Annetaan valistusta porkkanaksi, niin ei tarvita keppiä

Törmäsin viimevuotiseen uutiseen kansanedustajasta, jolla on ulosotossa yli 200 000€ edestä velkoja. Velat ovat kertyneet kommandiittiyhtiön konkurssista ja sisältävät mm. maksamattomia arvonlisäveroja, ennakonpidätyksiä ja työnantajan sairausvakuutusmaksuja. Samaa asiaa on käsitelty useammassa uutisessa.

Kansanedustaja itse kertoo, että ulosotto vie nettopalkkiosta kuukausittain 1300€ ja käteen jää 2600€ (joka on sattumalta hyvin lähellä minun kuukausipalkkaani ENNEN veroja). Tämän lisäksi edustaja saa verottomia kulukorvauksia ja käteen jää ulosoton jälkeenkin vielä yli 4000€ kuukaudessa.

Se mikä jutussa hämmensi oli kansanedustajan laskelmat velan pois maksusta. Hän on nyt viikymmentävuotias ja on laskenut, että jos tulee valituksi 4 kertaa uudestaan eduskuntaan ja tulotason pysyessä sitä kautta korkealla, hän on maksanut velkansa pois 70 vuotiaana. Tässä kohtaa 200 000€ velan lisäksi on korkoja kertynyt maksettavaksi toiset 200 000€. Hän myös kertoo, että on tehnyt tietoisen päätöksen olla hakematta velkasaneeraukseen.

En voi kuin ihmetellä, miksei erittäin hyvätuloinen kansanedustaja ota velkaa pankista ja maksa pois korkeakorkoista ulosottovelkaansa. 200 000€ laina olisi hänen tulotasollaan helppo maksaa pois 8-10 vuodessa. Ja jos pankki- tai yksityislaina ei jostain syystä onnistu, voi ulosottovelankin maksaa pois paljon minimiä suuremmilla summilla ja säästää huomattavasti korkomenoista. Kun kansanedustajan laskelmaa katsoo tulee väkisinkin mieleen, ettei velkaa ole edes tarkoitus yrittää maksaa pois. Tai sitten ko. edustaja ei ymmärrä talouden päälle, joka olisi hyvin huolestuttavaa, koska hän on eduskunnassa päättämässä meidän yhteisten varojemme käytöstä.

Nämä ovat tietysti mielipideasioita, mutta minun moraalinen kompassini näkee tuomittavampana velan yksityishenkilölle, yhteisölle tai yksityisyrittäjälle, kuin esimerkiksi pikavippifirmalle. Se että on velkaa yhteiskunnalle verojen ja sairausvakuutusmaksujen vuoksi tarkoittaa, että on velkaa meidän yhteiselle pussillemme, josta on tarkoitus maksaa yhteiset menot.

Tämä kansanedustaja ei ainoa, jolla oman talouden hoidon kanssa on ongelmaa, mutta pokka riittää silti muiden rahoista päättämisestä. Viime kesänä tehdyn katsauksen mukaan ulosotossa oli 19 kansanedustajaa ja kaikki puolueet olivat edustettuina. Suurin osa veloista tosin oli hyvin pieniä ja yksittäisiä.

Jos jotain positiivista tilanteesta haluaa hakea on se, että ehkä meillä jossain kohtaa saadaan helpotettua velallisen asemaa, kun ongelmasta puhutaan avoimemmin. Kaikki ihmiset tekevät virheitä elämässään, mutta veloista voi olla vaikea päästä eroon vaikka virheestään olisi oppinut. Nykyisessä tilanteessa ihmiset ajattelevat helposti, ettei isoa velkaa pysty maksamaan pois, joten on turha yrittääkään. Monissa muissa maissa pystyy tekemään henkilökohtaisen konkurssin, mutta sellaista ei Suomessa edes suunnitella.

Ensimmäisen jutun kansanedustaja on ottanut asiakseen ajaa useita parannuksia nykyiseen tilanteeseen. Hänen tavoitteenaan on mm. muuttaa asetuksia siten, että velan mennessä ulosottoon se ei enää kasvaisi korkoa. Vielä tärkeämpää olisi mielestäni miettiä keinoja, joilla turhaa velkaantumista voitaisiin ylipäätään ehkäistä. Yrittäjäriskin toteutuminen on oma juttunsa, mutta vielä yleisempää meillä on velkaantuminen kulutusluottojen, pikavippien ja henkilökohtaisten takausten antamisen vuoksi. Nämä olisi hyvin pitkälle estettävissä.

Enkä nyt tarkoita pikavippien totaalikieltämistä puhumattakaan hullusta ajatuksesta henkilökohtaisesta lainakatosta (jonka jälkeen asunnon ostaminen pääkaupunkiseudulta olisi enää harvalle mahdollista). Vaan ihan perus talousasioiden opettamisesta koulussa. Esimerkiksi tv:stä tuttu Alisa Ranta-aho haluaa kertoa omasta velkaantumisestaan. Hän sanoo, ettei hahmottanut kuinka pikavipit toimivat. Alisa on koulutukseltaan ylioppilas ja liiketalouden tradenomi. Eräs korkeasti koulutettu tuttavani tunnusti, ettei ymmärrä lainkaan prosenttilaskuja. Hän katsoo kaupassa alennetun hinnan kauppan tarjoamasta taulukosta. Jos sellaista ei ole, hän ei pysty laskemaan tuotteen hintaa. Hyvin kuvaavaa on myös, että 19 ulosotossa olevan kansanedustajan joukossa oli vain yksi kokoomuksen edustaja (16€ terveydenhuollon asiakasmaksu) ja yksi keskusta edustaja (pysäköintivirhemaksu). Näiden suurten puolueiden edustajilla on siis sellaista talouden ymmärrystä, jota osalta perussuomalaisilta (8 edustajaa) vasemmistosiivellä (6 edustajaa) puuttuu. Meillä ihmiset valmistuvat korkeakouluista ilman, että heillä on harmainta havaintoa, paljonko asuntolainan kulut ovat, mitä kulutusluotolla ostettu huonekalu todellisuudessa maksaa tai miksi luottokorttilasku kannattaa maksaa joka kuukausi kokonaan pois.

Mistä rahankäytön taito ja velkojen ymmärtäminen sitten syntyy? Me opimme kotona esimerkin kautta ja ystäviltämme ja kollegoiltamme kun asioista keskustellaan. Jos ympäröimme itsemme ihmisillä, joiden mielestä rikkaat riistävät köyhiä eikä köyhällä ole mahdollisuuksia parantaa asemaansa, me emme näe muuta. Koulussa opimme lukemaan ja laskemaan, perustiedot muista lukuaineista ja ainakin vähän kieliä. Miksi emme voisi oppia koulussa myös perusasioita rahankäytöstä ja velkaantumisesta, sekä vaurastumisen alkeita.