Kuulostaako tämä jo liian hyvältä?

Sain yhteistyötarjouksen blogini sähköpostilaatikkoon. Jos sinulla on sijoitusaiheinen blogi, olet luultavasti saanut saman yhteistyötarjouksen.

Tarjouksen tekijä toivoo minun soittavan hänelle puhelimitse, ilmeisesti siksi, että sähköpostin kautta välitetty ansaintamalli jättäisi kirjallisen todisteen keskustelusta.

Yhteistyö menisi kuitenkin käytännössä näin:

1. Blogistani ohjataan tekstilinkillä, bannerilla tms. ihmisiä ensin tarjouksen tekijän laskeutumissivulle tai riippuen siitä tavasta jolla liidistä on otettu ”koppi”, jo suoraan postituslistalle.
Tekstilinkkejä ja bannereita voisi olla useita eri aihepiireistä, jolloin niillä saadaan tehokkaampi kattavuus.

2. Tarjouksen tekijä kontaktoi itse listalle kertyneet ihmiset automaattisella sähköpostilla ja esittää heille ansaintamahdollisuuden. Osa näistä ihmisistä tarttuu tarjoukseen ja liittyy "yhtiöön" jonka edustaja tarjouksen jättäjä on.

Tarjouksen tekijä kertoo edustamansa yhtiön kasvavan tällä hetkellä maailmanennätysvauhtia, yli 20 000 uutta jäsentä päivässä. Tuotto-odotuksen ollessa erinomainen. Tarjouksen tekijä kertoo myös huolehtivansa yhtiön jäseniksi tulleiden ihmisten ohjauksesta kun he ovat liittyneet mukaan.

"Mahdollisuus on tienata koko loppuelämä kerran tehdystä työstä (jonka tekisin suurimmalta osalta sinun puolestasi) Liikenteen laatu ja määrä ovat ratkaisevia tekijöitä. Hyvin pian olisi nähtävissä kuinka suuri osa listalle kirjautuneista tulisi toimintaan mukaan, lukema pysyy hyvinkin tarkkaan samanlaisena pitkälle tulevaisuuteen. Realistinen ansaintamahdollisuus on muutamasta satasesta kuukaudessa useiden kymmenien tuhansien eurojen kuukausituloon. Korostan vielä että realistinen mahdollisuus, koska tällä hetkellä suomessa on jo useampikin jäsen jotka ansaitsevat yli kymmenen tuhatta passiivista tuloa kuukaudessa."

Tarjouksessa yritetään painostaa myös tarttumaan tilaisuuteen käyttäen psykologiaa: jos en nyt liity joukkoon mukaan, tulen katumaan sitä kun näen muiden rikastuvan ympärilläni.

Viestin lähettäjä kysyy minulta: "Kuulostaako tämä jo liian hyvältä?" Kyllä kuulostaa. Se kuulostaa minusta nimittäin aivan pyramidihuijaukselta.

Jos sinä olet saanut tämän viesti, ehkä jopa tarttunut tarjoukseen... Tai jos sinua on lähestytty satunnaisen linkin klikkaamisen jälkeen hurjaa tuottoa lupaavalta taholta, kehotan miettimään kahdesti.

Itse kirjoitin viestin lähettäjälle tällaisen vastauksen, kun hän lähestyi minua asian tiimoilta jo toistamiseen:

Minulla on ollut juuri hiljainen kausi bogin suhteen, koska kaikki vapaa-aika on kulunut opintojen parissa. En siksi ollut lukenut enkä luonnollisesti myöskään vastannut viestiisi.

Jos tosiaan olet lukenut blogiani, olet ehkä huomannut ettei siellä juuri ole mainoksia. Ja jos mainoksia on, ne ovat tyyliin Moi:n liittymä tai hävikkiruokakaupan mainos. Minun blogistani et löydä pikavippimainoksia tai mitään muutakaan, joka voisi olla moraalisesti harmaalla alueella.

Tekemäsi yhteistyötarjous saa välittömästi hälytyskelloni soimaan. Toivon, että blogini inspiroimat ihmiset pääsevät eroon turhista kuluistaan ja onnistuvat välttelemään sellaisia karikoita, joihin hiukan asioihin perehtymällä voi olla karahtamatta. En ikipäivänä osallistuisi sellaisen palvelun markkinointiin, jonka tarkoituksena olisi ns. "ottaa tyhmiltä rahat pois". Se vähä mitä yhtiöstäsi kerrot, kuulostaa suoraan pyramidihuijaukselta. Mikä tahansa joka kasvaa nopeasti ja tuotto nousee uusien jäsenten myötä, perustuu lähes poikkeuksetta uusilta jäseniltä perittyihin maksuihin.

Minulla ei ole ongelmaa historian pohtimisen kanssa. 

Elämässäni olen ehtinyt ohittaa lukuisia ansaitsemismahdollisuuksia joita halutessani voisin murehtia. En silti aio muuttaa ajatusmaailmaani tai strategiaani tai sitä, miten kohtelen lajitovereitani. On totta että ajoissa pyramidihuijauksen mukaan lähteneet ovat voineet ansaita miljoonia, mutta minulle se ei olisi tuoton arvoista.

Jos tuotetta markkinoidaan lauseella: "Kuulostaako tämä jo liian hyvältä?" se todennäköisesti kuulostaa minusta liian hyvältä ollakseen tottta.

Ystävällisin terveisin,

HolvinHoitaja

"hoivatyö" - termillä ammattiryhmää vastaan

Olen aikaisemminkin kitissyt siitä, että sairaanhoitaja -nimitystä käytetään koko ammattiryhmästä alasta, osaamisesta ja toimintaympäristöstä riippumatta myös silloin, kun viitataa tehtyyn työhön, ei pelkkään koulutukseen. Eihän kukaan ajattele, että "insinööri" tarkoittaa aina samaa työtä ja samanlaista seppoa sitä tekemässä. Jokainen ymmärtää että rakennusinsinööri, koneinsinööri ja it-insinööri tekevät erilaista työtä ja saavat tehtäväkohtaista palkkaa johon vaikuttaa pitkälti myös oma osaaminen. Noudatettavan työehtosopimukseenkin vaikuttaa enemmän toimiala kuin työntekijän peruskoulutus. Silti sairaanhoitajille puhistaan otsa hiessä samaa palkkaa työtehtävästä ja työn vastuullisuudesta riippumatta. Meillä on toki sama peruskoulutus, mutta työtehtävät ja vastuut voivat erota kuin yö ja päivä.

Vielä enemmän ärsyttää, kun sairaanhoitajat niputetaan yhteen sanan "hoivatyö" -kanssa. Tässä yhteydessä sairaanhoitaja on samalla viivalla lähihoitajan, hoiva-avustajan ja vapaaehtoisen kanssa vaikka todellisuudessa lähin työtoveri olisikin tieteellistä tutkimusta tekevä huippukirurgi, lääkintalaitetekniikan kehitystiimi tai vetokaappi, jonka alla preparoidaan irrotettuja elimiä.

Kuvassa HH suorittamassa erikoissairaanhoidon vaativaa ammattitehtävää, eli hoivaamassa

Hoivatyöstä taas päästään hoitajamitoitukseen, joka nousee keskusteluun aina kun puhutaan hoivatyöstä. Hoitajamitoitus 0,5 EI TARKOITA, että kymmenen paikkaisella hoivakodin osastolla pyörisi jatkuvasti 5 henkilöä töissä.
Se tarkoitaa että aamuvuorossa on hoitotyöntekijöitä paikalla 2 kpl. Iltavuorossa yksi. Yövuorossa on puolikas, koska saman resurssin jakaa kaksi eri osastoa. Ja puolitoista hoitajaa on vapaapäivällä. Laskennallinen hoitajamitoitus on tällöin 0,5.
Kun mukaan lisätään vielä yksi sairaanhoitaja, jolla on vastuullaan hoitokodin molempien osastojen lääkehoito ja lisäksi esimiesvastuu vuoroissa työskentelevistä lähihoitajista ja hoiva-avustajista, onkin hoitajamitoitus jo 0,7. Siitäkin huolimatta, että sairaanhoitajan työ menee täysin hallinnollisiin tehtäviin ja lääkehuollon pyörittämiseen. Hänet lasketaan kuitenkin asiakaskontaktissa olevaan henkilöstöön, koska sairaanhoitaja käy hoitoneuvottelut ja suorittaa lääkehoidon sekä pientoimenpiteet. Nyt päätetty 0,7 lakiin sidottu hoitajamitoitus tarkoittaa, että ko. yksiköihin temppukoulutetaan hoiva-avustajia, joilla on lyhyt näennäinen hoiva-alan peruskoulutus ja palkka, jolla ei ainakaan pääkaupunkiseudulla elä. Enkä sano, etteikö lisäkädet ole tarpeen, mutta muutos nykyiseen tilanteeseen ei ole niin merkittävä kuin mitä annetaan ymmärtää. Koulutettuja sairaanhoitajia uusi mitoitus ei varmasti hoitokoteihin lisää.

Kun puhutaan ansaitseeko huippukoulutettu ja pitkälle erikoistunut raskasta ja vastuullista työtä tekevä asiantuntija sairaanhoitaja palkankorotuksen, palstalle ilmestyy aina henkilö, joka tietää vaimon tai tuttavan saavan yli neljän tonnin kuukausipalkan kevyestä työstä osastolla, jossa vuorot kuluvat lähinnä kahvia lipittäessä. Toinen ongelma on, että kuka tahansa sairaalan työntekijä on näiden tietäjien mielestä aina sairaanhoitaja. Vaikka kyseessä olisikin ollut sihteeri, laitosapulainen, opiskelija, laiteasentaja, potilaskuljettaja, projektijohtaja, logistikko, väinehuoltaja...

Oma palkkani määräytyy KVTESin kohdan "Vaativat hoitoalan ammattitehtävät" -mukaisesti. Se sisältää taulukkopalkan lisäksi vaativan erikoistehtävän lisän ja on kuukaudessa 2554,53€. Yksikössäni tehdään päivätyötä ja lisäksi päivystetään ilta- yö- ja viikonloppuaikaan. Iltatyöstä saan extraa 2,35€ tunnilta, lauantaisin 3,13€ tunnilta. Yötyöstä 6,27€ ja pyhätyökorvaus on huimat 15,67€ tunnilta. Ylityöt 7,84€ tunnilta. 
Kuukaudessa listaani osuu keskimäärin 3 päivystysvuoroa joista yleensä yksi viikonlopulle. Normaalin listan lisäksi teen jokaisen mahdollisen ylimääräisen vuoron jonka vain suinkin pystyn. Ja meillä todellakin tehdään töitä eikä istuta kahvilla (en voi vain pudottaa instrumentteja nukutetun potilaan päälle ja ilmoittaa tulevani vartin päästä takaisin). Ja jos päivystystyö jatkuu läpi yön aamun tunneille, menetän seuraavan päivän palkkani koska en voi jäädä vuoroon suoraan edellisestä. Hyvänä kuukautena voin silti päästä yli 3000€ ansioon.

On totta, että joissain yksiköissä sairaanhoitajilla on mahdollisuus tehdä pelkkää yövuoroa ja päästä kohtuullisen kovillekin ansioille uhraamalla yksityiselämänsä. Tämä on kuitenkin osastokohtaista. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi terveyskeskukset pyörivät lähinnä päiväaikaan. Yksin vastaanottoa pitävä ja lääkkeitä määräävä sairaanhoitaja ei siksi saa koskaan palkkansa päälle extraa sunnuntaista tai yötyöstä. Tämän vuoksi, kun puhutaan sairaanhoitajan palkasta, pitäisi keskustella peruspalkasta. Ei se tuplasti ansaitseva insinöörikään lähde hälytystyöhön keskiyöllä ilmaiseksi. Ei edes sillä 90€ hätätyökorvauksella, joka minulle maksetaan kun puhelin yöllä soi kansalaisen hengen ollessa vaarassa.

Suomessa on hoitajapula. Samaan aikaan sairaanhoitajille sanotaan, että  mene muualle töihin jos palkka ei miellytä. Toisaalta palkan nostoon ei ole varaa, koska kunnallisella puolella palkat maksetaan yhteisistä verovaroista.

Kokoomus lupasi ennen vuoden 2007 vaaleja hoitajille 500€ palkankorotuksen (vrt. demareiden vappusatanen 2019). Vaalivoiton jälkeen ei korotusta kuitenkaan kuulunut ja kun hoitajat menivät lakkoon, eduskunnassa väännettiin pikavauhtia laki, jolla hoitajilta vietiin lakko-oikeus ja myös irtisanoutuneet voi pakottaa takaisin töihin.

Minä en väitä että jokainen hoitaja tekee vaativaa ja vastuullista työtä. Tai että edes jokainen sairaanhoitaja sellaista tekee. Hoitoalan pohjapalkat ovatkin linjassa alan helpoimpien ja vähemmän vastuullisten työtehtävien kanssa. Ne eivät ole kuitenkaan missään suhteessa alan vaativien työtehtävien ja näiden tehtävien vaatimien taitojen ja jatkuvan kouluttautumisen kanssa. Meillä halutaan silti kohdella koko hoitoalaa yhtenä könttinä ja sitä kautta estää vaativasta työstä maksettava kohtuullinen korvaus. Kärjistäen: kun insinööri voi kasvattaa osaamistaan ja hankkia sellaista erityisosaamista, jossa markkinoilla maksetaan kovempaa korvausta, voi alansa huipulla oleva hoitaja hakea parempaa korvausta siirtymällä yksinkertaisempiin työtehtäviin yksikköön, jossa tehdään enemmän yövuoroja.

Tehy vaatii tänä keväänä kuoppakorotusta hoitoalalle ja taistelu tulee koskemaan 160 000 alan ammattilaista. Lehdissä tulee näkymään villejä lukuja hoitoalan palkoista. Kun näet näitä lukuja muista, että kovimmat palkat ovat yö-, pyhä- ja ylityökorvauksia, eli korvausta menetystä ajasta ja vuorotyöhaitasta. Puhutaan myös pitkistä lomista. Minä saan vuodessa 28 lomapäivää eikä minulle kerry ns. pekkaspäiviä. En ole vielä sisäistänyt, millä perusteella lomani oikeuttaisi matalan palkkani. Meillä kiky -tunnitkin tehdään minuutilleen. Hoitoala on valtava ja tehtävien ääripäiden erot alan sisällä ovat eri planeetoilta. Kaikkea lukemaansa ei siksi kannata niellä absoluuttisena totuutena, kun taistelu alkaa.

Miksi kymppikin kuussa riittää, toistaiseksi

Ihmisiä kannustetaan sijoittamisen alkuun kertomalla kuinka vähällä pääsee mukaan.  Joissain rahastoissa minimi on kymppi kuussa. Toisissa 15€. Esimerkiksi S-pankin kanssa voi tehdä sopimuksen, jossa euro jokaisesta korttiostosta tai vaikkapa kertyneet bonukset menevät rahastoon. (Tämä ei ole suositus S-pankin rahastoja kohtaan, joissa saattaa olla korkeat hallinnointikulut. Ne voivat kuitenkin olla sopiva vaihtoehto automaation vuoksi).

Säästetty kymppi tekee kuitenkin vain 120€ vuodessa. 1200€ kymmenessä vuodessa. Tälläisellä säästämisellä ei tulevaisuudessa odota suuri omaisuus puhumattakaan taloudellisesta riippumattomuudesta. Vaikka otettaisiin huomioon korkoa korolle ilmiö, on summa vaivaiset 1553€ kymmenessä vuodessa laskennallisella 5% tuotolla.

Miksi siis edes aloittaa, kun sijoittamisesta ei ole mitään hyötyä? Sijoittaminen ei muuttaisi elämässä yhtään mitään. Väärin. Sijoittamisen aloittaminen muuttaa kaiken - olettaen, että vaihtoehtona on, ettei säästöön jää nyt mitään.

Tärkeintä ei alussa nimittäin ole sijoitettu summa vaan se ensinmäinen askel. Se että päättää pelkän kuluttamisen sijaan laittaa myös jotain sivuun. Kuten kirjoitin aikaisemmin aiheesta laihduttaminen vs säästäminen, kukaan ei sanoisi painonsa kanssa taistelevalle, että ei ole mitään järkeä vaihtaa pullaa omenaan, koska sehän on vain pieni osa kuukausittaista energiansaantia. Tärkeintä on päätös ja aloittaminen.

Minusta on mahtavaa, että sijoittajaksi pääsee jo kympillä kuussa. Jos laitat sen vauvasi puolesta indeksirahastoon ja jatkat tapaa kunnes lapsi täyttää 18, voi kertyneellä summalla ostaa jo merkittävän määrän osakkeita, maksaa käsirahan sijoitusasuntoon tai sen voi tuhlata tarpeettomaan ja oppia kovan läksyn. Vaikka lapsi tuhoaisi säästön minuuteissa, ei koko rahasummaa olisi ollut olemassakaan, jos sitä ei olisi ensin säästetty.

Minun automaattiset siirtoni menevät Seligsonin kolmeen eri rahastoon, 15€ jokaiseen, eli vaivaiset 45€/kk. Lisäksi lapsille yhteensä 30€. Näiden passiivisten indexirahastojen tuotto on ollut huomattava. 45€ kuukaudessa on tuomassa minulle kymmenessä vuodessa reilusti yli 15 000€ omaisuuden, vaikka luonnollisesti aikaisempi tuotto ei ole ennuste tulevasta. Toisaalta ensimmäinen indeksirahastoni on kasvanut sijoitusaikana yli 90% tuotottoprosentilla. Sijoitusaika on ollut huomattavan pitkä ja vaikken lisää tätä rahastoa enää, en ole aikeissa myöskään lunastaa sitä jatkossakaan, pörssivaihteluista välittämättä.

Silti summia tärkeämpää minusta on päätös aloittamisesta. Kirjaklassikossa Babylonin rikkain mies (George S. Clason, 1926) kerrotaan tarinoiden avulla, kuinka jokaisen pitäisi säästää itselleen vähintään 10% kaikista ansioistaan tulotasosta riippumatta. Tässä on loistava ajatus. 10% tuloista tarkoittaa kymmenessä vuodessa vuoden ansioita. Ihmisen, jolla jää kateen 2500€ kuukaudessa voi olla vaikea irrottaa yhtäkkiä 250€ kuukaudessa ennen kulutusta, mutta kympistä on helppo aloittaa ja ottaa päämääräkseen kasvattaa sitä pikkuhiljaa kunnes säästöön menee 10%.

Monella valitettavasti raha polttelee taskussa ja siksi sijoitettava summa on hyvä laittaa sivuun ennen muita menoja. Omat tuloni vaihtelevat huomattavasti kuukaudesta toiseen. 45€ kuukaudessa ei riitä tavoitteisiini, mutta se on sijoitusteni siemenperuna. Kuukausisäästämisen lisäksi sijoitan kaiken, mitä tilistäni jää yli elinkustannusten jälkeen. Tällä osuudella pääsen usein 10% tavoitteeseen ja joskus reilusti ylikin. Olen kiitollinen siitä, että rahastoihin voi kuukausisäästää pikkusumman. Sillä varmistan, että jokaisena kuukautena säästöön jää jotain. Olen kiitollinen myös, koska lapsenikin pystyvät matalan kynnyksen avulla sijoittamaan 10% ensimmäisistä omista ansioistaan.

Tarvitsemmeko rahaa tekemään meidät onnelliseksi

Klikkailen usein satunnaisia kirjoituksia ihan vain otsikon perusteella. Niiden kautta tulee luettua paljon blogeja, jotka eivät millään tavalla liity sijoittamiseen enkä niitä yleisesti myöskään kommentoi siksi omassa blogissani.
Tällä kertaa teen poikkeuksen, koska törmäsin nuoren naisen kirjoitukseen aiheesta, ettei raha tee onnelliseksi. Kirjoittaja asetti lähtökohdaksi ajatuksen, jos hänellä olisi yhtäkkiä tilillä miljoona euroa, hän ei olisi yhtään onnellisempi. Toki hän voisi ostaa vaatekaapin täyteen uusinta muotia ja hankkia kalliita käsilaukkuja, mutta silti hän ei olisi onnellisempi.

Tähän ajatusharhaan törmää valitettavan usein. Kun ihminen, joka ajattelee rahaa vain asiana, joka maagisesti ilmestyy tilille ja elämän epäreiluuden vuoksi sitä maagisesti ilmestyy toisille enemmän kuin muille, keksitään perusteita, miksi sitä ei oikeastaan edes halua.
Kyse nimittäin ei ole siitä, tekeekö raha onnelliseksi vai ei, jos mietitään tekeekö OSTAMINEN onnelliseksi. Tekeekö turhan TAVARAN lisääminen kaappiin onnelliseksi? No ei varmasti tee ketään onnelliseksi. Mutta raha ei ole synonyymi ostamiselle tai tavaralle. Raha on pelkkä vaihdon väline.

Toinen ajatusharha on, että rikkaalla ihmisellä on miljoonaa euroa tilillä. Jos tuollaisia summia seisottaisi pankkitilillä, ei todennäköisesti olisi rikas, koska ei osaisi laittaa rahansa tuottamaan. Mutta ei tästä nyt sen enempää.

Rahan onnea tuova elementti ei ole ne potentiaaliset tavarat, joita voi survoa kaappiin, tai ostamisen tuoma hyvin lyhyt endorfiinimyrsky, joka päättyy usein morkkikseen niinkuin muutkin päihteet. Rahan eteen täytyy tehdä töitä, varallisuus ei kartu itsekseen. Samalla lailla kuin kirjailija tuntee mielihyvää saatuaan teoksen valmiiksi, tuntee sijoittaja tyytyväisyyttä kun jokin asetettu tavoite täyttyy.

Todennäköistä on myös, että palkkatyöllä ei pääse rikastumaan. Vaikka palkka olisi todella korkea, siitä pitää silti säästää ja sijoittaa osa, jotta varallisuus kasvaisi. Meillä jokaisella on vain 24h vuorokaudessa ja jos palkkasi on sidottu työhön käyttämääsi aikaan, rikastuminen pelkästään työtä tekemällä on hyvin vaikeaa. Kun jätetään totaaliset poikkeukset ja lottovoitot laskuista, voimme siis todeta että pelkällä palkkatyöllä ei pysty rikastumaan. Rahaa pitää säästää ja laittaa se kasvamaan. Oman työn lisäksi myös rahan pitää tehdä töitä, jotta varallisuus kasvaisi. Meillä on lukuisia esimerkkejä ihmisistä, joilla on ollut tähtitieteelliset tulot ja jotka ovat silti ajautuneet köyhyyteen elämällä yli varojensa. Tuloista on siis pakko säästää ja säästöt sijoittaa siitä huolimatta, ajaako Ferrarilla vai Kialla.

Yksinäinen ihminen on usein onneton. Ystävillä ei ole kuitenkaan velvollisuutta tehdä ihmistä onnelliseksi vaan onnen puute johtuu ystävien puutteesta. Samalla lailla rahan puute voi tehdä onnettomaksi. Rahan tehtävänä ei ole tehdä meitä onnelliseksi, mutta sen puute luo onnen puutetta.

Raha tuo mukanaan valtaa ja mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä päätöksiä, opiskella, harrastaa, tehdä hyväntekeväisyyttä, vähentää työtunteja, sijoittaa asioihin joihin uskoo. Raha tuo vapautta, terveyttä, vapaa-aikaa ja vaihtoehtoja. Raha-asioiden hallitseminen tekee meidät onnelliseksi siinä missä rahaongelmat tekevät meidät onnettomiksi.

Raha ei myöskään päätä kuka rikastuu. Sillä ei ole tunteita tai päämääriä. Vaurastuminen vaatii aina tietoisen päätöksen ja oman vastuun ottamisen raha-asioista. Jos ajattelet, ettei sinulla ole varaa sijoittaa, miten sinulla on silti varaa kuluttaa? Jos pystyt ostamaan edes joskus jotain muuta kuin äärimmäisen välttämättömyyden, sinulla on varaa myös säästää. On aina helpompi tehdä säästäminen ennen kuluttamista. Maksa siis itsellesi ensin, laita osa kaikista tuloistasi automaattisesti säästöön ja sijoita säästösi.

Älä ajattele, että säästät kuluttamista varten. Ajattele, että säästät sijoittamista varten, jotta varallisuutesi kasvaisi ja onnellisuutesi lisääntyisi rahahuolista vapautumisen myötä. Me tarvitsemme rahaa voidaksemme olla onnellisia, mutta ostaminen ei tee meitä onnellisiksi.

P2P tilanteesta markkinoilla

Kirjoitin joulukuussa omista P2P sijoituksistani. Viimeviikkoina on paljastunut paljon ikävyyksiä P2P tiimoilta ja näitä on avattu useammassa blogissa. Erittäin hyvä tiivistelmä löytyy Matkalla Vaurauteen -blogista.

Ensimmäinen kaatuja oli Kuezal jonka toiminnasta on käynnissä poliisitutkinta. Paniikin iskiessä Envestio kaatui, kun sijoittajat ovat nostaneet varansa pois palvelusta ja yrityksen kassa tyhjeni. Myös Envestiota vastaan on nostettu rikosilmoituksia, mutta tätä kirjoittaessa se ei ole vielä varsinaisen tutkinnan alla.

Yksi epäilyttävä on Mintos, joka näyttää myyneen roskalainoja kasvun turvaksi ja vastaavia tietoja kaivetaan myös muiden yritysten taustoista.

Jotkut palveluntarjoajat ovat keskeyttäneet "Buy Back" -toiminnon tarjoamisen, koska rahaa kiskotaan markkinoilta siinä pelossa, että muitakin huijareita Kuezalin lisäksi löytyy. Kaikista palveluista etsitään nyt epäilyttäviä merkkejä ja vaikka varsinaisia huijauksia ei löytyisikään, tuntuu että suurin osa palveluista on vähintäänkin joustanut haaliessaan lainoja palveluihinsa.

Mitä siis seuraavaksi tapahtuu? Itselläni ei ole rahaa kiinni juuri edellämainituissa kohteissa, mutta se on pelkästään sattumaa. Ainoana poikkeuksena Mintos, johon en missään vaiheessa edes harkinnut sijoittavani, koska en pidä heidän agressiivisesta sissimainonnastaan (sama juttu kuin Nordnetin affiliate -ohjelman kanssa).

Minulla on kuitenkin sijoituksia kiinni muutamassa muussa, eli Grupeerissa, PeerBerryssä, RoboCashissa, Monetherassa ja Viventorissa. RoboCashista olen vähentänyt sijoituksiani jo joulukuun alusta lähtien, muissa ne ovat joko ennallaan tai olen niitä lisännyt. Mitä siis meinaan tehdä tässä tilanteessa? Totuus on, että sijoittamani summat ovat hyvin pieniä eikä vaikutus salkkuuni ole merkittävä vaikka menettäisin ne kaikki. Toisaalta myös uskon, että jokainen vertaislainoja tarjoava palvelu ei ole huijausta. Vaikka vertaislainoihin viimeaikoina liittynyt hype onkin luonut todella loistavan pohjan väärinkäytöksille, on pohjalla toimiva liiketoimintamalli. Rehellisten palveluntarjoajien suurinpana riskinä onkin nyt rahan joukkokato markkinoilta. Vaihtoehtoina on yrittää vetää omat sijoituksena ensimmäisten joukossa pois tai olla koskematta niihin ja toivoa että muutkin toimivat näin. Varsinaisesti hyvää vaihtoehtoa ei ole.

Korkeakorkoisia lainoja on ollut tarjolla aina sekä yrityksille, jotka voivat vähentää lainakuluja verotuksessaan että yksityishenkilöille. Tämä on ollut tuottoisa ala. Se, että joku on tajunnut voivansa ottaa voittoja molemmista suunnista - sekä rahoittajalta (me P2P lainoihin sijoittavat) että lainan ottajalta (korkealla korolla lainaa nostavat) ei muuta tilannetta miksikään. Siksi minun on mahdotonta nähdä että jokainen P2P palvelu olisi huijausta. Ehkä tilanteen rauhoituttua ja pölyn laskeuduttua meillä on jäljellä joukko luotettavia palveluja jotka kiinnittävät parempaa huomiota sekä lain yksityiskohtien noudattamiseen että velallisten tarkempaan perkaamiseen. Korkeakorkoisten lainojen tarjoaminen ja ottaminen ei taatusti lopu. Voin olla joko täysin väärässä (ei olisi ensimmäinen kerta) tai sitten oikeassa (tätäkin on tapahtunut). Tulevaisuus näyttää ja kristallipallon puutteessa on annettava vain ajan kulua.