torstai 12. syyskuuta 2019

Mikset vaihda alaa?

Olen sairaanhoitaja, eli matalapalkka alalla töissä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, minut laskettaneen keskituloiseksi hiukan alle 3000€ kuukausittaisella kokonaisansiollani (peruspalkka+lisät). Mutta sama raha pääkaupunkiseudulla on suhteessa vähemmän kuin jossain muualla, missä asumismenot yms. voisivat olla vain puolet nykyisistäni. Työssäni palkka maksetaan tiukasti taulukoiden mukaan eikä neuvotteleminen ole mahdollista. Työpaikan vaihto ei muuttaisi palkkaani. Vaihtoehtona voisi olla muuttaa toiselle paikkakunnalle, jolloin voisin laskea asumismenoja, mutta teini-ikäiset lapseni saattaisivat vastustaa ajatusta.

Nyt teen päivätyön lisäksi vuoroja, joista maksetaan lisiä. Ja ylitöitä. Huomaan kuitenkin että oma jaksaminen ei ole enää samaa luokkaa kuin nuorena ja jossain kohtaa edessäpäin odottaa tilanne, kun öitä tai lisävuoroja ei enää jaksa tehdä. Silloin lisiä ei enää kerry vaan työtä on tehtävä päivävuorossa peruspalkalla, joka on alta 2500€ kuukaudessa.

Usein saan kuulla, kuinka työni on arvokasta ja hatunnoston paikka. Kutsumuksella ei kuitenkaan makseta vuokraa tai osteta ruokaa pöytään. Jos haluaisin nostaa tulotasoani, tarkoittaisi se vääjäämättä uuden ammatin opiskelua. Mietitäänpä siis, mikä olisi sellainen ammatti, jossa olisi varma työpaikka ja korkea tulotaso. Useimmat näistä vaativat pitkän koulutuksen, jonka jälkeen työuraa olisi enää ehkä 10-15 vuotta jäljellä. Olettaen että ovi opintoihin ylipäätään aukeaisi ensimmäisellä kerralla.

Jos taas mietin kouluttautumista omaa alaa sivuavaan ammattiin, josta maksetaan parempaa palkkaa, esimerkiksi sosiaalityön asiantuntijaksi, on koulutus 7 vuotta. Nopeasti laskemalla ansiotulojen väheneminen puoleen opiskelujen ajaksi vaatisi uudessa ammatissa toimimista 7-10 vuotta ennenkuin tulojen menetys olisi korvattu. Ennen eläkeikää ehtisin silti saamaan lisätuloja suunnilleen 8-14t€ verran. Ajatus ei olisi täysin mahdoton. Edellyttäen että nykyinen työnantajani antaisi minun leikata työaikaani opintojen ajaksi. Onko siinä siltikään järkeä, koska viihdyn nykyisessä työssäni?

Toinen usein kuultu ehdotus on yksityisyrittäjäksi ryhtyminen. Yrittäjän tie on pitkä ja kivinen, vaatii näkemystä, usein pääomaa, verkostoitumista ja tuuria. Ja ennenkaikkea liikeidean. Entäpä jos ihminen ei ole lainkaan yrittäjähenkinen, kokee verkostoitumisen epämielyttäväksi ja on vain tavallinen tallaaja, jonka päässä ei vilise mahtavia ideoita. Vaihtoehdoksi jää oman osaamisen myyminen yrittäjän riskillä. Iltalehti kirjoittaa aiheesta otsikolla Alle 2 000 €/kk - puolet yksinyrittäjistä tienaa reilusti vähemmän kuin palkansaaja keskimäärin
Jätän tämän ajatuksen hautumaan siltä varalta, että joku ehdottaisi minulle sattumalta loistavaa diiliä tai osakkuutta. Yksin yrittäminen olisi liian suuri riski.

IT-alaa tarjotaan aina ratkaisuna kaikkeen. Osaajista on huutava pula ja parhaille experteille mahdollisuudet ovat rajattomat. Palkat taivaissa. Alalle koulutetaan työntekijöitä useissa kouluissa, itseopiskeluna ja kaikkea siltä väliltä. Harvoin kuitenkaan muistetaan mainita, että ainoastaan todellisista osaajista on pulaa. Ja että nämä todelliset taiturit ovat niitä virtuooseja, jotka opettelivat koodaamista jo ala-asteella. Heti kun olivat koonneet silkasta mielenkiinnosta purkamansa tietokoneen takaisin toimivaksi kokonaisuudeksi. Palkkaisitko sinä yli viisikymppisen täysin vihreän kirjekurssin käyneen aloittelijan, jolla ei ole oikeastaan kiinnostusta alaan sinänsä? En minäkään.

Taidan jäädä siis toistaiseksi omalle alalleni. Tekemään työtä jossa olen hyvä. Työpaikalle jonne menen joka aamu hymyssä suin. Odotellen että palkkani nousee vastaamaan työn raskautta, vaativuutta ja vastuullisuutta. Ja että lehmät lentävät.

Photo by Ian Schneider on Unsplash


2 kommenttia:

Velkavangitar kirjoitti...

Minäkin olen sairaanhoitaja ja paljon olen miettinyt viimeisen vuoden aikana haluanko jatkaa alalla vai olisiko jo aika vaihtaa (taas) jonnekin ihan muualle. Työuraa olisi jäljellä n. 25 vuotta, joten aikaa vaikka uuden opiskeluunkin olisi. Mutta. Tykkään työstäni, koen sen varsin mielenkiintoisena, monipuolisena ja en haluaisi hukata sekä koulutustani että osaamistani. Nähtäväksi jää vieläkö työllistyn alalle varsinkin, kun omankin alueen työllistäjä aloittaa kohta yt-neuvottelut.

Holvin Hoitaja kirjoitti...

Meiltä on taas yksi todella hyvä sairaanhoitaja lähdössä paremman palkan ja ihmisystävällisempien työaikojen perässä muualle. Töissä tuli asiaa pohdittua ja yhdessä ihmettelimme, miksi ainoa tapa nostaa palkkaa on hakea osastonhoitajaksi. Se, että on erityisen taitava työssään ja hankkii useita osaamisaloja, ei vaikuta palkkaan millään tavalla. Ainoa tapa parantaa asemaansa työpaikkaa vaihtamatta on hakeutua esimiesasemaan. Onkin sanomatta selvää, että esimiesten johtamistaidot eivät ole alalla erityisen hyvät. Tuntuu unohtuvan, että henkilöstöjohtamisen taitoja ei ole jokaisella luonnostaan, vaikka uraa rivimiehenä olisikin takana vuosikymmeniä. Hoitoalalla pitäisi pystyä etenemään myös asiantuntijana, niinkuin esim. IT -alalla.

Hoitoalalla käydään nyt monessa paikassa yt:itä, kun kuntatalous on ruvella. Vaikea kuitenkaan on kuvitella, että osaava hoitaja jäisi ilman työpaikkaa, etenkin kun hoitajamitoitusta rukataan lain avulla.