Mitä minä oikeastaan tarvitsen toimeentuloon - se on aika pieni summa. Ihminen tarvitsee elämiseen aika vähän ja perustarpeiden tyydyttämiseen osallistuu hädässä myös yhteiskunta. Minulla on vakaa päätös siitä, etten aio jäädä yhteiskunnan turvaverkon varaan eläkeikäisenä vaan siihen mennessä pitää olla sen verran pääomaa, että voin valita itselleni palveluja myös perustarpeiden tyydyttämisen ulkopuolelta. Ihan mahtavaa olisi, jos en joutuisi kuluttamaan itseäni loppuun työllä ja etenkään ylitöillä ennen eläkeikää. Tätä tavoitetta varten sijoitan. Mutta sijoitan myös siksi että se on mielestäni mielenkiintoista. Voisi niitä huonompiakin harrastuksia olla.
Minä lasken riskinkantokykyni eri tasoissa. Ensimmäinen taso on se, että en halua velkaantua. Pyrin suunnittelemaan elämääni riittävästi eteenpäin niin, ettei tule tarvetta ottaa lainaa elämiseen. Enkä myöskään halua ottaa lainaa sijoittamista varten, koska huonoimmassa skenaariossa menettäisin tuotot ja jäljelle jäisi vain velka.
Seuraava taso on, etten halua menettää jo saavuttamaani sijoitusvarallisuuttani. Tällä hetkellä sijoitusteni arvo on vähemmän kuin pari vuotta sitten ja huomattavasti vähemmän kuin 10 vuotta sitten. Rahat eivät kuitenkaan ole menneet suoranaisesti haaskuuseen vaan niillä on kustannettu toisenlaista sijoitusta: opiskelua ja sen kautta mahdollisuutta mielekkäämpään loppuelämään ja parempaan parisuhteeseen, kun kumppanillakin on hyvä olla. Vanhat sijoitukseni ovat pääosin sellaisissa instrumenteissa, jotka syvänkin laman jälkeen todennäköisesti nousevat takaisin, joten pitkän ajan riski on pienehkö. Tuotto ei kuitenkaan ole sellainen, että se riittäisi tavoitteeseeni, eli vapaampaan päätöksentekoon eläkeiän lähestyessä.
Kolmantena tasona on tulevat sijoitukset. Koska minulla on jo peruspalikat kasassa, uusissa sijoituksissa olen valmis ottamaan suurempaa riskiä, koska toivon myös suurempaa tuottoa. Tämä on sitä rahaa, jonka olen valmis menettämään jos kaikki menee mönkään.
Aivan eri asia on kykyni sietää riskejä. Minulle sopii parhaiten sijoita ja unohda -strategia, koska silloin en murehdi putoavia kursseja. Kun sijoitusaikaväli on vuosikymmeniä, ei tarvitse murehtia tämän vuoden talousennusteesta. Kaikki sijoitukseni eivät ole menneet putkeen ja pieleen menneet päätökset herättävät öisin. Mietin paljon päätöksiä ja ajoituksia, jotka olisi pitänyt tehdä toisin ja miten voisin välttää näitä kompastuskiviä jatkossa. On kuitenkin myönnettävä, että vaikka kokemus opettaa, jälkiviisaus ei auta estämään kompurointia kokoajan muuttuvassa maastossa, jossa ennustettavuus on loppujen lopuksi lähellä nollaa. On helpompi sanoa, mitkä sijoitukset eivät ainakaan kannata kuin, että mitkä olisivat varmuudella tuottoisia.
Koen, että riskinkantokykyni pystyn laskemaan helposti ja järkeilemään loogisesti. Riskinsietokykyni taas pohjautuu pelkästään tunne-elämän epävarmuuteen ja siinä minulla on paljon työstettävää. Minun pitää paksuntaa nahkaani jotta pystyn suhtautumaan sijoituksiini vain numeroina ja että oppisin nauttimaan voitoista enemmän kuin mitä nyt kärsin tappioista.
 |
Photo by Lubo Minar on Unsplash
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti