Sairaanhoitajan ammatti on valinta ja valintaa tehdessä tietää, että palkka on huono. Ammatinvalinnassa painaa silti myös moni muu asia, yhtenä näistä "kutsumus". Minulla alaa vaihtaessa kutsumusta enemmän painoi kuitenkin työn mielekkyys ja se, että työtä ylipäätään on tarjolla. On vaikea kuvitella tilannetta, että sairaanhoitaja ei pystyisi työllistymään jos kyse ei ole terveydellisistä syistä.
Omassa työssäni on tilanteita, jolloin töihin kutsutaan myös vapaa-ajalta. Hälytystyöstä voi kieltäytyä, jolloin soitetaan seuraavalle. Vielä en ole ollut tilanteessa, ettei vapaaehtoista löytyisi, vaikka joskus olen itsekin soittanut listaa jo toista kertaa läpi. Tässä kohtaa voidaan puhua myös siitä kutsumuksesta. Mieli ei anna mahdollisuutta jättää työkavereita tai potilasta pulaan.
Oma erikoistuneen sairaanhoitajan peruspalkkani (1800€ nettona) riittää vain nipinnapin perheeni elättämiseen. Otan siksi vastaan kaikki ylityöt ja extrat, jotka vain suinkin jaksan tehdä. Silloin minulta jää rahaa myös sijoittamiseen. Sijoittamisen koen todella tärkeänä juuri pienen palkkani vuoksi. Sijoitetut varat kun tekevät töitä ja tuovat tuloja myös silloin, kun itse nukun väsymystäni pois.
Tämä asia kävi taas mielessä, kun istuin yöllä taksissa matkalla työpaikalle. Taksikuski kyseli työstämme ja kertoi, kuinka paljon arvostaa sitä. Itse laskeskelin, kuinka paljon yöherätys tuo tililleni rahaa.
Minulle maksettiin korvausta 50% tuntipalkastani koko kriittiseltä ajalta sekä 100% niiltä tunneilta, kun heräsin keskellä yötä ja lähdin työpaikalleni hätätöihin työvuorojen ulkopuolella. Rahallinen korvaus extra työstä keskellä yötä oli yhteensä 64€ nettona. Ihan kiva lisä, mutta ongelma on että minulla oli normaali työpäivä seuraavana aamuna.
Jos muutaman yötunnin sijaan hälytystyö olisikin venynyt aamuun asti, olisin aamuvuoron saapuessa joutunut lähtemään kotiin lepäämään ja samalla olisin menettänyt päivän palkan. Koko yön hälytystyö 100% palkalla olisi tuonut minulle verojen jälkeen 84€, päivän menetetty palkka taas olisi vienyt 89€.
Toisin sanoen: Hälytystyön tekeminen aamuun asti tuona yönä olisi maksanut minulle 5€ menetettyinä tuloina.
Nyt tilastollinen kuukausipalkkani nousi kuudellakympillä. Se vaati minulta 11 päivän työputken ilman vapaapäivää, menetetyt yöunet ja riskinoton yhden päivän palkasta. Monessako ammatissa työntekijä maksaa extratyöstä?
 |
| Töihin mennään keskellä yötä vaikka korvaus olisi negatiivinen -HH |
5 kommenttia:
Heippa!
Puhut varmasti totta ja asiaa....mutta tämä sairaanhoitaja kulkee omaa tiukkaa linjaansa. En tee minuuttiakaan mitään ylitöitä, en jää pitkiin vuoroihin vaikka talo kastuisi ja minua on aivan turha soitella "äkkinäisiin" työvuorojen vaihtoisin. Miksi näin? Olen sitä mieltä, että niin kauan kun hoitajat joustavat ja venyvät mahdottomiin pienellä palkalla, niin mikään ei muutu. Saan siis edelleen normaalin palkkani, rauhoitetun vapaa-aikani ja stressittömämmän elämän.
Ja tuossa skenaariossa et olisi vain menettänyt rahaa, vaan kallisarvoista vapaa-aikaa jota varmasti tarvitset kuten muutkin ja varsinkin raskaan työrupeaman jälkeen jo ihan palautumiseen ja lepäämiseen. Palkkaus ja työn vaatimukset sekä olosuhteet ei kyllä ole linjassa mielestäni valitsemallasi alalla.
Haluaisin pitää tiukkaa linjaa ja olla joustamatta, mutta realiteetit estävät. Omalla osastollani voisi törkeästi yleistää, että ylitöistä kieltäytyvät ne, joilla on puoliso jakamassa vastuuta perheen taloudesta. Ja mitä parempi palkka puolisolla on, sitä helpompi on pitää ideologiasta kiinni.
Minä, joka elätän lasteni lisäksi myös puolisoni, en tähän pysty vaan kilpailen ylitöistä yksinhuoltajien yms. kanssa vaikka allekirjoitan perjaatteesi.
Minulle on arvokasta ja varmasti jollekulle muullekin, että kerrot avoimesti sh palkkauksesta. Itse mietin ensimmäisen kerran sh:ksi opiskelua lukion jälkeen 2002. Päädyin kuitenkin muulle alalle. Nyt kun olen 2 lapsen äiti ja ollut työelämässä reilusti yli 10 vuotta pohdin taas ihan vakavissani, josko hakisin amk:aan ja opiskelisin sh:ksi. Olen miettinyt asiaa siitä kannalta, että miten nykyisessä työssä pystyn kerryttämään rahaa sijoituksiin ja maksamaan lainaa pois. Ja tietysti opiskelemaan ja työskentelemään osa-aikaisena. Olen vuosien ajan päätynyt aina uudelleen ja uudelleen miettimään tätä alan vaihtoa. Tällä hetkellä teen 80 % työaikaa (koska joustava hoitoraha ja alle 3 v lapsi) ja saan nettona 1000 e enemmän työstäni kuin sh. Säännöllinen, päivätyö, ei ole erityisen kuormittavaa, etäpäiviä vapaasti ja lomat joustavasti silloin kun haluan. SILTI mietin, että hakisinko ensi syksyn yhteishaussa opiskelemaan. Jokin siinä, että työkseen auttaisi ihmisiä ja työpäivän sisällön täyttäisi ihmisiin liittyvät asiat eikä ilmiöt tai yritysmaailma, kiinnostaa. Varmaan siis sitä hulluutta jota kutsumukseksikin kutsutaan. Työn mielekkyys ja sisältö. Uskon kuitenkin, että se, että tekee omien arvojen mukaista työtä voi kuitenkin rikastutttaa muulla tavoin, siis jos siihen vain ensin on taloudellisesti varaa. Niinpä taas laskeskelen...
Minä olen myös alanvaihtaja. Olen työskennellyt toisella alalla ja tehnyt lapset ennenkuin kouluttauduin sairaanhoitajaksi. Päätöksessä painoi paljon työn mielekkyys. Minulla ei olisi ollut varaa kouluttautua sairaanhoitajaksi, jollen olisi saanut aikaisemmin huomattavasti parempaa palkkaa. Nyt en joutunut rahoittamaan opintojani opintolainalla, vaan käytin siihen säästöjä (eli aikaisemmin tekemiäni rahastosijoituksia). Myöskin asuntolainani olen aikoinani maksanut pois edellisen urani palkasta. Jos olisin joutunut opiskelemaan lainan turvin, en ikipäivänä pystyisi maksamaan opintolainaa peruspalkastani. Nyt se raha, jonka sijoitan, menisi lainan maksuun.
Alanvaihto näkyy myös sh palkassani, koska en saa kokemuslisiä, jotka ovat aika olennainen osa minun ikäisteni sairaanhoitajien tuloissa.
Kannattiko? Kun punnitsen eri arvoja mielessäni, niin mielestäni kannatti. Sairaanhoitajan ura oli taloudellinen itsemurha, mutta töihin menen väsyneenäkin hymy huulillani.
Lähetä kommentti