Tällä hetkellä yhtiö- ja rahoitusvastikkeeni ovat yhteensä n. 600€/kk. Jos asuisimme vastaavassa asunnossa samalla sijainnilla vuokralla, saisimme asumistukea. Helsingin maksama enimmäisasumismeno ei kuitenkaan kata alueen vuokratasoa ja perusomavastuun jälkeen maksettavaksi jäisi n. 1000€/kk, ehkä enemmänkin.
En usko, että löytäisin järkevää vuokra-asuntoa alle 600€/kk edes kauempaa hakemalla, kun perheenjäsenten koulu-/työmatkakulutkin ja näihin kuluva aika pitää ottaa huomioon. Lisähaasteen tuo myös työhöni liittyvä kotipäivystysvalmius, jonka vuoksi työmatka-aika on rajattu. On helppo laskea, että omistusasuminen on siksi minulle kannattavampaa. Säästyvä 400€ ei silti ole tuloa, joten en laske, että omistusasuminen toisi tuottoa sijoitukselle. Omistusasunto on kuluerä, vaikkakin pakollinen sellainen.
Minulla on ollut onnea, koska ostin ensimäisen asuntoni taantumassa ja sen jälkeen olen tehnyt asuntokaupat nollatuloksella tai pienellä voitolla. Korkotasokin pysyi velkavuosina kohtuullisena. Olisi voinut käydä toisinkin. Onnekas olen ollut myös sen vuoksi, että elämäni pyörii pääkaupunkiseudulla, jossa pääsääntöisesti vallitsee myyjän markkinat. Eli todennäköisesti pystyisin muuttamaan asuntoni rahaksi tai käyttämään sitä velan vakuutena tilanteen vaatiessa.
Omistusasunnon hankkiminen on ollut minulle hyvä ratkaisu ja ensisijaisesti näen sen vanhuuden turvana. Se, että omistusasuminen ei ole vienyt minua velkavankeuteen tai kahden asunnon loukkuun, on lähinnä hyvää tuuria ja sattumien summa. Ei sijoitusstragia.
 |
| Kotini on linnani -HH |
Follow my blog with Bloglovin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti