Listan ammatit ovat muutenkin sotealapainotteisia. Pulaa on erilaisista lääkäreistä, sosiaalipuolen työntekijöistä, erityis- ja lastentarhanopettajista jne. Näiden lisäksi pulaa on työntekijöistä sellaisissa ammateissa, joissa absoluuttisesti maksetaan niin vähän palkkaa, ettei sillä tule toimeen ja joiden ansiot jäävät selvästi yhteiskunnan tukia alemmalle tasolle.
Eli meillä on pulaa tekijöistä töihin, joita kukaan ei halua tehdä ja jotka tuottavat niin vähän, ettei niiden voitot riitä parempiin palkkoihin. Toisessa ääripäässä on pulaa korkeasti koulutetusta työvoimasta ammatteihin, joista maksetaan kyllä hyvä palkka, mutta koulutukseen on todella vaikea päästä, koulutus kestää pitkää ja työ on erittäin vaativaa ja vastuullista.
Ja sitten meillä on sairaanhoitajat. Sairaanhoitajia koulutetaan ammattikorkeakouluissa. Hakijoilla on usein lukiotausta ja monet ovat aikaisemmin opiskelleet lähihoitajiksi ja hankkineet työkokemusta terveydenhoitoalalta jo ennen sairaanhoitajaopintojen alkua. Hakijoista hyväksytään koulutukseen vuodesta riippuen n. 15% pääsykokein ja todistusarvosanoilla. Koulutus on hyvin laaja-alaista, koska tarkoitus on, että laillistettu sairaanhoitaja pystyy työskentelemään kaikissa nimikkeen vaativissa tehtävissä. Todellisuudessa koulussa ei pysty opettamaan kaikkea ja työpaikasta riippuen vaaditaan paljon lisäosaamista ja perehtymistä, sekä jatkuvaa kouluttautumista, jotta potilasturvallisuus ei vaarantuisi.
Sairaanhoitajan palkka on määritetty työehtosopimuksessa eikä se riipu henkilökohtaisesta ammattitaidosta eikä edes työn vaativuudesta tai vastuullisuudesta. Tietyissä toimipisteissä voi saada erilaisia lisiä, mutta suurimmat erot palkoissa riippuvat siitä, tekeekö päivä- vai vuorotyötä, saako ikälisää ja tehdäänkö toimipisteessä ylitöitä. Suomessa sairaanhoitajan palkka on surkean matala ja kalliilla koulutetut hoitajamme lähtevätkin usein palkan perässä ulkomaille töihin. Suomalaiset korkeasti koulutetut ja maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen vastuulliseen työhön tottuneet sairaanhoitajat ovat erittäin kysyttyä työvoimaa muualla.
Tilanne sairanhoitajan palkan kanssa on vähän sama, kuin jos insinööriksi valmistuvalle määrättäisiin tessissä palkka, jota kaikki työnantajat, niin kunnat kuin yksityisetkin, orjallisesti seuraisivat. Miltä sinusta kuulostaisi, jos huippulahjakkaalle IT-insinöörille, keskinkertaiselle rakennusinsinöörille ja rimaahipoen suorittavalle prosessi-insinöörille maksettaisiin kaikille täsmälleen samaa palkkaa tehtävistä riippumatta? Tosin se prosessi-insinööri saisi parasta palkkaa, koska hän tekisi tehtaan linjastolla kolmivuorotyötä ja olisi toiminut samassa tehtävässä jo 25 vuoden ajan.
Hullua on myös se, että vaikka kukaan ei väitä, että sairaanhoitajan palkka vastaisi työn vaativuutta ja koulutusta, sitä ei silti voi nostaa koskematta kaikkiin kuntatyöntekijöiden palkkoihin. Jos sairaanhoitajille esitetään kuoppakorotusta, vaativat mm. luokanopettajat välittömästi samansuuruisen korotuksen, siitäkin huolimatta, että heidän lähtöpalkkansa on jo muutenkin 1300€ /kk korkeampi kuin sairaanhoitajalla. Onko tämä sitä naisavaltaisten alojen solidaarisuutta?
Sairaanhoitajan surkean palkan syynä on, ettei se ole rahassa mitattavaa arvoa tuottavaa työtä. Vaikka hoitaja olisi omalla ammattitaidollaan vastuussa ihmishengistä ja hänen päätöksensä vaikuttaisivat kokonaisen potilasryhmän loppuelämään veronmaksajina, tästä saatua hyötyä ei voi mitata. Hoitotyön kohdalla emme näe sen arvon tuottoa yhteiskunnalle. Yksittäinen hoitaja on kuluerä ja toimien määrä lasketaan minimiin silläkin uhalla, että ylityöllistetyt hoitajat palavat loppuun ja potilasturvallisuus vaarantuu. Samaan aikaan työn vastuullisuus ja itsenäisyys vain lisääntyvät.
Hoitajien mahdollisuus vaikuttaa omaan palkkaansa on estetty lakko-oikeus epäämällä ja työnantajapuoli vetoaa solidaarisuuteen estämällä henkilökohtaiset tehokkuuslisät. Suurin ammattiliitto, TEHY, on täysin hampaaton, kuten saimme nähdä jälleen Sipilän hallituksen aikana. Hoitajien ainoa mahdollisuus vaikuttaa palkkaansa on äänestää jaloillaan, eli vaihtaa alaa tai lähteä ulkomaille töihin.
Olisiko meillä varaa maksaa hoitajille palkkaa työn vaativuuden mukaisesti? Palkanmaksajia olemme me jokainen verojen kautta ja palkankorotus näkyisi menona jokaisen kukkarossa. Onko meillä varaan olla maksamatta parempaa palkkaa? Veroista maksamme myös hoitajien koulutuksen ja menetämme tämän koulutetun työvoiman maailmalle. Huumorimiehet ehdottavat ratkaisuksi kolmansien maiden tuontisairaanhoitajia samaan aikaan kun meillä on reservissä tuhansittain sairaanhoitajia muussa kuin hoitotyössä. Mutta haluisitko, että lapsellesi opettaisi yhteiskuntaoppia kielitaidoton maahanmuuttaja, joka on kouluttautunut opettajaksi vain lähettääkseen rahaa perheelleen Filippiinien slummiin? Entä haluaisitko, että hän ottaa lapsesi vastaan traumapäivystyksessä tai vastaa dementoituneen äitisi kotona selviytymisen arvioimisesta? Oikeudenmukaisella palkalla takaisin koulutustaan vastaavaan työhön houkuteltu suomalainen hoitaja tulisi todennäköisesti yhteiskunnalle halvemmaksi.
 |
| Tässä tehdään vaativaa ja vastuullista tiimityötä minimipalkalla |
1 kommentti:
Se on jännä juttu miten sairaanhoitajan työtä arvostetaan puheissa ja kyselyissä, mutta rahassa sitä arvostusta vaan ei tahdota mitata. Itsekin aion joko vaihtaa alaa kokonaan tai vaihtaa maata, kun lapset ovat kasvaneet. Mieluummin jälkimmäinen, koska tykkään työstäni ja sairaanhoitaja on helppo ammatti lähteä ulkomaille töihin.
Lähetä kommentti