Vaikka pelko säästöjen menettämisestä onkin ihan relevantti, vielä pelottavampi on minusta vaihtoehto. Se ettei sijoittaisi tai säästäisi. Jos nimittäin ajattelen, että saatan menettää vaikkapa 10 000€ osakesijoituksen, enkö tavallaan ole jo menettänyt sen, jos sijoittamisen sijasta käytän saman rahan kulutukseen? Tappioni on puhtaat 100%, jos en säästä ja sijoita. Kun säästän ja sijoitan, pahimmassa skenaariossa tilanne on sama kuin jos en säästäisi. Parhaimmillaan sijoitusteni arvo voi moninkertaistua.
Samat ihmiset, jotka eivät uskalla tehdä ensimmäistä sijoitustaa, kuitenkin lottoavat joka viikko. Tämä tekee 52€ vuodessa ja voiton mahdollisuus on 0,00000536%. Eurojackpot maksaa vuodessa 104€ ja voiton mahdollisuus on vielä pienempi. Hesarin paperiversio kotiin kannettuna maksaa 459€ vuodessa. Jos poltat askin tupakkaa päivässä käytät siihen 2701€ vuodessa.
Näistä summista kertyy kymmenessä vuodessa 520€, 1040€, 4590€ ja 27010€. Jos rahapelien, sivistyksen tai mielitekojen sijaan laittaisitkin sijoituksiin 50€ kuussa, se tekisi 620€ vuodessa tai 6200€ kymmenessä vuodessa. Maltillisella 8% tuotolla summa voisi kohota 9147 euroon. Yksi sijoitusrahastoistani on noussut tässä ajassa 86%, toinen on laskenut 1,2%. On selvä, että jokainen sijoitus ei tuota, mutta päivänselvää on, että sijoittamatta jääneet varat eivät ainakaan tuota. Pahimmillaan käytät ne johonkin, josta aiheutuu lisäkuluja. Onko joku joskus pelännyt maksaa elokuvalipuista? Silti saman summan siirtäminen rahastoon pelottaa.
Outoa minusta on myös se, miten ihmiset uskaltavat käyttää kaikki tulonsa kulutukseen. Toki meillä on kattava sosiaaliturva ja joka palkasta maksamme rahaa eläkerahastoon. Mutta tuleeko näin olemaan aina? Maksamistamme eläkevaroista emme itse tule näkemään senttiäkään. Niillä maksetaan tällä hetkellä maksettavat eläkkeet. Jokainen on kuullut päättäjien huolen veronmaksajien vähenevästä määrästä. On vaikea uskoa, että edes maahanmuuttoa kasvattamalla saisimme nettomaksajien määrää lisättyä. Arvoa tuottavaa työtä kun riittää yhä pienemmälle osalle kansasta samaan aikaan kun sosiaaliturvaa ja tukipalveluita nauttivien määrä kasvaa. Kuinka pitkään meillä on varaa nykyisen kaltaiseen sosiaaliturvaan? En ihmettelisi lainkaan, jos hyvinvointiyhteiskuntamme murtuisi jo ennen omaa eläkeikääni.
Eikö siis ole vain järkevää turvata oma selustansa sijoittamalla. Sen ei pitäisi olla pelottava vaan lohdullinen ajatus. Moni menestynyt sijoittaja tunnustaa olevansa sarjaepäonnistuja. Mutta vaikka ilman yrittämistä ei yleensä epäonnistu, ilman yrittämistä ei varmasti voi menestyä. Kaikki sijoittaminen on lopulta kuitenkin vain spekulointia. Miksi siis heittäytyä täysin muiden armoille sen sijaan, että edes yrittää. Tottakai minuakin hirvittää johonkin yksittäiseen sijoitukseen ryhtyminen. Maailman epävakaa tilanne saattaa romauttaa sijoitukseni kautta linjan. Silti sijoituksia tekemällä olen kasvattanut itselleni salkun, jonka voin pahimmassa tapauksessa menettää, mutta joka voi myös tuoda minulle turvan ja parhaimmillaan taloudellisen riippumattomuuden. Jos en sijoittaisi, olisin jo menettänyt mahdollisuuteni vaurastua ikinä.
 |
| Sijoitus on ystävä -HH |
3 kommenttia:
Jotenkin tuntuu siltä, että sijoittamisesta halutaankin tehdä vaikeata. Suomen poliittinen ilmasto on huomattavan vasemmalle päin kääntynyttä ja ilmapiiri ei siksi salli sijoittamisesta käytävää asiallista ja faktapitoista keskustelua. Tämä johtaa siihen, että jotkut lähtee sijoittamaan ilman tietämystä ja se myös näkyy näissä some-keskusteluissa.
Monella ei-sijoittavalla on mielipide ja "oma faktansa" sijoittamisesta. Luullaan, että osakkeita täytyy vaihdella jatkuvasti ja salkkua myllätä nopeasti. Oman lisänsä soppaan tuo psykologia, monelle pienikin romahdus on dramaattinen kokemus - osakkeet myydään pois laskussa ja niitä ostetaan takaisin huippuhinnoilla. Moni jättää sijoittamisen kokonaan. Kaikki kaupankäynti maksaa ja mitä enemmän tekee kauppaa, sen enemmän sijoituksen pitäisi tuottaa.
Toinen juttu on käytettävissä olevien rahojen allokointi - sijoitetaan sitten, kun "jotain jää yli". Kuten Mikko Sjögren totesi, ettei hän tunne kovinkaan montaa ihmistä, jolle "jää ylimääräistä rahaa". Maksa ensin itsellesi-käsite unohtuu monelta. (itse ostan osakkeita heti, kun saan palkan). Tähän liittyy vahvasti some-maailmassa myöskin, että ihmiset ovat tuloiltaan eriarvoisessa asemassa ja monen nostaa esille sen näkökulman, miten sijoitat mini-tuloista, tai yhteiskunnan tuista. Kukaan muukaan ei saisi sijoittaa, jos sosiaalitukia saava ei voi ostaa osakkeita.
Markkinoiden ajoittaminen, tätä yrittää moni sijoittaja, ostaa/myydä oikeaan aikaan. Ja vähänkin pidemmälle ehtinyt sijoittaja tietää, että se on lähes mahdotonta. USA:ssa tutkittiin S&P500-indeksiä vuosilta 1951-2011. Jos sijoitti vuonna 1951 indeksiin 1000 dollaria, se kasvoi n. 450 000 dollariin 60 vuoden ajanjaksolla. Jos välistä olisi jäänyt 2 parasta pörssipäivää jokaiselta vuosikymmeneltä (12 päivää koko ajanjaksolta, vrt. n. 14 000 pörssipäivää koko aikana), olisi tuotto tippunut puoleen!. Sen takia on tärkeätä olla kokoajan investoituna ja koko ajan markkinassa. Ajoittaminen ei onnistu "tavalliselta ihmiseltä".
Juuri tästä syystä mun mielestä taloudenpitoa ja sijoittamista pitäisi opettaa ala-asteelta alkaen ja koko peruskoulun ajan. Vaikka se olisi vain yksi kurssi lukukaudessa.
Lasten pitäisi saada ikänsä mukaista tietoa sijoittamisesta, jotta säästäminen ja oman talouden arvostaminen olisi luonnollinen osa elämää. Yli varojen elämisen jokainen oppii varmasti itsekin.
Tuo kouluopetus kuulostaa vaikealta, juuri tämän yhteiskunnan suhtautumisen takia. Eivät päättääjät halua, että sijoittamisesta puhutaan. Tottakai sen näkisi tarpeellisena ja jopa välttämättömänä, mutta ilmapiiri on niin voimakkaasti sijoittamista vastaan, ettei koulussa varmaankaan tulla aiheesta opettamaan.
Sijoitusaiheista tietoa olisi hyvä saada ja jakaa, mutta en usko, että esim. SDP:n, tai vasemmistoliiton porukat kovinkaan innostuneesti tähän suhtautuisi.
Suomessa n. 80% ihmisistä ei omista osakkeita ja oikeasti sijoittamista harrastaa/suorittaa vain 2-3% väestöstä. Pääomatulot esim. osingoista on jo huomattavan matalat, kun ollaan siinä 5% rajalla. Vain 4% suomalaisista on yli 3-4 osakketta hallussaan, eli sijoittamista todellakin harrastaa vain pieni osa kansasta.
Sama polarisoituminen on pankkitalletuksissa, josta on kerrottu uutisissa - suomalaisilla olevan 80-90 miljardia euroa talletuksia. Mediaanitalletuksen ollessa 5000eur/henkilö, voi arvata, että suurin osa talletuksista on pienen porukan hallussa.
Samaan viestiin vielä mainittava varallisuuden jakautumisesta. Keskiarvo, tai mediaanivarallisuus suomessa on n. 107 000eur/kotitalous. Vuokralla asuvilla on vastaava lukema 2500 euroa, eli käytännössä vuokralaiset ei omista mitään.
Lähetä kommentti