sunnuntai 30. elokuuta 2020

Niin että mitä sinä suosittelet? Ja miksi?

Millä perusteella välittäjää/pankkia/sijoituskohdetta tms. suositellaan?

Roikun netissä usein ehkä liikaakin. Luen mielelläni keskustelupalstoja ja uutisten ja blogien kommenttikenttiä. Varsinkin facebookissa ehkä yleisimmät kysymykset kaikissa sijoitusryhmissä ovat:

1. Minulla on 300€ sijoitettavana. Mihin sen laittaisin?
2. Ajattelin aloittaa lapselle säästämisen, avaanko tilin Nordnetiin?

Ja sitten kommentteja alkaa kertymään. Varsinkin naisten suosimilla palstoilla 9/10 kehottaa avaamaan Nordnetiin tilin koska se on niin helppoa. Poikkeuksetta suositellaan Suomi -rahastoa. Törkeimmät laittavat kommenttiinsa lisäksi vielä oman affiliate linkkinsä. (Jos nyt välttämättä haluat avata Nordnetiin tilin, tässä on minun linkkini. Jos rekisteröidyt Nordnetin asiakkaaksi linkkini kautta, minulle maksetaan 19€. Näin toimii affiliate markkinointi.)

Sijoittaminen on nyt muotia. Blogit ja lehtien palstat ovat täynnä (nuoria naisia) sijoitusguruja, jotka ovat lyhyessä hetkessä tahkoneet miljoonaomaisuuden. Tai ainakin pyrkivät antamaan kuvan, että olisivat. Kertomatta jää, että omaisuus ei ole syntynyt sijoittamalla vaan sijoittamisesta kirjoittamalla, olemalla pankin mainoskasvo tai ihan vain säästämällä palkasta.

Toki aina välillä joku löytää sateenkaaren pään ja kerää pikavoitot. Näistä saa vielä hienompia otsikoita. Ja taas uusi joukko untuvikkoja ilmestyy palstoille kysymään, mihin avaisi tilinsä. Neuvomassa on joukko edellisellä viikolla tilinsä avanneita, jotka antavat suosituksensa sen perusteella, mitä itse lukivat julkkisbloggarin hymyilevän kuvan alta.

Miksi tämä ärsyttää minua niin vietävästi? Ei pitäisi antaa asian mennä ihon alle. Minua kuitenkin jurppii tässä se, että nämä uudet sijoittavat avaavat tilin palveluun, joka ei millään tavalla vastaa heidän tarpeitaan. He katsovat hetken aikaa laskevia kursseja, nielevät tappionsa ja toteavat, ettei sijoittaminen kannata.

Tuntuu, ettei kukaan esitä peruskysymyksiä: Mitä varten haluat säästää? Onko tarkoitus laittaa rahaa talteen ensivuoden lomamatkaa varten, siirtää kulutustottumusta mieliteoista jatkuvaan kehitykseen vai säästää eläkekassaa. Kuinka paljon haluat käyttää aikaa sijoittamiseen? Haluatko seurata päivittäin pörssikursseja vai sopiiko sinulle paremmin "talleta ja unohda". Kuinka suurilla summilla käyt kauppaa ja kuinka usein? On ihan eri asia maksaa 9€ per kauppa, jos kaupan arvo on 10000€ kuin 100€.

Minä en sano, etteikö Nordnet olisi hyvä pankki. Etteikö sen tarjoamat palvelut olisi oikealle sijoittajalle juuri se paras vaihtoehto. Minua kuitenkin harmittaa ihan vietävästi, että sitä markkinoidaan erityisesti niille, jotka ovat sijoittamisesta vielä ihan pihalla. Jotka ovat ottamassa ensiaskelia sijoittamisen suhteen ja joiden kassa tai pää ei kestä vielä tappioita koska ajatus sijoittamisen pitkäjänteisyydestä ei ole vielä muodostunut.

Jokainen sijoittaja tietää, että hajauttaminen on tärkeää. Siitä huolimatta rahastosijoittamisen alkuun suositellaan äärimmäisen pienellä maantieteellisellä alueella ja historiallisesti hitaasti kehittyvällä markkinalla toimivaa vaihtoehtoa. Onko oikeasti merkitystä, että kulut on 0€ jos tuotto on miinusmerkkistä? Entä onko ilmainen ETF ilmainen, jos siitä joutuu maksamaan 2,5€ kuukaudessa (vrt. muut palveluntarjoajat, joiden ilmainen on 0€). 30€ vuodessa on aika kova palkkio ilmaisesta, varsinkin jos aloittelija säästää pienillä parin kympin summilla, niinkuin aloittelijoilla on tapana.

Tai sitten kehotetaan avaamaan tili osakesäästämistä varten palvelussa, jonka hinnoittelu perustuu volyymiin. Edes pohtimatta, että palstoilla näistä kyselevä ihminen tuskin tulee tekemään yli 50 kauppaa kalenterikuukaudessa. Esimerkiksi kaksi kauppa kuussa tekevä saisi kuluihin menneellä 108 eurolla varmasti jonkun liittämään valmiin raportin veroilmoitukseensa. Se on automaattisesti siirtyvästä tiedosta (joka pitää kuitenkin itse tarkistaa) aika kova summa maksettavaksi. Helppoa? varmaan. Pitäiskö veroilmoitus osata kuitenkin itse täyttää, jotta saa vähennettyä samalla myös kaikki muut pääomavähennykset? Ihan varmasti.

Sijoittaja.fi sivustolta löytyy hyvä laskuri asiaa pohtivalle. Välittäjävertailu -työkalun avulla näkee todelliset kustannukset, mitä eri pankkien asiakkuus osakekaupankäynnissä tarkoittaa. Huomautettakoon, että laskuri on koottu 2019 tiedoilla ja esim. Degiron kautta ei voi enää käydä kauppa suomalaisilla osakkeilla ja ainakin OP ja Nordea ovat nostaneet palvelumaksujaan tilien osalta. Lisäksi S-pankki lopetti palveluitaan ja vertailusta on jostain syystä jätetty kokonaan pois Ålandsbanken, eToro ja Lynx. (Toivottavasti sijoittaja.fin tytöt ja pojat päivittävät tämän mainion työkalun pikaiseen tahtiin.)

Kuvakaappaus sijoitta.fi:n välittäjävertailusta 30.8.2020

 

On minullakin tili Nordnetissa. Ja olen maksanut isot välityspalkkiot muutamasta osakkeesta ennenkuin tajusin, että muualta saisin halvemmalla. Ja olen kuukausisäästänyt rahastoihin, jotka ovat tuottaneet tappiota. Mutta ei tämä saa minua suosittelemaan samaa muille! 

Päinvastoin, kun mielipidettäni kysytään, voin rehellisesti kertoa, että Nordnetin tilin avaaminen on todella helppoa. Ja että tiedot sujahtavat verottajalle näppärästi. Ja kyllä, tarjolla on täysin kuluttomia rahastoja. Lisäksi suomenkielinen sivusto ja asiakaspalvelu varmasti helpottavat alkuun pääsyä. Mutta kerron myös, että jos aikoo käydä pienimuotoista osakekauppaa, kannattaa ehdottomasti vertailun vuoksi laskea kulut jotka oma tilipankki veloittaisi. Tai jos käy kauppaa lähinnä vain ulkomaisilla osakkeilla, on halvin vaihtoehto ylivoimaisesti Degiro. Jos säästäminen tuntuu tuskalliselta, voi hyvä vaihtoehto olla S-pankin automaattisesti ostosten loppusummasta menevä siirto rahastoon, vaikka rahaston hallinnointikulut ovatkin verrattain korkeat sen tuottoon nähden. (Tämä on tyypillistä muutenkin perinteisille pankeille ja siitä syystä kehotankin miettimään Seligsonia, jonka rahastoihin kuukausimaksaminen on yhtä helppoa kuin puhelinlaskun laittaminen suoraveloitukseen.)

Miten sitten vertailla rahastoja, kun kokemusta ei ole? Historia kun ei ole tae tulevaisuudesta. Kulut ovat luonnollisesti merkittävä tekijä. Aktiivisesti hoidetut rahastot ovat kalleimpia, mutta toisaalta ne myös lähes poikkeuksetta häviävät indeksille. Aloittelijan pitäisi poikkeuksetta valita siksi passiivisia rahastoja, kunnes kokemusta on sen verran, että tietää mitä palvelua ostaa, jos haluaa aktiivisen rahaston. Seuraavana voikin miettiä hajautusta. Sijoittaako kaikki munat yhteen koriin, vai tuntuisiko kuitenkin kannattavammalta sijoittaa laajemmalle kentälle. Jos päätyy hakemaan neuvoa oman pankin sijoitusneuvojalta, täytyy pitää mielessä että neuvoja myy oman pankin rahastoja. Ei Audimyyjä tarjoa sinulle Skodaa, vaikka se olisikin paremmin tarpeisiisi sopiva ja edullisempi.

Tiedän ettei minun olisi pitänut kirjoittaa tätä kirjoitusta. Ja todellakin tiedän, ettei sitä ainakaan olisi pitänyt julkaista. Mutta tämä blogini on minun tapani päästää höyryjä ulos sen sijaan että avautuisin facebookin palstoilla tai jonkun muun blogin kommenttikentässä. Pyydän siis anteeksi sinulta, jota kirjoitukseni loukkaa. Loukkaaminen on tahatonta, mutta mielipiteeni esiintuominen on tahallista.

lauantai 15. elokuuta 2020

Saako lapsilisän sijoittaa lapsen tulevaisuutta varten?

Feissarissa käytiin vaihteeksi keskustelua lapsille säästämisestä ja lapsilisästä. Moni oli vahvasti sitä mieltä, että "rikkailta pitäisi ottaa lapsilisät pois", mutta kukaan ei silti halunnut kertoa, mikä on se tulotaso jolloin lapsilisää ei ole enää tarvetta maksaa.

Tässä ajattelumallissa on mielestäni vakava virhe. Nythän lapsilisä on tulonsiirto kaikilta verovelvollisilta lapsiperheille. Se on subjektiivinen oikeus. Suurituloisille kyse voi olla pienestä lisästä, jonka saapumista tilille tuskin huomaa, pienituloiselle taas se voi olla elinehto sille, että ruokaa on tarjolla myös loppukuusta. Mutta tämä on vain stereotypia. Jokainen voi ympärilleen katsomalla nähdä, että monella menot kasvavat tulojen myötä ja isoakin palkkatuloa nauttiva voi olla ennen tilipäivää yhtä persaukinen kuin pelkillä yhteiskunnan tuilla sinnittelevä maanmiehensä.

Keskustelussa muutama oli sitä mieltä, että lapsilisän määrä pitäisi porrastaa samalla lailla kuin esimerkiksi päivähoitomaksut. Kun omat muksut olivat päiväkodissa, kuuluimme nollamaksuluokkaan. Emme olleet kuitenkaan pienituloisia, meillä ei vain ollut sillä hetkellä palkkatuloja. Nykyisessä elämäntilanteessani sietokykyni rajalla tekemieni ylitöiden ansiosta kuuluisin suurimpaan maksuluokkaan, mutta perheeni taloudellinen tilanne on huomattavasti huonompi, kuin nollamaksuluokassa ollessani. Tässä tilanteessa korkein maksuluokka olisi todella ongelma. Päiväkodin rempseä johtaja aikoinaan vitsailikin, että nollamaksuluokkaiset perheet erottaa taviksista heidän prameammista autoistaan...


Yhteiskunnalla ei ole keinoa kohdentaa lapsilisiä maksettavaksi vain niille, jotka tukea todella tarvitsevat, sillä tarpeen määritys on täysin objektiivista. Palkkoihin keskittymällä luomme vain uusia kannustinloukkuja ja lapsilisän todellinen peruste unohtuu. Jos lapsilisä olisi tarveharkintaista, pitäisi palkkatulojen lisäksi ottaa huomioon myös perheen kulut. Jos esimerkiksi kasvava perhe tarvitsee lisäneliöitä, on ylimääräisen huoneen hankkiminen pääkaupunkiseudulta exponentiaalisesti kalliimpaa kuin haja-asutusalueella jne. Jos perhe saisi jo muuta yhteiskunnallista tukea, voisi puolison siirtyminen työelämään pudottaa perheen tulotason entisestään, kun asumis- ja toimeentulotukien lisäksi myös lapsilisä leikkaantuisi.

Jos itse tarvitsee lapsilisän lapsen ja perheen juokseviin kuluihin, voi tuntua kohtuuttomalta, että naapuri voi siirtää sen suoraan lapsen tilille tai sijoituksiin. Mutta täytyy pitää mielessä, että lapsilisä ei ole korvamerkittyä rahaa. Kun se kolahtaa saajan (vanhemman) tilille, ei euroa pysty enää erottamaan toisesta. Ne joilla on varaa ja halua sijoittaa lasten tulevaisuuteen, tekevät sen siitä huolimatta, onko tulojen lähteenä yhteiskunnan tulosiirrot vai palkka- tai pääomatulot. Jos tilanne silti ärsyttää, kannattaa muistuttaa mieleensä, että se suurempituloinen joka ei lisiä mielestämme kaipaa, myös maksaa tuloistaa suuremman potin näiden lisien kattamiseksi. Kyseessä on tosiaan tulonsiirto kaikille lapsiperheille kaikilta veronmaksajilta, ei tulonsiirto rikkailta köyhille tai köyhiltä rikkaille. Kun haluaa ajatella, että ei se rikas yritysjohtaja lapsilisää tarvitse, niin kannattaa ajatella samalla, että rikkaan yritysjohtajan veroilla maksetaan myös meidän "ilmainen" terveydenhuoltomme. Ja jos lapsilisä muutetaan tarveharkinnaiseksi, osa varoista käytetään myös uuden järjestelmän ylläpitämiseen.

Yhteiskunnasta ei tee eriarvoista se, onko lapselle säästetty pesämuna tämän täysi-ikäistyessään syntynyt perinnöstä, vanhempien palkkatuloista tai kansanedustajan verottomista kulukorvauksista. Eriarvoisuus tulee siitä, että kaikille lapsille ja nuorille ei opeteta kotona tai koulussa rahankäyttöä ja sijoittamista. Ja siitä, että kaikilla ei ole samanlaisia henkilökohtaisia edellytyksiä yhteiskunnassa pärjäämiseen. Ja ennenkaikkea siitä, että asenteet ja mallit periytyvät. Ei ole mikään pikkujuttu, että toimeentulotukea saaneiden perheiden lapsilla on muiden perheiden lapsia suurempi riski päätyä köyhäksi aikuistuttuaan. Koulutustasosta riippumatta. Toimeentulon asiakkuus periytyy voimakkaammin kuin työttömyys, päihteiden käyttö, terveys- tai parisuhdeongelmat tai koulutuksen puute, vaikka nämä ovat yleisiä syitä köyhyyteen.

Itse siirrän myös täysi-ikäiselle lapselleni saman summan indeksirahastoon kuin nuoremmalle, josta maksetaan lapsilisää. Aion jatkaa tätä säästämistä siihen asti, kunnes lapseni saa säännöllistä tuloa ja pystyy säästämään itse. Lapselle säästämiseni ei siis ole sidottu lapsilisään vaan siihen, että olen kasvattanut lapseni jo pienestä pitäen ajatukseen, että säästämisen ja sijoittaminen tulee tärkeysjärjestyksessä ennen kuluttamista. Tämä ei luonnollisesti tarkoita, etteikö hän mahdollisesti hassaa koko säästettyä omaisuuttaan hetken mielijohteesta johonkin turhuuteen. Mutta hänellä on ymmärrys siitä, miten pystyy nousemaan takaisin omilla varoilla pärjääväksi yhteiskunnan varoihin tukeutumisen sijaan. Tästä aiheesta olen kirjoittanut aikaisemminkin postauksessani Rikasta geeniperimääsi.

Saako lapsilisän siis siirtää sijoituksiin? Mielestäni saa. Samalla lailla kun joku käyttää lapsilisää vastaavan summan bensaan, alkoholiin tai työpaikkalounaaseen. Se ei ole korvamerkkittyä rahaa ja tullessaan osaksi perheen budjettia, sitä ei pysty enää erottelemaan, vaikka joku sattuisi saman summan siirtämään suoraan lapsilleen karkkirahaksi tai tulevaisuutta varten sijoituksiin. Se että euromääräinen summa täsmää, kertoo vain ihmisluonteesta. Haemme helppoja ratkaisuja. Olkaamme onnellisia, että meillä on yhteiskunnassamme nettomaksajia jotka hankkivat perheeseensä lapsia. Ja että lapsilisä tuo turvaa perheille tulotasosta riippumatta jatkossakin.