Miksi kymppikin kuussa riittää, toistaiseksi

Ihmisiä kannustetaan sijoittamisen alkuun kertomalla kuinka vähällä pääsee mukaan.  Joissain rahastoissa minimi on kymppi kuussa. Toisissa 15€. Esimerkiksi S-pankin kanssa voi tehdä sopimuksen, jossa euro jokaisesta korttiostosta tai vaikkapa kertyneet bonukset menevät rahastoon. (Tämä ei ole suositus S-pankin rahastoja kohtaan, joissa saattaa olla korkeat hallinnointikulut. Ne voivat kuitenkin olla sopiva vaihtoehto automaation vuoksi).

Säästetty kymppi tekee kuitenkin vain 120€ vuodessa. 1200€ kymmenessä vuodessa. Tälläisellä säästämisellä ei tulevaisuudessa odota suuri omaisuus puhumattakaan taloudellisesta riippumattomuudesta. Vaikka otettaisiin huomioon korkoa korolle ilmiö, on summa vaivaiset 1553€ kymmenessä vuodessa laskennallisella 5% tuotolla.

Miksi siis edes aloittaa, kun sijoittamisesta ei ole mitään hyötyä? Sijoittaminen ei muuttaisi elämässä yhtään mitään. Väärin. Sijoittamisen aloittaminen muuttaa kaiken - olettaen, että vaihtoehtona on, ettei säästöön jää nyt mitään.

Tärkeintä ei alussa nimittäin ole sijoitettu summa vaan se ensinmäinen askel. Se että päättää pelkän kuluttamisen sijaan laittaa myös jotain sivuun. Kuten kirjoitin aikaisemmin aiheesta laihduttaminen vs säästäminen, kukaan ei sanoisi painonsa kanssa taistelevalle, että ei ole mitään järkeä vaihtaa pullaa omenaan, koska sehän on vain pieni osa kuukausittaista energiansaantia. Tärkeintä on päätös ja aloittaminen.

Minusta on mahtavaa, että sijoittajaksi pääsee jo kympillä kuussa. Jos laitat sen vauvasi puolesta indeksirahastoon ja jatkat tapaa kunnes lapsi täyttää 18, voi kertyneellä summalla ostaa jo merkittävän määrän osakkeita, maksaa käsirahan sijoitusasuntoon tai sen voi tuhlata tarpeettomaan ja oppia kovan läksyn. Vaikka lapsi tuhoaisi säästön minuuteissa, ei koko rahasummaa olisi ollut olemassakaan, jos sitä ei olisi ensin säästetty.

Minun automaattiset siirtoni menevät Seligsonin kolmeen eri rahastoon, 15€ jokaiseen, eli vaivaiset 45€/kk. Lisäksi lapsille yhteensä 30€. Näiden passiivisten indexirahastojen tuotto on ollut huomattava. 45€ kuukaudessa on tuomassa minulle kymmenessä vuodessa reilusti yli 15 000€ omaisuuden, vaikka luonnollisesti aikaisempi tuotto ei ole ennuste tulevasta. Toisaalta ensimmäinen indeksirahastoni on kasvanut sijoitusaikana yli 90% tuotottoprosentilla. Sijoitusaika on ollut huomattavan pitkä ja vaikken lisää tätä rahastoa enää, en ole aikeissa myöskään lunastaa sitä jatkossakaan, pörssivaihteluista välittämättä.

Silti summia tärkeämpää minusta on päätös aloittamisesta. Kirjaklassikossa Babylonin rikkain mies (George S. Clason, 1926) kerrotaan tarinoiden avulla, kuinka jokaisen pitäisi säästää itselleen vähintään 10% kaikista ansioistaan tulotasosta riippumatta. Tässä on loistava ajatus. 10% tuloista tarkoittaa kymmenessä vuodessa vuoden ansioita. Ihmisen, jolla jää kateen 2500€ kuukaudessa voi olla vaikea irrottaa yhtäkkiä 250€ kuukaudessa ennen kulutusta, mutta kympistä on helppo aloittaa ja ottaa päämääräkseen kasvattaa sitä pikkuhiljaa kunnes säästöön menee 10%.

Monella valitettavasti raha polttelee taskussa ja siksi sijoitettava summa on hyvä laittaa sivuun ennen muita menoja. Omat tuloni vaihtelevat huomattavasti kuukaudesta toiseen. 45€ kuukaudessa ei riitä tavoitteisiini, mutta se on sijoitusteni siemenperuna. Kuukausisäästämisen lisäksi sijoitan kaiken, mitä tilistäni jää yli elinkustannusten jälkeen. Tällä osuudella pääsen usein 10% tavoitteeseen ja joskus reilusti ylikin. Olen kiitollinen siitä, että rahastoihin voi kuukausisäästää pikkusumman. Sillä varmistan, että jokaisena kuukautena säästöön jää jotain. Olen kiitollinen myös, koska lapsenikin pystyvät matalan kynnyksen avulla sijoittamaan 10% ensimmäisistä omista ansioistaan.