Saako lapsilisän sijoittaa lapsen tulevaisuutta varten?

Feissarissa käytiin vaihteeksi keskustelua lapsille säästämisestä ja lapsilisästä. Moni oli vahvasti sitä mieltä, että "rikkailta pitäisi ottaa lapsilisät pois", mutta kukaan ei silti halunnut kertoa, mikä on se tulotaso jolloin lapsilisää ei ole enää tarvetta maksaa.

Tässä ajattelumallissa on mielestäni vakava virhe. Nythän lapsilisä on tulonsiirto kaikilta verovelvollisilta lapsiperheille. Se on subjektiivinen oikeus. Suurituloisille kyse voi olla pienestä lisästä, jonka saapumista tilille tuskin huomaa, pienituloiselle taas se voi olla elinehto sille, että ruokaa on tarjolla myös loppukuusta. Mutta tämä on vain stereotypia. Jokainen voi ympärilleen katsomalla nähdä, että monella menot kasvavat tulojen myötä ja isoakin palkkatuloa nauttiva voi olla ennen tilipäivää yhtä persaukinen kuin pelkillä yhteiskunnan tuilla sinnittelevä maanmiehensä.

Keskustelussa muutama oli sitä mieltä, että lapsilisän määrä pitäisi porrastaa samalla lailla kuin esimerkiksi päivähoitomaksut. Kun omat muksut olivat päiväkodissa, kuuluimme nollamaksuluokkaan. Emme olleet kuitenkaan pienituloisia, meillä ei vain ollut sillä hetkellä palkkatuloja. Nykyisessä elämäntilanteessani sietokykyni rajalla tekemieni ylitöiden ansiosta kuuluisin suurimpaan maksuluokkaan, mutta perheeni taloudellinen tilanne on huomattavasti huonompi, kuin nollamaksuluokassa ollessani. Tässä tilanteessa korkein maksuluokka olisi todella ongelma. Päiväkodin rempseä johtaja aikoinaan vitsailikin, että nollamaksuluokkaiset perheet erottaa taviksista heidän prameammista autoistaan...

Yhteiskunnalla ei ole keinoa kohdentaa lapsilisiä maksettavaksi vain niille, jotka tukea todella tarvitsevat, sillä tarpeen määritys on täysin objektiivista. Palkkoihin keskittymällä luomme vain uusia kannustinloukkuja ja lapsilisän todellinen peruste unohtuu. Jos lapsilisä olisi tarveharkintaista, pitäisi palkkatulojen lisäksi ottaa huomioon myös perheen kulut. Jos esimerkiksi kasvava perhe tarvitsee lisäneliöitä, on ylimääräisen huoneen hankkiminen pääkaupunkiseudulta exponentiaalisesti kalliimpaa kuin haja-asutusalueella jne. Jos perhe saisi jo muuta yhteiskunnallista tukea, voisi puolison siirtyminen työelämään pudottaa perheen tulotason entisestään, kun asumis- ja toimeentulotukien lisäksi myös lapsilisä leikkaantuisi.

Jos itse tarvitsee lapsilisän lapsen ja perheen juokseviin kuluihin, voi tuntua kohtuuttomalta, että naapuri voi siirtää sen suoraan lapsen tilille tai sijoituksiin. Mutta täytyy pitää mielessä, että lapsilisä ei ole korvamerkittyä rahaa. Kun se kolahtaa saajan (vanhemman) tilille, ei euroa pysty enää erottamaan toisesta. Ne joilla on varaa ja halua sijoittaa lasten tulevaisuuteen, tekevät sen siitä huolimatta, onko tulojen lähteenä yhteiskunnan tulosiirrot vai palkka- tai pääomatulot. Jos tilanne silti ärsyttää, kannattaa muistuttaa mieleensä, että se suurempituloinen joka ei lisiä mielestämme kaipaa, myös maksaa tuloistaa suuremman potin näiden lisien kattamiseksi. Kyseessä on tosiaan tulonsiirto kaikille lapsiperheille kaikilta veronmaksajilta, ei tulonsiirto rikkailta köyhille tai köyhiltä rikkaille. Kun haluaa ajatella, että ei se rikas yritysjohtaja lapsilisää tarvitse, niin kannattaa ajatella samalla, että rikkaan yritysjohtajan veroilla maksetaan myös meidän "ilmainen" terveydenhuoltomme. Ja jos lapsilisä muutetaan tarveharkinnaiseksi, osa varoista käytetään myös uuden järjestelmän ylläpitämiseen.

Yhteiskunnasta ei tee eriarvoista se, onko lapselle säästetty pesämuna tämän täysi-ikäistyessään syntynyt perinnöstä, vanhempien palkkatuloista tai kansanedustajan verottomista kulukorvauksista. Eriarvoisuus tulee siitä, että kaikille lapsille ja nuorille ei opeteta kotona tai koulussa rahankäyttöä ja sijoittamista. Ja siitä, että kaikilla ei ole samanlaisia henkilökohtaisia edellytyksiä yhteiskunnassa pärjäämiseen. Ja ennenkaikkea siitä, että asenteet ja mallit periytyvät. Ei ole mikään pikkujuttu, että toimeentulotukea saaneiden perheiden lapsilla on muiden perheiden lapsia suurempi riski päätyä köyhäksi aikuistuttuaan. Koulutustasosta riippumatta. Toimeentulon asiakkuus periytyy voimakkaammin kuin työttömyys, päihteiden käyttö, terveys- tai parisuhdeongelmat tai koulutuksen puute, vaikka nämä ovat yleisiä syitä köyhyyteen.

Itse siirrän myös täysi-ikäiselle lapselleni saman summan indeksirahastoon kuin nuoremmalle, josta maksetaan lapsilisää. Aion jatkaa tätä säästämistä siihen asti, kunnes lapseni saa säännöllistä tuloa ja pystyy säästämään itse. Lapselle säästämiseni ei siis ole sidottu lapsilisään vaan siihen, että olen kasvattanut lapseni jo pienestä pitäen ajatukseen, että säästämisen ja sijoittaminen tulee tärkeysjärjestyksessä ennen kuluttamista. Tämä ei luonnollisesti tarkoita, etteikö hän mahdollisesti hassaa koko säästettyä omaisuuttaan hetken mielijohteesta johonkin turhuuteen. Mutta hänellä on ymmärrys siitä, miten pystyy nousemaan takaisin omilla varoilla pärjääväksi yhteiskunnan varoihin tukeutumisen sijaan. Tästä aiheesta olen kirjoittanut aikaisemminkin postauksessani Rikasta geeniperimääsi.

Saako lapsilisän siis siirtää sijoituksiin? Mielestäni saa. Samalla lailla kun joku käyttää lapsilisää vastaavan summan bensaan, alkoholiin tai työpaikkalounaaseen. Se ei ole korvamerkkittyä rahaa ja tullessaan osaksi perheen budjettia, sitä ei pysty enää erottelemaan, vaikka joku sattuisi saman summan siirtämään suoraan lapsilleen karkkirahaksi tai tulevaisuutta varten sijoituksiin. Se että euromääräinen summa täsmää, kertoo vain ihmisluonteesta. Haemme helppoja ratkaisuja. Olkaamme onnellisia, että meillä on yhteiskunnassamme nettomaksajia jotka hankkivat perheeseensä lapsia. Ja että lapsilisä tuo turvaa perheille tulotasosta riippumatta jatkossakin.