maanantai 30. marraskuuta 2020

Mikä on liian hyvää ollakseen totta?

Aina löytyy joku höynäytettävä, joka astuu ansaan, kun luvassa on helppoa rahaa nopeasti. Ja toisen epäonnelle on helppo vinoilla. Asiaa jäin pohtimaan, kun tekoäly tarjosi minulle luettavaksi Ylen juttua viimevuoden maaliskuulta: Ylen uutiselta näyttävä väärennös mainostaa bitcoin-huijausta – "Se, mikä kuulostaa liian hyvältä..."

Jutussa kerrotaan taidokkaasti väärennetystä "uutisesta", jonka perusteella onneton lajitoveri antoi rahansa ja pankkitietonsa huijareille. Kirkasotsaisesti muistutetaan, että äkkirikastuminen ei ole tavikselle mahdollista, vaikka tunnettu sijoittajajulkkis siitä olisi omalla kuvallaan mediassa kertomassa. Toki tällä kertaa kyse oli väärennetystä henkilöllisyydestä.

Mutta samaan aikaan media itse tekee kaikkensa, jotta arvostelukykymme hämärtyisi. Vai mitä mieltä olet vaikkapa näistä uutisista koskien kryptovaluuttamiljonääriä:
Tulolistan kolmanneksi noussut Alexander lainasi vielä joulukuussa 2016 ystävältään rahaa kattoremonttiin – tienasi nyt yli 24 miljoonaa euroa

ja tämä:

32-vuotias Alexander kiilasi tulolistan kolmanneksi: "Ihan vähän aikaa sitten mietin, että tällainen potti olisi käsittämätön"
Jutuissa kerrotaan, että Suomen kolmanneksi eniten vuonna 2017 tienannut sai suurimman osan omaisuudestaan sijoittamalla kryptovaluuttaan.

Ja vielä yksi (näitä olisi vaikka kuinka monta):
Maija, 26, sijoitti bitcoineihin muutaman tonnin – arvo noussut parhaimmillaan 60 000 euroon

"Heitin huvin vuoksi muutaman satasen kiinni bitcoiniin" (nykyään et voi heittää muutamaa satasta)

Kun nämä "lottovoitto" -jutut yhdistetään tämänkaltaisiin otsikoihin:
Villi ennustus tunnetulta sijoittajalta: Bitcoinin arvo nousee neljännesmiljoonaan ja kryptovaluuttaa käytetään pian yhtä paljon kuin dollareita
Jotka jatkuivat aivan marraskuun lopulle asti:
Bitcoinin arvo hurjassa nousukiidossa – yhdellä kolikolla saa jo auton
Ja viikkoa myöhemmin päädytään tähän:
Bitcoinin kurssi kääntyi syöksyyn pitkän nousukauden jälkeen – myös muita valuuttoja hurjassa laskussa
 

Voidaanko sanoa, että bitcoin huuma on liian hyvää ollakseen totta? Oliko typerys se, joka osti bitcoinia toukokuun jutun perusteella (ja tuplasi rahansa, jos sattui myymään huipulla), vai se, joka osti vasta marraskuun otsikon luettuaan (ja menetti neljänneksen sijoituksestaan)? Ja kun bitcoinilla tehdään miljoonia, mistä tiedät, mikä alustoista olisi pitänyt osata tulkia "liian hyväksi ollakseen totta"? On totta, että moni on tehnyt bitcoinilla miljoonia. Jos sattui ostamaan sitä jo vuosikymmen sitten. Edelleen bitcoinmiljonäärit saavat palstatilaa, vaikka pörssiosakkeetkin tekevät yhtä huimia nousuja ja laskuja, eikä yhden osakkeen ostoon tarvitse kuin murto-osan yhden bitcoinin nykyisestä hinnasta. Silti uutiset, joita bitcoin miljonääreistä kirjoitetaan eivät millään lailla eroa alun huijausuutisesta, josta olisi pitänyt ymmärtää että "liian hyvää ollakseen totta".

Toinen median lempiaihe on asuntosijoituksilla pääomatulojaan kasvattavat flippaajat ja vuokranantajat, kuten esimerkiksi tämä (työttömyyden vapaaehtoisesti valinnut rikkaan miehen itsekin varakas puoliso) työtön kotiäiti:
Työtön kotiäiti Maria Friström osti miljoonalla eurolla yksiöitä kahdessa vuodessa — näin hän sen teki

Tai joku muista lukuisista uutisiin nousseista, kuten tämä (vielä lapsettomana ollessaan kovalla palkkatulolla ensimmäiset asuntonsa velattomaksi maksanut) yksinhuoltaja:
Kirsikka teki yksin viisi lasta ja hankki 700 000 euron omaisuuden – näin hän onnistui

Jutuissa jää usein kuitenkin sanomatta, että velkaa on liki omaisuuden arvon verran (koska asuntosijoittaminen ylipäätään perustuu pitkälti vivuttamiselle). Suurin osa uutisista kertoo vain voitoista ja saa uskomaan juuri näihin tilanteisiin, jotka ovat "liian hyviä ollakseen totta". Toimittajilla on myös jännä tapa esittää jo alukujaan hyvätuloiset rikastujat aina jotenkin vähäosaisina, joka entisestään korostaa ryysyistä rikkauksiin harhaa.

Kun meille jatkuvasti syötetään viestiä, että äkkirikastuminen on helppoa:
Muhkeita voittoja asunnoilla, osakkeilla ja bitcoineilla – näin suomalaiset ovat netonneet sijoituksillaan

Tuntuu unohtuvan, että asioilla on aina kääntöpuolensa:
Yli 10 asuntoa Lahdesta omistava Markus kertoo suoraan hintojen laskusta: moni eläkevuosille rahaa odottava pettyy pahasti

”Kaupungin reuna-alueilla on asuntokantaa, jota ei osta kukaan” (Suurin osa meistä ei voi aloittaa asuntosijoittamista ostamalla 200t€ yksiötä kaupungin keskustasta)

Kommentti: Helpon rahan tekeminen asunnoilla voi muuttua painajaiseksi
"Velkavipu kasvattaa yhtä ärhäkästi keinottelun riskejä kuin tuottoja."

Ja sitten on vielä nämä yhdessä yössä rikastumisesta kertovat jutut:
Sami rikastui yhdessä yössä korona-onnenpotkun myötä: "Vieläkin täytyy nipistää itseään"

Otsikkoainesta on vain sillä, kuinka monta miljoonaa firman myynnistä saatiin, ei vuosikymmenien työmäärällä, mitä toiminnan kehittäminen on vienyt. Tämä on vähän sama asia, kuin toteaisi kasvattaneensa lapsen täysi-ikäiseksi yhdessä yössä! Ja tottahan se on, vielä eilen 17v poikani on kuin onkin tänään tosiaan aikuinen. (Paljon onnea!)

Kun uutisotsikot jatkuvasti huutavat kuinka äkkirikastuminen ilman merkittävää panostusta on mahdollista, miksi toimittajat samaan aikaan hurskastelevat ja kummastelevat, kun ihmiset menevät lankaan? Oli kyseessä sitten puhdas huijaus tai väärin ajoitettu mukaantulo markkinoille tai liian korkealla riskillä aloitettu asuntosijoittaminen.

Sijoittamalla on mahdollista rikastua. Sijoittamalla on myös mahdollista äkkirikastua, mutta ilman merkittävää alkupanosta tai poikkeuksellista riskinottokykyä se vaatii lottovoittajan tuuria. Todennäköisesti rikastuminen on kuitenkin harmaata ja hidasta puurtamista. Automaattinen pankkisiirto rahastoon heti palkkapäivänä ei ole mediaseksikästä eikä siitä revitä otsikoita.

 

Tässä nousee hyviä sijoituskohteita pienituloisille sijoittajille, ja samalla saadaan Helsingin vuorkahinnat alas...
Tässä nousee hyviä sijoituskohteita pienituloisille
sijoittajille ja samalla saadaan Helsingin vuorkahinnat alas...


perjantai 23. lokakuuta 2020

Mistä sinä tulet?

Oletko ikinä miettinyt, kuinka paljon se, mitä ajattelet olevasi, vaikuttaa siihen miten muut koet tai miten omaa elämääsi ohjaat?

Olen sairaanhoitaja. Terveydenhuollon laajalla alalla oma nurkkani löytyy perioperatiivisesta työstä. Vielä tarkemmin haettuna, työskentelen leikkaussalihoitajana. Suomi on pieni maa ja meillä on vain muutamia kouluja, joista valmistutaan sairaanhoitajiksi. Kouluilla on hiukan erilaisia painotuksia. Sairaalat ovat joko yksityisiä tai kunnallisia ja toiminta näiden välillä on hiukan erilaista. Isoja sairaaloita, joissa tehdään monipuolista leikkaustoimintaa ei ole montaa ja sitten on vielä erityisiä vastuualueita, joihin liittyvät leikkaukset tehdään keskitetysti vain yhdessä tai muutamassa toimipisteessä.

Kun omassa työpaikassani aloittaa uusi hoitaja, meitä kaikkia kiinnostaa mistä hän tulee. Erityisen merkittävää on, onko uusi hoitaja vastavalmistunut, konkari tai jotain siltä väliltä. Ja tietysti, minkätyyppistä erityisosaamista hänellä on. Tämä on helppo selvittää yksinkertaisella kysymyksellä: "Mistä sinä tulet"? Samaan kysymykseen olemme kaikki vastanneet kymmeniä kertoja aloittaessamme ja tämä kysymys esitetään varmasti myös kaikissa muissa vastaavissa erityisosaamista vaativissa yksiköissä. Tämä tieto auttaa tukemaan uutta kollegaa ja toisaalta antaa vinkkiä siitä, mitä pystyn itse oppimaan häneltä.

Kun meillä aloitti taas kerran uusi hoitaja, kysyin häneltä työnteon lomassa sopivan hetken tullen, mistä hän tulee. Kun vastaus edellisen työpaikan (tai koulun) sijaan olikin eräs lähi-idän maa, hämmennyin täysin. Hetken hiljaisuuden jälkeen tarkensin olevani kiinnostunut siitä, missä hoitaja työskenteli ennen meille tuloaan. Sain selostuksen hänen matkareitistään lapsena ja siitä, montako vuotta hän on ollut Suomessa ja lopulta yhdellä sanalla maininnan toisesta suomalaisesta sairaalasta. Sanottakoon, että ko. hoitaja puhui niin hyvää suomea, että minulle olisi mennyt läpi syntyperäinen suomalaisuuskin, mutta tästä asiasta en ylipäätään ollut kiinnostunut. Sukujuurten etnisen alkuperänkin olisin voinut arvata pelkästään nimen perusteella. Sillä ei kuitenkaan ole työssämme mitään merkitystä ja muita kuin perinteisiä suomalaisia nimiä löytyy työyhteisöstämme vaikka kuinka monta.

Miksi tilanne jäi silti vaivaamaan minua? Koska tämä harmiton kysymys, jonka uudelle kollegalleni esitin, teki minusta rasistin. Mitä tahansa tämän jälkeen tekisin tai sanoisin menetti merkityksensä, sillä lähtökohtaisesti olin asettunut siihen suomalaisten lokeroon, joka on asenteellinen pakolaisia kohtaan. Sillä mitä todellisuudessa ajattelen monikulttuurisuudesta tai etnisistä alkuperistä, ei ollut tilanteen jälkeen enää mitään merkitystä, sillä olin jo saanut leiman otsaani.

Kun me puhumme integraatiosta tai tasapuolisesta kohtelusta, unohdetaan usein kokonaan, että jokainen meistä tekee tulkintansa omasta näkökulmastaan. Se että otin tämän uuden työkaverini vastaan täsmälleen samalla lailla, kuin kenet tahansa muunkin, muuttui hetkessä ennakkoluuloiseksi asenteeksi maahanmuuttajaa kohtaan. Erityisen ikävää on se, että kyseinen hoitaja on mitä todennäköisemmin vastannut samaan kysymykseen kaikissa aikaisemmissakin työpaikoissaan ja tulee vastaamaan siihen myös tulevissa. Hän tulee kohtaamaan saman rasistisen vastaanoton uudestaan ja uudestaan ja se vahvistaa hänen mielikuvaansa maahanmuuttovastaisuudesta. Samaan aikaan toinen hoitaja samaan kysymykseen vastatessaan pääsee kertomaan monipuolisesti työkokemuksestaan, tuntee että hänestä ollaan kiinnostuneita ja tilanne vahvistaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta työyhteisössä.

En kiellä, etteikö maailmassa olisi aina ollut syrjintää. Aina löytyy syy, minkä perusteella joku yhteisö polkee toista yhteisöä tai yksilöä. Se tuntuu olevan ihmiselle lajityypillistä. Enkä sano, että syrjityn pitäisi kääntää toinen poski. Mutta kohtaamani tilanne avasi minulle kirkkaasti sen, että kaikki rasismi ei ole tiedostettua ja joskus se ei ole rasismia lainkaan. Ennakkoluuloja on molemmin puolin ja joskus olisi parempi katsoa asioita laajemmassa perspektiivissä.

Mutta silti, jos joku ajattelee lähtökohtaisesti olevansa syrjitty, hän kokee syrjintää myös silloin kun sitä ei todellisuudessa ole. Mitä tekemistä tällä on sijoittamisen kanssa? Sama mekaniikka koskee myös kaikkia muita elämän alueita. Jos koen, etten ikinä pysty rikastumaan, en taatusti myöskään rikastu. Jos koen, että sijoittaminen on minulle liian vaikeaa tai vastenmielistä, en siitä varmasti opikaan pitämään. Entäpä jos aktiivisesti ajattelen, että pystyn tähän ja menestyn sijoittajana? Olen varma, että mahdollisuuteni ovat heti paremmat.

_ _ _ _ _ _
edit:
Olin kirjoittanut yllä olevan kirjoituksen jo kuukausia sitten, mutten ollut ikinä tullut sitä julkaisseeksi. Kunnes tänään törmäsin YLE:n uutiseen otsikolla "Mistä sä oot kotoisin?" ja kaivoin esiin tämän luonnoksiin hautautuneen ajatukseni. Kirjoitukseni oli jäänyt odottelemaan inspiraatiota, sillä todellisuudessa halusin syvemmin pohtia sitä, miten annamme ympäristön vaikuttaa omakuvaamme. Nyt julkaisen sen "vajaana" eli ilman syvempää pohdintaa. Enemmänkin vastineena YLE:n juttuun, joka tarkoituksena lienee syyllistää juurikin ympäristöä.

Sillä eikö olisi kaikille mukavampaa, jos jokaisen henkilön kohdalla ei tarvitsisi erikseen miettiä, miten minkäkin ajatuksensa saa esittää? Oltaisiin vain ihmisiä toisillemme ja kyseltäisiin niitä asioita mitkä kiinnostaa ja jotka luovat keskustelijoiden välille syvemmän yhteyden. Totuushan on, että lapset vastaavat kyllästymiseen asti kysymykseen, millaisen todistuksen saivat, millä luokalla ovat tai onko koulussa kivaa. Odottavat äidit kertovat päivittäin kuukausien ajan, koska lapsi on syntymässä, nuoret parit selittävät syitänsä miksi eivät ole vielä naimisissa, aikuiset kertovat lapsimääränsä ja työpaikkansa, lemmikin omistajat rekun iän ja rodun, nuoret miehet milloin ovat menossa inttiin, vanhemmat ihmiset koska ovat jäämässä eläkkeelle, lomalta palaajat olivatko reissussa.... Nämä ovat niitä kysymyksiä, joilla keskustelua avataan ja ylläpidetään. Kysymyksiä, joiden avulla tutustutaan tai harjoitetaan small talkia. Jospa yritettäisiin hiukan ymmärtää myös sitä osapuolta, joka näkee vaivaa yrittämällä saada yhteyden. Vaikka kysymys olisikin vähän tökerö ja kyllästyttävä.

Vai onko joku joskus tavannut kaupan kassan, jonka asiakas ei olisi pyytänyt pientä laskua tai jonka asiakas ei olisi vastannut kysymykseen: "Tuleeko muuta?" -> "Ilman muuta!". Tälläisiä me ihmiset vain olemme. Ainoa asia johon voimme todella vaikuttaa on oma suhtautumisemme tähän kaikissa kulttuureissa normaaliin, tavallisten ihmisten väliseen kommunikaatioon.

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Osinkosijoittamisesta

Minun tavoitteeni sijoitustoiminnalleni on saavuttaa sellainen omaisuus, että omaisuuden tuottamien korkojen ja osinkojen avulla pystyn joko A) luopumaan päivätyöstäni, tai B) vaihtamaan lyhyempiin työpäiviin tai etätyöhön, tai ainakin C) pitämään elintasoni yllä myös eläkevuosina. (Ja jos nyt sattuisin päätymään miljonääriksi, ei sekään varsinaisesti haittaisi.)

Strategiani kannalta osinkotuotot ovat hyvin tärkeät. Ne tulevat muodostamaan pääosan tuloistani kaikissa yllämainituissa vaihtoehdoissa. Pyrin siis ostamaan sellaisten yhtiöiden osakkeita, jotka tuovat tasaista osinkotuottoa. Tämänkaltaiset pitkät perinteet omaavien yritysten osakkeet tuppaavat olla kalliita ja eivät dippaa oikeastaan edes muiden pudotessa. Kuitenkin pikkuhiljaa ostamalla pystyn keräämään myös näitä hintavia osakkeita salkkuuni. Tällä hetkellä palautan kaiken osinkotuottoni suoraan uusiin sijoituksiin. Ikävää on, että joudun välistä maksamaan pääomaveron, mutta toisaalta vero-osuutta saa pienennettyä vähennyksillä.

Koska verojen maksu uudestaan ja uudestaan samasta asiasta on tympeää, on minulla toki myös kasvuosuus rahastoja, joissa osingot siirtyvät suoraan rahaston arvoon, eikä verottaja voi vuolla siivuja välistä. Verot maksan sitten vasta, kun myyn osuuksia (jos tällainen tilanne ylipäätään tulee eteen ennen perinnönjakoa). Rahastojen on siis tarkoitus tuoda salkkuuni pohjamassa ja osinko- ja korkoinstrumenttien varsinainen elämiseen (tai tällä hetkellä sijoittamiseen) varattu tuotto.

Osakesäästötili toki suojaisi tältä moninkertaiselta verotukselta, mutta poliitikot ovat viisauksissaan säätäneet, että en saa ostaa sinne kuin suomalaisia osakkeita.

Viimekuukausina moni on tehnyt tuntuvia voittoja osakekaupoilla. Tämän kaltainen pelaaminen vaatii paitsi kanttia myös jonkinlaisia ennustajanlahjoja. Täytyy myöntää, että oma aikani tai edes kiinnostukseni ei oikein tahdo riittää yksittäisen yrityksen tarkkaan analysointiin. Lisäksi yritysten osakekurssiarvoilla ei tunnu olevan usein minkäänlaista realistista kiinnekohtaa todellisuuteen. Pitäisi ymmärtää myös trendejä ja nähdä, minkälainen uutisointi saa sijoittajat sopulilauman tapaan ostamaan tiettyä osaketta ja nostamaan sen kurssin reilusti kaiken analytiikan yläpuolelle. Myös tästä syystä pyrin itse sijoittamaan pääosin ainoastaan osingonmaksajiin. Niihin tylsiin firmoihin, joista todennäköisesti ei saa nopeita myyntivoittoja, mutta joiden liikestrategia ja toimintaympäristö antaa ymmärtää, että firma on pystyssä vielä vuosikymmenenkin päästä. Kun ostan dipistä, ostan näitä samoja firmoja joihin uskon ja joiden osingonmaksuun voi luottaa jatkossakin.

Monet salkkuni osakkeet ovat edelleen miinuksella maaliskuun rotkon jälkeen. Mutta osingonmaksu on pysynyt tasaisena. Kurssien putoaminen ei siis aiheuttanut mitään muita toimenpiteitä kuin lisäostoja samoille osakkeille. Jos salkkuni olisi muodostunut osakkeista, jotka olisin hankkinut myyntitarkoituksessa, olisi oikea ajoitus ollut elintärkeää. Voi olla että tälläistä hidasta päätöksentekijää hieman harmittaisi tässä kohtaa. USA pressanvaalitkaan eivät tule heilauttamaan osinkovirtaani lyhyellä tähtäimellä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että maailma mullistuu totaalisesti. Tähän en kuitenkaan jaksa uskoa.

Usein kuulee sanottavan, että sijoittamisen lopputulokseen ei vaikuta yrityksen osingonmaksupolitiikka tai että olisi kannattavampaa sijoittaa kasvuyritykseen kuin osingonmaksajaan. Maksetut osingot kun vähentävät yrityksen arvoa nettovarallisuuden laskun kautta ja siksi sijoittajan saama kokonaistuotto on sama tai pienempi. Itse en ole tämän teorian kannattaja, sillä nykypäivänä yrityksen arvolla (osakkeen arvo) ei tunnu olevan paljoakaan tekemistä nettovarallisuuden kanssa enkä muutenkaan osta osakkeita myydäkseni niitä. En siis hyödy yrityksen nettovarallisuuden kasvusta, mutta tasaisesta osingonmaskukyvystä hyödyn.

Mitä pidemmän kokemuksen kerään suorista osakekaupoista, sitä selvemmäksi käy, että minulle parhaiten soveltuva sijoitustapa on osta ja unohda.


lauantai 12. syyskuuta 2020

Onko asunnon vuokraus tutulle paheksuttavampaa kuin tuntemattomalle?

Tuli taas luettua uutisia (ja kommenttikenttiä). Iltasanomat kirjoittaa otsikolla: Kela paheksuu rakennusyhtiön mainosta asuntosijoittajille: ”Asumistukea ei ole tarkoitus käyttää varallisuuden kartuttamiseen”

Jutussa kerrotaan kuinka YIT on markkinoinnissaan tuonut esille, että jos ostat valmistuvan asunnon sijoitusasunnoksi, voi aikuinen lapsesi muuttaa siihen ja nostaa opiskelujen aikana asumistukea. Näin sijoittaja saa luotettavan vuokralaisen ja vuokraturvan samalla kertaa. Mikä tässä on uutinen? Samaa markkinointia on käyttänyt myös Lehto ja asiasta on kirjoittanut moni taho opiskelijoiden asumistukea koskeneen lakimuutoksen jälkeen mm. Kaleva ja Kauppalehti. Asiasta on kirjoitettu jopa opinnäytetöihin!

Sitä taasen en voi mitenkään ymmärtää, että mitä Kela paheksumisellaan tarkoittaa. Onko ajatus, että yksityinen ihminen ei saisi asuntosijoittaa, vaan että asumistuella maksetut vuokrat on tarkoitettu ainoastaan isojen vuokra-asuntoyhtiöiden varallisuuden kartuttamiseen? Mistä löytyy se taho, joka tarjoaa vuokra-asuntoja pienituloisille, mutta ei hyödy itse toiminnastaan.

Allekirjoitan toki sen ajatuksen, että ainakin Helsingin seudulla vuokrataso on todella korkea, mikä nostaa asumistuen määrää, mikä tekee vuokra-asumisen hurjan kalliiksi niille, jotka eivät ole oikeutettuja asumistukeen. Ja että asuntoihin kannattaa sijoittaa, kun aina tulee lisää asumistukeen oikeutettuja. Ja että asuntojen hinnat nousevat, kun asuntosijoittajia tulee lisää, minkä jälkeen omistusasuminen karkaa monen uloittumattomiin. Tämä noidankehä ei kuitenkaan synny siitä, että joku vuokraa sijoitusasuntonsa pienituloiselle aikuiselle lapselleen. Lapsihan olisi asunnotarpeessa joka tapauksessa. Nyt pitää muistaa myös, että opiskelijoiden asumistukiuudistus teki soluasumisesta monelle mahdotonta ja räjäytti yksiöiden ja kaksioiden kysynnän.

Tehdäänpä pieni laskelma. Ostetaan asunto YIT:ltä. Kohteeksi valikoituu pikkukaksio (37m2) kerrostalosta Espoosta, sillä Helsingin asunnot ylittävät suunnitellun budjetin. Velaton hinta
209 947,30€, myyntihinta 62 984,19 €. Hoitovastike 255,30€/kk, rahoitusvastike 123,45€/kk ja vesimaksu 20€/kk.

Kelan laskurin mukaan yksin muuttavan vuokralaisen enimmäisasumiskulut Espoossa on 503€ ja omavastuun jälkeen asumistukea maksetaan 401,40€. Käypä vuokra valitulla alueella vastaavista asunnoista on alkaen 900€/kk.
Itsenäisesti asuva aikuinen opiskelija saa opintotukea
252,76€/kk. Jos opiskelijalla on opintotuen lisäksi palkkatuloja (yli n. 450€/kk), laskevat ne saadun asumistuen määrää.

Jos vanhemmat ottavat lainaa asuntoa varten myyntihinnan verran, lainalyhennys on n. 295€/kk. Jos asunnon vuokraa lapselle alle käyvän markkinahinnan, ei siitä voi vähentää verotuksessa kuin maksimissaan vuokran määrän verran kuluja. Ja esimerkiksi
velan korot eivät ole vähennyskelpoisia lainkaan. Koska kyseessä on sijoitusasunto, on ensiarvoisen tärkeää pystyä vähentämään kulut verotuksessa ja siksi opiskelija maksaa käypää vuokraa.

Tästä 900€ summasta jää silloin opiskelijan maksettavaksi vielä 500€/kk asumistuen jälkeen. Vanhemmat vähentävät koko vuokran määrästä velkojen korot ja hoitovastikkeen. Jos rahoitusvastiketta ei ole rahastoitu, vaan se näkyy yhtiön kirjanpidossa tulona, myös sen voi vähentää. Oletetaan näin. Eli 900€ - n. 400€ = 500€ - 150€ (verot) = tuotto 350€/kk (- lainanlyhennys).

Jos rahoitusvastike on rahastoitu, tulee veroja maksettavaksi n. 220€, jolloin tuotoksi jää 280€ (- lainanlyhennys). Koska kyseessä on pienituloinen opiskelija, jonka opintotuki ei mitenkään riitä käypään vuokraan oletetaan, että perhe palauttaa saamansa tuoton suoraan takaisin opiskelijalle.

Sitten pyöräytetään luvut vielä kertaallen ympäri. Perhe maksaa veroina 150 tai 220€/kk siitä, että aikuinen opiskeleva lapsi asuu omassa asunnossaan. Jos vanhemmat eivät olisi ryhtyneet asuntosijoittajiksi, he maksaisivat aikuisen opiskelijan asumisesta 500€/kk jollekin toiselle taholle, joka saisi tästä voittona 350€/kk. Nyt tämä summa kiertää perheen sisällä. Yhteiskunnalle kulut olisivat täsmälleet samat. Kertyvän varallisuuden määrä olisi täsmälleen sama. Jos asunnon vuokraisi muulle kuin omalle lapselle, olisi yhteiskunnan kulut ja kertyvä varallisuus täsmälleen samat.

Nyt joku voisi älähtää, että tämä on epäreilua, koska kaikilla perheillä ei ole varaa hankkia sijoitusasuntoa lapsellen käyttöön. Totta on, että joillain perheillä on niin paljon rahaa, että he voivat antaa lapselleen lahjaksi velattoman kattohuoneiston Helsingin keskustasta. Mutta jos heitä estettäisiin tekemästä tämä, miten se auttaisi heikommassa asemassa olevia perheitä? Jos joku pystyy aloittamaan asuntosijoittamisen tarjoamalla asunnon ensin luotettavalle vuokralaiselle (oma lapsi) ja varmalla vuokranmaksulla (kela + oma lompakko), niin keneltä se on pois? Ainoastaan isoilta vuokrafirmoilta, enkä nyt oikein näe, millä lailla tämä olisi tappio Kelalle tai suomalaiselle yhteiskunnalle. Kuten laskelmasta näkee, tämä järjestely tuo valtiolle verotuloja. Todennäköisesti myös opiskelijan valmistuminen ammattiin nopeutuu, kun hän pystyy keskittymään enemmän opiskeluihinsa sen sijaan, että työskentelisi tuon extra 400€ edestä opiskelujen ohella. Ja nopea työllistyminen vapauttaa Kelan asumistuen maksamisesta.

Asumistukea maksetaan pienituloiselle joka tapauksessa. Vuokratoiminta on poikkeuksetta oman varallisuuden kartuttamista. Kun tavallisilta kansalaisilta poistetaan mahdollisuus varallisuuden kartuttamiseen, sitä kutsutaan kommunismiksi.

 

sunnuntai 30. elokuuta 2020

Niin että mitä sinä suosittelet? Ja miksi?

Millä perusteella välittäjää/pankkia/sijoituskohdetta tms. suositellaan?

Roikun netissä usein ehkä liikaakin. Luen mielelläni keskustelupalstoja ja uutisten ja blogien kommenttikenttiä. Varsinkin facebookissa ehkä yleisimmät kysymykset kaikissa sijoitusryhmissä ovat:

1. Minulla on 300€ sijoitettavana. Mihin sen laittaisin?
2. Ajattelin aloittaa lapselle säästämisen, avaanko tilin Nordnetiin?

Ja sitten kommentteja alkaa kertymään. Varsinkin naisten suosimilla palstoilla 9/10 kehottaa avaamaan Nordnetiin tilin koska se on niin helppoa. Poikkeuksetta suositellaan Suomi -rahastoa. Törkeimmät laittavat kommenttiinsa lisäksi vielä oman affiliate linkkinsä. (Jos nyt välttämättä haluat avata Nordnetiin tilin, tässä on minun linkkini. Jos rekisteröidyt Nordnetin asiakkaaksi linkkini kautta, minulle maksetaan 19€. Näin toimii affiliate markkinointi.)

Sijoittaminen on nyt muotia. Blogit ja lehtien palstat ovat täynnä (nuoria naisia) sijoitusguruja, jotka ovat lyhyessä hetkessä tahkoneet miljoonaomaisuuden. Tai ainakin pyrkivät antamaan kuvan, että olisivat. Kertomatta jää, että omaisuus ei ole syntynyt sijoittamalla vaan sijoittamisesta kirjoittamalla, olemalla pankin mainoskasvo tai ihan vain säästämällä palkasta.

Toki aina välillä joku löytää sateenkaaren pään ja kerää pikavoitot. Näistä saa vielä hienompia otsikoita. Ja taas uusi joukko untuvikkoja ilmestyy palstoille kysymään, mihin avaisi tilinsä. Neuvomassa on joukko edellisellä viikolla tilinsä avanneita, jotka antavat suosituksensa sen perusteella, mitä itse lukivat julkkisbloggarin hymyilevän kuvan alta.

Miksi tämä ärsyttää minua niin vietävästi? Ei pitäisi antaa asian mennä ihon alle. Minua kuitenkin jurppii tässä se, että nämä uudet sijoittavat avaavat tilin palveluun, joka ei millään tavalla vastaa heidän tarpeitaan. He katsovat hetken aikaa laskevia kursseja, nielevät tappionsa ja toteavat, ettei sijoittaminen kannata.

Tuntuu, ettei kukaan esitä peruskysymyksiä: Mitä varten haluat säästää? Onko tarkoitus laittaa rahaa talteen ensivuoden lomamatkaa varten, siirtää kulutustottumusta mieliteoista jatkuvaan kehitykseen vai säästää eläkekassaa. Kuinka paljon haluat käyttää aikaa sijoittamiseen? Haluatko seurata päivittäin pörssikursseja vai sopiiko sinulle paremmin "talleta ja unohda". Kuinka suurilla summilla käyt kauppaa ja kuinka usein? On ihan eri asia maksaa 9€ per kauppa, jos kaupan arvo on 10000€ kuin 100€.

Minä en sano, etteikö Nordnet olisi hyvä pankki. Etteikö sen tarjoamat palvelut olisi oikealle sijoittajalle juuri se paras vaihtoehto. Minua kuitenkin harmittaa ihan vietävästi, että sitä markkinoidaan erityisesti niille, jotka ovat sijoittamisesta vielä ihan pihalla. Jotka ovat ottamassa ensiaskelia sijoittamisen suhteen ja joiden kassa tai pää ei kestä vielä tappioita koska ajatus sijoittamisen pitkäjänteisyydestä ei ole vielä muodostunut.

Jokainen sijoittaja tietää, että hajauttaminen on tärkeää. Siitä huolimatta rahastosijoittamisen alkuun suositellaan äärimmäisen pienellä maantieteellisellä alueella ja historiallisesti hitaasti kehittyvällä markkinalla toimivaa vaihtoehtoa. Onko oikeasti merkitystä, että kulut on 0€ jos tuotto on miinusmerkkistä? Entä onko ilmainen ETF ilmainen, jos siitä joutuu maksamaan 2,5€ kuukaudessa (vrt. muut palveluntarjoajat, joiden ilmainen on 0€). 30€ vuodessa on aika kova palkkio ilmaisesta, varsinkin jos aloittelija säästää pienillä parin kympin summilla, niinkuin aloittelijoilla on tapana.

Tai sitten kehotetaan avaamaan tili osakesäästämistä varten palvelussa, jonka hinnoittelu perustuu volyymiin. Edes pohtimatta, että palstoilla näistä kyselevä ihminen tuskin tulee tekemään yli 50 kauppaa kalenterikuukaudessa. Esimerkiksi kaksi kauppa kuussa tekevä saisi kuluihin menneellä 108 eurolla varmasti jonkun liittämään valmiin raportin veroilmoitukseensa. Se on automaattisesti siirtyvästä tiedosta (joka pitää kuitenkin itse tarkistaa) aika kova summa maksettavaksi. Helppoa? varmaan. Pitäiskö veroilmoitus osata kuitenkin itse täyttää, jotta saa vähennettyä samalla myös kaikki muut pääomavähennykset? Ihan varmasti.

Sijoittaja.fi sivustolta löytyy hyvä laskuri asiaa pohtivalle. Välittäjävertailu -työkalun avulla näkee todelliset kustannukset, mitä eri pankkien asiakkuus osakekaupankäynnissä tarkoittaa. Huomautettakoon, että laskuri on koottu 2019 tiedoilla ja esim. Degiron kautta ei voi enää käydä kauppa suomalaisilla osakkeilla ja ainakin OP ja Nordea ovat nostaneet palvelumaksujaan tilien osalta. Lisäksi S-pankki lopetti palveluitaan ja vertailusta on jostain syystä jätetty kokonaan pois Ålandsbanken, eToro ja Lynx. (Toivottavasti sijoittaja.fin tytöt ja pojat päivittävät tämän mainion työkalun pikaiseen tahtiin.)

Kuvakaappaus sijoitta.fi:n välittäjävertailusta 30.8.2020

 

On minullakin tili Nordnetissa. Ja olen maksanut isot välityspalkkiot muutamasta osakkeesta ennenkuin tajusin, että muualta saisin halvemmalla. Ja olen kuukausisäästänyt rahastoihin, jotka ovat tuottaneet tappiota. Mutta ei tämä saa minua suosittelemaan samaa muille! 

Päinvastoin, kun mielipidettäni kysytään, voin rehellisesti kertoa, että Nordnetin tilin avaaminen on todella helppoa. Ja että tiedot sujahtavat verottajalle näppärästi. Ja kyllä, tarjolla on täysin kuluttomia rahastoja. Lisäksi suomenkielinen sivusto ja asiakaspalvelu varmasti helpottavat alkuun pääsyä. Mutta kerron myös, että jos aikoo käydä pienimuotoista osakekauppaa, kannattaa ehdottomasti vertailun vuoksi laskea kulut jotka oma tilipankki veloittaisi. Tai jos käy kauppaa lähinnä vain ulkomaisilla osakkeilla, on halvin vaihtoehto ylivoimaisesti Degiro. Jos säästäminen tuntuu tuskalliselta, voi hyvä vaihtoehto olla S-pankin automaattisesti ostosten loppusummasta menevä siirto rahastoon, vaikka rahaston hallinnointikulut ovatkin verrattain korkeat sen tuottoon nähden. (Tämä on tyypillistä muutenkin perinteisille pankeille ja siitä syystä kehotankin miettimään Seligsonia, jonka rahastoihin kuukausimaksaminen on yhtä helppoa kuin puhelinlaskun laittaminen suoraveloitukseen.)

Miten sitten vertailla rahastoja, kun kokemusta ei ole? Historia kun ei ole tae tulevaisuudesta. Kulut ovat luonnollisesti merkittävä tekijä. Aktiivisesti hoidetut rahastot ovat kalleimpia, mutta toisaalta ne myös lähes poikkeuksetta häviävät indeksille. Aloittelijan pitäisi poikkeuksetta valita siksi passiivisia rahastoja, kunnes kokemusta on sen verran, että tietää mitä palvelua ostaa, jos haluaa aktiivisen rahaston. Seuraavana voikin miettiä hajautusta. Sijoittaako kaikki munat yhteen koriin, vai tuntuisiko kuitenkin kannattavammalta sijoittaa laajemmalle kentälle. Jos päätyy hakemaan neuvoa oman pankin sijoitusneuvojalta, täytyy pitää mielessä että neuvoja myy oman pankin rahastoja. Ei Audimyyjä tarjoa sinulle Skodaa, vaikka se olisikin paremmin tarpeisiisi sopiva ja edullisempi.

Tiedän ettei minun olisi pitänut kirjoittaa tätä kirjoitusta. Ja todellakin tiedän, ettei sitä ainakaan olisi pitänyt julkaista. Mutta tämä blogini on minun tapani päästää höyryjä ulos sen sijaan että avautuisin facebookin palstoilla tai jonkun muun blogin kommenttikentässä. Pyydän siis anteeksi sinulta, jota kirjoitukseni loukkaa. Loukkaaminen on tahatonta, mutta mielipiteeni esiintuominen on tahallista.

lauantai 15. elokuuta 2020

Saako lapsilisän sijoittaa lapsen tulevaisuutta varten?

Feissarissa käytiin vaihteeksi keskustelua lapsille säästämisestä ja lapsilisästä. Moni oli vahvasti sitä mieltä, että "rikkailta pitäisi ottaa lapsilisät pois", mutta kukaan ei silti halunnut kertoa, mikä on se tulotaso jolloin lapsilisää ei ole enää tarvetta maksaa.

Tässä ajattelumallissa on mielestäni vakava virhe. Nythän lapsilisä on tulonsiirto kaikilta verovelvollisilta lapsiperheille. Se on subjektiivinen oikeus. Suurituloisille kyse voi olla pienestä lisästä, jonka saapumista tilille tuskin huomaa, pienituloiselle taas se voi olla elinehto sille, että ruokaa on tarjolla myös loppukuusta. Mutta tämä on vain stereotypia. Jokainen voi ympärilleen katsomalla nähdä, että monella menot kasvavat tulojen myötä ja isoakin palkkatuloa nauttiva voi olla ennen tilipäivää yhtä persaukinen kuin pelkillä yhteiskunnan tuilla sinnittelevä maanmiehensä.

Keskustelussa muutama oli sitä mieltä, että lapsilisän määrä pitäisi porrastaa samalla lailla kuin esimerkiksi päivähoitomaksut. Kun omat muksut olivat päiväkodissa, kuuluimme nollamaksuluokkaan. Emme olleet kuitenkaan pienituloisia, meillä ei vain ollut sillä hetkellä palkkatuloja. Nykyisessä elämäntilanteessani sietokykyni rajalla tekemieni ylitöiden ansiosta kuuluisin suurimpaan maksuluokkaan, mutta perheeni taloudellinen tilanne on huomattavasti huonompi, kuin nollamaksuluokassa ollessani. Tässä tilanteessa korkein maksuluokka olisi todella ongelma. Päiväkodin rempseä johtaja aikoinaan vitsailikin, että nollamaksuluokkaiset perheet erottaa taviksista heidän prameammista autoistaan...


Yhteiskunnalla ei ole keinoa kohdentaa lapsilisiä maksettavaksi vain niille, jotka tukea todella tarvitsevat, sillä tarpeen määritys on täysin objektiivista. Palkkoihin keskittymällä luomme vain uusia kannustinloukkuja ja lapsilisän todellinen peruste unohtuu. Jos lapsilisä olisi tarveharkintaista, pitäisi palkkatulojen lisäksi ottaa huomioon myös perheen kulut. Jos esimerkiksi kasvava perhe tarvitsee lisäneliöitä, on ylimääräisen huoneen hankkiminen pääkaupunkiseudulta exponentiaalisesti kalliimpaa kuin haja-asutusalueella jne. Jos perhe saisi jo muuta yhteiskunnallista tukea, voisi puolison siirtyminen työelämään pudottaa perheen tulotason entisestään, kun asumis- ja toimeentulotukien lisäksi myös lapsilisä leikkaantuisi.

Jos itse tarvitsee lapsilisän lapsen ja perheen juokseviin kuluihin, voi tuntua kohtuuttomalta, että naapuri voi siirtää sen suoraan lapsen tilille tai sijoituksiin. Mutta täytyy pitää mielessä, että lapsilisä ei ole korvamerkittyä rahaa. Kun se kolahtaa saajan (vanhemman) tilille, ei euroa pysty enää erottamaan toisesta. Ne joilla on varaa ja halua sijoittaa lasten tulevaisuuteen, tekevät sen siitä huolimatta, onko tulojen lähteenä yhteiskunnan tulosiirrot vai palkka- tai pääomatulot. Jos tilanne silti ärsyttää, kannattaa muistuttaa mieleensä, että se suurempituloinen joka ei lisiä mielestämme kaipaa, myös maksaa tuloistaa suuremman potin näiden lisien kattamiseksi. Kyseessä on tosiaan tulonsiirto kaikille lapsiperheille kaikilta veronmaksajilta, ei tulonsiirto rikkailta köyhille tai köyhiltä rikkaille. Kun haluaa ajatella, että ei se rikas yritysjohtaja lapsilisää tarvitse, niin kannattaa ajatella samalla, että rikkaan yritysjohtajan veroilla maksetaan myös meidän "ilmainen" terveydenhuoltomme. Ja jos lapsilisä muutetaan tarveharkinnaiseksi, osa varoista käytetään myös uuden järjestelmän ylläpitämiseen.

Yhteiskunnasta ei tee eriarvoista se, onko lapselle säästetty pesämuna tämän täysi-ikäistyessään syntynyt perinnöstä, vanhempien palkkatuloista tai kansanedustajan verottomista kulukorvauksista. Eriarvoisuus tulee siitä, että kaikille lapsille ja nuorille ei opeteta kotona tai koulussa rahankäyttöä ja sijoittamista. Ja siitä, että kaikilla ei ole samanlaisia henkilökohtaisia edellytyksiä yhteiskunnassa pärjäämiseen. Ja ennenkaikkea siitä, että asenteet ja mallit periytyvät. Ei ole mikään pikkujuttu, että toimeentulotukea saaneiden perheiden lapsilla on muiden perheiden lapsia suurempi riski päätyä köyhäksi aikuistuttuaan. Koulutustasosta riippumatta. Toimeentulon asiakkuus periytyy voimakkaammin kuin työttömyys, päihteiden käyttö, terveys- tai parisuhdeongelmat tai koulutuksen puute, vaikka nämä ovat yleisiä syitä köyhyyteen.

Itse siirrän myös täysi-ikäiselle lapselleni saman summan indeksirahastoon kuin nuoremmalle, josta maksetaan lapsilisää. Aion jatkaa tätä säästämistä siihen asti, kunnes lapseni saa säännöllistä tuloa ja pystyy säästämään itse. Lapselle säästämiseni ei siis ole sidottu lapsilisään vaan siihen, että olen kasvattanut lapseni jo pienestä pitäen ajatukseen, että säästämisen ja sijoittaminen tulee tärkeysjärjestyksessä ennen kuluttamista. Tämä ei luonnollisesti tarkoita, etteikö hän mahdollisesti hassaa koko säästettyä omaisuuttaan hetken mielijohteesta johonkin turhuuteen. Mutta hänellä on ymmärrys siitä, miten pystyy nousemaan takaisin omilla varoilla pärjääväksi yhteiskunnan varoihin tukeutumisen sijaan. Tästä aiheesta olen kirjoittanut aikaisemminkin postauksessani Rikasta geeniperimääsi.

Saako lapsilisän siis siirtää sijoituksiin? Mielestäni saa. Samalla lailla kun joku käyttää lapsilisää vastaavan summan bensaan, alkoholiin tai työpaikkalounaaseen. Se ei ole korvamerkkittyä rahaa ja tullessaan osaksi perheen budjettia, sitä ei pysty enää erottelemaan, vaikka joku sattuisi saman summan siirtämään suoraan lapsilleen karkkirahaksi tai tulevaisuutta varten sijoituksiin. Se että euromääräinen summa täsmää, kertoo vain ihmisluonteesta. Haemme helppoja ratkaisuja. Olkaamme onnellisia, että meillä on yhteiskunnassamme nettomaksajia jotka hankkivat perheeseensä lapsia. Ja että lapsilisä tuo turvaa perheille tulotasosta riippumatta jatkossakin.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Kiire - huono tekosyy

Niin siinä käy, että parhaatkin aikataulutetut suunnitelmat heittävät häränpyllyä, kun yksi osa muuttuu.

Näin hoitajana koronakevät on laittanut lomat ja työvuorot uuteen järjestykseen moneen otteeseen ja lisäksi yksinkertaiseksi olettamani yliopistokurssi osoittautuikin extra työlääksi, joten lopulta vähiten tärkeä, eli tämä blogi, on joutunut odottamaan syrjässä aukkoa kalenterissa.

Oma salkkuni on nyt hiukan hukassa ja etsin osakkeille mahdollisesti uutta osoitetta. Käyttämäni Degiro kun on tehnyt isoja muutoksia palveluunsa. Maksut ovat ennallaan, eli palvelu on edelleen erittäin edullista näin satunnaisen piensijoittajan vinkkelistä. Ongelmana on sopimusmuutokset pörssien ja ilmeisesti Hollannin ja muiden maiden välisten verotussopimusten kanssa (voi olla kyse myös EU:n verostussopimusten tarkentumisesta, jolloin koskee kaikkia eurooppallaisia välittäjiä).
Lisäys 24.7 -> tässä vielä uutinen aiheesta Arvopaperi -lehdessä.

Tästä johtuen en voi enää omistaa suomalaisia osakkeita Degiron kautta. Toisaalta minulla ei ole arvo-osuustiliä pankissa, koska Degiro on ollut huomattavasti edullisempi. Ja Nordnetin tililleni en aio enää ostaa yhtäkään uutta osaketta heidän pöyristyttävän korkeiden välityspalkkioidensa vuoksi. Tästä johtuen olen myynyt pois suomalaiset osakkeeni ja pohdin, hankinko niitä enää ollenkaan, siirrynkö suomenkin suhteen indeksisijoittajaksi vai löytyisikö joku hintaluokaltaan järkevä ratkaisu suomalaisten osakkeiden arvo-osuustiliksi.

Degiro julkaisi myös pitkän listan muita osakkeita, joita eivät enää välitä lokakuusta eteenpäin. Listalta löytyi yksi salkkuni osakkeista, MMP, jonka myin pienellä tappiolla kurssin noustessa syvimmästä kuopasta.

Degiron kautta omistettujen osakkeiden osinkoverotus muuttuu myös ja osasta peritään jatkossa aikaista korkeampi vero. Minulla ei ole ollut aikaa perehtyä, mitä tämä tarkoittaa omistamieni osakkeiden kohdalla, mutta voi olla, että joudun tekemään muitakin muutoksia omistuksiini.

Näistä syistä johtuen olen viime kuukausina sijoittanut lähinnä takuuvarmoihin Seligsonin passiivisiin indeksirahastoihin. Aikaisempien hyvin tuottaneiden rahastojeni: Pharma, TOP-25 brands ja Aasia, rinnalle olen alkanut säästää myös Pohjois-Amerikan indeksirahastoon.

Degiro on edelleen ykkösvalintani arvo-osuustiliä varten, sillä heidän palvelunsa on toimiva ja huomattavan edullinen. Jos esimerkiksi ostan ja myyn pohjoisamerikkalaisen osakkeen osto+myynti = 1,14€, Nordnetissa samat liikeet ovat yhteensä 14€. Koska ostoni ovat pieniä, muutamia satoja euroja, ja teen maksimissaankin vain pari kauppaa kuussa, on tuo 12,5 kertainen hinta mahdoton kulu. Vaikka sen laskisi vähennykseksi pääomatuloihin, jäisi maksettavaa tästä edestakaisesta kaupasta silti yli 10€ extraa. Jollekin tuo summa saattaa kuulostaa pieneltä, mutta kun huomioi että piensijoittajana jokainen euro ratkaisee ja voitot syntyvät pienistä puroista, vuositasolla summa kasvaa huomattavaksi suhteessa voittoihin.

Lisäksi, koska uskon, että nämä Degiroa nyt koskevat muutokset toistuvat samankaltaisina myös muiden eurooppalaisten yhtiöiden kanssa, vatii tämän asian pohtiminen syvempää ymmärrystä. Suomalaisten pankkien arvo-osuus tilejä kartan kaupankäyntikulujen lisäksi myös erilaisten säilytyspalkkioiden yms. kertyvien kulujen vuoksi.

Kiire on huono tekosyy sille, miksi en ole ehtinyt ottaa asioista paremmin selvää. Toisaalta on aika vähän paikkoja josta kysyä - esimerkiksi pankkien sijoitusneuvojat ovat yleensä kaukana ulapalla todellisen tietämyksen suhteen. Heidän tehtävänään kun on vain myydä pankkien omia sijoitustuotteita. Pakko siis turvautua omaan tutkimukseen, kunhan vain ehtisi...

Jos sinulla on nyt kesällä ylimääräistä aikaa, niin huomasitko, että Nextory tarjoaa 3kk kokeilujaksoa puoleenhintaan uusien asiakkaiden lisäksi myös jo aikaisemmin rekisteröityneille käyttäjille, jotka ovat lopettaneet palvelun käytön? 3kk puoleen hintaan saat antamalla kassalla koodin: "lomalukemista"
Tarjous on voimassa henäkuun loppuun eli 31.7.2020 asti
Nextoryn sivulle pääset klikkaamalla banneria (14 päivän ilmainen kokeilujakso on aina voimassa uusille käyttäjille)



Itsehän kuuntelen äänikirjoja työmatkoilla ja nuukailijana lopetin palvelun käytön ja otin sitten palaavana käyttäjänä tarjouksen vastaan...

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Voittajat ja häviäjät

Moni on tehnyt viimepäivinä hurjia voittoja salkullaan, kun osakkeet etenkin helsingin pörssissä tekivät täysin ennustamattoman spurtin ylös. Eri palstoilla on ollut paljon keskustelua, mikä on saanut juuri yksittäisen osakkeen nousuun, mutta koska niin moni kurssi noudatti tätä samaa kaavaa, ei kyse voi olla yksittäiseen yritykseen kohdistuvasta menestys odotuksesta.

Minulla on selkeä strategia tässä koronauutisten käynnistämässä markkinatilanteessa. Olen laittanut rajat tarkkailemilleni osakkeille ja kun kurssi laskee tämän rajan alle, ostan ennalta suunnittelemani määrän osaketta ja lasken uuden rajan alaspäin seuraavalle portaalle. Voitte arvata etten ole tehnyt tällä strategiallani mitään ostoja yli kuukauteen. Itseasiassa kurssit ovat karanneet paljon sen arvon yli, joka vallitsi, kun rajani asetin. Markkinat eivät lainkaan kunnioittaneet strategiaani, mutta koska markkinat eivät koskaan ole väärässä, voin vain myöntää, että minun strategiani oli väärä.

Koska olen lukuisista lähteistä takonut päähäni, että strategiastaan pitää pitää kiinni, eikä saa lähteä hötkyilemään ulos jäämisen pelossa, en ole muuttanut strategiaani vielä tässäkään tilanteessa. FOMO, eli fear of missing out, kun yleensä saa ihmiset tekemään järjettömiä päätöksiä kun näkevät muiden tehneen isoja voittoja jo aikaisemmin. Esimerkiksi ostamaan silloin kun kurssit ovat korkeimmillaan ja myymään pohjilla.

Tämä nyt vallitseva kurssien nousu on ennennäkemätön ilmiö. Koska koko maailmanlaajuinen epidemiatilanne aikana, jossa ihmiset, tavarat ja tieto liikkuu vapaasti on ennennäkemätön tilanne. Kun seuraava epidemia tulee tulevaisuudessa (varmasti tulee) voimme ennustaa pörssin liikkeitä myös sen mukaan, mitä viimeksi tapahtui. Nyt voimme vain arvailla ja kun riittävän moni arvaa samaan suuntaan, tämä muuttuu itseään toteuttavaksi ennusteeksi ja FIFO hoitaa loput. Tällä kertaa lähdettiin hurjaan nousuun. Oltaisiin voitu mennä toiseenkin suuntaan.

Olin siis väärässä, markkinat oikeassa. En aio muuttaa strategiaani ja odottelen edelleen laskusuhdannetta. Mutta minulla menee säännöllisesti rahaa passiivisiin indeksirahastoihin laajalla hajonnalla, sekä ETFiin, joten täysin osattomaksi en tästäkään noususta jäänyt.

Pörssiosakkeiden ostamiseen varatusta potista käytin kuitenkin osan tekemällä ensinmäisen sijoitukseni pörssin ulkopuolelle. Startup -yritykseen. Jos pitää lähteä nopalla heittämään, niin miksei sitten pelaisi täysillä.


perjantai 29. toukokuuta 2020

Säästöä puhelinliittymällä

Puhelin on sellainen välttämätön paha, jota ilman on nykymaailmassa aika lailla mahdotonta selvitä jokapäiväisistä asioista. Itse en puhu puhelimessa oikeastaan ollenkaan eikä tekstiviestejäkään tule lähetettyä, mutta tarvitsen dataa erilaisten verkkopalveluiden käyttöä varten.

Puhelinliittymiin on pääsääntöisesti paketoitu hirvittävä määrä sellaista palvelua, jota en käytä. Ja entistä suurempi paketti maksaa vain muutaman euron lisää. Muutama euro joka kuukausi alkaakin pian näyttämään vuositasolla jo aika paljon isommalta summalta.

Puhelinliittymä kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa. Listahinnat ovat kaukana siitä, miten edullisesti liittymä on oikeasti mahdollista saada ja jos olet saman operaattorin tyytyväisenä asiakkaana käyttänyt liittymääsi jo vuosia ilman muutoksia, todennäköistä on, että maksat vähintään tuplahinnan surkeammasta palvelupaketista kuin naapurisi. Liittymämarkkinoilla pitkää asiakkuutta ei todellakaan kunnioiteta.

Parhaan hinnan liittymällesi saat, kun sinulla on jo jonkin operaattorin liittymä ja vaihdat sen kilpailijalle. Tässä kohtaa vanha operaattorisi herää ja yllättäen saat tarjouksen joka on hiukan edullisempi, kuin mitä maksaisit kilpailijalta ostetusta sisäänheittohintaisesta liittymästä. Tämä tapa "kilpailuttaa" liittymä on paljon tehokkaampi kuin vain hinnan tiedusteleminen suoraan palveluntarjoajalta.

Ainoa asia mitä liittymää shoppaillessa pitää ehdottomasti varoa on määräaikaisuus. Eräs operaattori kun kauppaa kyllä näennäisesti edullista liittymää, mutta jos saat paremman tarjouksen muualta, olet jumissa operaattorisi kanssa vähintään 12kk ajan. Tähän miinaan astuin itse, kun taloyhtiön laajakaistan tarjoaja vaihtui ja samalla kertaa sain tarjouksen myös puhelinliittymästä. Vaikka heti ensiksi sanoin, etten missään tapauksessa halua määräaikaista liittymää, minulle sellainen kuitenkin myytiin. Valitettavasti tajusin virheeni vasta kuukausia myöhemmin, joten jouduin kulkemaan pallo nilkassani vuoden ajan.

Nykyinen liittymäni oli verrattain edullinen. Maksoin 14,90€ liittymästä, jonka listahinta oli 26,90€. Sopimuskausi oli kuitenkin päättymässä ja sain operaattoriltani tarjouksen, että hinta nousee "vain" summaan 19,90€ listahinnan sijaan. Minun ei tarvitse tehdä mitään...

En kuitenkaan jättänyt tekemättä mitään, vaan tein uuden sopimuksen MOI -operaattorin kanssa hintaan 6€/kk



Tästä seurasi nopea lähestyminen entisen operaattorini suunnalta ja pyyntö että ottaisin heihin yhteyttä. En ottanut. Seuraavana päivänä tuli tekstiviestillä tarjous, jolla saisin entisen liittymäni hintaan 5,90€. Eli sen saman, josta muutama päivä sitten olin kanta-asiakkaana saanut mahtavan 19,90€ tarjouksen.

Hinta ei varmasti ole sattumaa. Tarjous oli luonnollisesti vain muutaman tunnin voimassa ja henkilökohtainen. Se oli kuitenkin riittävän hyvä herättämään huomioni ja soitinkin operaattorille ja sanoin peruvani muutoksen, jos perheenjäseneni saavat saman tarjouksen. Koska tarjotun liittymän paketti ei ollut ihan riittävän kattava puolisolleni, hänelle neuvoteltiin laajempi paketti hintaan 12,90€. Vastaavasta palvelusta hän oli saanut samaiselta operaattorilta tarjouksen vain muutamaa kuukautta aikaisemmin. Silloin hinta oli vielä 16,90€

Kilpailuttaminen siis ehdottomasti kannattaa. Operaattorit pyrkivät estämään hintashoppailua viivyttämällä liittymän irtisanomista edelliseltä operaattorilta mahdollisimman pitkään, mutta ilmeisesti ainakin Moi on tässä kohtaa rehti ja tekee ilmoituksen välittömästi. Moin liittymän puhe-, viesti- ja datamäärät ei tietenkään riitä jokaiselle, mutta jos tarkistat omat käyttömääräsi puhelinlaskultasi, saatat yllättyä kuinka pientä käyttösi todellisuudessa on. Näppärä myyjä kun helposti myy hiukan kattavamman paketin ja nopeamman yhteyden, vaikka omalta ruudultaan näkee, ettei sinulla ole todellisuudessä näille mitään tarvetta.

Moin liittymästä en osaa sanoa sen enempää, koska en ole ollut asiakkaana paria minuuttia kauempaa. Kilpailutuksen apuna se on kuitenkin mitä mahtavin apuväline.


sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Miesten ja naisten työt

Työt eivät tekemällä lopu. Ainakaan sairaanhoitajana työt näin korona-aikaan. Blogini on jäänyt ikävästi laiminlyödyksi, kun ylipitkien työpäivien lisäksi on pitänyt järjestää kotikoulua ja saattaa vielä omiakin opiskeluja eteenpäin

Sijoittaminen sen sijaan on ollut mielessä ja osakkeita on tullut myytyä ja hankittua. Edelleenkään ei erityisesti kyttäämieni osakkeiden kohdalla olla laskettu ostotasolle, mutta kristallipalloni sanoo, ettemme ole käyneet lähelläkään pohjalukemia. Minun maailmanopun teoriassani kun todelliset kurssilaskut tulevat vasta kun työttömiksi jääneiden kansalaisten ostovoiman pudotessa markkinat romahtavat kauttaaltaan ja maailmanlaajuisesti. (Tai sitten ei, aika näyttää).

Sijoittaminen on puhuttanut paljon myös työpaikalla. Tämä on ollut minusta erityisen positiivinen asia. Monet niistä, jotka ovat miettineet sijoittamisen aloittamisen harkitsemista ovat saaneet uutta intoa jatkuvasta uutisoinnista. Ja muutaman kanssa ollaankin kädestä pitäen katsottu, miten tili rahastoyhtiöön avataan ja miten (passiivinen, matalakuluinen, indeksi) -rahasto valitaan. Paljon ollaan mietitty myös eri markkinoille hajauttamista. Minun ystäväni eivät siksi pääsääntöisesti aloita sijoitusharrastustaan laittamalla rahojaan pelkästään pohjolan pienten maiden arpalipukkeisiin.

Tuntuu myös siltä, että sijoittamisesta ääneen puhuminen on tullut kertaheitolla hyväksytymmäksi. Kun puhe kääntyy markkinaliikkeistä spekulointiin, moni näyttää heristävän korviaan silmien pyörittelyn sijaan. Ja ennenkaikkea liittyy mukaan puheeseen.

Meillä on naisvaltainen työpaikka, joten sijoitusjutuista puhutaan pääasiassa naisten kesken. Keskustelijoiden taustat ovat hyvin vaihtelevat ja tulotaso vaihtelee laitoshuoltajan alle kahdesta tuhannesta, erikoislääkäreiden yli kahdeksaan tuhanteen euroon kuukaudessa. Meitä on kaiken ikäisiä ja kaikenlaisista taustoista lähteneitä. On velkaisia ja säästöjä kerryttäneitä. On niitä, joilla tuloista huolimatta ei jää mitään palkasta käteen ja niitä, joilla on tarkkaan mietitty budjetti. Ja kaikkea tältä väliltä.

Se mikä minua ehkä eniten vielä 2020 luvulla ihmetyttää on monien naisten ylimalkainen suhtautuminen rahaan ylipätään. Että se on niin monelle asia, jolla ei haluta kuormittaa päätä. Silti jos osaa kuluttaa, osaa varmasti myös säästää. Omien raha-asioidensa tunteminen on sitä tärkeämpää, mitä pienemmät tulot ovat, etenkin jos ainoa tulonlähde on palkkatyö. Jos sijoittamiseen ei halua uhrata aikaa ja ajatusta, onko mikään helpompaa kuin laittaa palkkapäivänä pieni summa automaattisesti rahastoon? Suosittelemissani rahastoissa minimi on 10€.

Minut veti silti sanattomaksi nuoren lääkärin kommentti, kun seniorilääkäri kysyi tältä, mihin hän sijoittaa. Tämä luokkansa priimus, loistavassa uraputkessa oleva nouseva kirurgitähti, joka on kirjoittanut L:n pitkästä matikasta, kemiasta ja fysiikasta. Mennyt ensiyrittämällä lääkikseen, lukenut itsensä lääketieteen lisensiaatiksi (6v) ja suoritti nyt erikoislääkärin runkoaan (toiset 6v) sanoi näin: Hän ei ymmärrä rahasta mitään, joten sijoittaminen tuntuu ajatuksena liian vaikealta. Hän jättää sijoittamisen miettimisen mielummin miehelleen. Hänen miehensä on töissä armeijassa. Hänen miehensä ei sijoita. Ja koska mies ei ole kokenut sijoittamista tärkeäksi, ei vaimokaan sijoita.

Kun toimenpide oli loppunut ja purimme salia, tuli keskustelua sivusta seurannut sairaanhoitajaopiskelija kysymään neuvoa. Hän on pystynyt säästämään opintotuesta ja -lainasta aina vähän sivuun ja oli miettinyt, että rahalle olisi varmaan parempikin paikka kuin pankkitili. Voisinko neuvoa häntä rahastosäästämisen alkuun. Maailmassamme on siis vielä toivoa...

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Säästöä liikenteessä escootterilla - Augment.eco

Kun muutin nykyiseen osoitteeseeni oli paikan valinnassa tärkeänä tekijänä sijainti. Sijainnin vuoksi tingin huomattavasti neliöistä, mutta korvauksena sain ihanan ympäristön ja lyhyet välimatkat. Pientä säästöä oli tarkoitus tulla myös matkakuluista, kun seutulippu vaihtui helsingin sisäiseen lippuun. Valitettavasti hinta nousi melko pian HSL lippu-uudistuksen yhteydessä.

Minulla oli sähköavusteinen polkupyörä jo n. 15 vuotta sitten. Siihen aikaan niitä ei ollut vielä oikeastaan kellään ja pyöräillessä usein joku pysäyttikin ja kyseli ajoneuvostani. Pyöräni oli kömpelö ja raskas, mutta pitkätkin matkat menivät kuin heittämällä sähkön avulla. Kun akku antoi lopulta periksi, ei vaihtoakkua ollut tarjolla ja pyöräni lähti kierrätykseen. Olen ajoittain miettinyt uuden sähköpyörän hankkimista, mutta hinnat ovat todella kovat, puhumattakaan huoltokustannuksista ja siitä, että pyörä on mitoituksineen ja säätöineen hyvin henkilökohtainen ajoneuvo. Pyörän jakaminen perheen kesken ei siksi meillä onnistu. Lisäpeikkona on pyörävarkaudet ja se, että lukittuun pyörävarastoomme pyörä pitäisi kantaa aina portaita pitkin ja useamman oven taakse. (Tavallinen polkupyörä ei tule kohdallani kysymykseen vamman takia, jonka sain aikoinani liikenneonnettomuudessa.)

Työmatkani (n. 6km) olen nyt kulkenut julkisilla. Jalan matka kestäisi reilusti yli tunnin suuntaansa ja metrolla + bussilla keskimäärin n. 35 min. Ei siis ihme, että jatkuvasti mietin parempaa tapaa taittaa matka.

Kun sähköpotkulaudat ilmestyivät katukuvaan innostuin ensin tavattomasti. Tämä voisi olla ratkaisu työmatkaongelmiini. Intoni kuitenkin laantui kun selvisi, että työmatkakustannus lainalaudalla olisi 4.75€ - 8,5€ suuntaansa (joukkoliikenteen lippu on 2,8€). Skootin voisin ostaa myös omaksi, mutta tässä vaihtoehdossa huolettaa erityisesti akun ja pyörien kesto ja laudan huollettavuus.

Sitten törmäsin uuteen palvelukonseptiin, joka on "leasing" -tyyppinen palvelu Augment.eco:lta. He tarjoavat 24kk sopimuksen, joka sisältää laadukkaan skuutin, huoltopalvelun ja vakuutukset. Palvelun hinta on alkaen 22,95€ kuukaudessa joka on alle puolet siitä mitä nyt maksan joukkoliikenteestä (n. 60€kk). Hintatietoisena laskin mukaan myös sen, että Augment.eco potkulautaa voivat käyttää myös puolisoni ja perheen teinit. Säästän matkakuluina laudan hinnan jos kuljen sillä työmatkat loppukeväästä alkusyksyyn ja jos talvi on samanlainen kuin esimerkiksi tänä vuonna, ei ole mitään syytä miksen voisi kulkea laudalla läpi vuoden. Tästä syntyisi kahdessa vuodessa jo yli 800€ rahallinen säästö sijoituksiin käytettäväksi. Ja jokainenhan meistä tietää miten korkoa korolle ilmiö kasvattaa salkkua. Lisäbonuksena tietysti vielä puolison ja lasten satunnaiset säästetyt bussiliput.

Tilasin e-scooterini maanantai-iltana ja jo keskiviikkoaamuna tuli viesti, että pakettini on noudettavissa matkahuollon pisteestä. Hatunnosto yhden arkipäivän toimitusajasta!

Koska työmatkallani on hiekkatieosuuksia ja ikuisia tietöitä, valitsin malliksi suuremmilla 10" ilmapyörillä varustetun ES One 10 -mallin, joka onkin nyt viikon käytön jälkeen osoittautunut tukevaksi ja varmaksi malliksi, jota lukemattomat kadunreunakiveysten yli kulkeminenkaan ei haittaa. Turvallisuus on minulle tärkeä ja ajan lautaani vain kypärä päässä. Lisäturvaa tuo tuplajarrut (eABS edessä ja levyjarru takana), lediajovalo edessä ja merkkivalo + jarruvalo takana, sekä soittokello. Ainoastaan vilkut ja peili puuttuvat.

Reilu 12 km yhteenlaskettu työmatkani näyttää veloittavan akun varauksesta yhden viidestä pykälästä. En ole vielä kokeillut kuinka pitkän matkan skootillani pääsisin, mutta uskon että minun painoni alla se kulkisi reilusti pidemmällekin kuin luvatun 20 km. Ylämäetkin kulkevat mukavasti, joskin huomattavasti painavampi puolisoni kertoi, että hyvin jyrkässä mäessä hän potki lisävauhtia ihan perinteiseen tapaan.
ES One 10 - Augment.eco -HH-

Skootissa on vakionopeudensäädin ja pienen opettelukäyrän jälkeen sillä saa mukavasti päälle täyden matkavauhdin tai tarvittaessa vaikka hitaan hiipimisen vilkkaamman liikenteen seassa. Työmatkani taittuu skootilla reilussa 20 minuutissa. Ekstrasäätöä työmatka-aikaan tuo vielä se, ettei tarvitse jäädä pysäkille odottamaan bussia.

Työpaikalla olen lukinnut skoottini pyörätelineeseen vaijerilukolla ja kotona se asuu eteisessä. Kotivakuutus toki korvaisi varastetun laudan, mutta mielenrauhaa kiireisiin aamuihin tuo tieto siitä, että lautaa ei tarvitse jättää taloyhtiön pyörävarastoon. Skootin saa myös tarvittaessa myös taitettua kasaan ja akku on helppo irrottaa lataukseen.

Mitä etuja saan verrattuna siihen, että olisin ostanut kaupasta oman laudan? Tärkeinpänä minulle on täysi huoltopalvelu, joka kattaa niin akun vaihdon ja uudet pyörät kuluneiden tilalle, kuin moottorin ja rungon viatkin. Tämä palvelu tarkoittaa, että voin käyttää skoottiani juuri niin paljon kuin haluan, lyhyillä ja pitkillä matkoilla, ilman että tarvitsee pohtia varusteiden kulumista. Augment.eco on myös vakuuttanut laudan puolestani, joten jos ajaisin kolarin, saan toimivan pelin alleni muutamassa päivässä. Koska vastaavan laudan hinta kaupassa on saman verran tai jopa enemmän kuin tämän palvelun kautta ostettuna, ei tarvitse kauaa laskea miksi hankin skootin mielummin palvelun kera.

Palvelu sisältää myös mahdollisuuden vaihtaa lauta uuteen malliin veloituksetta 18kk välein tai 125€ maksulla vuoden välein. Minulle kestävä kehitys on tärkeämpää kuin viimeisimmällä mallilla huristaminen, joten en usko että tartun tähän tarjoukseen. Saatan kuitenkin lunastaa käyttämäni laudan 29€ maksua vastaan sopimuskauden päätteeksi, jolloin perheessämme olisi jatkossa käytössä kaksi lautaa.

Jokainen säästetty euro on euro lisää salkkuni rakentamiseen. Lisäilona tässä liikennemuodossa on raitis ilma ruuhkaisten bussien sijaan ja joku voisi laskea myös tarkat luvut ympäristön kannalta (tähän ei omat taidot nyt riitä). En tee yhteistyötä Augment.eco palvelun kanssa, joten mitään palkkiota en tästä kirjoituksestani saa, mutta suosittelen silti tutustumaan heidän palveluunsa ja vinkkaan myös, että sivuilta löytyy usein arvontoja, josta voi voittaa oman laudan tai etukuponkeja. Tämän suomalainen yritys löytyy myös facesta.

Vihreää energiaa scootin lataamiseen tarjoaa Nordicgreen

torstai 30. huhtikuuta 2020

Veroilmoitus For Dummies

Olen aivan haka kokoamaan IKEAn huonekaluja. Yksityiskohtaisten ohjeiden seuraaminen ei ole ollut minulle ikinä ongelma ja hahmotan hyvin niiden viittaukset. Sama koskee vaikkapa monimutkaisia legopakkauksia. Minulla ei myöskään ollut aikaisemmin mitään ongelmia veroilmoituksen täyttämisen kanssa. Paperinen lomake eteni selkeästi kohta kohdalta ja jokaiselle numeroidulle ruudulle löytyi selitys ohjeista.

Luonnollisesti on mukavaa, että veroilmoituksen saa nyt täydentää netissä. Ja suurelle yleisölle on varmasti myös positiivista nettilomakkeen vapaamuotoinen ilme. Minulle se on kuitenkin kauhistus, sillä haluan ohjeeni selkeinä ja yksiselitteisinä.

Tämä kirjoitus on siis sinulle, joka omaat samanlaiset putkiaivot kuin minä, sekä itseäni varten ensivuodeksi, kun taas pähkään samojen asioiden äärellä. Ja myös sinulle, joka olet vasta aloittelija sijoitustoiminnassa ja mietit viitsisitkö edes merkitä pieniä tulojasi veroilmoitukseen. Kannattaa viitsiä. Vaikka verojen määrä pienenisi vain parilla kympillä ainakin opit periaatteet ennenkuin sijoitustoimintasi on niin suurta, että verosuunnittelua on pakko tehdä ja ilmoituksen täyttö monimutkaistuu entisestään.

Jos kuitenkin etsit tarkempaa tietoa esimerkiksi siitä, mitä vähennyksiä voit tehdä tai miten verottaja kohtelee tiettyjä tulonlähteitä, kannattaa lukea vaikkapa sijoitustiedon artikkeli.


Suurin osa veroilmoituksen tiedoista täydentyy automattisesti. Täydennettäviksi tiedoiksi minulla jää pääomatuloista tehtävät vähennykset sekä ulkomainen pääomatulo (osakkeiden myynnit, osingot, korot...). Parasta OmaVero palvelussa on, että esitäytettyä veroilmoitusta pääsee täydentämään niin monta kertaa ja usein kuin haluaa aina määräpäivään saakka. Keskeneräisen ilmoituksen tiedot säilyvät 2 vkoa. Teen tallennuksen aina kun olen syöttänyt uuden tiedon.

1. Ensimmäinen sivu: Taustatiedot/Perustiedot. 

Asiakastietosivu on yksinkertainen ja vaatii ainoastaan tarkistuksen. Huomioi, että näissä tiedoissa tulee olla huollettavien lasten lukumäärä sekä invaliditeettivähennys, jos sinulla on jokin vamma tai krooninen sairaus. Älä oleta että lääkärisi on kertonut, jos olet oikeutettu invalidivähennykseen. Jos invaliditeettivähennys ei ole sinulle tuttu, mutta kärsit pitkäaikaissairaudesta tai ruumiinvammasta, kannattaa lukea THL:n ohje. Vähennyksen voi hakea myös usealta vuodelta jälkikäteen, mutta tarvitset B-todistuksen lääkäriltä.
 
Varallisuusosio vaatii jo tarkempaa paneutumista. Tähän tulee automaattisesti verottajan tiedoissa oleva varallisuus, eli itse pitää ilmoittaa mm. ulkomailla oleva omaisuus.
Käytännössä kaikki sellainen veronalainen omaisuus, jota tiedoista ei valmiina löydy, merkitään kohtaan Lisäykset ja muutokset varallisuuteen. Koska verottajaa ei kiinnosta tässä kohtaa yksittäisten osakkeiden määrä, lisään kaikki puuttuvat osakkeeni yhtenä listana ja laitan määrä kohtaan niiden yhteenlasketun lukumäärän. Lisään kaiken esitiedoista puuttuvan rahoitusomaisuuteni lajeittain samaan tapaan.
Voin koska tahansa palata listoihin ja muuttaa tai lisätä antamiani tietoja.

2. Toinen sivu - Esitäytetyt tulot ja vähennykset. 

Palkkatiedot menevät suoraan verottajalle, mutta jos jotain puuttuu, olisi tämä oikea paikka lisätä ne. Seuraavat kohdat ovat osinkotulot, korkotulot ja ylijäämät osuuskunnista. Kaikki nämä koskevat suomalaisia yrityksiä joten ainakin itselläni tiedot on täytetty automaattisesti.

Jos olet vuoden aikana myynyt (eli luovuttanut) osakkeita, ne ilmoitetaan arvopapereiden myyntivoittoina. Huomaa että myös myyntitappioiden ilmoittaminen löytyy otsikon Arvopaperien myyntivoitot alta. Alle 1000€ arvoisten luovutusten myyntivoittoja ei tarvitse ilmoittaa ja alle 1000€ arvoisten luovutusten tappioita ei pysty vähentämään. Kuitenkin jos luovutuksia on yhteensä yli 1000€ arvosta tilanne muuttuu. Oheisessa esimerkissä minulla on muutama satanen myyntivoittoja ja kaksi pientä tappiota ja yllättäen vähennettävää jääkin pari kymppiä, kun muutoin rajojen alle jäävät summat laskee yhteen. Luovutusten ilmoittamisessa on siis järkeä, vaikka muutoin summat tuntuisivatkin liian pieniltä että jaksaisi vaivautua.
 
Siirryn seuraavaksi kohtaan Ulkomaantulot, joka onkin sitten vaativampi tapaus. Minulla on
osinkotuloja osakkeista, jotka ovat DEGIRON tilillä ja vaikka olenkin erittäin tyytyväinen asiakas, DEGIRON raportointityökaluissa on toivomisen varaan. Itse otan vuosiraportin sieltä suoraan exceliin, jota muokkaamalla saan esiin osakekohtaiset osinkotulot sekä ulkomaille maksetut verot. Klikkaamalla Ulkomaantulojen alta "Avaa Erittely" avautuu lomake, jolla voi ilmoittaa kaikki ulkomaiset erilaiset pääomatulon lajit sekä niistä ulkomaille maksetut verot.

3. Kolmas sivu- Muut tulot.  

Täältä löytyy kohta mm. vuokratuloille ja korkotuloille (Muut pääomatulot).

Jos keräisin tuloja blogini kautta, ne merkitsisin kohtaan
Muut ansiotulot olettaen että blogin pitäminen ei olisi päätulonlähteeni. Blogin tulot olisi tärkeää ilmoitta, sillä tällaisessa tapauksessa minulla todennäköisesti olisi myös vähennyksiä tehtävänä (esimerkiksi alustan maksuja jne.)

4. Neljäs sivu - Muut vähennykset.  

Yleisimmät vähennykset ja Muut vähennykset -kohdat ovat selkeät. Niihin täydennetään puuttuvilta osin tiedot jotka ovat jääneet verottajalta saamatta. Huomioi erityisesti Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen tai ps-sopimusten maksut, sekä Elatusvelvollisuusvähennys, jotka eivät jostain syystä siirry suoraan esitäytettyyn veroilmoitukseen, vaikka verottajalla tieto käytössä onkin. 

Päätoimiseen ammattiin, muihin ansiotuloihin ja etuisuuksiin liittyvät tulonhankkimiskulut merkitään Yleisimpien vähennysten kohtaan Tulonhankkimismenot. Yleisimpien vähennysten alta löytyy myös Velan korot, jonne merkitään myös pääomatulojen hankkimiseen kohdistuvan velan korko. Esimerkiksi sijoitusasunnon- tai osakeostojen rahoittamiseksi nostettu laina.

Näin sijoittajan näkökulmasta erityisen tärkeä on kohta
Muut pääomatuloista tehtävät
vähennykset. Klikkaamalla "Kyllä" avautuu vapaamuotoinen tekstikenttä, johon kirjaan mm. 1/2 puhelin- ja nettilaskusta, työhuonevähennyksen, osallistusmismaksut sijoitustilaisuuksiin (ja mahdolliset matkakulut näihin), sijoituskirjallisuuden, mahdolliset atk- ja puhelinhankinnat yms. Tähän kohtaan merkitsen myös esimerkiksi. DEGIRON perimän 2,5€ suuruiset pörssikytkentämaksut. Eli kaikki sellaiset kulut jotka suoraan liittyvät sijoitustoimintaani. Kirjoitan kaikki menoni yhtenä listana ja laitan niiden yhteissumman oikeaan lokeroon. Tätäkin listaa voi myöhemmin palata muokkaamaan ja lisäämään.

Huomaa, että työhuonevähennyksen voit tehdä, sekä palkkatuoista että pääomatuloista. Merkitse vähennys veroilmoituksessa siihen kohtaan (Tulonhankkimismenot tai Muut pääomatuloista tehtävät vähennykset) kumman tulonlähteen hankkimiseen olet työhuonetta käyttänyt. 

5. Esikatsele ja lähetä

Kun kaikki tiedot on tarkistettu ja lisäykset tehty lähetän veroilmoituksen. Jos sinulla on lapsia, kannattaa käydä heidän kanssaan läpi myös lasten esitäytety veroilmoitukset ja täydentää niitä mahdollisilla tulonhankkimismenoilla yms. vaikka summat olisivat pieniäkin. Näin myös kasvava nuori oppii asemastaan yhteiskunnan jäsenenä sekä samalla ymmärtämään talouttaa paremmin.

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Kummalliset kurssiliikkeet

Ei pidä taistella tuulimyllyjä tai keskuspankkeja vastaan.

Pörssikurssit tuntuvat poukkoilevan täysin järjenvastaisesti ja usein "väärään suuntaan" kääntyneen indeksin takaa löytyykin erilaisia elvytystoimia. Jo pelkästään Trumpin puheet saavat kurssit hurjaan nousuun, vaikka kyseisellä herralla ei tunnetusti ole paljon substanssia kommenteissaan. Olisi mahtavaa, jos koronan jälkeen talous palautuisi pian normaaliksi, eikä meille jäisi massatyöttömyyttä, konkursseihin kosahtaneita yrityksiä ja valtavaa velkataakkaa, joka estää sosiaaliturvan parannukset ja kuntapuolen palkankorotukset vuosikymmeneksi eteenpäin. Minun on kuitenkin hirveän vaikea uskoa kaikinpuolin positiiviseen lopputulemaan.

Mitä siis piensijoittajan pitäisi tehdä kurittomien kurssien kanssa? Päivätreidaaminen ei edelleenkään ole vaihtoehto minulle. Ei ole aikaa perehtyä tarpeeksi enkä pysty tekemään kauppoja työaikana. Vaihtoehdoksi jää ajallinen hajauttaminen, sillä kurssien suuntien ennakoiminen ei onnistu ilman yliluonnollisia kykyjä.

Kun tarkastin luvut maaliskuun lopussa, osakesijoitukseni olivat tulleet tammikuun huipuista alaspäin 12%. Sijoitussalkkuni arvo kokonaisuudessaan oli laskenut 10%. Luvut ovat osin suuntaa-antavia, sillä ne sisältävät myös myyntiä (joka on luonnollisesti pudottanut salkun arvoa) ja kuukausisijoittamisen lisäksi pieniä ostoja (jotka ovat nostaneet salkun arvoa). En laske pankkitililleni myynneistä kertynyttä tai muuten säästettyä rahasummaa lainkaan salkkuni arvoon mukaan. Sijoitukseksi se muuttuu mielessäni vasta kun raha on laitettu töihin. (Pankkitilin nollakorkoa ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua sijoitukseksi.)

Tällä hetkellä säästän kuukausittain rahastoihin (Seligsonin passiiviset indeksirahastot: Aasia, Global Top 25 Pharmaceuticals ja Global Top 25 Brands) ja ETF:ään (Vanguard S&P 500) samoilla summilla kuin tähänkin asti. Näiden lisäksi olen tehnyt dropeista hyvin pieniä ostoja sellaisista osakkeista, joiden kannattavuuteen uskon pitkällä tähtäimellä (mm. Metso, AbbVie, J&J) ja REIT kiinteistörahastoista, jotka ovat olleet suorastaan törkeän halpoja (putoavat varmasti edelleenkin) ja maksavat kivasti osinkoa.

Koska elvytystoimien poikimat nousut saavat aikaan pientä paniikin tunnetta, josta seuraa välitön halu ostaa, ettei tilaisuus mene sivusuun, olen tehnyt itselleni excel taulukon niistä osakkeista joita haluan lisätä salkkuuni.

Tähän taulukkoon olen määritellyt itselleni ko. osakkeen arvon, jonka alittuessa teen oston ennalta päättämälläni määrällä. Jos osto onnistuu, jään odottamaan seuraavan määrittelemäni arvon alittumista. Taulukkoni oletuksena on siis karhumarkkinat enkä osta lainkaan nousevaan kurssiin.
Jossain kohtaa lisään nouseville kursseille omat ostokohdat, mutta vielä ei ole sen aika.

#nallehaaste #karhumarkkinat -HH-
Media on täynnä toinen toistaan paremmin tietäviä asiantuntijoita, jotka syvällä rintaäänellä kertovat miten tässä kaikessa käy. Totuus on kuitenkin, ettei kukaan voi tietää. Kenelläkään ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta. 90-luvn laman aiheuttajia Suomessa olivat vapautuneet rahamarkkinat, vahvan markan politiikka ja Neuvostoliiton romahtaminen. Tästä seurasi teollisuuden kilpailukyvyn heikkeneminen ja lopulta suurtyöttömyys. It-kupla taas oli globaali kuoppa, jonka syyt löytyvät mm. nopeasta tietoliikennealan muutoksesta, mikä johti ylioptimistiseen odotustasoon ja kurssien nousuun FOMO -hypen kautta. 2008 finanssikriisin juuret juontuvat Yhdysvaltain keskuspankin väkisin ylläpitämään matalaan korkotasoon, asuntomarkkinoiden paisumiseen ja pankkien holtittomaan roskalainapolitiikkaan.

Nyt meillä yhdistyvät nuo kaikki: roskalainoja ja viriteltyjä sijoitusinstrumentteja on taas myyty jo pitkään, keskuspankit syöttävät markkinoille elvytysrahaa, odotukset olivat jo ennen koronan iskemistä monen yrityksen osalta epärealistisen korkealla, kaupan, pavelualan ja teollisuuden pysähtyminen sekä julkisen sektorin maksuvaikeudet tuottavat päivittäin tuhansittain uusia työttömiä. Vienti ei tule käynnistymään sormia napsauttamalla, kun kaikki maat ovat samassa ojassa. Ihmettelen, jos korot eivät nouse edes silloin, kun elvytysrahat loppuvat. Ja korkojen nousu tunnetusti kaataa asuntomarkkinat...

Jos olen väärässä ja kuopan pohjalla on jo käyty, se on vain iloinen asia kaikkien kannalta. Säästytään monelta surkealta ihmiskohtalolta. Minun kohdallani se tarkoittaisi, että karhumarkkina excelini ostoruutuihin ei tule merkintää uusista kaupoista. Sijoitustrategiaani, eli pitkäaikaista hajauttamista se ei silti muuttaisi.



tiistai 14. huhtikuuta 2020

Omaisuuden testamenttaamisesta

Varautuminen vastoinkäymisten varalle pitäisi olla luonnollinen asia ja asiat kannattaa hoitaa kuntoon hyvissä ajoin, silloin kun ei ole mitään huolta. Asiasta kirjoitin jo aikaisemmin avioeroa käsittelevän postaukseni yhteydessä.

Näinä erityisinä aikoina ihmisiä kehotetaan varautumaan mm. sairaalahoitoon listaamalla lääkkeensä, sairautensa ja hoitotahtonsa helposti mukaan otettavaan muotoon. Oikeasti tällaiset asiat pitäisi olla valmiiksi mietittynä koronasta huolimatta. Ja vaikka todennäköisyys kuolla koronan uhrina on äärimmäisen pieni, kuoleminen jossain kohtaa elämää on kuitenkin 100% varma.

Yksi tällainen etukäteen mietittävä asia on siksi testamentti. Jos elät avioliitossa puolisosi kanssa ja teillä on pelkästään yhteisiä lapsia, on lainsäädäntö pitkälti huolehtinut asian jo puolestasi valmiiksi. Mutta lapsettomassa avoliitossa asuville, sinkuille ja perheille, jossa on sinun ja minun lapsia, tilanne on täysin erilainen.

Helpoin tapa testamentin tekemiseen on keskustella puolison kanssa molempien toiveista ja mennä sitten yhdessä lakimiehen puheille ja laatia testamentti ammattilaisen avustuksella. Testamentin voi tehdä myös itse, mutta silloin on vaarana mennä metsään, jos testamentti pitää sisällään lainvastaisia toiveita perimisjärjestyksestä, sellaisia pyyntöjä perijöille, joita todellisuudessa ei tarvitse noudattaa tai sanamuotoja, jotka tekevät testamentista pätemättömän.

Testamentin ei tarvitse noudattaa erityistä muotokieltä. Ruutupaperille käsin rustattu testamentti on yhtä pätevä kuin lakitoimiston paperillekin tulostettu. Siinä olisi kuitenkin hyvä noudattaa tämän kaltaista esitystapaa:
- Otsikko (josta selviää että kyseessä on testamentti)
- Testamentin tekijän sekä testamentin saajan nimi ja henkilötunnus (jotta voidaan yksilöidä keitä testamentti koskee)
- Testamentin sisältö (jossa eritellään mitä omaisuuden osaa testamentti koskee)
- Todistajat (kaksin kappalein. Todistajien pitää olla läsnä yhtäaikaa testamentin tekijän kanssa ja heidän täytyy varmistua testamentin tekijän henkilöllisyydestä)
- Päivämäärä (siltä varalta, että testamentteja on tehty useampia vuosien varrella)

Perimisjärjestys on määrätty laissa ja puolison aseman on turvattu osituksen kautta, jos olette avioliitossa tai jos teillä on pitkässä avoliitossa yhteisiä lapsia. Entäpä jos tilanteesi onkin muunlainen tai haluat poiketa perimisjärjestyksestä rintaperirillisten lakiosan ulkopuolelle jäävän omaisuuden osalta?


Otetaan tilanne, että omistan yksin minun ja avopuolisoni asunnon. Meillä molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Haluan, että kuoltuani puolisoni voi jäädä asumaan yhteiseen asuntoomme, niinkuin hänellä olisi oikeus jos olisimme avioliitossa. En kuitenkaan halua, että puolisoni lapset perivät asuntoni hänen jälkeensä, vaan että se siirtyy takaisin omille lapsilleni.

Lain mukaan puolisoni ei perisi minulta mitään, mutta jos testamenttaan asuntoni hänelle, se siirtyykin puolisoni lapsille omieni sijaan. Tällaisen tilanteen voin välttää tekemällä puolisoni hyväksi hallintaoikeustestamentin tai ehdollisen testamentin.

Jos olen sinkku, kuoltuani omaisuuteni siirtyy vanhemmilleni ja jos he eivät enää ole elossa, perijänä on sisarukseni. Saatan kuitenkin haluta testamentata omaisuuteni suoraan sisarukseni lapsille.

Hyvin tavallista on myös, että halutaan hypätä yhden sukupolven yli. Saatan toivoa, että vanhempieni omaisuus siirtyy suoraan lapsilleni. Tällaisessa tilanteessa sitä ei tarvitse kuitenkaan kirjata testamenttiin. Pesänjaossa voin aivan hyvin ilmoittaa luopuvani osuudestani, jolloin se siirtyy perimysjärjestyksessä seuraavalle, eli lapsilleni.

Entäpä jos olen eronnut ja aikomuksenani on jättää omaisuuteni lapselleni. Jos lapseni kuitenkin sattuisi kuolemaan itse lapsettomana ennen exääni, siirtyy omaisuuteni ex-puolisolleni ja hänen kauttaan hänen uudelle puolisolleen tai heidän yhteisille lapsilleen. Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että haudan takana ei harmita, saattaisi asia painaa mieltäni eläessäni. Pystyisin kiertämään tämän tilanteen kirjaamalla testamenttiini käskyn, että lapseni jälkeen hänen perintöosuutensa siirtyy esimerkiksi löytökissayhdistykselle exäni sijaan.

Tilanteessa jossa uusioperheessäni olisi minun omiani ja puolisoni omia lapsia ja haluaisin että heitä kohdellaan perintötilanteessa tasavertaisesti, minun pitää tehdä testamentti puolisoni lasten aseman turvaamiseksi.

Ainoastaan rintaperillisten lakiosa on loukkaamaton, muuten minulla on vapaus valita miten omaisuuteni jaetaan. Edes lesken oikeus asua yhteisessä asunnossa ei määrää tuon asunnon omistusoikeutta.

Ensimmäisen esimerkkini tilanteessa, jossa tekisin hallintaoikeustestamentin avopuolisolleni asuntooni, voisi ongelmaksi muodostua lasteni lakiosa, jos asuntoni arvo muodostaisi valtaosan omaisuudestani. Tähänkin on ratkaisu, sillä testamenttiin voin laittaa ehdon siitä, että lapseni vaatiessa omaa lakiosuuttaan välittömästi käyttöönsä, hän menettää oikeuden muuhun perintöosaansa. Se ei aukottomasti suojaisi puolisoni oikeuksia, mutta pakottaisi lapseni (tai hänen edunvalvojaansa) miettimään järjestelyä useammalta kantilta. Pelkkä toive lakiosasta luopumisesta ei ole velvoittava.

Perimysjärjestystä mietittäessä pitää muistaa että kuolleet eivät peri (ts. perintö ei muutu kuolleen omaisuudeksi vaan siirtyy perimysjärjestyksessä seuraavalle) eikä syntymättömälle voi testamentata.

Ja vielä lopuksi. Kuoliko kaukainen sukulaisesi ja lakimies on nyt jäljittänyt sinut sukututkimuksen perusteella ainoana perijänä? Ei jättänyt. Suomen lain mukaan serkut eivät peri.



perjantai 10. huhtikuuta 2020

World Autism Month - Autismitietoisuudesta

En yleensä kirjoita blogini aiheen vierestä, mutta teen poikkeuksen, koska aihe on minulle läheinen.

Tiedätkö mitä on autismi? Tiesitkö, että jos olet tavannut yhden autistin, olet tavannut vain yhden autistin? Suomalaisia sanotaan joskus autistiseksi kansaksi, koska tapaamme olla sosiaalisia pidetään monesti hyvin sulkeutuneena. Tämä ei kuitenkaan ole autismia, se on kulttuurisesti opittu tapa.

Ajattele mielessäsi kukkaniitty, joka on tulvillaan erivärisiä, pieniä ja suuria, vaatimattomia ja loisteliaita kukkia. Ajattele, että jokainen saa noita kukkia syntymälahjakseen. Jollain on vain yksi pieni kukka korvan takana, toisella kaunis kirjava seppele hiuksissaan, kolmas on suorastaan hukutettu kukkiin. Jollain on vain keltaisia kukkia ja toisella yksi sininen muutoin punaisessa kimpussaan.

Jokainen näistä niityn kukista kuvaa yhtä autismin piirrettä. Koska lähes jokainen meistä on syntymässään saanut ainakin yhden kukan, on meillä kaikilla joitain sellaisia piirteitä, jotka kuvataan myös autismin kirjossa. Me emme silti ole autisteja. Autismi diagnosoidaan vasta, kun piirteitä on niin paljon että ne haittaavat elämää. Oli sitten kyseessä kaikenkirjavasta kimpusta, tai vaikka pelkästään keltaisista kukkasista. Mutta niitä on niin paljon, että kimpun kantaminen meidän järjestäytyneessä yhteiskunnassamme tekee elämästä hyvin hankalaa tavalla tai toisella. Myös kukilla on elinkaari - osa lakastuu jo nuoruusvuosien aikana, jotkut puhkeavat täyteen loistoon vasta aikuisiällä. Lapsen autismin piirteet eivät siis ole välttämättä samanlaista kuin aikuisena. Joku autisti elää täysin itsenäisesti urallaan menestyen, toinen tarvitsee tukea läpi elämänsä.

Autismi ei näy päällepäin, vaikka jotkut autismiin liitetyt piirteet voivat olla havaittavissa. Tällöin syntyy helposti harha, että tietyllä lailla muottiin sopiva ihminen olisi autisti. Tätä mielikuvaa meillä vahvistetaan viihdeteollisuuden kautta, jonka antama kuva autismista on hyvin lokeroiva. Meillä on kommunikointikyvytön savant matematiikkanero (Rain man, Cube). Meillä on silmälasipäinen tietokonenörtti (The Big Bang Theory). Ja meillä on tositv sarjojen epätoivoiset äidit, joiden elämä pyörii vaikeasti vammaisen lapsen ympärillä.

Tosi maailmassa autismi ei kuitenkaan näyttäydy samanlaisena kuin tv:ssä. Vaikka joillain autismi vie työkyvyn, näkyy parisuhteen muodostamisen vaikeutena tai eristäytymisenä, monella meistä on ystävänä tai työkaverina, jopa puolisona autisti, jonka autismi ei näy päällepäin. Saatat pitää tätä tyyppiä joskus hiukan erikoisena, mutta et silti ajattele hänen neurobiologiansa olevan erilainen kuin sinun. Autisti saa usein kuulla olevansa epäempaattinen, kylmä tai ylimielinen, vaikka todellisuudessa hänet erottaa vieressä seisovasta ainoastaan kasvojen mikroilmeet, katsekontaktin puuttuminen/intensiivisyys tai kiinnostus faktoihin small talkin sijaan. Hänen ilmaisunsa poikkeaa oletetusta.

Se ettemme erota autisminkirjolaisia ympäriltämme ei ole mikään ihme, sillä eivät heitä erota asiantuntijatkaan. Esimerkiksi naisten diagnosointi on vielä aivan lastenkengissä ja moni saa diagnoosinsa vasta aikuisena, jos silloinkaan. Diagnoosin kriteerit on laadittu pääosin poikiin kohdistuneiden tutkimusten perusteella. Myöhemmin on kuitenkin todettu, että autismipiirteinen nainen onkin enemmän tavallisen miehen kaltainen, kuin autismipiirteisen miehen.
Autisteja on arvioiden mukaan 1% väestöstämme. Tämä tarkoittaa n. 50 000 ihmistä Suomessa. Ja jokaisella heistä on yksilölliset ja vaihtelevat oireet. Autisminkirjolaisen elämä voi olla hyvin kuormittavaa, sillä oireyhtymään liittyy usein erilaisia aistiherkkyyksiä ja sosiaalisen toiminnan ongelmia. Valitettavasti liian monen sietokyky ylittyy ja elämä päättyy oman käden kautta. Vaikka autisti pystyisi piilottamaan piirteensä meiltä niin hyvin, ettemme erota hänessä mitään erityistä, hän itse kokee erilaisuutensa entistä vahvempana, koska ei voi olla oma itsensä.

Miksi autisti sitten käyttää maskia (ts. näyttelee "normaalia"), eristäytyy tai ylikompensoi? Koska meidän yhteiskuntamme ei suvaitse erilaisuutta. Meillä monet ylpeilevät sillä, että pystyvät jo ensisilmäyksellä arvioimaan toisen luonteenpiirteet tai että he ovat hyviä ihmistuntijoita. Entäpä kun kohde ei ilmaisekaan itseään totutun kaavan mukaisesti? Silloin tulkitsijan oletukset heittävät täysin häränpyllyä. Ajattele tilannetta, jossa sinut järjestelmällisesti tulkittaisiin väärin. Joka päivä koko loppuelämäsi ajan.

Autismikirjon häiriöllä on jaettu geneettinen tausta ADHD:n kanssa ja jopa 30-80% ne esiintyvät samanaikaisesti. Suomalaisista autismi- tai Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneista, yleisiltä kognitiivisilta taidoiltaan normaaleista kouluikäisistä lapsista 44 %:lla esiintyi AD(H)D:ta. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Kun vaikkapa kohtaamasi muuten älykäs nuori ei tunnu pystyvän hoitamaan asioitaan ikätasoisesti ja saadessaa tästä palautetta, näyttää siltä, ettei hän edes kuuntele. Kyse ei silloin ole välttämättä huonosta kotikasvatuksesta, vaan tilanteesta, jossa nuorella ei todella ole kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja hänen tapansa osoittaa olevansa pahoillaan, tulkitaan ylimielisyydeksi. Sanoisitko sinä migreenipotilaalle, että meillä kaikilla joskus vähän päätä särkee? Silti ihminen, jolla on keskittymisen ja oman toiminnan ohjauksen häiriö saa jatkuvasti kuulla olevansa vain laiska. Tai nuorta, jolla ei ole valmiuksia solmia sosiaalisia suhteita kehotetaan menemään ulos ja hankkimaan kavereita.

Tätä kirjoittaessa maailmalla vietetään Autismitietoisuuden kuukautta. Miten siis tekisin elämän hiukan helpommaksi niille, jotka ovat erilaisia kuin minä? Olemalla suvaitsevainen, elämällä ilman ennakkoasenteita, tuomitsematta erilaisuutta. Meillä ihmisillä on tapana lokeroida muita, luoda ennakkoasenteita, tuomita ensisilmäyksellä. Juuri tänään on hyvä hetki avata silmät ja nähdä ihmiset sellaisina kuin he todella ovat ja nauttia kaikista väreistä, niin isoista kuin pienistäkin kimpuista.

Joitain yksittäisiä stereotyyppisiä autismin piirteitä, jotka voivat esiintyvät yksin tai yhdessä, lievinä tai voimakkaina:
Yli- tai aliherkkyys liittyen ääniin, väreihin, makuihin, hajuihin, valoon ja kosketukseen. Erityinen stressiherkkyys. Hyvä yksityiskohtien havaitseminen ja keskittymiskyky erityisiin mielenkiinnon kohteisiin. Korostunut oikeudentaju. Poikkeava sanaton ja/tai sanallinen viestintä. Vaikeudet tunnistaa tai ymmärtää muiden ihmisten tunnetiloja, ajatuksia ja toimia sekä ilmaista omiaan. Toisaalta myös erityinen herkkyys muiden ihmisten tunnetiloille, mutta vaikeus osoittaa myötäelämistä. Poikkeavat mielenkiinnon kohteet. Sääntö orientoituneisuus. Tarve muodostaa ja pitää kiinni rutiineista. Vaikeuksia sietää ennalta-arvaamattomia tilanteita. Asioiden tulkitseminen kirjaimellisesti. Vaikeudet käsitellä tai muistaa puhuttua asiaa. Kasvosokeus. Motorinen kömpelyys. Kaavamainen liikehdintä (esim heijaaminen, pyöriminen). Vaikeus tietää, mitä odotetaan ja miten eri tilanteissa on soveliasta toimia. Vaikeudet kokonaisuuksien, asiayhteyksien ja tilanteiden hahmottamisessa samalla kun yksityiskohdat jäävät hyvin mieleen. Monotoninen puhe ja/tai elekieli. Vaikeudet oman toiminnan ohjaamisessa, kuten toimintojen aloittamisessa, jäsentämisessä ja suunnittelussa.
Passiivinen käyttäytyminen ja hitaus luoda ystävyyssuhteita.