keskiviikko 4. elokuuta 2021

Sijoittaminen ja etiikka

 Tunnustan, että vietän turhan paljon aikaa somessa. Osa tästä ajasta kuluu facbookin lukuisilla foorumeilla joissa tulee keskusteltua aiheesta kuin aiheesta. Facebookin yksi rikkaus on se, että sen käyttäjät tulevat kaikenlaisista taustoista ja kulttuureista, eikä ikinä voi olettaa että olisi muiden keskustelijoiden kanssa samalla linjalla automaattisesti. Tämä on minusta näissä keskusteluissa parasta. Pääsee samalla pohtimaan myös omaa arvomaailmaansa.

 Yhdessä aloituksessa nuori nainen kertoi muuttavansa ensimmäiseen omaan asuntoon ja että hänellä on toiminimi, jonka kautta tulot ovat epäsäännölliset. Aloittaja pohti, miten saisi varmasti rahansa riittämään. Vastasin hänelle, että aina pitää maksaa itselleen ensin ja että tavoite tulisi olla 10% tuloista sijoituksiin, mutta nyt alkuun ottaa tavakseen pistää edes sen 10€/kk vaikka passiivisiin indeksirahastoihin, tämän jälkeen maksetaan kriittiset laskut (vuokra jne.) ja sitten loput menot. Jos säästämistä ei tee heti alkuun, se jää helposti tekemättä ja silloin ei turvaa tuova varallisuus kasva. Oletin että kommenttini hautautuu sekalaisten säästövinkkien sekaan, mutta toivoin, että ajatuksen siemen voisi jäädä kuitenkin muhimaan pohjalle.

Mutta en odottanut, että ajatustani vastustettaisiin. Vaikka aloittaja olikin käynyt kommenttini peukuttamassa, joku muu keskustelija halusi kertoa, että sijoittaminen ei ole eettistä ja että tälläistä vinkkiä ei oltu pyydetty. Hän tuntui hiukan loukkaantuneen siitä, että tarjosin sijoittamista vastaukseksi kysymykseen raha-asioiden kestävästä hallinnasta.

Ymmärrän hyvin näkemyksen, että kaikki yritystoiminta ei ole eettistä ja valinnoillaan myös sijoittaja voi päättää oman salkkunsa eettisen jalanjäljen. Mutta että sijoittaminen ei ylipäätään olisi eettistä? Mikä saa länsimaisessa demokratiassa kasvaneen ihmisen ajattelemaan näin.

Vaikka osakeyhtiö todellisuudessa on vain muutama bitti yritystietokannassa, sen mitä käytännössä koemme yhtiönä on sen fyysinen toimintaympäristö, työntekijät, tuotekehitys ja itse tuote. Kaikkien näiden saavuttaminen vaatii rahoitusta, eli osakepääomaa jonka me osakkaat tuomme sijoittamalla yritykseen. Perusperiaate on aina sama, oli kysymys sitten pienestä perheyrityksestä tai monikansallisesta jätistä. Yrityksen tavoite on tuottaa lisäarvoa omistajilleen ja kaikkeen kasvuun tarvitaan rahoitusta joka on saatu joko osakepääomaa kasvattamalla, aikaisemmista voitoista tai lainarahalla. Sijoittajia tarvitaan siis siihen, että voimme luoda uusia yrityksiä, kehittää ideoita tuotteiksi ja vallata uusia markkina-alueita. Ja ilman yritystoimintaa meillä ei olisi työpaikkoja, ei verotusta, ei koulutusta, ei sairaanhoitoa... Itse sijoittaja olen pienosakas niissä yrityksissä, joiden osakkeita omistan. Jopa osakerahaston kautta omistan mikroskooppisen osan näitä yrityksiä.

Useilla yhdistyksillä tärkeänä tulonlähteenä on asuntosijoitukset, joita ne voivat pyörittää ilman veroja. Sijoittaminen on siis monen hyväntekeväisyystoiminnan ja mm. eläkkeittemme selkärankana.

Itseasiassa jokainen suomen kansalainen on oikeastaan sijoittaja siitä hetkestä alkaen, kun hän maksaa ensimmäisen kerran veroja tuloistaa, sillä samalla hän maksaa sivukuluja jotka työeläkeyhtiöt sijoittavat parhaansa mukaan, jotta meillä olisi varaa maksaa eläkkeitä myös tuleville sukupolville. Ruotsissa tätä on viety vielä vähän pidemmälle. Siellä kansalainen voi itse valita sijoituskohteen osalle kerätyistä varoistaan (rahastoeläke).

Olen ennenkin sanonut, että oman talouden hallinnointia varallisuuden kerryttämisen näkökulmasta opetetaan meillä kouluissa aivan liian vähän. Ja aikuisena sitä ei opeteta lainkaan niille kansanryhmille, jotka tästä eniten hyötyisivät. Meillä on täysin hyväksyttävää pahoitella, kuinka ihmiset ovat köyhyysloukuissa, mutta silti heille ei opeteta keinoja nousta niistä ylös kerryttämällä omaa varallisuuttaan. Ainoastaan mietitään tapoja, joiden avulla voitaisiin tehdä sijoittamisesta vähemmän houkuttelevaa, vaikka jo naapurimaidemme esimerkki näyttää että mitä enemmän yksityiset ihmiset panostavat sijoittamiseen, sitä paremmin kantaa koko kansantalous. Turvaverkon sijaan meillä on tarjolla merenpohjaan kiinnitetty turvahäkki.

Mikä saa siis ihmisen ajattelemaan, että sijoittaminen ei ole eettistä. Tai että se ei ole eettistä jos sitä tekee yksityishenkilö? Kysyin tätä vastaustani kommentoineelta kirjoittajalta, mutta hän ei palannut asiaan. Osaatko sinä sanoa miksi?


Ei kommentteja: