Laivan kapteeniksi

Kuten olen kertonut, en ole aina ollut kiinnostunut sijoittamisesta. Vaikka olen laittanut rahaa säästöön ja sijoittanut muutamaan rahastoon, sijoittaminen on tuntunut lähinnä välttämättömältä pahalta. Minulle sijoittamisen tarkoitus oli suojata säästöjäni inflaatiolta, enkä edes seurannut sijoitusteni kehitystä. Olen siis tuupannut purteni ulapalle ilman airoja ja antanut sen tuulten vietäväksi.

Nyt kun olen alkanut perehtymään sijoittamiseen "tosi tarkoituksella", olen joutunut miettimään myös strategiaani. Purreltani on puuttunut päämäärä. Useita talous- ja sijoituskirjoja lukiessani törmään jatkuvasti salkun riskin määrittämiseen. Yleinen totuus tuntuu olevan, että osakkeiden paino salkussa tulisi olla sata - ikä. Omalla kohdallani osakkeiden paino pitäisi siksi olla luokkaa 50-60%. Loput sijoitukset pitäisi olla matalamman riskin tuotteissa. Tämä olisikin hyvä strategia, jos tavoitteeni olisi pelkästään suojata säästöni ja kasvulla ei olisi suurta merkitystä. Minä haen kuitenkin suojauksen sijaan kasvua. Ajatus tässä taustalla on, että nykyiset varani eivät riitä tavoitteisiini. Niistä on jopa haittaa siinä kohtaa, jos putoan yhteiskunnan varaan. Jos taas saan kasvatettua oman varallisuuteni arvoa, ei minun tarvitse myöhemminkään laskea talouttani yhteiskunnan tukien varaan.
Salkkuni korkoa tuottavat sijoitukset eivät siksi olekaan turvallisia valtion oblikaatioita yms. vaan korkean riskin sijoituksia.

Varojen jakaantuminen 01/2020 -HH

Purteni on seilannut paitsi ilman päämärää, myös ilman kapteenia. Ennenkuin olin perehtynyt alan kirjallisuuteen kuvittelin ihan tosissani, että pitää olla ammattilainen voidakseen tehdä sijoituspäätöksiä. Myöhemmin olen oppinut, että suurin osa "ammattilaisista" ei voita markkinoita (indeksiä) ja että parhaat salkut ovat itseasiassa aika yksinkertaisia. Kun mennään hyvin monimutkaisiin sijoitusinstrumentteihin, niiden tuotto on paljon epävarmempaa kuin vaikka perinteisen indeksirahaston. Erikoistuotteiden tehtävänä on tuoda markkinoille lisää vaihtoehtoja ja ne palvelevat tuotteiden myyjiä, ei niiden ostajia. Voin siis kaikessa rauhassa tehdä itse omat sijoituspäätökseni ja vältellä karikoita oppimalla muiden kompastuksista. Aina en voi onnistua, mutta ilman riskiä ei ole myöskään voittoja. Hajauttamalla sekä ajallisesti, että maantieteellisesti ja eri tyyppisiin sijoituksiin voin rajoittaa riskiäni. Olen nyt oman purteni kapteenina. Ja vaikka jonkun mielestä kapteeni vaikuttaa olevan kännissä suuren osan ajasta, opin kokoajan enemmän.

Juuri tänään salkkuni näyttää tältä:

Salkun jakaantuminen 01/2020 -HH

Suuren massan pohjalle muodostavat indeksirahastot, jotka tuovat pitkällä aikavälillä tasaisen tuoton ajallisen hajautuksen myötä. Pelimerkkeinä on jonkin verran suoria osakesijoituksia, jotka ovat aina spekulatiivisiä ja tuotto perustuu yhtä paljon tuuriin kuin markkinoiden ymmärtämiseen. Kiinteistömarkkinoiden sijoitukset ovat pörssinoteerattujen rahastojen (REIT) kautta. Vertaislainat ja kulutusluotot ovat paitsi parhaiten tuottava osuus salkustani, myös korkeimmalla riskillä varustettuja. Talletukset taas vähiten tuottavina, mutta parhaiten suojattuina ovat tärkeä osa salkkua siinä kohtaa, kun markkinat todella romahtavat ja tulee paljon ostomahdollisuuksia samanaikaisesti tarjolle.


Nyt purteni alkaa pikkuhiljaa olemaan merikelpoinen ja olen ottanut paikkani kapteenina. Kompassi on vielä hukassa, mutta minulla on jonkinlainen käsitys määränpäästä. Vaikka varallisuuteni ei olekaan kasvanut vielä mainittavasti alkuperäisestä tilanteesta, on kokonaisuus huomattavasti parempi kuin avomerellä ilman airoja keikkuessa.