torstai 7. marraskuuta 2019

Rikasta geeniperimääsi

Onnekkailla on varaa sijoittaa lapsilisät rahastoihin tms. ja antaa lapsilleen mahdollisuus päästä nauttimaan korkoa korolle efektistä jo syntymästä lähtien. Meiltä kaikilta se ei kuitenkaan onnistu, koska lapsilisät menevät elämisen kuluihin.

Lapselle säästäminen ei ole myöskään täysin riskitöntä. Lähisukulaiseni oli säästänyt lapselleen kohtalaisen potin osakerahastoon. Lapsen täytettyä 18 vuotta hän lunasti sijoitukset ja käytti ne pois muutamassa kuukaudessa. Vanhemmille asia selvisi, kun lapselle tuli useamman tuhannen veromätkyt maksettavaksi ja hän pyysi äidiltään apua näihin.

Jos taas kasvattaa omaa varallisuuttaan sillä ajatuksella, että lapsille jää jotain perittävää, on nykyisillä elinajanodotuksilla lasten odotettava lähelle omaa eläkeikäänsä, ennen kuin perintöä on luvassa.

Miten sitten voisin varmistaa helpomman elämän ja paremmat tulevaisuuden näkymät omille jälkeläisilleni?

Ensimmäisenä tulee mieleen lapsen kannustaminen koulunkäynnissä. Sosioekonominen asema periytyy voimakkaasti rikkaimpien ja köyhimpien joukossa. Tähän vaikuttavat vahvasti perheen sisällä vallitsevat asenteet ja käyttäytymismallit. Matalapalkkainenkin voi kuitenkin kannustaa lastaan opiskelemaan parempipalkkaiseen duuniin ja sairaseläkkeellä oleva auttaa lastaan avaamaan ajatusmaailmaansa työnteon tärkeydelle. Silti jokaisesta ei voi tulla lääkäriä tai koodaria emmekä oikeasti tiedä, mistä löytyy tulevaisuuuden alat ja työpaikkojen eliitti.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot!
Itse pidän koulutustakin tärkeämpänä opettaa lapsia elämään tulojen mukaan. Budjetoimaan, säästämään ja sijoittamaan. Kovatkaan tulot eivät suojaa varojen yli elämiseltä ja velkaloukusta pois kiipeäminen on huomattavasti hankalampaa kuin sieltä pois pysytteleminen. Rahasta, säästöistä ja veloista pitäisi puhua lapsille avoimesti jo pienestä pitäen. Kun mikään aihe ei ole tabu, ei lapsi pelkää kysyä neuvoa myöskään silloin, kun asiat eivät mene suunnitellusti.

En ole pystynyt säästämään lapsilleni säännöllisesti, mutta sen verran kuitenkin, että lähisukulaisen kokema skenaario saattaa olla meilläkin edessä. Olen yrittänyt ehkäistä tätä "hei mulla on rahaa - käytän sen heti pois" ajatuksen syntymistä ottamalla lapseni mukaan sijoittamiseen. Kun he ovat itse päässeet valitsemaan osakkeita ja ovat oppineet kantapään kautta, että kaikki sijoitukset eivät kannata ja toisaalta kokeneet myös onnistumisia hyvin menestyneistä päätöksistä, on sijoituksiin tullut heille henkilökohtainen suhde. Kertolaskun käsitettä aletaan opettamaan lapsille jo ensimmäiseltä luokalta lähtien, miksei sitten samantein myös korkoa korolle ilmiötä ja ajallisen hajauttamisen tärkeyttä tai miten velka kasvaa, jos sitä ei maksa pois.

Lapseni ovat saaneet joululahjaksi S-kaupan osuuksia käteisen tai lahjakorttien sijaan. Olen selittänyt heille, että summa on rahaksi vaihdettavissa ja osuudet voi lunastaa koska vain. Mutta samalla kannustanut heitä odottamaan ainakin vuoden. Kun lasten tilille pienen kuukausirahan lisäksi onkin yllättäen maksettu myös osuuskunnan korko, vitosen tai kympin extra on ollut nuorelle iso lisä käyttörahaan. Kumpikaan ei ole lunastanut osuuksiaan, joten strategia on selvästi toiminut. On ollut heidän oma päätöksensä pitää osuudet ja nauttia korosta sen sijaan että olisivat lunastaneet osuudet jotain mielitekoa varten.

Olen myös pyrkinyt tuomaan esille rahan arvoa kertomalla avoimesti palkkani muodostumisesta. Siitä, paljonko tavallisesta työtunnista jää käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen. Kuinka paljon arvokkaampi on sunnuntaina tehty ylityötunti. Ja kuinka monta työtuntia tarvitaan asumiskuluihin, ruokaan, sähköön, bensaan, lomamatkaan, leffalippuun tai mäkkäriateriaan. Kuinka monta tuntia lisää tarvitaan, jotta velaksi ostetun tavaran korot saadaan maksettua. Meillä ei silti puhuta vain rahasta ja turhuuksiinkin saa tuhlata. Rahasta puhuminen menee muun jutustelun ohessa ja usein aloite tulee lapsilta kysymysten tai oivallusten muodossa.

Pelkästään palkkatyötä tekemällä on miltein mahdotonta rikastua. Elintasoinflaatio nostaa elinkustannuksia sitä mukaan kun palkka nousee. Nurkan takana on aina komempi talo tai hienompi auto, johon voi ottaa lisää velkaa. En halua laskea lasteni tulevaisuutta koulumenestyksen ja hyvän työpaikan varaan. Juristia tai fyysikkoa tulee tuskin kummastakaan, koska suvustamme ei sellaisia muutenkaan löydy. Ensimmäinen ylioppilaskin oli oma siskoni.

Taloudellista filosofiaani jakamalla voin siirtää ajatusmaailmaani lapselleni siinä missä kirurgin lapsesta tulee myös kirurgi. Tällä tavoin saattaa minun lapsestani tulla sukuni ensimmäinen  miljonääri ihan perus duunarin ammatissakin. Ja vielä nopeammin, jos käyvät koulunsa huolella.

Ja vaikka jo kerätty potti kuluisikin aikuisuuden kynnyksellä pörssiromahdukseen, omaan virheeseen tai rakkauden vaaleanpunaisten lasien läpi katsoessa, heillä on kuitenkin mahdollisuus vaurastua, sillä he tietävät miten se tehdään. Siemen on kylvetty.

Tulevaisuus on lasten -HH

3 kommenttia:

Karpalo kirjoitti...

Olipas perusteellinen ja hyvä kirjoitus.

Hynis kirjoitti...

Fiksua tekstiä! Uskon että tulevaisuuden vaurastumisessa nimenomaan tuo talouskasvatus on lopulta isoakin pesämunaa suuremmassa roolissa.

Meidän suvusta löytyy ylioppilaita, mutta olen itse ensimmäinen yliopistosta valmistunut. Vanhempani ovat tavan duunareita ja niin ikään matalapalkka-aloilla, mutta heillä oli vankkumaton usko oman jälkikasvunsa kykyihin silloinkin, kun he eivät opiskelemistani asioista tajunneet tuon taivaallista. Koen että tuo kannustus on juuri se juttu, joka on antanut itseluottamusta lähteä tavoittelemaan ihan erilaista urapolkua kuin mikä meidän suvussa on ollut tapana.

Osinkokuningas kirjoitti...

Olipas mielenkiintoinen teksti, kiitos siitä!