ja syyttää siitä yhteiskuntaa. Yhteiskunta pitää huolen heikoimmista, yhteiskunta olemme me jokainen -> jos sinä et kanna painoasi, se näkyy jokaisen kukkarossa. Se näkyy koulutusrahojen leikkauksina, takuueläkkeen pienuutena, terveyskeskusmaksujen nousuna...

Köyhät vs rikkaat -HH