Kädet kainaloita myöten yhteisessä säkissä

Työttömät, tuo yhteiskuntamme pohjasakka, joka itsekkäästi pumppaa ilmaista rahaa työssäkäyvien veronmaksajien selkänahasta. Työllistymistä vältellään viimeiseen asti, kun rahaa tulee seinästäkin.

Ja nyt en puhu Seppo sihteeristä, tai Pirjo painopinnanvalmistajasta, joilta teknologia vei työllistymismahdollisuudet. Puhun kansanedustajista, jotka KEHTAAVAT nostaa sopeutumisrahaa, sen sijaan, että menisivät töihin, niinkuin normaalit ihmiset. Me demonisoimme duunarin, joka kokee henkilökohtaisista syistä alanvaihdon tai paikkakunnan vaihdon niin raskaaksi, että hän mielummin kituuttaa minimipäivärahalla. Haluamme antaa raipparangaistuksen ja leikata tästä vähästä. Samaan aikaan lakia säätämässä olleet pudokkaat nostavat moninkertaisen summan ilman minkäänlaisia velvotteita. Työttömän ei sallita hankkia lisätuloja, paitsi jos hän on poliitikko. Silloin voi tehdä työtä ja ansaita oman yrityksen kautta rajattomasti, että tukea leikataan lainkaan.

Pitkäaikaissairas ei pääse eläkeputkeen, vaikka kukaan ei häntä palkkaa. Terve ja työkykyinen poliitikko taas saa nostaa omassa eläkeputkessaan 4000€ kuukaudessa, kunhan vain kikkailee aloituksen oikealle päivälle.

Kansa puhisee ja puhkuu, kuinka rikkaat rikastuu ja köyhiä riistetään. Sitten me äänestämme eduskuntaan ihmisiä varmistamaan, että köyhä ei nosta elintasoaan tai keskiluokan verotaakkaa ei kohtuullisteta. En ymmärrä, miksi meillä tavallinen kansalainen vaatii pääomaverojen nostoa ja piensijoittajan osinkoropojen korkeampaa verotusta. Onhan se päivänselvää, että yritykset ja todella rikkaat pystyvät verosuunnittelulla välttämään kiristyvät verot. Ainoa mitä saamme näillä säätämisillä aikaiseksi, on että viimeisetkin suuret veronmaksajat siirtävät kirjansa halvempiin maihin.

Me haluamme estää yhteiskunnan tukien väärinkäytön kiristämällä ruuvia ja lisäämällä byrokratiaa. Tässä keskustelussa meitä lietsovat poliitikot, jotka syyttävät tavallisen ihmisen ahdongosta kapitalismia ja samaan aikaan säätävät itselleen 6500€ peruspalkan päälle verovapaat kulukorvaukset. Arvokasta työtä tekevä perusduunari ei tule ikinä saamaan tuollaista palkkaa. Ainoa tapa nostaa omaa tulotasoaan on sijoittaminen, mutta miten käy, kun pääomaverotusta kaiken aikaa kiristetään?

Mikä yhdistää sopeutumisrahaa nostavaa poliitikkoa ja työmarkkinatukea nostavaa duunaria? Molemmat ottavat vastaan kaiken sen rahan, minkä yhteiskunta heille tarjoaa. Mutta vain toinen heistä saa päättää, mikä on sovelias summa.

Edes yhteinen raha ei kasva puissa -HH