Purkua ja kierrätystä

 Vanhaa keittiötä tai sen huonolaatuisia koneita ei valitettavasti pystytty hyödyntämään, mutta kaiken muun mikä irti lähti joko myin tai lahjoitin jo ihan ekologisista syistä. Se, että keittiö itsessään meni kaatopaikalle kyllä vähän söi miestä, mutta toisaalta oli hyvä muistutus siitä etten itse lankea ostamaan hinnat alkaen kaapistoja, joiden käyttöikä lasketaan alle kymmenessä vuodessa. Puhumattakaan käteen laukeavista kodinkoneista. Erityisen tärkeää tämä on siinä tapauksessa, että harkitsee remontoidun asunnon pitkäaikaista vuokraamista. En todellakaan halua, että hyvä vuokralainen vaihtuisi luokattoman keittiön vuoksi.

Makuuhuoneessa oli koko seinän levyinen vaatekaapisto, jossa sinällää ei ollut mitään vikaa, mutta kaappien runko-osia oli yhteensä 5kpl ja liukuovia 3 kpl. Tästä seurasi tilanne, että aukon suuruus oli maksimissaan 1/3 seinän leveydestä, jolloin vain kolme kaapin rungoista oli kokonaisuudessaan avoinna, ja näiden välillä olevat 2 kpl sai näkyviin aina vain toiselta puolikkaaltaan ja ihan keskelle ei nähnyt mistään kulmasta. Oli muuten aivan järkyttävän epäkäytännöllistä. 

Kiva kaappi, jos vain ovet aukeaisivat koko matkalta...

Jollekin kuitenkin kelpasi kun lahjoitimme kaapit ja niiden kauniit, mutta vääränkokoiset peiliovet.

Vanhoissa lattialaminaateissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta niitä ei oltu ikinä asennettu keittiön, puretun seinän eikä makuuhuoneen kaapiston alle. Purimme siksi laminaatit varovasti ja n.30m2 käyttökelpoisia paloja lähti kympillä erään nuorenparin mukana uudiskäyttöön.

Laminaattien alta paljastunut 50-luvun parketin olisi voinut uudistaa, mutta sen kanssa oli sama ongelma. Lattia ei kattanut koko aluetta.

Vanhaa laminaattia ja vielä vanhempaa parkettia

Laminaatin alusmateriaalina tehtäväänsä toimittanut solumuovi koki uuden elämän suojamateriaalina ennen lopullista siirtymistään jätelavalle. Keittiön vaijerivalaisimet pääsivät pieneen yksityiseen taidegalleriaan ja sekalaiset huonekalut joko myytiin tai lahjoitettiin uusiin koteihin. Lisäksi koska koko asunto oli pakko tyhjentää remonttia varten, tuli käytyä läpi kaikki omaisuus ja tarkkaan mietittyä jokaisen asian kohdalla, onko se välttämättä säilytettävä (varastotilaa oli rajallisesti) vai voisiko siitä luopua. Ihan hävettää kertoa, että tuli luovutettua esimerkiksi 5 jätesäkillisen verran sekalaisia tekstiilejä, joita en edes tajunnut omistavani. Ja jälleen kerran tuli myös luvattua, etten enää ikinä osta mitään mitä en todella tarvitse. 

Muun kuin tuottavan omaisuuden omistaminen on muutenkin kallista. Ei pelkästään se hankintahinta, mutta myös säilytystila maksaa joko asunnon ylimääräisinä neliöinä ja niiden lämmittämisenä tai sitten säilytyskalusteina tai varastotilana.