perjantai 7. helmikuuta 2020

Tarvitsemmeko rahaa tekemään meidät onnelliseksi

Klikkailen usein satunnaisia kirjoituksia ihan vain otsikon perusteella. Niiden kautta tulee luettua paljon blogeja, jotka eivät millään tavalla liity sijoittamiseen enkä niitä yleisesti myöskään kommentoi siksi omassa blogissani.
Tällä kertaa teen poikkeuksen, koska törmäsin nuoren naisen kirjoitukseen aiheesta, ettei raha tee onnelliseksi. Kirjoittaja asetti lähtökohdaksi ajatuksen, jos hänellä olisi yhtäkkiä tilillä miljoona euroa, hän ei olisi yhtään onnellisempi. Toki hän voisi ostaa vaatekaapin täyteen uusinta muotia ja hankkia kalliita käsilaukkuja, mutta silti hän ei olisi onnellisempi.

Tähän ajatusharhaan törmää valitettavan usein. Kun ihminen, joka ajattelee rahaa vain asiana, joka maagisesti ilmestyy tilille ja elämän epäreiluuden vuoksi sitä maagisesti ilmestyy toisille enemmän kuin muille, keksitään perusteita, miksi sitä ei oikeastaan edes halua.
Kyse nimittäin ei ole siitä, tekeekö raha onnelliseksi vai ei, jos mietitään tekeekö OSTAMINEN onnelliseksi. Tekeekö turhan TAVARAN lisääminen kaappiin onnelliseksi? No ei varmasti tee ketään onnelliseksi. Mutta raha ei ole synonyymi ostamiselle tai tavaralle. Raha on pelkkä vaihdon väline.

Toinen ajatusharha on, että rikkaalla ihmisellä on miljoonaa euroa tilillä. Jos tuollaisia summia seisottaisi pankkitilillä, ei todennäköisesti olisi rikas, koska ei osaisi laittaa rahansa tuottamaan. Mutta ei tästä nyt sen enempää.

Rahan onnea tuova elementti ei ole ne potentiaaliset tavarat, joita voi survoa kaappiin, tai ostamisen tuoma hyvin lyhyt endorfiinimyrsky, joka päättyy usein morkkikseen niinkuin muutkin päihteet. Rahan eteen täytyy tehdä töitä, varallisuus ei kartu itsekseen. Samalla lailla kuin kirjailija tuntee mielihyvää saatuaan teoksen valmiiksi, tuntee sijoittaja tyytyväisyyttä kun jokin asetettu tavoite täyttyy.

Todennäköistä on myös, että palkkatyöllä ei pääse rikastumaan. Vaikka palkka olisi todella korkea, siitä pitää silti säästää ja sijoittaa osa, jotta varallisuus kasvaisi. Meillä jokaisella on vain 24h vuorokaudessa ja jos palkkasi on sidottu työhön käyttämääsi aikaan, rikastuminen pelkästään työtä tekemällä on hyvin vaikeaa. Kun jätetään totaaliset poikkeukset ja lottovoitot laskuista, voimme siis todeta että pelkällä palkkatyöllä ei pysty rikastumaan. Rahaa pitää säästää ja laittaa se kasvamaan. Oman työn lisäksi myös rahan pitää tehdä töitä, jotta varallisuus kasvaisi. Meillä on lukuisia esimerkkejä ihmisistä, joilla on ollut tähtitieteelliset tulot ja jotka ovat silti ajautuneet köyhyyteen elämällä yli varojensa. Tuloista on siis pakko säästää ja säästöt sijoittaa siitä huolimatta, ajaako Ferrarilla vai Kialla.

Yksinäinen ihminen on usein onneton. Ystävillä ei ole kuitenkaan velvollisuutta tehdä ihmistä onnelliseksi vaan onnen puute johtuu ystävien puutteesta. Samalla lailla rahan puute voi tehdä onnettomaksi. Rahan tehtävänä ei ole tehdä meitä onnelliseksi, mutta sen puute luo onnen puutetta.

Raha tuo mukanaan valtaa ja mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä päätöksiä, opiskella, harrastaa, tehdä hyväntekeväisyyttä, vähentää työtunteja, sijoittaa asioihin joihin uskoo. Raha tuo vapautta, terveyttä, vapaa-aikaa ja vaihtoehtoja. Raha-asioiden hallitseminen tekee meidät onnelliseksi siinä missä rahaongelmat tekevät meidät onnettomiksi.

Raha ei myöskään päätä kuka rikastuu. Sillä ei ole tunteita tai päämääriä. Vaurastuminen vaatii aina tietoisen päätöksen ja oman vastuun ottamisen raha-asioista. Jos ajattelet, ettei sinulla ole varaa sijoittaa, miten sinulla on silti varaa kuluttaa? Jos pystyt ostamaan edes joskus jotain muuta kuin äärimmäisen välttämättömyyden, sinulla on varaa myös säästää. On aina helpompi tehdä säästäminen ennen kuluttamista. Maksa siis itsellesi ensin, laita osa kaikista tuloistasi automaattisesti säästöön ja sijoita säästösi.

Älä ajattele, että säästät kuluttamista varten. Ajattele, että säästät sijoittamista varten, jotta varallisuutesi kasvaisi ja onnellisuutesi lisääntyisi rahahuolista vapautumisen myötä. Me tarvitsemme rahaa voidaksemme olla onnellisia, mutta ostaminen ei tee meitä onnellisiksi.

4 kommenttia:

Ville kirjoitti...

Rahalla on taipumus tuoda esiin ja vahvistaa jo olemassa olevaa. Ja pelkän kaupankäynnin välineenä ei raha itsessään ketään onnelliseksi tee. Se olisi aivan absurdi väite. Toisaalta ei köyhyys tai puute tuo mitään parhaita puolia kenessäkään esiin tai ole mitenkään tavoiteltavaa tai kadehdittavaakaan. Rahalla saa, joten ajatuksena ehkä onkin tärkeää kehittää omia ajatuksiaan siitä mitä sillä kannattaa ja on järkevää hankkia. Merkkilaukut yms. tuskin onnelliseksi tekee, ehkä hyvin pientä hetkeä lukuunottamatta. Raha tuo kuitenkin myös mahdollisuuksia ja turvaa joten sen hankkimsen sijoittamisen ja säästämisen avulla kuuluisi olla jokaisen tehtävä, ainaisen kuluttamisen vastapainona.

-Valitse Vauraus

https://valitsevauraus.blogspot.com

Tyyne kirjoitti...

Tykkään todella paljon oivalluksistasi ja tavasta kirjoittaa ne auki. Osaat tosi hyvin kyllä kirjoittaa ajatuksia, joita huomaan itsekin ajatelleeni ymmärtämättä, että ne voisi ihan kirjoittaa ylös asti.

Minä olen ajatellut, että kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa henkilön oma suhde rahaan sanelee nuo ajatukset. Havahtumalla siihen mitä sitä on oppinut ajattelemaan rikkaista ihmisistä tai siitä miten rikkaat ovat tulleet rikkaiksi - pääsee paremmin käsiksi siihen mitä raha voi antaa muuta kuin mahdollisuuden ostaa sitä ja tätä. Monesti takana on peritty tai opittu ajatus siitä, että rikkaat on pahoja ja rahaa on ahneilla ja piheillä ihmisillä.

Hyvin taas kerran oivallettu asia ja kiitos kun kirjoitit sen ihan ylös asti.

Hanna Helena kirjoitti...

Mielenkiintoista - missä piilee rahan arvo? Totta haastat paitsi että raha ei välttämättä tuo terveyttä. Se ylläpitää joka tapauksessa turvallisuuden tunnetta. Tai sitten huolen taakkaa ikääntymisen myötä -mitä jos en ehdi käyttää varojani ennenkuin poistun tästä maailmasta rahattomaan olotilaan? Varjopuoli: rahan himo tai puute synnyttää yhä enemmän rikollisuutta.

Holvin Hoitaja kirjoitti...

Viittäkymppiä lähestyessä olen joutunut toteamaan elämän rajallisuuden ja seuraamaan oman fysiikkani rapautumista parhaista ylläpitoyrityksistäkin huolimatta. Kun nuorena terveydenhuollon puoleen joutui kääntymään lähinnä silloin, kun treeneissä tuli sössittyä, ei rahan ja terveyden suhde paljon mieltä painanut.
Nykyään olen varsin tietoinen erilaisten terveyspalveluiden hinnoista. Ja uskallan sanoa, vaikkei terveyttä voi suoranaisesti ostaa, on erilaisten terveyttä edistävien palveluiden hankkiminen huomattavasti helpompaa kun on siihen varoja. Rahalla ei voi poistaa vammaa tai kroonista sairautta, mutta sillä voi hankkia monipuolisemmin hoitoja, valita hoitopaikkansa ja ennaltaehkäistä sairauksia.