torstai 5. joulukuuta 2019

Köyhältä ei puutu vain rahaa, vaan jotakin vielä tärkeämpää

Vihreä lanka -lehden netissä törmäsin Auli Viitalan blogiin otsikolla "Köyhältä puuttuu vain raha". Tekstissä maalataan kuvaa siitä, kuinka tuhlaamattakin voi nauttia elämästä, jopa enemmän kuin valmiita palveluita ostamalla. Allekirjoitan tämän.

Ja sitten sain lukea: "Onneksi rahaa on olemassa. Nyt vain jaetaan se uudelleen, niin köyhyys poistuu. Maailmasta. Ja meidän yhteiskunnastamme."


Onko näin? Jos jaamme rahat uudestaan niin todellako köyhyys katoaa maailmasta?
Tuntuu, että näin ajattelevilla ei ole ymmärrystä siitä, mistä köyhyys johtuu. Mitä raha oikeastaan on? Se on vaihdon väline. Se on ollut sitä aina. Ensin simpukankuorina tai oravannahkoina, sitten jalometallista puristettuina laattoina, myöhemmin seteleinä ja kolikoina, joille on määritetty käypä arvo. Nykyään käteistä käytetään yhä vähemmän ja näemme rahan lähinnä ruudulla numerojonoina. Rahan luonne ei silti ole muuttunut - se on edelleen vaihdon väline. Se ei synny tyhjästä vaan vaatii aina jonkun työsuoritteen tai resurssin muodostuakseen.

Köyhyys ja rikkaus on sitä, että toisella on enemmän kuin toisella. Molemmat ovat suhteellisia käsitteitä ja vaativat aina vastakohdan. Ensimmäiset rikkaudet ovat syntyneet, kun yhdellä on ollut jotain, mitä muut ovat tarvinneet. Taitoa, resurssia tai voimaa. Kun rikkautta on kertynyt, on taitava omistaja voinut käyttää sitä hyödykseen. Hän on voinut palkata muita ihmisiä luomaan itselleen enemmän rikkautta. Käyttämällä varojaan rikas myös jakaa vaurautta ympärilleen, sillä rikaskin hyötyy kun asiakkaalla tai työntekijällä menee paremmin. Meille on syntynyt yhteiskunta, kulttuuria, terveydenhoitoa ja muuta hyvää, joka on teollistumisen myötä tullut kaiken kansan saataville.

Kun perustarpeet on tyydytetty, ihmiset eivät lakkaa haluamasta. Tämä tuo uusia rikastumisen mahdollisuuksia niitä etsivälle. Yhä uusien tarpeiden tyydyttäminen vaatii innovaatiota, tutkimusta ja työtä. Tutkimuksen ja innovaatioiden kautta luodaan lisää rikkautta jaettavaksi. Se kehittää yhteiskuntaamme, helpottaa arkea ja luo lisää vapaa-aikaa.

Kaikki saavuttamamme kehitys on vaatinut, että jostain on löytynyt ihminen joka on halunnut tehdä jotain enemmän. Ihminen, joka ei ole tyytynyt siihen mitä hänellä jo on. Ihminen, joka on halunnut enemmän itselleen, enemmän muille. Ja rikastuessaan hän on samalla luonut vaurautta ympärilleen.

On totta, että maapallolla rikkaus ei todellakaan ole jakautunut tasapuolisesti. Mutta olisiko meillä ylipäätään mitään jaettavaa, jos meillä ei olisi ollut niitä yksilöitä, jotka tavoittelivat enemmän kuin mitä heillä jo oli? Jos omalla yrittämisellä ei pystyisi parantamaan asemaansa, miksi kukaan enää vaivautuisi tavoittelemaan parempaa toimeentuloa.

Anna miehelle kala ja ruokit hänet päivän. Opeta mies kalastamaan, niin hän pysyy ruuassa loppu elämän.

Jos me jaamme rahat uudelleen, emme pääse eroon köyhyydestä. Rahat kiertävät takaisin rikkaille (tosin he ovat tässä kohtaa muuttaneet halvemman verotuksen maahan). Jos köyhä tai sellaiseksi itsensä tunteva ajattelisi vähemmän sitä, että rahat pitää saada rikkailta pois ja enemmän sitä, miten hän voisi itse rikastua, köyhyys lakkaisi olemasta tuomio. Köyhältä ei puutu vain rahaa. Köyhältä puuttuu visio. Tarve tehdä syntyy tyytymättömyydestä nykyiseen tilanteeseen. Jos poistamme tyytymättömyyden, poistamme tarpeen tehdä ja kehittyä.

Joukko miehiä seisoo rannalla jonottamassa päivittäin jaettua kalaa. Jaettua kalaa on liian vähän tekemään heitä kylläisiksi, mutta tarpeeksi, jotta miehet tulevat jonoon. Yksi miehistä katsoo merelle ja ajattelee mielessään kaikkia niitä kaloja. Seuraavana päivänä hän rakentaa itselleen ongen ja pyydystää kaksi kalaa. Hän myy niistä toisen ja viikkojen kuluttua hänellä on varaa ostaa vene. Nyt mies voi olla merellä koko päivän, hän työskentelee aherasti ja illansuussa hän palaa ison kalasaaliin kanssa. Ja mitä tapahtuu? Kun vene saapuu laituriin, tulee kalojen jakajat häntä vastaan ja vievät saaliista puolet. Muille jaetut kalat eivät tulleetkaan tyhjästä, vaan joku on ne kalastanut.

Raha tuo valtaa ja vapautta. Minunkaltaiselleni piensijoittajalle se tuo valtaa päättää omista elintavoistani. Se tuo vapautta päättää, jäänkö asumaan asuntooni putkiremontin ajaksi vai vuokraanko toisen asunnon. Se antaa minulle vapautta huolista.

Todella rikkaalle raha tuo äärimmäistä vapautta ja valtaa. Heillä on mahdollisuus vaikutusvaltaansa käyttämällä muuttaa muiden elämää (hyvässä ja pahassa), vaikuttaa lainsäädäntöön ja ennenkaikkea, valita mihin maahan he veronsa maksavat vai maksavatko lainkaan.

Kuinka rikas sitten pitäisi olla että on rikas? Säästöpankin kyselyyn vastanneista 27% pitäisi minua rikkaana. Silti saisin yhteiskunnalta tukea, jos eläisin pelkän palkkatuloni avulla ilman lisätöitä tai jos asuisin vuokralla omistusasunnon sijaan. Kuka sitten on köyhä? Unohdetaan tässä kohtaa laskuista ne todella huono-osaiset, joilla ei ole mitään mahdollisuutta tilanteensa parantamiseen oman tai läheisen toimintakyvyn laskun takia. Onko köyhä sellainen, jonka rahat eivät riitä elintasoon, jonka hän haluaisi saavuttaa? Onko köyhä ihminen, joka on omalla toiminnallaan saattanut itsensä huonoon taloudelliseen tilanteeseen? Mikko Leppilampi kertoo nostavansa yrityksestään 16 000€ kuussa elämisen kuluihin, eikä hän pärjäisi vähemmällä. Jos Mikon tulot putoaisivat puoleen, hän varmasti tuntisi olonsa köyhäksi.

Meidän ei pitäisi miettiä niin paljon, miten saisimme rahat pois niiltä jotka ovat sitä omalla toiminnallaan keränneet. Meidän pitäisi kannustaa useampia siirtymään pois jonosta ja kalastamaan tai kehittämään uudenlaisia vieheitä. Silloin niille, jotka eivät tähän todella pysty, jäisi enemmän jaettavaa. Ja ne, jotka näkisivät muitakin vaihtoehtoja kuin jonossa seisomisen, saisivat elämäänsä lisää valtaa ja vapautta.

Nyky-yhteiskunnassa ei kaikille ole tarjolla hyväpalkkaisia töitä. Siksi pelkän rahan ansaitsemisen sijaan meidän pitäisi siirtää painopistettä rahan hallitsemisen taitoihin. Miten menot saa vastaamaan kuluja, mitä velaksi eläminen maksaa ja miten pienistä puroista kasvaa isoja jokia. Miten rahan voi laittaa töihin kuluttamisen sijaan. Ja meidän on pakko lopettaa ihmisten passivoiminen rankaisemalla heitä siitä, että he yrittävät parantaa omaa asemaansa.

Entäpä sitten äärimmäinen köyhyys? Mitä tapahtuu tilanteessa, jossa kuppi riisiä maksaa saman, kuin koko perheen päiväansio on ja annamme jokaiselle perheelle euron lisää? Riisikupin hinta nousee eurolla. Se maksaa aina juuri sen verran, mitä ihmiset pystyvät maksamaan. Tästä pitää huolen inflaatio. Emme siksi pysty poistamaan edes äärimmäistä köyhyyttä jakamalla köyhille rahaa. Ainoa keino poistaa äärimmäistä köyhyyttä on yhteiskunnallinen kehitys, terveydenhuolto ja koulutus. Se, että ihmiset pystyvät itse parantamaan omaa asemaansa.

Se, että meillä mietitään uudelleen pääomaveron käyttöönottoa tai kiristetään osinkojen verotusta osuu minunkaltaisteni piensijoittajien ja pienyrittäjien nilkkaan. Me voimme tehdä vain alkeellista verosuunnittelua ja jokainen sijoitettu euro on jo vähintään kertaalleen verotettu. Kasvattamalla byrokratiaa ja kiristämällä verotusta Suomen sisällä emme paranna köyhien asemaa missään. Todellista vaikutusta saataisiin ainoastaan kaikkien valtioiden yhteistyöllä, mutta tähän ei päästä edes EU tasolla, koska veroparatiisivaltioilla on tarjota jotain sellaista mitä muilla ei ole - halvempi verotus ja sitä kautta suuremmat tuotot suuryhtiöille ja miljardööreille. Eivät ne halua luopua tästä edustaan.

Yrityksillä ei ole omaatuntoa ja äärimmäisen rikkaat eivät liity talkoisiin, vaikka suomalainen keskiluokka verotettaisiin hengiltä. Edes meidän omat päättäjämme eivät ole valmiita leikkaamaan omista eduistaan, ainoastaan muiden. Vai miten kävi esimerkiksi kansanedustajien KIKY -talkoiden kanssa? Vain muutama luopui viikon palkastaan kauniista puheista huolimatta.

Kelan ja TYJ:n-kampanja

3 kommenttia:

jakke8312 kirjoitti...

Vaurastumisessa on kyse taloudellisesta käyttäytymisestä. Osaa ostaa rahaa tuottavaa omaisuutta, eikä vain rahaa kuluttavaa omaisuutta. Pysyy kohtuudessa, eikä lähde elintasokilpaan mukaan, mihin 95% suomalaisista lähtee.

Osakkeissa, niillä tienaamisessa on punaisena lankana käyttäytyminen, toimintatavat, ei niinkään itse osakkeiden pyörittely.
Suomessa suurin osa kansasta elää niin kallista elämää, kuin oma talouspoliittinen asema antaa myöden - duunari laittaa niin isolleen, kuin voi. Sama juttu kovapalkkaisissa ammateissa. Lopputulos on se, että varallisuus kerääntyy harvoille.

Saattaa kuulostaa jo minun toteamana jankuttamiselta, mutta suomen poliittinen ilmasto, vähän vasemmalle kallellaan oleva ilmapiiri ei mitenkään halua edistää juuri näiden rahaa tuottavien omaisuuserien hankintaa. Demarit ym. ei todellakaan halua, että ihmiset ostavat osakkeita, tai että korkoa-korolle mallia opetettaisiin koulussa - se ei tule kuuloonkaan.

Osakkeet kerääntyy lopulta harvoille ja tieto kulkee suvussa hiljaisena eteenpäin.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan kuin omia ajatuksia olisi lukenut! Hyvä blogi ja hyviä ajatuksia sulla kaikkiaan.

Mukavaa itsenäisyyspäivää! :)

Ville kirjoitti...

Ei vaatimalla voi vaurastua tai muiden varallisuutta uudelleen jakamalla. Kyllä jokaisen tulisi ottaa vastuuta omasta taloudestaan ja tulevaisuudestaan. Ei ole työnantajan tehtävänä tai edes tarkoituksena tehdä kenestäkään rikasta, eikä hallituksenkaan. Eikä taatusti kenenkään joka on tehnyt tarvittavan saavuttaakseen vaurautta, ilman uhrauksia ei rahaa saa, vaan aina tarvitaan uhrauksia. Onkin ajatuksena täysin absurdi, että ihminen jolla ei ole rahaa selviäisi ongelmistaan rahalla sillä kyllä ongelmaan pitää löytää ratkaisu sen sijaan, että hoidetaan seurausta muuten ollaan taas hetken päästä samassa lähtötilanteessa.
Lukemalla, etsimällä tietoa, sijoittamalla ja säästämällä voi kuitenkin jokainen muuttaa suuntansa omalta osaltaan. Se on jokaisen oikeus ja myös velvollisuus itseään ja läheisiään kohtaan.

https://valitsevauraus.blogspot.com