sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Jäitkö kaipaamaan?

    Edellisestä kirjoituksesta on ikuisuus ja olen siitä pahoillani. Ihan itsenikin takia ja tottakai myös sinun, potentiaalinen lukija, joka jäit odottamaan päivitystä.

Puolitoista vuotta sitten työpaikallani oli menossa paljon työtä vaativa valmistautuminen uuteen tuotannonohjausjärjestelmään, jonka vuoksi mm. lomat oli jäädytetty usean kuukauden ajaksi. Ja kun käyttöönottoon oli enää kuukausi aikaa, iski korona sisään ovista ja ikkunoista.

Jokainen meistä on muodostanut jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä korona on tarkoittanut sairaanhoitajan työtä tekevälle. Mutta todellisuus on paljon muutakin kuin hiostavat suojapuvut ja vaativa työ teho-osastoilla. Käytännössä teho-hoidon lisäpaikat, uusien osastojen avaaminen, testit, eristykset, rokotukset, rajoitukset, jatkuvat tuote puutteet ja sairaslomat jne. ovat vaatineet henkilökunnan uudelleen järjestelyjä ja arki on muuttunut jokaisessa toimipaikassa ja jokaisella osastolla. Myös omalla osastollani. 

Kun henkilökuntaa siirrettiin muualle, mutta potilaat oli silti hoidettava, me joustimme ja teimme ylitöitä. Syksyllä päätettiin edetä myös uuden järjestelmän käyttöönotossa, joka tarkoitti lisää joustamista ja ylitöitä. En nyt mene tässä yksityiskohtiin, mutta mainittakoon, että uusi järjestelmä ei suinkaan ole vähentänyt työtä. Päinvastoin.

    Mitä käy kun työ on sellaista, mitä et voi jättää kesken tai siirtää parempaan ajankohtaan? Kun työpäivä tulee täyteen, ei potilasta jätetä pöydälle. Jos sairauspoissaolojen vuoksi saleja joudutaan virka-aikana sulkemaan, hoidetaan loput leikkaukset virka-ajan ulkopuolella. Kun yksi hoitaja antaa positiivisen näytteen, joutuu koko tiimi eristykseen. Ja kun työ käy liian raskaaksi, vahvinkin murtuu ja kollegat alkavat äänestää jaloillaan.

Ajattele työpaikkaa, jossa on aikaisemmin ollut 50 toinen toistaan ansioituneempaa hakijaa yhtä toimea kohti ja kuinka 2 vuotta myöhemmin hakijoita ei löydy edes opiskelijoista, kokeneista tekijöistä puhumattakaan. Uuden hoitajan saaminen vahvuuteen vie vähintään 3 kuukautta ja melkein vuoden, ennen kuin hänelle voidaan antaa päivystysvastuuta. Kun kokemattomat hoitajat laitetaan kulkemaan liian isoissa saappaissa, he eivät kestä paineen alla ja toteavat, ettei vastuu ole missään suhteessa maksettuun palkkioon. Ja kokenut hoitaja ottaa vielä yhden ylimääräisen vuoron. Vielä tämän hälytyksen.

Viimeisen vuoden ansioni ovat olleet puolitoistakertaiset normaaliin vuosipalkkaani verrattuna. Tilille kertyneet eurot ovat lämmittäneet lähinnä verottajaa ja ammattiyhdistystä, joka kädet ojossa ottaa prosenttinsa hiellä ja verellä ansaituista ylityö- ja hälytyskorvauksista. TEHYn perimät maksut ovat raketoineet. Eivät kauheasti ole olleet minun tukenani, kukkarollani sitäkin ahnaammin. Toivottavasti kassaan koronavuonna kertyneet miljoonat todella käytetään entisten kollegojeni asioiden ajamiseen.

    Sanon entisten, sillä kun tajusin, että usean kuukauden ajan olin ollut liian väsynyt edes puhuakseni perheenjäsenteni kanssa, ymmärsin, etten pysty jatkamaan näin.

Olen vielä totuttelemassa uuteen kotikonttorirotan arkeeni, mutta jo nyt huomaan, että maailmaan alkaa palaamaan värit ja maut. Pian jaksanen taas huolehtia itsestäni, perheestäni ja ehkä tästä blogistakin. Ja alkaa miettimään sijoituskohteita tililleni makaamaan jääneille hätätyökorvauksille. Salkkuanikaan kun en ole vuoteen vilkaissut kuin ohimennen.

Jään kaipaamaan työyhteisöni me -henkeä ja kollegojani. Mutta kutsumuksella ei makseta pankkilainaa, eikä sillä voi mitenkään korvata kaikkea sitä, mitä tapahtuu työpaikan seinien ulkopuolella.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kuulla sinusta, harmi että arkesi on ollut niin raskasta. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää mielipiteitäsi sairaanhoidon nykytilan ongelmista ja myös koronan hoidosta. Mukavaa kesän jatkoa jokatapauksessa ja minä jään mielenkiinnolla odottelemaan uusia kirjoituksiasi :)

Anonyymi kirjoitti...

Jaloilla se on äänestettävä. Tätä kun riittävän moni tekisi niin muutos olisi väistämätön. En ymmärrä miksi ihmiset sietää tällaista.

Sinisarja kirjoitti...

Luin äsken blogisi suunnilleen läpi, ja olen totta totisesti samaa mieltä melkein joka asiasta! Aloittanut sijoittamisen vasta 2,5 v sitten. Parempi myöhään….Olen terveydenhoitoalalta eläköitynyt, ja sitenkin blogisi on tosi kiinnostava! Jään siis ehdottomasti kaipaamaan uusia päivityksiä. Ja voisitko ehkä hieman valottaa nykyistä työnkuvaasi?

Holvin Hoitaja kirjoitti...

Kiva nähdä, etten menettänyt ainakaa ihan kaikkia lukijoitani piitkän taukoni aikana.
Jatkossa työskentelen terveydenhuollon ohjelmistojen parissa. Eli osittain tuttua huttua, osittain taas aivan uusi maailma.

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Päädyit ilmeisesti työhön jossa voit yhdistää aiempaa työkokemusta/koulutusta, siis sitä mitä teit ennen sh:n töitä?