Miksi on hienoa tuhlata ja noloa ostaa tarpeeseen?

Eurojackpotissa meni 92 miljoonan euron jättipotti porukalle siilinjärvellä. Vaikka superpotissa jakajia oli peräti 50 henkilöä oli voittosumma silti 1,84m€ per voittaja. Sellainen summa voi muuttaa elämän täysin. Porukan jäsenistä monet olivat hiukan vanhempaa väestöryhmää ja voittorahat mahdollistavat heille lehtijuttujen mukaan odottamassa olleita remontteja, autohuoltoja ja kesämökin rakentamisia. Monen voittosummasta pääsee nauttimaan myös lapset ja lapsenlapset.

Jokainen on voittonsa ansainnut ja tehköön rahalla mitä parhaaksi näkevät. Summa on kuitenkin niin suuri, että pienellä suunnittelulla se takaisi taloudellisen riippumattoman useammassa sukupolvessa.

Yksi otsikko asiaan liittyen oli tällainen: Eurojackpotista 1,84 miljoonaa euroa voittanut Riitta irtisanoutui työstään ja osti itselleen unelmiensa auton. Juttua lukemalla selviää, että ostettu auto oli Toyota Yaris ja Riitta on eläkeläinen, joka on joutunut tekemään osa-aikaista työtä koska eläke ei ole riittänyt laskujen maksuun.

Lehti on kuitenkin nähnyt parhaaksi korostaa ajatusta, että voittosummalla heittäydytään oloneuvokseksi ja tuhlataan luksusautoihin. Todellisuudessa Riitta kuulostaa jutun perusteella erittäin harkitsevalta rahankäyttönsä suhteen ja asunnon vaihtoakin hän pohtii lähinnä liikkumisensa kannalta, eli hissittömän kerrostaloasuntonsa vaihtamista hissitalon osakkeeseen tai rivitalonpätkään.

Satuin töissä kuulemaan kuinka paikallisradion nuoret juontajat nauroivat Riitalle. Heidän mielestään oli aivan hillitöntä, että rouva oli ostamassa autokseen järkevää ja tarpeisiinsa sopivaa Yarista. Juontajien mielestä oli hullua, että miljoonavoittoon osunut ei ollutkaan valinnut uudeksi autokseen Ferraria tai vastaavaa. Se, että auton merkkinä oli Toyota tuntui suorastaan loukkaavan juontajia. "Mutta hei Toyota!" haki naisjuontaja vahvistusta mielipiteelleen.

Minä puolestani en voi ymmärtää näitä juontajia. Heille ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa omaa näkemystään siitä, että rahan pitää näkyä ja että voitto pitää tuhlata pois. He eivät nähneet arvoa siinä, että koko elämänsä köyhyydessä elänyt Riitta pystyi järkevillä valinnoillaan jakamaan hyvää onneaan myös läheisilleen. Riitan elämä muuttui jo täysin. Hänen ei enää tarvinnut laskea kaupassa ostosten loppusummaa ja tinkiä elintasostaan, hän saattoi jäädä kokoaikaisesti eläkkeelle. Miksi oli noloa, että hän ei halunnut osaa tämän lisäksi asioita, joita hän ei tarvinnut eikä ollut ikinä kaivannut? Mikä ihmisiä vaivaa, kun se, ettei tuhlaa on muka naurettavaa?