Asiat, joista minä säästän

Elän kohtuullisen säästäväistä elämää. Lapsuudenkodissani meillä ei ollut ikinä pulaa tärkeistä asioista, kuten ruoka tai lämpö, mutta en saanut osallistua kalliisiin harrastuksiin ja vaatteeni perin vanhemmalta sisarukseltani tai serkuilta. Ei ollut puhettakaan merkkivaatteista tai muotileluista. Vanhempieni suurin menoerä oli asuntolaina ja meillä olikin aina kiva asunto isolla pihalla. Silloin ei puhuttu sijoittamisesta, kun pankkitililtäkin sai tuntuvan koron säästöilleen. Opin kuitenkin isältäni tarkkaa taloudenpitoa ja äidiltäni että tavarat kannattaa kierrättää ja vaatteet korjata.

Nykyisin tuntuvin säästökohteeni on asumiskulut. Asumme nelihenkisen perheeni kanssa kaksiossa, jossa vastike on vesimaksuineen vain 180€ ja lisäksi maksan rahoitusvastiketta 40€ kuukaudessa.

Sähkölasku vaihtelee 27€ ja 41€ välillä kuukaudesta riippuen. Vaikka taloyhtiössämme on kaukolämpö, erottaa talvikuukaudet siitä, miten paljon sisällä vietetään aikaa (tietokoneet, televisio, valaisimet ja jopa pesukoneen pyörittäminen - kesällä kun etenkin lapset tuntuvat kulkevan samoissa vaatteissa kaiken aikaa.) Isompi asunto tarkoittaisi enemmän valaisimia ja muita laitteita, sekä ihmisten jakautumista useampaan huoneeseen.

Jotta pystyisin tarjoamaan teini-ikäisilleni omat huoneet ja itselleni olohuoneen sijaan oikean makuuhuoneen, tarvitsisimme tuplasti neliöitä. Tuplasti neliöitä tässä talossa nostaisi vastikkeen 360 euroon ja myös rahoitusvastike tuplautuisi. Lisäksi olisin joutunut ottamaan lainaa isompaa asuntoa varten. Sanotaan, että lainanhoitokulut olisivat suunnilleen 600€ kuukaudessa. Voin siis laskea säästäväni joka kuukausi n. 850€ asumisratkaisullani.

Suorien kulujen lisäksi ahtaassa asumisessa on se hyvä puoli, ettei tule koskaan ostettua mitään turhaa. Ei ole mitään paikkaa minne tavarat pistäisi ja vaatteidenkin määrä täytyy pitää minimissään. Ostan siis vaatteita ainoastaan tarpeeseen ja nekin pääasiassa käytettyinä. Tässä kohtaa on tuuriakin, koska nuoreni eivät ole kiinnostuneet muodista. Ainoa kuluva vaate alusvaatteiden ja sukkien lisäksi tuntuu olevan kengät, joita nuorille miehille joutuu ostamaan muutaman parin vuosittain. Muuten vaatekuluja tulee hyvin satunnaisesti.

Lapsille maksan puhelinliittymät sekä kuukausirahaa 30€. Tämän lisäksi he saavat tarpeen mukaan rahaa muihin menoihin, bussilippuun ja harrastuksiin kuittia vastaan. Heillä ei kuitenkaan ole rahaa käytössään niin suuria summia, etteivätkö joutuisi miettimään satunnaisia ostoksiaan ja suurempiin hankintoihin pitää säästää joululahja yms. rahoista. Usein näkee kirjoituksia, kuinka joku kokee, että nuorella pitää olla paljon käyttövaroja, jotta tämä ei joudu kiusatuksi. Omien lasteni kohdalla en ole kuitenkaan törmännyt tällaiseen, vaikka he olisivatkin helppo kohde. Uskonkin, että jos lapsi on joutumassa kiusaamisen kohteeksi, ei mikään merkkivaate tai kallis puhelin häntä siltä suojaisi. Kiusaamista ei voi estää ostamalla kiusaajia hiljaisiksi, sillä lauma haistaa aina heikot joukostaan ja ainoastaan asennekasvatus auttaa ongelmaan.

Ruokaostoksissa säästän mahdollisuuksien mukaan. Ostan usein paikallisesta marketista viimeisen myyntipäivän tuotteita ja kävelen hiukan pidemmän matkan Lidliin kun tarvitsen perustarvikkeita. Nuoret miehet syövät käytännössä kaiken, minkä eteen kantaa, joten heillä on velvollisuus syödä koulussa vatsansa täyteen joka päivä - vaikka ei olisi lempiruokaa tarjolla. Toisen aterian saa illalla kotona, mutta se ei saa olla päivän ainoa ateria, enkä maksa pikaruokalan laskua, jos kouluruoka ei ole miellyttänyt. Itselläni työpaikkalounas maksaa 6,40€ joka on saman verran kuin mitä koko muu päivän ruokabudjetti on yhteensä. Pyrin siksi ottamaan eväät töihin aina kun mahdollista. Pienen asunnon kirous on kuitenkin pieni keittiö, pieni jääkaappi ja minikokoinen pakastin. Tekisin enemmän ruokaa pakkaseen jos se olisi mahdollista.

En käytä alkoholia lainkaan enkä käy baareissa. Olen luopunut autosta ja kuljen julkisilla tai jalan. En tilaa lehtiä kotiin. Käyn kahvilassa vain todellisessa erityistilanteessa. En käytä rahaa kosmetiikkaan. En käy kampaajalla. En harrasta mitään maksullista. Näistä kaikista kertyy vuodessa suuri säästö. Ja sitten, jos joskus käytän rahaa johonkin erityiseen, vaikka siihen satunnaiseen kahvilakäyntiin tai museovierailuun, se tuntuu todella erityiseltä.

En elä velaksi. Velka kasvaa aina korkoa ja se nostaa hankitun hyödykkeen hintaa. En siis osta mitään sellaista, mihin rahani eivät riitä. Säästän tarvittavan summan ennenkuin käytän sen. Minulla on käytössäni käytännön syistä luottokortti, mutta maksan aina koko summan pois eräpäivänä. Maksu menee automaattisesti verkkopankistani.

Rakastan matkustamista ja se onkin suurin rahareikäni. Pyrin kuitenkin suunnittelemaan matkat tarkasti. Valitsen halvimmat lennot ja asun pääasiassa hostelleissa. Hyödynnän kaupunkien matkailukortit, joihin kuuluu ilmaisten nähtävyyksien lisäksi yleensä joukkoliikenneliput. Viikon varusteet mahtuvat hyvin käsimatkatavaroihin. Käsikauppalääkkeet ovat halvempia ulkomailla ja niitä kannattaa tuoda kotiin kulutuksen mukaan. Reissussa kannattaa syödä turistialueiden ulkopuolella, siellä missä paikalliset käyvät. Ruoka on halvempaa ja yleensä myös parempaa.

Paheideni kohdalla pyrin valitsemaan halvemman vaihtoehdon. Katson jopa jäätelön kilohintaa ennen valintaa ja paistan popcornit kattilassa. Pienistä puroista tulee suuria virtoja. Vertailun vuoksi: tunnetun merkin energiajuoma maksaa paikallisessa kaupassa 2,5€ ja halpismerkki 75c. Jos juon yhden energiajuoman joka päivä, maksaa se vuodessa 913€ tai 274€. Maku ei ole sama, mutta jokapäiväinen myrkkyni onkin kahvi. Energiajuoman ei siksi tarvitse olla maistuvinta merkkiä.

Joissain tarvikkeissa kalliimpi on tosiaan parempi. Laadukasta astian- tai pyykinpesuainetta ei tarvitse annostella yhtä paljon kuin halpaa. Mutta ostan kalliimman pesuaineen ainoastaan hyvästä tarjouksesta. Huuhteluaine taas on täysi turhake joka saa jäädä kaupan hyllylle. Pussittomaan pölynimuriin ei tarvitse ostaa pusseja.

Arjen säästäminen on minulle tapa, jota ei tarvitse erikseen ajatella. Lapsenikin ovat oppineet katsomaan kilohintoja ja arvioimaan ovatko ostamamassa jotain vain koska tarjous on hyvä vai siksi, että ostos on järkevä. Jos näen kaupassa jotain mitä todella haluan, mietin myös tarvitsenko sitä oikeasti vai pärjäisinkö ilmankin. Ja onko sille paikkaa kodissani. Ostamisen tuoma hyvän olon tunne on vähän kuin housuun pissaaminen pakkasella. Se lämmittää vain hetken. Saman mielihyvän saa, kun näkee miten paljon rahaa on jäänyt säästöön.

Joku saattaisi tämän luettuaan ajatella, että elämäni on ankeaa tai askeettista. Todellisuudessa en koe, että olen joutunut luopumaan mistään mitä tarvitsen. Hiilijalanjälkeni vaan on pienempi kuin naapurin.

Yksinäinen surffari merellä - luonnosta nauttiminen ei maksa mitään  -HH