Ystävänpalvelus

Jokaisen tulisi hoitaa omaa talouttaan samanlaisella huolella, kuin oletamme menestyvien yritysten hoitavan talouttaan. Jos yrityksen tuotto sakkaa, eikä huono tilanne johdu esim. tulevaisuutta varten tehdyistä panostuksista, sijoittajat menettävät uskonsa yritykseen ja vievät pääomansa muualle. Yrityksen arvo markkinoilla laskee ja sen tilanne myös tulevaisuutta silmälläpitäen heikkenee. Yritykset eivät tunteile.

Jos kaipaa taloudellista menestystä, pitäisi myös omista rahoistaan pitää samalla lailla huolta. Jokaista euroa koskeva päätös vaikuttaa tulevaisuuteen. Päätösten seurauksetkin tulee siksi ymmärtää.

Minulla on viime vuosiin saakka ollut hyvin erikoinen tapa suhtautua varallisuuteeni. Olen pihi ja vaikkapa kaupassa olen nuoresta asti tarkistanut kilohintaa, hakenut tarjouksia ja vältellyt heräteostoksia. Kuitenkin samaan aikaan olen ollut aivan liian höveli rahojeni suhteen. Olen esimerkiksi maksanut ystävieni menoja ja antanut ilmaista lainaa.

Kerronpa esimerkin:

Hyvä ystäväni, normaali työssäkäyvä ihminen jonka tuloista iso osa menee perheen asuntolainan lyhentämiseen, sai perintönä 1/3 lähisukulaisen mökistä. Mökki on ystävälleni tärkeä ja hän perheineen viettää siellä kutakuinkin kaikki lomat. Muu perikunta kuitenkin halusi myydä mökin.

Ystäväni ei saanut pankista tarpeeksi lisävelkaa, joten hän kääntyi puoleeni. Sovimme että lainaan hänelle puuttuvan 15t€, jotta muut osakkaat saatiin maksettua ulos. Teimme lainasta velkakirjan, johon laitoimme minimilyhennyksen määräksi 200€ kuukaudessa ja mahdollisuuden maksaa velka nopeammassa aikataulussa tarvittaessa.

Ystäväni maksoi koko lainan pois suunnilleen neljässä vuodessa lyhennettyään sitä aina mahdollisuuksiensa mukaan. Hänen olis ollut mahdollisuus venyttää tätä nollakorkoista lainaa vielä 6 vuotta pidempään, mutta hyvänä ystävänä hän ei tietenkään tätä tehnyt vaan hoiti velvollisuutensa pois pikimmiten. 

Hieno homma siis! Ei ongelmia, luottamus kannatti ja sain rahani takaisin. Vai sainko?

Minua oikeasti hävettää avata laskutoimitus, mutta teen sen silti siltä varalta, että joku ottaisi tästä esimerkistä opikseen ja itselleni muistutukseksi, etten tekisi näin enää ikänä.

Jotta saatoin lainata 15t€, lunastin tätä varten rahastoa, jonka tuotto oli tuona ajankohtana 47%. Maksoin seuraavana vuonna 30% pääomatuloveron tuosta voitosta. (Asia, joka ei edes käynyt mielessäni lunastusta tehdessäni - tästä on siis jo hetki aikaa). 15000€ x 0,47 x 0,3 = 2115€ mätkyjä. 

Koska pääoma ei ollut seuraavina vuosina kasvamassa rahastossa, menetin myös korkoa korolle tuoton tältä aikaväliltä (laskutoimituksen helpottamiseksi käytän 312,5€ summaa lyhennyserän määränä).

Laskennallisella 8% tuotolla 15t€ pääoma olisi kasvanut 5635€ neljän vuoden aikana. Koska lyhennykset tipahtelivat tililleni kuukausittain, oli tuottoa vastannut menetys nyt vain 2609€

Hyvän ystävän auttaminen pulassa maksoi minulle tuon neljän vuoden aikana n. 4724€ ihan riihikuivaa (sijoitus)pääomaa. Pitemmälle vietynä se maksoi minulle sijoitustuoton menetyksenä 9700€ kymmenessä tai 21500€ kahdessa kymmenessä vuodessa. Tätä pidemmälle en halua edes katsoa.

Olisinko lahjoittanut 4724€ vastikkeetta? Voiko ystävyydelle laittaa hintaa? Eipä kai, mutta olen varma, että ystäväni olisi kyllä ymmärtänyt jos olisimme istuneet alas ja suorittaneet tämän laskutehtävän yhdessä. Samalla olisimme voineet jopa sopia kohtuullisesta korosta, jonka pankki olisi joka tapauksessa perinyt.

Syytän tästä mokastani vain ja ainoastaan itseäni. Minun olisi pitänyt tajuta rahan arvo. Ystäväni ei ymmärtänyt silloin, eikä häntä kiinnosta edelleenkään raha-asiat tai sijoittaminen. En kehtaisi tunnustaa hänelle millaisen tappion viaton pieni laina omaisuuteeni teki.