sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Osinkosijoittamisesta

Minun tavoitteeni sijoitustoiminnalleni on saavuttaa sellainen omaisuus, että omaisuuden tuottamien korkojen ja osinkojen avulla pystyn joko A) luopumaan päivätyöstäni, tai B) vaihtamaan lyhyempiin työpäiviin tai etätyöhön, tai ainakin C) pitämään elintasoni yllä myös eläkevuosina. (Ja jos nyt sattuisin päätymään miljonääriksi, ei sekään varsinaisesti haittaisi.)

Strategiani kannalta osinkotuotot ovat hyvin tärkeät. Ne tulevat muodostamaan pääosan tuloistani kaikissa yllämainituissa vaihtoehdoissa. Pyrin siis ostamaan sellaisten yhtiöiden osakkeita, jotka tuovat tasaista osinkotuottoa. Tämänkaltaiset pitkät perinteet omaavien yritysten osakkeet tuppaavat olla kalliita ja eivät dippaa oikeastaan edes muiden pudotessa. Kuitenkin pikkuhiljaa ostamalla pystyn keräämään myös näitä hintavia osakkeita salkkuuni. Tällä hetkellä palautan kaiken osinkotuottoni suoraan uusiin sijoituksiin. Ikävää on, että joudun välistä maksamaan pääomaveron, mutta toisaalta vero-osuutta saa pienennettyä vähennyksillä.

Koska verojen maksu uudestaan ja uudestaan samasta asiasta on tympeää, on minulla toki myös kasvuosuus rahastoja, joissa osingot siirtyvät suoraan rahaston arvoon, eikä verottaja voi vuolla siivuja välistä. Verot maksan sitten vasta, kun myyn osuuksia (jos tällainen tilanne ylipäätään tulee eteen ennen perinnönjakoa). Rahastojen on siis tarkoitus tuoda salkkuuni pohjamassa ja osinko- ja korkoinstrumenttien varsinainen elämiseen (tai tällä hetkellä sijoittamiseen) varattu tuotto.

Osakesäästötili toki suojaisi tältä moninkertaiselta verotukselta, mutta poliitikot ovat viisauksissaan säätäneet, että en saa ostaa sinne kuin suomalaisia osakkeita.

Viimekuukausina moni on tehnyt tuntuvia voittoja osakekaupoilla. Tämän kaltainen pelaaminen vaatii paitsi kanttia myös jonkinlaisia ennustajanlahjoja. Täytyy myöntää, että oma aikani tai edes kiinnostukseni ei oikein tahdo riittää yksittäisen yrityksen tarkkaan analysointiin. Lisäksi yritysten osakekurssiarvoilla ei tunnu olevan usein minkäänlaista realistista kiinnekohtaa todellisuuteen. Pitäisi ymmärtää myös trendejä ja nähdä, minkälainen uutisointi saa sijoittajat sopulilauman tapaan ostamaan tiettyä osaketta ja nostamaan sen kurssin reilusti kaiken analytiikan yläpuolelle. Myös tästä syystä pyrin itse sijoittamaan pääosin ainoastaan osingonmaksajiin. Niihin tylsiin firmoihin, joista todennäköisesti ei saa nopeita myyntivoittoja, mutta joiden liikestrategia ja toimintaympäristö antaa ymmärtää, että firma on pystyssä vielä vuosikymmenenkin päästä. Kun ostan dipistä, ostan näitä samoja firmoja joihin uskon ja joiden osingonmaksuun voi luottaa jatkossakin.

Monet salkkuni osakkeet ovat edelleen miinuksella maaliskuun rotkon jälkeen. Mutta osingonmaksu on pysynyt tasaisena. Kurssien putoaminen ei siis aiheuttanut mitään muita toimenpiteitä kuin lisäostoja samoille osakkeille. Jos salkkuni olisi muodostunut osakkeista, jotka olisin hankkinut myyntitarkoituksessa, olisi oikea ajoitus ollut elintärkeää. Voi olla että tälläistä hidasta päätöksentekijää hieman harmittaisi tässä kohtaa. USA pressanvaalitkaan eivät tule heilauttamaan osinkovirtaani lyhyellä tähtäimellä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että maailma mullistuu totaalisesti. Tähän en kuitenkaan jaksa uskoa.

Usein kuulee sanottavan, että sijoittamisen lopputulokseen ei vaikuta yrityksen osingonmaksupolitiikka tai että olisi kannattavampaa sijoittaa kasvuyritykseen kuin osingonmaksajaan. Maksetut osingot kun vähentävät yrityksen arvoa nettovarallisuuden laskun kautta ja siksi sijoittajan saama kokonaistuotto on sama tai pienempi. Itse en ole tämän teorian kannattaja, sillä nykypäivänä yrityksen arvolla (osakkeen arvo) ei tunnu olevan paljoakaan tekemistä nettovarallisuuden kanssa enkä muutenkaan osta osakkeita myydäkseni niitä. En siis hyödy yrityksen nettovarallisuuden kasvusta, mutta tasaisesta osingonmaskukyvystä hyödyn.

Mitä pidemmän kokemuksen kerään suorista osakekaupoista, sitä selvemmäksi käy, että minulle parhaiten soveltuva sijoitustapa on osta ja unohda.


Ei kommentteja: