Mitä olisin halunnut tietää sijoittamisesta

Me ihmiset opimme omasta kokemuksesta ja muita kuulemalla. Parhaiten oppi menee päähän ns. kantapään kautta. Kaikkein vaikeinta on omaksua tietoa silloin, jos sitä ei aktiivisesti halua ottaa vastaan. Ihmisillä on taipumus imeä tietoa, joka vahvistaa heidän omaa ennakkonäkemystään ja kantaansa. Tätä on tutkittu paljon. Yhdessä lukemassani tutkimuksessa näytettiin samaa neutraalia tekstiä kahta eri äärinäkemystä edustavalle ihmiselle. Molemmat löysivät neutraalista tekstistä omaa näkemystään vahvistavia kohtia, vaikka todellisuudessa niitä ei ollut.

Jokainen teini-ikäisen kanssa kättä vääntänyt vanhempi on varmasti ajatellut, kunpa vain saisin lapseni näkemään asiat minun kokemukseni kautta, olisi nuoren elämä jatkossa paljon helpompaa. Ettei hänen tarvitsisi opetella jokaista asiaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihmismieli vaan on rakennettu niin harmillisesti, että on vaikea hahmottaa asioita oman kokemuspiirin ulkopuolelta. Vanha sanontakin kertoo, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.

Kantapäänkautta opettelu on hirvittävän hidasta ja yleensä myös kallista. Jos ei aktiivisesti ime tietoa historiasta ja muiden kokemuksista ja opettele näkemään asioita muuten kuin vain omalta kannaltaan, jää maailma todella pieneksi. Vertauskuvana voisi käyttää palloa, jossa ympyrän sisällä on oman tiedon määrä. Pallon pinnalla on ne asiat, jotka tiedostaa, mutta ei vielä ymmärrä.

Kun oman tiedon määrä kasvaa, pallon halkaisija kasvaa ja samalla kasvaa pallon pinta, eli ymmärrys siitä kaikesta tiedosta, jota ei vielä hallitse.

Asioiden tiedostaminen -HH-

Olen lapsuudenkodissani saanut lahjana ymmärryksen rahan arvosta. Aikuisuuden kynnyksellä pankkikriisin aikaan opin elämään hyvin säästeliäästi ja ennakoiden tulevia kuoppia. Myöhemmin sain hyväpalkkaisen työn ja kartutin varallisuuttani, tein ensimäiset sijoitukseni. Mutta tässä kohtaa en ollut kiinnostunut sijoittamisesta, enkä etsinyt siitä tietoa. Sijoitustyylini oli siis äärimäisen passiivinen, eikä siinä sinänsä mitään vikaa. Sijoittaminen ei asiana kiinnostanut minua, enkä edes halunnut etsiä tietoa, koska ennakkokäsitykseni mukaan sijoittaminen oli hirveän hankalaa enkä olisi sitä ymmärtänyt kuitenkaan.

Kun elämäntilanteeni heitti kuperkeikan minulla oli käytössäni mukava määrä sijoitusomaisuutta, jonka turvin selvisin seuraavista vuosista. Tässä kohtaa tein ison virheen. Sen sijaan, että olisin etsinyt tapaa säilyttää pääomani ja käyttää tuottoja elämiseen, käytinkin pääoman elämiseen. Söin siis siemenperunat sadon tuoton sijaan. Elämässäni ei ollut ihmistä joka olisi antanut neuvoja, enkä itse osannut niitä etsiä koska en ollut ikinä kuullut esimerkiksi korkoa korolle ilmiöstä.

Nykyinen puolisoni eli kädestä suuhun kun tapasimme. Opetin häntä säästäväiseksi ja harkitsevaksi rahankäyttäjäksi. Kun puolisoni oli ymmärtänyt rahan arvon, hän innostui myös sijoittamisesta. Pikkuhiljaa hän sai myös minut miettimään rahaa eri tavalla ja nykyään olen hyvin kiinnostunut kaikkeen sijoittamiseen liittyvästä ja etenkin oman sijoitusvarallisuuteni kartuttamisesta. Minä opetin hänet pääsemään velkaantumisesta eroon. Hän opetti minulle kuinka rikastutaan.

Olen lukenut nyt monia kirjoja säästämiseen ja sijoittamiseen liittyen. Seuraan säännöllisesti myös lukuisia blogeja, joita kirjoittavilla ihmisillä on hyvin erilaisia lähtökohtia. Ehkä tärkein asia, minkä olen oppinut on, että vaikka tietyt säännöt ovat yleispäteviä, suurin merkitys on tuurilla. Ammattilaiset häviävät indeksille ja historia ei ennusta tulevaisuutta. Tärkeintä on aloittaminen ja oma suunnitelma, josta täytyy pitää kiinni. Riskitön sijoitus on samalla myös tuottamaton sijoitus. Kaikkien vaihtoehtojen joukosta pitää etsiä ja löytää oma tapa ja tehdä suunnitelma jatkosta. Yhtä oikeaa tapaa ei ole. Muiden kokemuksista oppimisessa on tärkeintä nähdä ne asiat, jotka eivät ainakaan toimi, sillä tulevaa ei pysty ennustamaan.

Niin sijoittamisessa, kuin elämässä ylipäätään on tärkeää ympäröidä itseään ihmisillä ja tiedolla, joka poikkeaa niistä asioista, jotka jo osaat. En voi oppia uutta, jos en katso oman kokemuspiirini ulkopuolelle. Mutta jotta voisin etsiä tietoa, minun pitää ensin nähdä, että se on olemassa. Tämän takia vaahtoan jatkuvasti, kuinka sijoittamista pitäisi opettaa jo peruskoulun jokaisella luokalla. Ei koululaisen tarvitse osata ulkomuistista pörssitermejä, mutta koululaisen pitäisi ymmärtää korkoa korolle ilmiö, velkojen todellinen hinta ja ennenkaikkea, että vaikka palkkatyöllä harva rikastuu, sijoittamalla moninkertaistaa mahdollisuutensa elintason nostoon.


Sijoittamisen ei tarvitse olla pienen piirin sisäänpäinkääntynyt harrastus. Sen pitäisi olla asia, josta juttelemme niitä näitä kahvitunnilla siinä missä puhumme autoista, lapsista tai lomamatkoista. Kun lähdin opiskelemaan uutta alaa, moni kysyi kuinka minulla on siihen varaa. En salannut, että teen sen säästöjeni varassa. Mutta tuttavapiirissäni ei ollut yhtäkään ihmistä, joka olisi olisi ymmärtänyt sijoittamista tuon taivaallista ja olisi pysäyttänyt minut ja neuvonut miten kannattaisi edetä, jotta taloudellinen tilanne ei jatkossakaan huonontuisi.

Mitä siis olisin halunnut tietää sijoittamisesta? Olisin halunnut tietää, että sijoittaminen on helppoa ja yksinkertaista. Olisin halunnut tietää, ettei minun tarvitse opiskella otsa hiessä pörssitermejä, tai lukea firmojen osavuosikatsauksia. Olisin halunnut tietää, ettei minun tarvitse maksaa ammattilaiselle salkkuni hallinnasta. Tai ryhtyä itse ammattilaiseksi. Olisin halunnut tietää, etten tarvitse isoa alkupääomaa tai suuria tuloja. Olisin halunnut tietää, että kuka vaan voi sijoittaa tuottavasti. Että sijoitusomaisuuden saa kasvamaan jo kympin säästöllä kuukaudessa. Ja ennenkaikkea, olisin halunnut nähdä miten korkoa korolle ilmiö toimii.