Omaisuuden testamenttaamisesta

Varautuminen vastoinkäymisten varalle pitäisi olla luonnollinen asia ja asiat kannattaa hoitaa kuntoon hyvissä ajoin, silloin kun ei ole mitään huolta. Asiasta kirjoitin jo aikaisemmin avioeroa käsittelevän postaukseni yhteydessä.

Näinä erityisinä aikoina ihmisiä kehotetaan varautumaan mm. sairaalahoitoon listaamalla lääkkeensä, sairautensa ja hoitotahtonsa helposti mukaan otettavaan muotoon. Oikeasti tällaiset asiat pitäisi olla valmiiksi mietittynä koronasta huolimatta. Ja vaikka todennäköisyys kuolla koronan uhrina on äärimmäisen pieni, kuoleminen jossain kohtaa elämää on kuitenkin 100% varma.

Yksi tällainen etukäteen mietittävä asia on siksi testamentti. Jos elät avioliitossa puolisosi kanssa ja teillä on pelkästään yhteisiä lapsia, on lainsäädäntö pitkälti huolehtinut asian jo puolestasi valmiiksi. Mutta lapsettomassa avoliitossa asuville, sinkuille ja perheille, jossa on sinun ja minun lapsia, tilanne on täysin erilainen.

Helpoin tapa testamentin tekemiseen on keskustella puolison kanssa molempien toiveista ja mennä sitten yhdessä lakimiehen puheille ja laatia testamentti ammattilaisen avustuksella. Testamentin voi tehdä myös itse, mutta silloin on vaarana mennä metsään, jos testamentti pitää sisällään lainvastaisia toiveita perimisjärjestyksestä, sellaisia pyyntöjä perijöille, joita todellisuudessa ei tarvitse noudattaa tai sanamuotoja, jotka tekevät testamentista pätemättömän.

Testamentin ei tarvitse noudattaa erityistä muotokieltä. Ruutupaperille käsin rustattu testamentti on yhtä pätevä kuin lakitoimiston paperillekin tulostettu. Siinä olisi kuitenkin hyvä noudattaa tämän kaltaista esitystapaa:
- Otsikko (josta selviää että kyseessä on testamentti)
- Testamentin tekijän sekä testamentin saajan nimi ja henkilötunnus (jotta voidaan yksilöidä keitä testamentti koskee)
- Testamentin sisältö (jossa eritellään mitä omaisuuden osaa testamentti koskee)
- Todistajat (kaksin kappalein. Todistajien pitää olla läsnä yhtäaikaa testamentin tekijän kanssa ja heidän täytyy varmistua testamentin tekijän henkilöllisyydestä)
- Päivämäärä (siltä varalta, että testamentteja on tehty useampia vuosien varrella)

Perimisjärjestys on määrätty laissa ja puolison aseman on turvattu osituksen kautta, jos olette avioliitossa tai jos teillä on pitkässä avoliitossa yhteisiä lapsia. Entäpä jos tilanteesi onkin muunlainen tai haluat poiketa perimisjärjestyksestä rintaperirillisten lakiosan ulkopuolelle jäävän omaisuuden osalta?

Otetaan tilanne, että omistan yksin minun ja avopuolisoni asunnon. Meillä molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Haluan, että kuoltuani puolisoni voi jäädä asumaan yhteiseen asuntoomme, niinkuin hänellä olisi oikeus jos olisimme avioliitossa. En kuitenkaan halua, että puolisoni lapset perivät asuntoni hänen jälkeensä, vaan että se siirtyy takaisin omille lapsilleni.

Lain mukaan puolisoni ei perisi minulta mitään, mutta jos testamenttaan asuntoni hänelle, se siirtyykin puolisoni lapsille omieni sijaan. Tällaisen tilanteen voin välttää tekemällä puolisoni hyväksi hallintaoikeustestamentin tai ehdollisen testamentin.

Jos olen sinkku, kuoltuani omaisuuteni siirtyy vanhemmilleni ja jos he eivät enää ole elossa, perijänä on sisarukseni. Saatan kuitenkin haluta testamentata omaisuuteni suoraan sisarukseni lapsille.

Hyvin tavallista on myös, että halutaan hypätä yhden sukupolven yli. Saatan toivoa, että vanhempieni omaisuus siirtyy suoraan lapsilleni. Tällaisessa tilanteessa sitä ei tarvitse kuitenkaan kirjata testamenttiin. Pesänjaossa voin aivan hyvin ilmoittaa luopuvani osuudestani, jolloin se siirtyy perimysjärjestyksessä seuraavalle, eli lapsilleni.

Entäpä jos olen eronnut ja aikomuksenani on jättää omaisuuteni lapselleni. Jos lapseni kuitenkin sattuisi kuolemaan itse lapsettomana ennen exääni, siirtyy omaisuuteni ex-puolisolleni ja hänen kauttaan hänen uudelle puolisolleen tai heidän yhteisille lapsilleen. Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että haudan takana ei harmita, saattaisi asia painaa mieltäni eläessäni. Pystyisin kiertämään tämän tilanteen kirjaamalla testamenttiini käskyn, että lapseni jälkeen hänen perintöosuutensa siirtyy esimerkiksi löytökissayhdistykselle exäni sijaan.

Tilanteessa jossa uusioperheessäni olisi minun omiani ja puolisoni omia lapsia ja haluaisin että heitä kohdellaan perintötilanteessa tasavertaisesti, minun pitää tehdä testamentti puolisoni lasten aseman turvaamiseksi.

Ainoastaan rintaperillisten lakiosa on loukkaamaton, muuten minulla on vapaus valita miten omaisuuteni jaetaan. Edes lesken oikeus asua yhteisessä asunnossa ei määrää tuon asunnon omistusoikeutta.

Ensimmäisen esimerkkini tilanteessa, jossa tekisin hallintaoikeustestamentin avopuolisolleni asuntooni, voisi ongelmaksi muodostua lasteni lakiosa, jos asuntoni arvo muodostaisi valtaosan omaisuudestani. Tähänkin on ratkaisu, sillä testamenttiin voin laittaa ehdon siitä, että lapseni vaatiessa omaa lakiosuuttaan välittömästi käyttöönsä, hän menettää oikeuden muuhun perintöosaansa. Se ei aukottomasti suojaisi puolisoni oikeuksia, mutta pakottaisi lapseni (tai hänen edunvalvojaansa) miettimään järjestelyä useammalta kantilta. Pelkkä toive lakiosasta luopumisesta ei ole velvoittava.

Perimysjärjestystä mietittäessä pitää muistaa että kuolleet eivät peri (ts. perintö ei muutu kuolleen omaisuudeksi vaan siirtyy perimysjärjestyksessä seuraavalle) eikä syntymättömälle voi testamentata.

Ja vielä lopuksi. Kuoliko kaukainen sukulaisesi ja lakimies on nyt jäljittänyt sinut sukututkimuksen perusteella ainoana perijänä? Ei jättänyt. Suomen lain mukaan serkut eivät peri.