torstai 3. lokakuuta 2019

Mitä mä just luin, tuloperustainen velkakatto asuntolainoihin?

Jouduin hieraisemaan kahteen kertaan silmiäni luettuani ylen uutisen kotitalouksien velkakatosta. Tajuan kyllä, että kotitalouksien velkaantuminen on ongelma, silloin kun se on ylivelkaantumista. Ja että asuntojen hintoja nostaa osaltaan halvat lainat.

Yksittäisellä ihmisellä on kuitenkin oikeus tehdä myös typeriä päätöksiä eikä lainsäädäntöä pysty mitenkään muokkaamaan sellaiseksi, että kukaan ei ikinä joutuisi ongelmiin omien päätöstensä takia. Eikä yhteiskunnassa sellaista pitäisi yrittääkkään. Ainakaan demokratiassa.

Tajuan senkin, että superkalliita uutuuskohteita myydään myös niille, joilla ei oikeasti ole asuntoon varaa. Harkintakykyä ostopäätöstä tehdessä sumentaa taloyhtiölainaosuus, joka saa asuntolainojen lyhennykset näyttämään edullisilta. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö suurin osa ihmisistä olisi kykeneväisiä suunnittelemaan talouttaan ja miettimään, kuinka paljon haluavat säästöistään ja tuloistaan asumiseen sijoittaa.

Velkakaton asettaminen kuitenkin tarkoittaisi, että yhtiöt ja suurituloiset voisivat jatkaa asuntosijoittamista entiseen tapaan. Tavallinen palkansaaja sen sijaan ei voisi enää valita asuinpaikkaansa. Ei sillä, että nytkään täysin pystyisi, mutta tinkimällä ja valintoja tekemällä hänellä on kuitenkin mahdollisuus valita useista vaihtoehdoista. Ja etenkin palkansaajalla on mahdollisuus valita asuuko omassa asunnossa vai vuokralla.

Minun nelihenkinen perheeni asuu tällä hetkellä kaksiossa. Meillä on kahdelle aikuiselle ja kahdelle teinille tilaa yhteensä 42m2. Asuntoni myyntihinta tänä päinä olisi n. 250 000€. Kuten hinnasta voi päätellä, asunto on ns. hyvällä alueella, ei kuitenkaan lähelläkään Helsingin kalleimpia paikkoja. Olemme tinkineet neliöistä ja saaneet tilalle mukavan alueen, palvelut ja hyvät liikenneyhteydet. Keskustaan kävelee kauniina päivänä ja olen voinut luopua autostani.

Kun ostin tämän asunnon, jouduin ottamaan sitä varten asuntolainan, koska edellinen asuntoni oli vielä myymättä. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta ostaa asuntoani hallituksen työryhmän suunnittelemalla velkakattosummalla, joka olisi kohdallani n. 140 000€. En silti pelännyt suurta lainaa, koska olisin pystynyt vuokraamaan vanhan asuntoni jos se ei olisi mennyt kaupaksi.

Nyt hallitus ehdottaa, että kaltaiseni pienituloinen ei saisi enää hankkia asuntoa arvokkaalta alueelta. Että en saisi valita asuinpaikkaani lähikoulujen tai lyhyen työmatkan perusteella. Hallitus haluaa, että minunkaltaiseni pitäisi joko asua vuokralla, tai sitten muuttaa muiden köyhien luokse nukkumalähiöön. Missään tapauksessa minulla ei saisi olla mahdollisuutta sijoittaa asuntomarkkinoille ja hankkia vuokratuloja vivuttamalla lainoja.

Onko työryhmässä myöskään ajateltu, että velkaantuminen ei ole kiinni absoluuttisesta summasta? Asuntolainan kattona 4.5x vuositulot on aivan eri asia pääkaupunkiseudulla, jossa asunnon saa tarvittaessa nopeasti kaupaksi - kunhan hinta vaan on sopiva. Samalla velkasummalla voi ostaa muuttotappio paikkakunnalta 200m2 suuremman asunnon, josta ei kuitenkaan pääse eroon edes ilmaiseksi jos kaikki menee pieleen.

Ja tuo velkakattohan ei rajoittuisi pelkkään asuntolainaan. Jos on joutunut ostamaan auton osamaksulla tai ottamaan lainaa vaikkapa yrityksen perustamista varten tai jos taloyhtiössä on juuri tehty linjasaneeraus, ne kaikki lasketaan summaan mukaan. Kaikkein käsittämättömintä esityksessä on, että velkakaton määräytymiseen vaikuttavat ainoastaan tulot, eli opiskelija tai kotiäiti ei pystyisi ottamaan asuntolainaa vaikka takana olisi kuinka suuri sijoitusomaisuus tahansa.

Miksi meillä päättäjät ajattelevat, että ihmiset tarvitsevat raippaa ja rajoittamista? Väitän, että velkaongelmien ratkaisuna toimisi huomattavasti paremmin valistus ja palkitseminen. Taloustaito ja sijoittaminen todellakin pitäisi aloittaa kouluaineena jo ala-asteella. Tavallisen duunarin arkea voi olla vaikea hahmottaa, kun oma palkka on minimissään 2,5 kertainen sairaanhoitajan palkkaan verrattun lisättynä verottomilla kulukorvauksilla, jotka jo yksistään ovat saman verran kuin mitä sairaanhoitajalla jää verojen jälkeen kuussa käteen. Silti mekin tarvitsemme asunnon pääkaupunkiseudulta.

Sopiva omistusasunto opiskelijalle



4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on jo lainakatto 95%

Anonyymi kirjoitti...

95% siis asunnonhinnasta...

Anonyymi kirjoitti...

Siinä missä yksilön vaurastuminen toisi hyvää lähipiirille ja ihmiselle ympärillä, tuntuu että rajoittamalla ja säätelemällä saadaan ihmiset jaettua ja pidettyä kahdessa luokassa; keskiluokassa ja syystä tai toisesta siitä oravanpyörästä pudonneena syrjäytyneenä, eli avun tarpeessa olevina. Jos keskiluokan ansainta ja elinkeino perustuu maassamme oravanpyörässä juoksemiseen, elämisessä palkkapäivästä palkkapäivään, ainoana omaisuutena auto ja asunto, on odottamattoman tapahtuman johdosta todennäköisenä vaihtoehtona syrjäytyä ja tulla autetuksi. Joten voisi kuvitella että vaurastuminen toisi lisää vaihtoehtoja sekä vapautta ja turvallisuutta. Jos valtio keskittyy rajoittamaan ja säätelemään yksilön vapautta, ei lopputulos voi olla hyvä. Yrityksiä ja yhteisöjähän tämmöiset rajoitukset eivät koske ja siksi niille varmasti sopisi erittäin hyvin kyseisen mukainen järjestely. Asuntokauppa ja omistus olisi käytännössä mahdollista vain niille jolloin voisivat vapaasti määritellä vuokratason ja kilpailu vähentyisi merkittävästi. Olisikin mielestäni suotavaa että valtio keskittyisi enemmän yksilön vapauden lisäämiseen tukemalla yrittämistä, opiskelua, sijoittamista ja omistuksia sekä samalla yksilön omaa vastuuta hyvinvoinnista ja vaurastumisesta ainaisten ja lisääntyvien rajoitteiden sijaan. Olisi korkea aika ottaa taloudelliset asiat huomioon jo peruskoulutuksen yhteydessä vihdoin ja viimein. Maailmamme muuttuu täällä pohjolassakin, halusimme tai emme; suurten ikäluokkien vanhenemisen ja esim. maahanmuuton takia. Joten myös ajatuksemme taloudellisten kysymysten suhteen on muututtava mukana.

Ville kirjoitti...

Suomessa on edeleen vallalla ajattelu jossa ajatellaan, että varakkaiden menestys on varattomimmilta pois. Vaikka ei asian laita tietenkään näin todellisuudessa ole. Vaurastuminen vaatii oikeanlaista tietoa ja aikaa sekä sitoutumista. On erikoista ajatella, että rahat uudelleen jakamalla niiden mukana tulisi käyttöohje jotka näiden saajat omaksuisivat ja sitoutuisivat noudattamaan. Lisäksi vauraus luo ympärilleen lisää vaurautta, joten vaurastuminen on myös yhteiskuntaa hyödyttävä asia. Koulutusta ja sitä myötä tietoa ja taitoa talousasioista olisi syytä lisätä ja pohtia keinoja kuinka vaurastuminen olisi yhä useammalle mahdollista, varakkaiden ihmisten rankaisemisen sijaan.