Tili tuli, tili meni

Yhden asian olen oppinut jo pienestä. Velaksi ei eletä ja tilillä pitää aina olla hätävaraa jäljellä. Siksi olen siinä onnellisessa asemassa, että pienistä tuloista huolimatta minulla ei ole velkaa ja säästöönkin on jäänyt jonkin verran pääomaa. En voi siis väittää aloittavani täysin tyhjästä.

Sijoittamishypeä on voinut lukea uutisista ja somesta jo vuosien ajan. Tietoa monista vaihtoehdoista on saatavilla. Siitä huolimatta tietoisuus talouden ylläpidosta ja etenkin varallisuuden kasvattamisesta on meillä silti yhä täysin yksilön omasta mielenkiinnosta kiinni. Miksi meillä on hirvittävä määrä nuoria, joilla on jo aikuisuuden kynnyksellä paljon velkaa ja menetetyt luottotiedot? Miksi sijoittamiseen ei kannusteta? Miksi edelleen on normi, että tili näyttää nollaa juuri ennen palkkapäivää? En voi käsittää, miksi peruskoulussa ei panosteta nuorten ja sitä kautta kaikkien yhteiseen tulevaisuuteen.

Yle uutiset otsikoi: "Valtaosa suomalaisista haluaisi taloustiedon omaksi oppiaineekseen peruskouluun – Opetusalan asiantuntijat tyrmäävät ehdotuksen" Opetushallituksen mukaan arjen rahankäyttöä ja budjetointia, säästämistä ja sijoittamista sekä kestävää kuluttamista opetetaan jo riittävästi muiden aineiden ohessa. Hyvällä omatunnolla voin sanoa, että ei opeteta. Ei ainakaan minun teini-ikäisille lapsilleni ole opetettu edes peruskoulun viimeisillä luokilla. Lapsilleni olen opettanut näitä asioita kädestä pitäen kotona. Kuten minullekin on opetettu ja siitä syystä en ole täysin persaukinen.

Sijoitushypeen liittyvissä blogeissa ja uutisissa on usein laskukaavoja, millaisia summia pitää säästää kuussa, että voi jäädä eläkkeelle vaikkapa 30 vuotiaana. Usein FIREtykseen liitetään ajatus, että 70% tuloista pitäisi ohjata sijoituksiin. Minulla tämä merkitsisi että perheellä ei olisi edes valoa jääkaapissa, koska sähkölaskua ei maksettaisi - toisaalta ei sillä olisi väliäkään koska raha menisi ruuan sijasta sijoituksiin. Jotain kuitenkin pystyn säästämään.

Uutislehtien sivuilla annetaan näitä toistaan loistavampia säästövinkkejä: "Älä shoppaile heräteostoksia, keitä oma kahvi kalliin noutokahvin sijaan, valitse halvempi hotelli" jne. Oletuksena usein on, että aloittelevalla sijoittajalla on suuret tulot joilla nyt ostetaan turhuuksia ja tämä ylimääräinen raha poikii paremmin sijoitettuna. Oma ja vertaisteni tilanne on kuitenkin yleensä se, että pakolliset menot ovat yhtä suuret kuin tulotkin ja säästämisen eteen pitää nähdä vaivaa. Lapseni ovat täysin tottuneet siihen, että vaatteet ostetaan käytettyinä ja lenkkareitakin löytyy jokaiselle vain yksi pari. Ja että jääkaapissa ruokapakkauksia koristaa -30% tarrat. Kyllä, minä kierrän ulkona juhlapyhien iltoina ihmisvilinästä ja raikkaasta ilmasta nauttien. Ja kerään siinä sivussa tyhjät pullot ja tölkit kadulta. Sentti on miljoonan alku ja yhdestä tölkistä niitä saa viisitoista. Säästöön jää siksi joka kuukausi tehdyistä ylitöistä riippuen jotain yhden ja muutaman sadan euron väliltä mediaanin ollessa joitain kymppejä.

Se minkä nyt aion muuttaa, on laittaa tuo extra euro poikimaan sen sijaan että jätän sen "pahanpäivänvaralle" -rahastooni sulamaan hiljaa pois.

Photo by Alice Pasqual on Unsplash